Ketkä laittaisit samaan huoneeseen tässä tilanteessa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja aivoton
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

aivoton

Vieras
Eli kolmioon ollaan muuttamassa. 10 v poika, 9v tyttö sekä minä eli äiti + syntyvä lapsi. Ero tulee ja isompaan asuntoon ei ole varaa. Lapset ovat koko elämänsä tottuneet asumaan omissa huoneissa. Poika OIKEASTI melkein vihaa siskoaan. Jos vauvaa ei tulisi ni minä änkeäisin itseni tietenkin olohuoneeseen ja lapset saisivat omat huoneet. Vauvan kanssa on aika hankalaa asustaa olohuoneessa kun on päiväunet ja vieraitakin joskus käy.

Kyllähän lasten on totuttava samaan huoneeseen, sitä mieltä olen. Kuitenkin tiedän, että tyttö luultavasti kipittää lähes joka yö minun viereeni. Näin on ollut kesästä lähtien. Mietinkin sellaista ratkaisua, että lapsilla on kerrossänky omassa huoneessa, mutta tyttö saisi nukkua minun kanssani jos haluaa. Vauvan itku kuitenkin varmasti häiritsee koululaisen unta joten sen takia huono ratkaisu ja päivisin kuitenkin sama huone lapsilla. Nämä minun lapseni ovat tosi harvoin elämänsä aikana edes leikkineet keskenään. Tyttöä kyllä kiinnostaisi, mutta poikaa ei.

Ilmeisesti vaan samaan huoneeseen on totuttava ja piste. Eihän toista lastakaan voi olohuoneeseen laittaa. Olohuoneesta saisi rajattua jonkinnäköisen tilan toisen lapsen tavaroille, mutta ihan epäreiluahan se sitten olisi. On nyt vaan totuttava pienempiin tiloihin.
Monille tämä ei olisi edes ongelma, tiedän sen.
 
Entäs: jaat isomman huoneen kahtia. väliin kirjahylly/verho tms. kummallekin oma sänky?

Tai: toinen lapsista olohuoneeseen vaikka parvisänkyyn? (nimimerkillä tästä on kokemusta, ei kyllä ole mukavin vaihtoehto mutta hätätilassa menee...)
 
Lapset omiin huoneisiin ja äiti vauvan kanssa olohuoneeseen. Näin meillä ainakin ja toimii vauvan kanssa.

Näin mäkin tekisin tossa tilanteessa. Mulla on myös (12v) poika ja (8v) tyttö joita ei vaan voisi laittaa samaan huoneeseen, sympatiat ap:lle.
Ei siinä asunnossa ole isoa vaatehuonetta josta vois tehdä oman pesän toiselle isommista lapsista tai vauvalle?
 
Pitää miettiä tuota huoneen kahtia jakoa. Luulen, että aluksi ovat ihan normaalisti kerrossängyssä ja katsotaan sitten miten edetään.

Itse asiassa minulla on kaksi asunto vaihtoehtoa. Toinen on pikkukolmio hissittömän talon neljännessä kerroksessa. Asunto on tosi edullinen, mutta varmasti tulee ahdasta, neliöitä 57,5.

Toinen on paritalon kolmio jossa paljon neliöitä (90) mutta pohjaratkaisu ihan pyllystä. Ylhäällä yksi pieni huone sekä toinen valtava huone (tämän voisi jakaa hyvin). Huoneet lähtevät heti portaiden yläpäästä jossa noin metrin levyinen tasanne vain. Ei mitään kaiteita. Vessa on vain alakerrassa ja keittiöstä pääsee tosi pieneen kylppäriin johon just ja just mahtuu sivusta täytettävä pesukone ja suihku. Keittiö on ok ja iso. Olohuone taas pieni. Eteinen on pieni myös jossa vain yksi hylly vaatteille, ei kaappeja. Ulko-ovelle noustaan ensin portaat, sitten ulko-oven takana toiset portaat jonka vieressä pikku tasanne johon ehkä saisi juuri vaunut laitettua. Sitten on sisä ulko-ovi jonka takana tuo pieni eteinen josta mennään vessaan ja keittiöön. Tässä asunnossa on suht edullinen vuokra myös, mutta kun siinä ei ilmeisesti ole keskuslämmitstä joten en saa kuin tosi tosi vähän asumistukea vaikka tipun äitiyspäivärahalle. Siihen pienempään saisin paremmin tukea.

Hankalaksi menee. Huomenna pitää ilmoittaa kaupungille, että otanko sen pienemmän asunnon.
Tähänkin asiaan saa kommentoida vapaasti!
 
Juu,sanoisin kaupungin ukoille että ne tarjoaisivat lisää asunovaihtoehtoja,se että niitä ei ole on iiiiiso valhe,aina. Kaupungilla on aina kämppiä vapaana,siksi että joku kuolee,joku muuttaa tms. Molemmat vaihtoehdot kuulostaa huonolta. Ja se toka vaihtoehto on aika onneton,rappuset,kaappipula ....
 
Kummassakaan asunnossa ei ole vaatehuonetta. Jos muutettaisiin tuohon paritaloon ni olohuone on siis pieni, mutta olisi alakerrassa joten lapset saisivat rauhassa meltuaa ylhäällä ja vieraiden kanssa voisi olla keittiössä. En vain tiedä miten sinne häkkisängyn, ja minun sängyn lisäksi mahtuu sohva. Telkkarin katsomisesta pitäisi aika pitkälle luopua, mutta sille ei minkään voi. Toisaalta se yläkerran toinen huone on reilusti yli 20 neliöinen joten sen saisi jaettua lapsille. Eniten huolestuttaa noi asumiskustannukset kun tulot tippuvat. No tämä ilta aikaa vielä miettiä. Lasten kaverit asuvat ihan sadan metrin säteellä tuosta paritalosta joten siinä mielessä olisi hyvä. Ne asumiskustannukset vaan painaa...
 
Entäs jos tyttö (joka ilmeisesti sopeutuisi tilanteeseen paremmin) jakaisi huoneen osittain vauvan kanssa? Eli lapsille omat huoneet, äiti olohuoneeseen vauvan kanssa ja vauva päiväunille tytön huoneeseen. Varmaan helpompi tytölle jakaa huone vaivan kanssa kuin kiukkuisen veljen... Ja alkavat kohta olla siinä iässä, ettei siskon/veljen kanssa ole kiva jakaa nukkumatilaa. Muistaa vaan pitää huolen siitä, ettei poika saa ylimääräisiä etuja ihan vaan olemalla hankala.

Rappusia on tuossa pienemmässäkin asunnossa, kun ei hissiä ole... Tähän voisit vedota, kun kaupunginisille juttelet.
 
On tässä miettimistä juu. siellä pienemmässä kämpässä ei ehkä kukaan mahdu olkkariin kun tajusin, että keittiön pöytä pitää sinne laittaa. Tai no yhden nukuttava sänky mahtuu, mutta vauvaa en siinä mahdu imettämään kuin hätätapauksessa. En ole mikään pienikokoinen meinaan. Mietti miten päin vaan ni aina jostain hiertää. Kiitos kovasti vastauksistanne kuitenkin! Niin ja tuo paritalo on ihan yksityiseltä. Kyllähän noita asuntoja olisi jos muuttaisi minne vaan, mutta kun on pakko miettiä koulujuttuja. Kerran ovat jo joutuneet koulua vaihtamaan. Pojalla suuri ongelma juuri se. Nyt töihin
 
Minä en kyllä suosi olohuoneessa nukkumista, itse vuotta nuoremman velipojan kanssa jaettiin huone 14 vuotta ja hyvin tultiin toimeen vaikka välillä yhteen otettiin. Molemmat asunnot kuullostaa huonoilta, mutta itse ottaisin isomman, vaikka portaita onkin, olihan se pienempikin hissittömän talon 4 kerroksessa. Jossakinhan ne neliöt näkyvät, onhan siinä toisessa reilu 30 neliöö enempi.
 
Sen verran isoja muksuja että sinä vauvan kanssa olkkariin ja lapsille omat huoneet. Osta kokoontaitettava matkasänky jonne laitat vauvan sitten isompana päikkäreille parhaaksi katsomaasi huoneeseen (ehkä jopa vaatehuoneeseen jos sellainen on) jotta saa rauhassa nukkua. Nyt ihan pienenähän vauva nukkuu hyvin missä tahansa vaikka trafiikkia oliskin.

muoks. Tähän olikin tullut paljon uutta infoa mun kirjoittaessa tätä mikä osaltaan torppaa mun ehdotukset..
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Mä ottaisin tuon isomman asunnon, lapsille omat huoneet ja äiti vauvan kanssa olohuoneeseen. Ajattelen asiaa siltä kantilta, että lapsille tulee kaksi suurta elämänmuutosta yhtäaikaa: ero ja uusi pikkusisarus. On selvää, että vaikka olet yh, sun pitää vauvasta aiheutuvasta väsymyksestäsi huolimatta jaksaa auttaa lapsiasi sopeutumaan vanhempien eroonkin. Lapset tarvitsevat paikan, missä saavat olla ihan omassa rauhassa. Paikan, mihin voi myös pyytää kavereita.

Jos isommat lapsesi olisivat vaikka 4 vuotta nuorempia, yhteinen huone voisi olla vielä ihan ok. Mutta parin vuoden päästä lapsesi alkavat olla murkkuiässä ja jos kotona ei "voi" olla eikä kotiin voi tuoda kavereita, ne lapset ovat sitten jossain muualla kuin kotona. Jos hyvin käy, jonkun mukavan kaverin luona, jos huonosti käy, niin hengailemassa iltaisin ulkona. Mä olen vuosien varrella nähnyt näitä lapsia ja nuoria, joiden kotona ei voi olla kavereiden kanssa tilanahtauden, pienempien sisarusten tai vanhempien väsymyksen vuoksi. Tilanne on ihan ok silloin, kun lapset ovat pienestä pitäen tottuneet siihen. Mutta asia muuttuu, kun tilanne on uusi, lapset eivät ole tottuneet aiemmin siihen, lasten mieltä painaa vanhempien ero eikä äidillä ole enää lapsille samalla tavalla aikaa vauvan takia kuin mitä oli aikaisemmin.

Paljon vaikuttaa asiaan sekin, millaisena lasten suhde etävanhempaan säilyy ja millaiset elinolosuhteet etävanhemmalla on. Kannattaa myös muistaa, että muutaman vuoden päästä lasten mielipidettä jo kuullaan siinä, kumman luona he haluavat asua. Olen nähnyt sitäkin, että eron jälkeen lapset ovat murkkuikäisinä halunneetkin muuttaa isän luokse asumaan.

Mä en tarkoita, että lapsilla pitäisi olla sitä ja tätä. Mutta ajattelen sitä, että sulla tulee olemaan ihan riittävästi tekemistä uuden tulokkaan kanssa ilman erostanne aiheutuvia isompien lastesi ongelmiakin. Tuon ikäiset lapset osaavat olla hyvinkin julmia jopa äidilleen, kun purkavat mielipahaansa ja kenties keksivät syyttää heitä ahdistavasta tilanteesta sinua ja/tai vauvaa. Sun pitää silti jaksaa olla aikuinen ja ymmärtää se, että myös heidän elämänsä muuttui eikä välttämättä ainakaan parempaan suuntaan. Mitä pehmeämpi tuo elämänmuutos lapsillesi on, sitä helpompi heidän on siitä päästä yli.
 
Kyllä mä laittasin 2ekaa lasta samaan huoneeseen,ja alkasin ratkoa et miksi veli oikeesti melkein vihaa siskoaan.Huolestuttais enemmän ku huonejako.

Tai sit sulle tosiaan tila olkkariin,ja vauvalle vaunut tms. esim tytön huoneeseen,siel vois sit nukkuu päikkärit.
 
Mä taas ratkaisisin asian näin:

Isoille lapsille omat huoneet.

Äiti nukkuu olohuoneessa, ehkä jopa vuodesohvassa? Siinä säästyy hyvin tilaa. Vuode vois olla aina auki, mutta ku tulee vieraita, sen saa nopeasti kiinni. Vauvalle kehto tai pyörillä liikkuva pinnasänky, jossa sen voi kärrätä nukkumaan päiväunia jommankumman isomman lapsen huoneeseen. Vauva voi myös nukkua vaunuissa sisällä jossakin huoneessa.

Ikinä en lähtisi kahteen tasoon. Se on tosi epäkäytännölistä.
 
Jos minä olisin sinä, ottaisin sen isomman asunnon, jos vain suinkin rahat riittäisi. Antaisin lapsille omat huoneet ja itse nukkuisin vuodesohvalla olohuoneessa. Päiväksi saa taittaa ihan normaalisti kasaan ja tilaa on sit enemmän. Vauvansänky on yksi ongelma/päänvaivaa tuova asia, mutta eiköhän se siitä selkene. Jos vain pohjan kannalta pystyy, niin olohuoneeseen voi yrittää laittaa rauhallisen nurkkauksen vauvansängylle vaikka jonkin sermin avulla. (en tiedä kuinka onnistuu, voi ola hankalaa)

Ja sit tosiaan alkaisin selvitellä miksi veli vihaa sisartaan! Huolestuttavaa ettet ole jo aikaisemmin siihen puuttunut, jos on jatkunut aina sama meno. Jos ei kotona osaa puhua asiasta niin sit vaikka terapiaan. Voisi tehdä ihan hyvää muutama juttelukerta terapeutin kanssa muutenkin lapsille tuossa erotilanteessa (etenkin jos on riitaisa ero).
 
Niin vauva siis nukkuis äidin kaa olohuoneessa yöt. Vauva ei tosissaan tarvitse omaa huonetta, eikä liioin äiti. Oma huone on tosi tärkeä 8-9 vuotiaille, älä riistä sitä heiltä! Päiväunet vauva voi hyvin nukkuu makkareissa, ovathan lapsetkin jo koulussa. Vauva voi myös nukkua kantoliinassa ja jos on parveke tai piha niin siellä.
 
Entäs se isompi asunto, mahtuisiko siinä keittiöön sängyt sinulle ja vauvalle?

Mulla on nimittäin ollut 90 neliöinen asunto, jonka keittiö oli iso, eli siinä olisi aivan hyvin mahtunut nukkumaan. Samassa asunnossa oli pieni pukuhuone, joka jatkui rappusten alle, eli myös siinä tilassa olisi voinut nukkua.
 
Minulla oli ala-asteaikoina kaveri, joka asui kolmiossa. Vanhemmilla oli oma makuuhuone, isoveljellä oma huone ja tälle kaverilleni (tyttö siis) oli rajattu kirjahyllyllä olkkarista "oma huone". Hänellä oli muistaakseni parvi sänky ja kirjoituspöytä siinä, sekä siitä kirjahyllystä pari hyllyä omassa käytössään. Silloin se vaikutti tosi kivalta ratkaisulta.
 

Yhteistyössä