Mun maailma hieman romahti tänä aamuna... Aamupaino kotona ilman vaatteita 85,5kg. Yliopistollisessa siis tänään punnitusaika hoitajalle, joulukuussa oli puhetta 8-10kg pudotuksesta, puntari näytti vastaanotolla 86,5kg, koska hoitaja punnitsi kaikki vaatteet päällä, farkutkun painaa jonkin verran. No ihan sama se koska painon pitää kuulemma olla 81kg ennen kun alotetaan mitään hoitoja. Ärsytti vaan et ku se ei ollut todellinen paino edes, sillon joulukuun käynnillä punnittiin myös ilman vaatteita. Siinä sitten yritin nieleskellä itkua, varasivat uuden ajan puolentoista kk päähän... Koko matkan autolle oli vaikeeta nieleskellä ja väkisinkin kyyneleet kihos silmiin, autossa sit vetistelin varmaan vartin ennenkun pääsin lähtemään. Jotenkin tipuin niin korkeelta ja kovaa, oli kuitenkin niin hyvä fiilis jo pudotetusta ja siitä että homma alkais etenmään ni ei, ei minkäännäköstä arvostusta sille et tonkin verran oon saanut jo pois, tylysti vaan aikaa pidemmälle. Meni kyl niin maku kunnallisesta puolesta, ei mitään keskustelua edes eikä mitään, katto vaan painon ja sano et ei riitä piste. Kotona kerättyäni hieman itteeni soitin väestöliittoon ja varasin ajan ensi viikoksi, en jaksa tota kunnallisen puolen touhua, jotkut pääsee 95kg hoitoon mut mun kohdalla on sit niin jämptisti oltava se 81kg ennenku mitään tapahtuu. Voisin sen pudottaa ja enempikin tässä puolessatoista kuukaudessa jollain rykäsydieetillä ja mennä uudestaan mut en vaan jaksa enää tätä odottelua, enkä usko et siltikään mitenkään ripeesti mitään tulis tapahtuu vaikka painon saisinkin "sopivaks", pari vuotta on mun mittapuun mukaan täs vaihees ihan tarpeeks jahkailua, haluan jotain tuloksia jo pikkuhiljaa. Varsinkin kun tiedossa on että miehen simpoissa ei ole mitään vikaa, ainut ongelma mun PCO ja sekin on todistettu et ainakin clomeilla ovuloin... Alkopa viikko mahdollisimman paskoin fiiliksin :'(
Viimeksi muokattu:
