Et liene ymmärrä koska sitä en todellakaan ole. Ei eri mieltä oleminen ole vihamielisyyttä.
Oletin että oman elämänsä levittäminen näkyvillesi on sinun ystävyytesi ehto tuon sanomasi perusteella; Minä haluan uskovaisilta rehellisyyttä, avointa mieltä ja kykyä keskustella asioista., (siksi sanoin sen että jos ystävyytesi vaatisi minulta sitä ensimmäisenä niin en sitä haluaisi) mutta nähtävästi oletin väärin.
Ystävien ja läheisten kanssa voikin keskustella näistä asioista koska silloin tiedetään kuinka pitkälle voidaan mennä ilman että kukaan loukkaantuu. Mutta uskonto on mulle niin henkilökohtainen asia että en sen kummemmin aio (sitäkään, saati muutakaan tärkeää asiaa elämästäni) alkaa sitä selitellä täysin ventovieraille. Ja ottaen huomioon senkin että parin täällä pyörivän perskärpäsen takia en mitään henkilökohtaista aio pilkattavaksi tänne laittaa (mua ei satuta milläänlailla tyhmäksi/idiootiksi yms haukkumiset, mutta varmasti jonkun henkilökohtaisen asian haukkuminen sattuisi, vaikka se olisi kuinka sattumanvaraista ammuntaa). Asiallisesti (kuten esim. sinun kanssasi) varmasti voisinkin asiaa enemmän avata jos tietäisin sen pysyvän pienen piirin sisällä.
Sanoit, ettet haluaisi olla ystäväni, näen sen hiukan vihamielisenä, mutta ok jos näin et tarkoittanut.
Minä en sanonut, että ystävyyteni vaatisi mitään noita asioita. Itse kysyit, mitä uskovaisilta ateisti oikein haluaa, vastasin siihen. Oletan ja toivon noita asioita (rehellisyyttä, avoimuutta ja keskustelukykyä) kyllä ystäviltäni, mutten vaadi niitä (tosin kaikilla ystävilläni nuo ominaisuudet ovat, joten ehken osaa suhtautua asiaan tarpeeksi objektiivisesti). Uskova sinänsä ei ole poikkeus, mutta nuo ovat asioita, joita odotan, jos pyritään keskustelemaan jostain asiasta.
Se, ettet sinä selittele ventovieraille uskontoasi, on ihan ymmärrettävää, tosin en tajua missä sellaiseen tilanteeseen edes joutuisit. Tuskin kukaan ventovieras sinulta mitään utelee, ja jos täällä kirjoittelet, on se aivan oma valintasi (olkoonkin että täällä vilisee häiriintyneitä yksilöitä, jonka takia ymmärrän ettei halua avata elämäänsä enemmän).
Minusta uskosta tms. keskusteleminen avaa ikkunoita toisten ihmisten ajatusmaailmaan ja auttaa minua ymmärtämään kanssaihmisiä ja maailmaa paremmin. Minua myös kiehtoo ihmisten usko, sillä se on minulle niin vierasta. Uskovainen ystäväni tajuaa tämän ja meillä on ollut todella mielenkiintoisia ja kiihkeitä keskusteluja asiasta. Silti olemme ihan ystäviä edelleen.
Tykkään keskustella asioista yleensäkin, koska niin saan elämästä enemmän irti. Kanssani saa ja pitääkin olla eri mieltä, mutta silloin mielipiteet pitää perustella, aivan kuten itsekin teen tällaisissa tilanteissa.
Uskon asioissa asia on sama. Jos joku sanoo, että usko on hänelle henkilökohtainen asia eikä halua puhua siitä, ok, ei puhuta. Mutta jos hän jatkaa julistamalla kuinka hänen katsomuksensa on oikea, minä menen helvettiin ja maailma on 6000v vanha, tilanne muuttuu aika radikaalisti.
), ja hän ei voi sietää sitä että uskovainen yrittää tulla selittämään muuta. Miksi sitä silloin pitää kenellekään perustella? Koittakaa nyt ateistit päättää mitä te uskovaisista haluatte. 
