Ketju uskossa oleville ja uskonasioita pohdiskeleville! :)

Itsarista...just varmaan se uskovan oma tahto on se juttu, mikä estää toteuttamasta viime kädessäkään niitä sielunvihollisen kuiskutuksia.

Mutta sitten psyykkisesti sairaiden kohdalla tämä asetelma vaikeutuu. Kun Jumala odottaa yleensä terveiltä ihmisiltä sitä vastuullisuutta ja tottelemista, niin miten sitten on sellaisten kohdalla jotka ovat vaikka jo aikoja sitten sairastuneet vaikkapa skitsofreniaan, psyykessä ei ole enää terveitä alueita jäljellä ja ihminen on vähän niin kuin syyntakeeton? Siis terveillä voi olla voimakasta ahdistusta jonka takia tekevät itsarin, mutta se ei ole kehittynyt vielä miksikään mielisairaudeksi. Mutta kuinka sellainen jonka persoona on jo aikoja sitten muuttunut sairauden takia?

Onneksi meidän ei tarvitse kunkin mt-ihmisen syyntakeellisuutta arvioida vaan Jumala osaa tuomita oikein. Mutta en kehottaisi ketään mt-potilasta testaamaan että kuinka itsarin jälkeen käy.

 

Itsarista...just varmaan se uskovan oma tahto on se juttu, mikä estää toteuttamasta viime kädessäkään niitä sielunvihollisen kuiskutuksia.

Mutta sitten psyykkisesti sairaiden kohdalla tämä asetelma vaikeutuu. Kun Jumala odottaa yleensä terveiltä ihmisiltä sitä vastuullisuutta ja tottelemista, niin miten sitten on sellaisten kohdalla jotka ovat vaikka jo aikoja sitten sairastuneet vaikkapa skitsofreniaan, psyykessä ei ole enää terveitä alueita jäljellä ja ihminen on vähän niin kuin syyntakeeton? Siis terveillä voi olla voimakasta ahdistusta jonka takia tekevät itsarin, mutta se ei ole kehittynyt vielä miksikään mielisairaudeksi. Mutta kuinka sellainen jonka persoona on jo aikoja sitten muuttunut sairauden takia?

Onneksi meidän ei tarvitse kunkin mt-ihmisen syyntakeellisuutta arvioida vaan Jumala osaa tuomita oikein. Mutta en kehottaisi ketään mt-potilasta testaamaan että kuinka itsarin jälkeen käy.

Jumala antaa ihmiselle vain sen verran kannettavaksi, kuin ihminen jaksaa. Mielen sairastuminen on siis myös koettelemus jumalalta ja se pitää vain jaksaa kantaa?

 

Jos ootte oikeasti uskossa, niin mun puolesta saa rukoilla. Olin nuorena uskossa 10 vuotta. Nyt mies ja kaksi lasta. Ei mulla mitään hätää varsin ole, nää asiat vaan on taas noussu pintaan, ja mietin, mihin sitä ollaankaan matkalla.. Toivon, ettette laita tähän mitään käännytyskommenttia, kylllä mä tiedän ne jutut Riittää, jos joskus muistatte rukouksin. Jumala (jos on olemassa) tietää.

 

[QUOTE="vieras";27891599]Jumala antaa ihmiselle vain sen verran kannettavaksi, kuin ihminen jaksaa. Mielen sairastuminen on siis myös koettelemus jumalalta ja se pitää vain jaksaa kantaa?[/QUOTE]

Kunhan vain pohdin esim. skitsofrenian kohdalla sitä syyntakeellisuutta. Varmaan oikean vastauksen siihen kunkin kohdalla tietää vain Jumala. Öitä sinulle.

 

Jos ootte oikeasti uskossa, niin mun puolesta saa rukoilla. Olin nuorena uskossa 10 vuotta. Nyt mies ja kaksi lasta. Ei mulla mitään hätää varsin ole, nää asiat vaan on taas noussu pintaan, ja mietin, mihin sitä ollaankaan matkalla.. Toivon, ettette laita tähän mitään käännytyskommenttia, kylllä mä tiedän ne jutut Riittää, jos joskus muistatte rukouksin. Jumala (jos on olemassa) tietää.

Rukoilen puolestasi, että Herra saa sua koskettaa ja uudistaa uskossa. Rukoilen Hänen siunaustaan myös koko sun perheellesi.

 

Rukoilen puolestasi, että Herra saa sua koskettaa ja uudistaa uskossa. Rukoilen Hänen siunaustaan myös koko sun perheellesi.

Kiitos. Oikeasti.

 

[QUOTE="vieras";27889236]Ihan siitä, että heidän jutuissaan pysyy logiikka ja perustelut kasassa. Helppoa.[/QUOTE]

Kuules UniQuePopPy on katsonut TV7ta ja tietää miten asiat on.

 

[QUOTE="vieras";27891650]Kuules UniQuePopPy on katsonut TV7ta ja tietää miten asiat on.[/QUOTE]

sinähän sen tiedät mitä minä teen vapaa aikanani

 

tv7:kalla on joitain ihan puhdashenkisiä ohjelmia, mutta kyllä sekin on nykyään paljon turhuutta täynnä... Paljon sellaista, mistä ei hyödy mitenkään ja joku vielä menee täysin uskomaan ne asiat... Tuntuu ettei sitä pahemmin voi enää luottaa muuhun kuin Jumalan Sanaan ja sehän se tärkein on.

saa muistaa Muistan rukouksin sinua! Ja kiitos Herralle, että on taas alkanut sinua vetämään puoleensa

 

[QUOTE="vIeras";27888912]UskovatKIN? Uskovat nyt varsinkin ovat heikkoja kun tarvitsevat jotain lisävoimia ja mielikuvitushahmoja selvitäkseen. Käyttäisitte energianne ja aikanne tehokkaammin niin maailma olisi parempi paikka.[/QUOTE]

Suurinosa maailman hyväntekeväisyysjärjestöistä ja työstä on uskovaisten tekemää..
Ihmiset ovat kaikki heikkoja ja haavoittuvia joskus, se joka muuta väittää valehtelee myös itselleen.
Sinulle ehkä tehokkuus on tärkeä elämänarvo, kaikille se ei sitä ole.
Kaikki ihmiset suhtautuvat intohimoisesti JOHONKIN, elleivät ole masentuneita tai vahvassa lääkityksessä.
Oli se sitten usko/hengellisyys, harrastus,työ, politiikka jne.
Mikä sinä olet sanomaan että sinun tapasi elää on se oikea tapa, sinä kohdistat energiasi ja aikasi paremmin ja muidenkin pitäisi kohdistaa se samoihin asioihin kuin sinä?

 

_Mistä_ voit tietää että se olisi poikkeus¿ perusteita perusteita.

Siihen täytyy vaan luottaa, Raamattu on Jumalan Sana meille.
Voihan tietenkin raamatun sanoma olla vähän muuttunut (mutta toivon että ei), koska sitä on käännetty niin monta kertaa uudempaan versioon ja kieleltä toiselle... Mutta onneksi tuo ei ole meidän lukijoiden harteilla, koska Sanassa sanotaan myös että se joka sitä muuttaa, saa rangaistuksen. Ei sellainen siitä rangaistusta kärsi, joka ei sitä tiedä, miten se on muuttunut...

 

O-ou, odotettavissa on siis rangaistus, kun päivitin ripariraamattuni totuudenmukaiseksi. Viivasin yli alun sanat "Alussa Jumala loi taivaan ja maan" ja kirjoitin niiden päälle "Olipa kerran Jumala joka loi taivaan ja maan"; vastaavasti korvasin kirjan vihoviimeisen sanan "Aamen" sanoilla "Ja sen pituinen se".

 

O-ou, odotettavissa on siis rangaistus, kun päivitin ripariraamattuni totuudenmukaiseksi. Viivasin yli alun sanat "Alussa Jumala loi taivaan ja maan" ja kirjoitin niiden päälle "Olipa kerran Jumala joka loi taivaan ja maan"; vastaavasti korvasin kirjan vihoviimeisen sanan "Aamen" sanoilla "Ja sen pituinen se".

Noh, varsinaisestihan sinä et Jumalan olemassa oloa kuten myöskään olemattomuutta pysty todistamaan joten totuudenmukaiseksi muokkaus on ehkä vähän liioittelua.
Vaikka itsehän me kaikki luomme totuutemme ja todellisuutemme, on paljon asioita joita ei voi nähdä mutta ihmiset silti ajattelevat niiden olevan olemassa ja tämä koskee myös ateisteja.
Tiedekään ei ole aukotonta tai aina totuudenmukaista(voiko yhtä ainoaa oikeaa totuutta edes määrittää?)..

 

Ihanaa, aurinko paistaa. Vielä kun olisi 5-6 astetta vähemmän pakkasta niin sit olisi täydellistä.

Mulla on jo kuukausia sitten pyörinyt mielessä eräs toinen puoli uskonelämää. Olen tuonut palstalla usein esille sen toisen puolen eli parannuksenteon ja lain, mutta se on vaan toinen puoli. Toinen kolikon puoli on armo. Jeesus on tärkein, Häntä haluan eniten julistaa, mutta uskossa yhdistyy Hänen lisäksensä laki ja armo.

Tämä ei liity varsinaisesti uskoontuloon, tämä ei ole pelastusarmo jota Jeesus tarjoaa ei-uskoville vaan eräänlainen uskonelämän "käyttöarmo, vaellusarmo". Mutta hyvin samanlaisia nuo ovat, mutta tässä kohderyhmänä ovat uskovat.

Vapaissa suunnissa ymmärretään monta asiaa hyvin, paremmin kuin luterilaisessa. Ja vapaissakin opetetaan että ihminen pelastuu uskoontulossa 100 %:sesti armosta. Mutta sen jälkeen uskonvaelluksessa se armo ei heidän puheissaan enää tulekaan puhtaana, vaan sekoittuneena teoilla ansaitsemiseen.

Tätä ei pidä ymmärtää väärin. En puhu maallistumisesta tai puolisydämisyydestä, sitä ei armosta eläminen ole. Uskovan tulee tehdä päivittäin jotain eli perata synti pois päivittäin ja olla tietyllä lailla herätyksen tilassa jatkuvasti.

Mutta joskus Jumala haluaa vain ja ainoastaan että me levätään armon äärellä pitkiä, pitkiä aikoja, ilman että päässä takoo "mitämävoisintehdäHerralle, enoletehnyttarpeeksi, olenlaiskajahuonouskova...".
Olen sanonut tämän palstalla että jos luterilaisesta jotain hyvää pitäisi sanoa, niin luterilaisten paras puoli on armon julistaminen. Tarpeeksi usein kun sitä hoetaan ja sanotaan että olet Jumalan hyväksymä, niin se alkaa uudistaa ihmistä sisältä, jäät alkavat sulaa, pelko ja kireys lähteä. Armon auringon säteet valaisee ja lämmittää.

Antaa Lemisen Erkin puhua tästä, referoin hänen runoaan vähän...:

"Ei käskemällä parannukseen saa.
Se tapahtuu, kun Herra armahtaa,
kun mieli hiljenee ja kuuntelee
ja sydän rakkaudelle aukenee.
Jo Herra armahda ja hiljennä.
.....
Ei käskemällä rakkautta saa.
Se tapahtuu, kun Herra rakastaa,
kun rikkoneelle anteeks´annetaan,
käy kylmä sydän Herraa kiittämään.
Taas Herra rakastaa ja armahtaa."


Uskovaa ei jatkuvasti voi vaatia parannukseen, ilman armon kokemista. Uskova menee silloin entistä enemmän ahdinkoon, lain alle ja kokemus Jumalan rakkaudesta loittonee. Ei Jumalakaa pysty puhumaan semmoiselle ihmiselle joka on kuin nurkkaan ahdistettu eläin.

Me tarvitaan lämmittelemistä ja paistattelemista armon auringossa jatkuvasti, joka päivä. Eikä niin että äärimmilleen kiristetty ihminen yrittää vielä puristaa itsestään ja omista voimistaan vielä viimeisen pisaran parannukseen. Vaan levätään Jumalan rakkaudessa, valmiissa työssä ja annetaan Hänen armonsa muuttaa meitä.

Erkki jatkaa...:

"Kiristit - kierteet murtuivat
venytit -jännite löystyi
puristit - kätesi väsyivät
kiiruhdit - jalkasi uupuivat
syytit -sait tuomion.
Suutuit ihmisiin, vihasit itseäsi, inhosit elämää,

kunnes Hän sinua uudestaan rakasti, kunnes Hän sinut kohtasi taas.

Miten kallis nyt onkaan sinulle Kristuksen antama armo, tämänhetkinen ja tuore, se kertakaikkinen ja rannaton,
jossa Kristus on niin lähellä että itketttää,
jossa työkin on lepoa
ja kylmän keskellä lämmin."


Ota armo ilman tekoja vastaan. Älä pinnistele tai yritä itse suorittaa uskonelämää. Katsele Häntä.
Kulje uskonelämää levosta käsin. Hän valmistaa sulle jopa ne teotkin jotka tulet tekemään ja saat astua samoja askelia jotka Jeesus on jo kulkenut edellä. Kaikki tulee Häneltä.

 

Minä taas en usko, että uskovien tulisi jokapäivä yrittää tehdä jotakin Jumalan hyväksi/palvella Jumalaa, perata syntejä pois jne.
Pari tuttua ovat uskoon tultuaan tätä kyllä harrastaneet, heittäneet elokuvia,kirjoja,lehtiä,tavaroita menemään.
Lähestulkoon kaiken joka ei jollakin tapaa liity Jumalaan tai käsittele Jumalaa.
En usko että jos Jumala olisi olemassa, hän haluaisi sellaista.
Kuulostaa minun korvaani aika tasapainottomalta ja epätoivoiselta, ajatella koko ajan mikä nyt on syntiä ja enhän tee syntiä ja heitänpä kaiken syntisen(entiseen elämään liittyvän?) pois.

 

[QUOTE="vieras";27893943]Minä taas en usko, että uskovien tulisi jokapäivä yrittää tehdä jotakin Jumalan hyväksi/palvella Jumalaa, perata syntejä pois jne.
Pari tuttua ovat uskoon tultuaan tätä kyllä harrastaneet, heittäneet elokuvia,kirjoja,lehtiä,tavaroita menemään.
Lähestulkoon kaiken joka ei jollakin tapaa liity Jumalaan tai käsittele Jumalaa.
En usko että jos Jumala olisi olemassa, hän haluaisi sellaista.
Kuulostaa minun korvaani aika tasapainottomalta ja epätoivoiselta, ajatella koko ajan mikä nyt on syntiä ja enhän tee syntiä ja heitänpä kaiken syntisen(entiseen elämään liittyvän?) pois.[/QUOTEEi kai me omilla teoilla tai tekematta jattamisilla perita iankaikkista elamaa.
Se , etta jatetaan joitakin turhia asioita elamastamme pois on myos tapa elaa "uskovaisen elamaa"
Jumala tuskin kysyy minulta , eika ehka sinultakaan minkalainen Hanen pitais olla.
En minakaa aina , enka kovinkaan usein ymmarra Jumalan persoonallisuutta
ja uskova sanon olevani.

 

Taitaa olla niiden harrastus tämä (himo)uskovaisuus kellä on vilkkain mielikuvitus? Vähän kuin ne larppaajat jotka pelaa metsissä kuvitteellisia roolipelejään.

Tämä ajatus riippuu paljon taas miten uskoo. Minä uskon, että Messias kun tulee niin kaikki ne jotka Hänet tunnistaa yhdistetään Israelin kansaan. Kun viimeinen taisto käydään niin Israelista tulee HaShemin valtaistuin.
En myöskään usko, että elämämme olisi turhaa tai ihan sama. Tie jonka valitsemme on tärkeä osa tulevaa viimeistä taistelua.

 

[QUOTE="vieras";27893943]Minä taas en usko, että uskovien tulisi jokapäivä yrittää tehdä jotakin Jumalan hyväksi/palvella Jumalaa, perata syntejä pois jne.
Pari tuttua ovat uskoon tultuaan tätä kyllä harrastaneet, heittäneet elokuvia,kirjoja,lehtiä,tavaroita menemään.
Lähestulkoon kaiken joka ei jollakin tapaa liity Jumalaan tai käsittele Jumalaa.
En usko että jos Jumala olisi olemassa, hän haluaisi sellaista.
Kuulostaa minun korvaani aika tasapainottomalta ja epätoivoiselta, ajatella koko ajan mikä nyt on syntiä ja enhän tee syntiä ja heitänpä kaiken syntisen(entiseen elämään liittyvän?) pois.[/QUOTE]

Puhut semmoisesta käytännön uskonelämän perus-perkaamisesta, jota uskovan tulee tehdä, koska -ei kaikki maalliset elokuvat, mutta moni sisältää ihan täyttä törkyä. Voin katsella elokuvia vaikka niissä olisi syntiäkin (esim. Titanic on ihan huippu), mutta joissakin elokuvissa ei ole kuin panemista tai väkivaltaa ja se puhutteleva, ihmistä rakentava osa on hyvin pieni (no, ei ne semmoiset elokuvat usein mitään 5 tähden elokuvia olekaan). Älä kysy missä se raja menee, en tiedä itsekään.
Ja ymmärrät varmaan miksi joku sisustuslehtien buddha-patsas lentää monella uskoontulleella roskikseen?

Mutta tämä on semmoista tasapainoilua, en osaa sitä selittää. Mutta jos jotenkin kuvaisin sitä siten, että:
Raamatussa sanotaan että se vapauden tunne, "jippii, olen pelastettu, Jeesus rakastaa ja maksoi syntini" -hypetys ja hyvä olo ei saa olla yllykkeenä synnille. Olen itse lillunut tuommoisissa Jumalan hyväksynnän kokemuksissa ja haluan joka päivä kokea sitä armoa&rakkautta, mutta joskus tulee siitä semmoinen olo että "kun mua nyt niin rakastetaan niin voinhan mä vaikka vetää miestäni turpaan ja rakastella naapurin sällin kanssa kun Jeesus rakastaa mua silti". Aukeniko yhtään? Vähän kuin monesti perheen joku lellitty lapsi (usein kuopus?) ajattelee että hän voi tehdä mitä tahansa kun vanhemmat häntä niin rakastaa.

Eli se Raamatun kohta on Galatalaiskirjeestä:
Gal. 5:13
Te olette näet kutsutut vapauteen, veljet; älkää vain salliko vapauden olla yllykkeeksi lihalle (eli himoille), vaan palvelkaa toisianne rakkaudessa.

Roomalaiskirjeestä 6:1-2...
Onko meidän jatkuvasti tehtävä syntiä, jotta armo tulisi yhä suuremmaksi?
Ei tietenkään. Kun kerran olemme kuolleet pois synnistä, kuinka voisimme edelleen elää siinä?

 

Onko teidän "enemmän uskovien" elämässä ja ajatuksissa mitään asioita joihin ei aina tule väännettyä jeesus, jumala tai pyhä henki mukaan? Meinaan kun viestien perusteella ainakin lähes jokaiseen hetkeen liittyy jumala?

Mutta minäkin menen nyt nukkumaan, saa nähdä miten aika riittää täällä kirjoitteluun... Huomenna saan tietää joudunko leikkaukseen...

Mutta toivottavasti muut pitävät ketjua pystyssä

Hyvää yötä Jeesus myötä! =)

 

[QUOTE="vieras";27891599]Jumala antaa ihmiselle vain sen verran kannettavaksi, kuin ihminen jaksaa. Mielen sairastuminen on siis myös koettelemus jumalalta ja se pitää vain jaksaa kantaa?[/QUOTE]

Itseasiassa jotkut himouskovat ajattelevat kaikki sairaudet ovat suoraan Saatanasta.
Jos ihminen uskoo TARPEEKSI, hän ei koskaan voi sairastua mihinkään ja ihmisen sairastuminen on vain seurausta tästä uskonpuutteesta tai ihmisen omasta tyhmyydestä/virheiden teosta.

 

[QUOTE="Vieras";27894109]Onko teidän "enemmän uskovien" elämässä ja ajatuksissa mitään asioita joihin ei aina tule väännettyä jeesus, jumala tai pyhä henki mukaan? Meinaan kun viestien perusteella ainakin lähes jokaiseen hetkeen liittyy jumala?[/QUOTE]

Tämä nyt sattuu vaan olemaan uskisketju ja täällä otetaan Jumala arkeen ja joka asiaan mukaan.
Kyllä mä kirjoittelen muihinkin ketjuihin täällä mutta en siellä paasaa uskonjutuista koska ei paasaa kukaan muukaan omasta uskonnostaan, eli tuputtaminen olisi siellä epäreilua muita kohtaan (abortti ja eutanasia vähän poikkeus kun liippaavat läheltä ateismia/uskonasioita, asennoituminen ihmisillä noihin kahteen selittyy monesti omasta maailmankuvasta käsin). Jos joku ei halua kristinuskosta tietää niin ei avaa tätä ketjua (vaikka ymmärrän että varmasti ärsyttää joitakuita jos tämä keikkuu jonain päivinä aina ylimpänä listassa).

Mutta en elä mitään kaksoiselämää täällä palstalla, kyllä mä jossain esim. inttikeskustelussa kuten tänään kirjoitin ihan uskovana vaikka en Jeesuksesta maininnu mitään.

 

Minka lajin uskovainen sa olet, Echo?

 

[QUOTE="vieras";27894175]Itseasiassa jotkut himouskovat ajattelevat kaikki sairaudet ovat suoraan Saatanasta.
Jos ihminen uskoo TARPEEKSI, hän ei koskaan voi sairastua mihinkään ja ihmisen sairastuminen on vain seurausta tästä uskonpuutteesta tai ihmisen omasta tyhmyydestä/virheiden teosta.[/QUOTE]

Menestysteologiaa. Näkyy joissain Suomen seurakunnissa. Helluntai on virallisesti siitä sanoutunut irti, mutta ehkä joissain hellariseurakunnissa sitä näkyy kuitenkin vähäsen.

 

Minka lajin uskovainen sa olet, Echo?

Luterilainen on kotiseurakunta, sieltä Kansan Raamattuseura ja Kansanlähetys on rakkaimpia. Olen uskoontulon jälkeen kulkenut paljon myös hellareissa ja vapaakirkon jutuissa, pääosin oppikäsitys tulee heiltä. Mutta luterilaisilla mausteilla, sielunmaailmani on luterilainen.

 

Menestysteologiaa. Näkyy joissain Suomen seurakunnissa. Helluntai on virallisesti siitä sanoutunut irti, mutta ehkä joissain hellariseurakunnissa sitä näkyy kuitenkin vähäsen.

Jos sairaudet on jumalalta, saako niihin hakea parannuskeinoja lääkäriltä ja lääkkeistä ja ikäänkuin kumota itse se jumalan antama koettelemus? Eikö se ole silloin kapinointia jumalan tahtoa vastaan?