Ketään hoidoissa PKKS:ssä!!!

simpli jos mahdollisuus työpaikan puolesta sairaslomaan, niin ehdottomasti niin Itse sillon vuosia sitten jouduin aika helvetinmoiseen tilanteeseen hoitojen aikana. Otin siis saikkua ja saikkulapussakin luki vähän hämärästi se diagnoosi ettei oikein ota selvää sairauden syystä. No jostain se pomo oli sit älynnyt mistä kyse ja huudellut koko työpaikalla(noin 20 hlöä) miksi olin poissa ja ei todellakaan mihinkään positiiviseen sävyyn vaan oli menny ihan todella törkeäksi.Olipa todella kiva palata saikun jälkeen töihin Ja tämä todellakin OLI miun työpaikka, en siis uusinut työsopimusta.

 

Hei naiset! Tulin vaan pikaisesti kertomaan, että Tapion sivuilla on Hiljaa toivotut -esitysajat, mutta perjantaina ei edes ole koko näytöstä! Linkki: Savon Kinot Oy

Mulle noista ei käy mikään muu kuin tuo keskiviikon näytös.... :/

 

Mä kävin tänään siellä kohdun tähystyksessä. Polyyppeja ei juurikaan ollut, mutta kohdun limakalvo oli paksu ja repaleinen, eli tehtiin kaavinta. Leikkaussalissa jännitti homonaan, jalat täris siinä pöydällä kun palelti ja jännitti. Sit kun laittovat nukutuaineet niin vintti pimeni olo ei ole sen kummepi kuin normi menkkojenkaan aikaan. Mietin nyt vaan, että kun tänään siis kp7 niin muuttuiko nyt tää kuitenki kp1, kun kaavinta tehtiin ja ovuloinkohan tässä kierrossa ollenkaan? tietääkö kukaan. Huomenna soittelen polille ja kyselen lisää sekä varaan ajan.

 

Rowan Katoin äsken ihan samaa, että eipä sitä näytöstä olekkaan... Että sellanen ensi-ilta Miullekkin vaan tuo keskiviikko käy, ja ehkä ensi viikon la ja su.

Mie alotin taas tänään pistelemään Menopuria. Ensi maanantaina meen ultraan, jos ei ovis oo itestään tullu..

 

Onnetonpulu: Harmillista toimintaa entisessä työpaikassasi. Esimiehesi ei siis ole ollut kovinkaan ammattimainen, sillä hän ei saa kertoa mitään toisen työntekijän yksityisasioista toisille työntekijöille, ilman lupaasi. Tämän vuoksi itsekin lähdin opiskelemaan, koska en pystynyt luottamaan omaan pomooni tässä asiassa. Tiedän, että hän olisi kertonut kuitenkin, vaikka kuinka olisin kieltänyt. Tiedän, että työpaikallani olisi ollut muutamia niin uteliaita ihmisiä ja hyvää pataa pomon kanssa, että olisivat saaneet asian tietoonsa.

Tyty: En osaa kyllä sanoa miten noiden sun kiertopäivien kävi, mutta ainakin keskenmenon kaavinnan jälkeen menkkojen kiertopäivät alkoivat alusta ja menkat tulivat itsellä n. 5 viikon päästä toimenpiteestä. Lääkäri ainakin mainitsi silloin, että kaikki eivät edes ovuloi kaavinnan jälkeisessä kierrossa, mutta toisaalta tilanteesihan oli nyt erilainen... Joo minuakin on aina jännittänyt noissa toimenpiteissä, jotenkin niin avuton olo, kun tietää että leikkaussali vilisee ihmisiä ja oot taju kankaalla sekä jalat harallaan siinä... Ja eniten niissä toimenpiteissä on pelottanu se tipan laitto. Siis yksikin kerta vasta kolmannella neulalla osuivat minne piti... seuraavaksi kerraksi pyysinkin sitten ennen saliin menoa sitä lasten puudutusainetta, mitä voi käyttää esim. verikokeita otettaessa Eli mitenhän tämä rouva sitten uskaltaa synnyttää, kun pelkää jo neulanpistoakin näin paljon... Mutta eipä tässä oo pelkoa joutumisesta tuohon siunattuun tilaankaan...

Omassa navassa ei mitään uutta. Kp 6 menossa, femarit popsittu, huomenna seurantaultra ja sittn toivottavasti saan jatkaa fostimoneilla. Oon kyllä päättäny jo, että jos folleja on enemmän kuin kaksi, taidan piikittää joka tapauksessa ne fostimonit, jottei tule hukkakiertoa... Kärsivällisyys on siis tämän asian suhteen täysin loppu... En eka meinannu varata ees koko seurantaultraa, kun meni niin vaikeeksi ajan saaminen. Mutta sitten hokasin, että eihän mulla oo reseptiä siihen irrotuspiikkiin, joten toivottavasti saan sen sitten. Niillä varmaan lukee siellä polilla mun kohdalla, että tämän kohdalla vitkutetaan hoitoja ja ei anneta aikoja/tehdään tästä vieläkin vaikeempaa tälle potilaalle.

Onko kellekään tullut muuten noista lääkkeistä (femar, fostimon, luget, pregnyl, baby disperin) oireena mustelma-alttiutta? Siis en tiedä liittyykö näihin lääkkeisiin vai mistä johtuu, mutta nykyisin bongaan aina mustelmia milloin mistäkin (kipeitä ja ihan kananmunankokoisiakin), enkä edes tiedä mistä ne ovat tulleet... Toinen mitä huomasin, että muutaman kerran luge kuurin aikana tuli viiltävä kipu rintaan pitkällään ollessa, kesti hetken, mutta ei oo aiemmin tollasta ollu. Toisaalta nää voi kuulua kyllä asiaan, mutta en oikein uskaltais sanoa lääkärille ainakaan tosta rintakivusta, kun pelkään että ottaa lääkkeet pois. (ollut joskus veritulppa e-pillereistä). Ja kuitenkin näillä lääkkeillä ainoa keino tulla raskaaksi. Tai sitten nuo kivut on vaan tullu siitä, kun oon niin ahdistunu siitä, että oon niin viallinen, etten voi saada edes sitä yhtä lasta...

 

Mä soitinki aamulla polille ja ne sano et tää on ihan normaalisti nyt kp8..enkä edes vuoda apljoa, tuhrua tulee vaan, ei enää kunnon vuotoa.MUtta se mikä vituttaa, on että en saanu aikaa nyt|O vaan sit kun menkat taas alkaa niin pitää soittaa aikaa polille..mitä vittua,miks ei ois voinu jo nyt varata aikaa..ärsyttävää..seuraavat menkat menee joulukuulle, enkä tasan saa aikaa enää joulukuulle kun se poli on 2vk kiinni. Menee varmaan tammikuulle ekat mahdolliset hoidot..ja tässä kierrossa ei sais ees yrittää mitään luomujuttuja kun kaavinta tehty..että joo..

 

Tyty: Voi harmi... Toivottavasti saat kuitenkin ajan ennen joulua, mutta toisaalta jos poli on taas kiinni joulun seutuun, niin eihän ne välttämättä mitään kovin tehokkaita hoitoja määrää, kun haluavat seurata... Tuota e oo varmaan oikee ihminen neuvomaan tai sanomaan mitään, mutta ihmettelen tuota miksi ei sais yrittää edes luomuna tässä kierrossa? Siis eihän raskaus ala, ellei kroppa oo siihen valmis... Koska keskenmenon jälkeen tehdyissä kaavinnoissa meille sanottiin, että saa yrittää heti kun vuoto kaavinnan jälkeen on loppunut. Toki suositeltiin odottamaan ne yhdet menkat, mutta se oli sen vuoksi, että mahdollinen la aika ois helpompi määrittää. Eli mehän aloitettiin yritys heti, kun vuoto oli paripäivää pysynyt poissa, tosin kummallakaan kerralla ei oo tärpänny heti...

 

tyty86 Voi surku!!! oottaminen ja hoitojen siirtyminen ei oo kivaa

Nippe82 Myö mennäänkin tosi samoissa aikatauluissa. Miula siis kp4 menossa ja pari clomia takana. Täytyskin varmaan käydä apteekista ne menopurit sunnuntaiksi valmiiks. On niin outo tunne kun jo toisaalta luovuttanut koko lapsen saamisen suhteen ja nyt tullut sellasia pienen pieniä toivon pilkahduksia, että jospa vielä sittenkin meilläkin olisi mahdollisuus

 

Nippe82: Ainakin mulle tulee nyt entistä herkemmin nuita mustelmia ja ovat ihan helvetin kipeitä ja kestävät pitkään. Siis mie jo pohdin mistä helkutista olen voinut saada näitä, kunnes napsahti mieleen että varmaan se mummotuspiikki on herkistänyt minua jotenkin että tulee nuita mustelmia entistä herkemmin.

 

ricoletto: mie yritin laitella sulle yv:tä joku aika sitten, oisko ollu boxi täynnä, kun ei saanu laitettuu?

 

Nippe mä vähän mietin, et jos tekis vaan kylmänviileesti niin..et jos mä ovuloin niin eikun hommiin vaan ja loppukiertoon luget ominpäin..kun just tuota olen miekin kuullu, että osalle sanotaan, et saa rueta heti yrittää uudestaan. Toisaalta, tässä on vähän patti tilanne se, että me ollaan menossa naimisiin 1.9.12 ja jos tässä kierrossa tulis tärppi tai joulukuussa niin laskettu aika olis just elokuun lopussa tai syyskuun alussa..et pittää nyt miettii, et oisko senki puolesta vaan parempi alottaa yritys vuodenvaihteen jälkeen.

ps:mulle ei tullu lugeista mitään..ei mustelmii eikä muutakaan..

 

Hemmetin nettiyhteydet! Kirjotin pitkän tarinan, mutta katosi taivaan tuuliin...

Onnetonpulu: Joo täällä kp 7 ja eka ultra käyty. Ja siis viimeinen tässä kierrossa, koska ei tehdä inssiä. Femarit toimii samoin kuin viimekierrossa, eli kaksi 11-12 mm follia kehittynyt, tosin nyt yksi molemmille puolille. Limis vain 5 mm (viimeksi sama ja kp 14 mennessä oli kasvanut vain 7 milliin). Fostimonit aloitan tänään ja sitten jos ovisplussaa ei tuu itsestään maanantaihin mennessä, pistän pregnylin. Apteekin kautta koukattu tänään säkillinen lääkkeitä, fostimon, pregnyl ja luget...

Simpli: Arvaappa unohdinko kysyä lääkäriltä tuota mustelma asiaa, vaikka kerrankin oli lääkäri, joka kertoi asioita ja päästi jopa lisätutkimuksiin...

Eli kerrankin mulle kerrottiin jotain siellä polilla näistä asioista, tosin unohdin kysyä monta asiaa. Meille tehdään kromosomitutkimus, koska on pelkkiä keskenmenoja ja ilmaisin huoleni, että kandeeko enää yrittää, kun ei tiedetä vaikka vika ois sellanen, ettei meillä oo edes saada elävää lasta.

Tyty: Ihanaa, häät tiedossa. Voi kun se suunnitteluaika oli niin ihanaa ja sitten ne häät meni niin nopeesti vaikka päivä oli mitä ihanin. Ehdotinkin miehelle, että jos rahavarat antais periksi, niin eikö ois kiva mennä joka vuosi uudestaan naimisiin siis toistemme kanssa Mutta tiedätkö mitä asioilla on tapana järjestyä ja mikäs sen parempi häälahja ois, kun oma vauva Mutta toisaalta vaikka oottasitte vuodenvaihteen jälkeen yrityksen aloittamista, niin voihan olla että häihin mennessä voi olla joutunut vuodelepoon tms. Eli siis en tietenkään toivo sitä kenellekään, mutta ajatuksena, ettei kaikkea voi suunnitella ja kaikki ei mene aina suunnitelman mukaan. Kyllä te naimisiin pääsette, kututte papin vaikka synnärille

 

Nippe Kerroit tuossa aiemmin, että eniten toimenpiteissä on pelottanu tipan laitto; miulla ihan sama juttu Kevään laparoskopiaan halusin, että mulle laitetaan sitä Emlaa, mutta eipä siitä ollu hyötyy. Sillä on sellanen vaikutus, että se kutistaa verisuonia, niin oli sitten hankala saada kanyylia paikoilleen. Hoitaja tais muutaman kerran yrittää, mutta joutu sitten laittamaan kyynärtaipeeseen.
Ja hyvä, että pääsette lisätutkimuksiin

Omaa napaa... Pistelin äsken kolmannen Menopurin. On tuo aika inhottavaa ainetta. Ei sinänsä kirvele, mutta muuten tuntuu niin epämiellyttävältä :/ Sunnuntaina pitäs ovista testailla, saas nähdä kerkeekö miun tilaamat testit tulla siihen mennessä. Vähän kyllä epäilen...

 

Kati Myö mennään kans aika samoissa Tehdäänkö teille siis inssi? Tsemppiä ja onnea vaan kovasti teille hoitohin

Nippe82 Huippua että pääsette lisätutkimuksiin!! Ite kans aion pyytää tuota kromosomitutkimusta seuraavalla käynnillä. Kuka lääkäri teillä oli?

Itteänikin huolittaa että miten limis jakselee. Niin paljon kun olen lukenut mitä clomit tekee limakalvolle ni hirvittää kun muutenkaan ei luonnostaan mikään kummonen olo. Mut hei, enää 2 clomia takana ja sit alkaa menopurien piikittelyt . Ja maanantai lähestyy ja sen jälkeen ollaan taas paljon viisaampia

 

Hei pitkästä aikaa! Ihan pikaselti tulin nytkin poikkeamaan, mutta ehkä tässä viikonlopun aikana ehdin jossain välissä vähän kuulumisiakin kertoa ja kommentoida.

Tuosta elokuvaan menosta tulin kirjoittelemaan. Mulle nimittäin ei nyt sitten käykään tämä viikonloppu eikä näköjään tänään esitystä olekaan. Viikolla saattaisin päästä, tuo keskiviikko kuulostaisi mukavalta. Selvitän saisinko lapsen hoitoon siksi aikaa. Onko suunnitelmat muuten ennallaan?

 

Moi, Macy! Aiemmin tuolla jo kirjoitinkin, että mulle oikeestaan tuo keskiviikko ois ainoa joka käy. Tosin muistin vasta myöhemmin, että silloin miulla on kampaaja klo 14.30, joten aika tiukille menee. Kampaaja-aikaakaan en voi vaihtaa kun tuo oli ainoa aika joka miulle käy ensi viikolla ja seuraavana viikonloppuna on Helsingissä häät, jota varten siis pitää saada tyvikasvu piiloon . Eli en ainakaan ennen näytöstä sit ehdi vielä treffata, mut sen jälkeen esim. kaffet ois jees. Ja jos miulla menee aika tosi tiukille, niin jos miullekin voisitte jo vaikka lipun ostaa valmiiks, jos ajoissa meette ostamaan..? Oiskos meitä nyt edes muita lähdössä kuin sie, mie ja Kati?

Mie kävin eilen Päivin luona ja se tuli tosi tarpeeseen. En oo tännekään jaksanu viime aikoina kirjoitella, vaikka oon kyllä joka päivä käynyt kuulumisenne lukemassa. Synkkää on ollut. Mulla on selkeitä masennuksen oireita, jatkuva väsymys, mielenkiinnon puute kaikkeen muuhun kuin tähän lapsettomuusasiaan, välinpitämättömyys, surullisuus... Päivikin oli sitä mieltä, että nyt täytyy seurata mihin olo kehittyy ja katsoa täytyykö ryhtyä toimenpiteisiin. Menen uudelleen tämän kuun lopulla käymään. Miulla on vaan niin iso pelko siitä, että kun se meidän eka ICSI meni miten meni, että seuraavatkaan ei mene sen paremmin ja me jäädään lapsettomiksi loppuiäksemme. Ja tunnen itteni kauheen epäonnistujaksi kun vieläkin oon täällä suossa. Päivi kyllä sanoi, että ei kaksi viikkoa ole vielä edes pitkä aika (siis siitä negasta nyt sen verran aikaa), joten ei kenenkään pitäisi olettaa, että koko homma olis jo käyty läpi. Sit kun miulle, kuten aika monelle muullekin täällä, tämä odottaminen on niin rankkaa. Se, kun mitään ei tapahdu. Sain kyllä valoa tunnelin päähän, kun Päivi sanoi, että vois seuraavan hoidon suunnitteluajan saada jo ennen joulua, ja siis reseptit mukaan. Nyt vaan en tiiä, miten mies suhtautuu tähän. Kun on ollut sen kannalla, että taukoa nyt vuodenvaihteen yli koko hommasta. Tänä iltana aion ottaa tuon puheeksi. En oikein ymmärrä, kenen etua se palvelee, jos odotamme sen muutaman viikon (ja mie kärvistelen masennuksessa) vain siksi, että mies haluaa sen muutaman hassun viikon taukoilla vielä. Vaikka hoidoista ois taukoa, niin tästä lapsettomuudesta sitä ei saa. Mutta nyt ois tärkeää hoitaa myös parisuhdetta ja muistaa, että siihen kuuluu muutakin kuin tämä vauvantekohomma. Työ ja opinnotkin tuntuvat nyt ihan hirveen raskailta jaksaa. En tiiä miten mie jaksan tämän loppuvuoden.

Mie oon kyllä ollut meidän kohdalla tosi tyytyväinen polin toimintaan. Luotan kyllä, että siellä osataan tehdä oikeat ratkaisut ja päätöksethän me tehdään yhdessä. Päivikin sanoi, että siellä he ovat meitä varten ja kaikilla on sama päämäärä. Kaikille annetaan mahdollisuus. Miulle luottamus heidän osaamiseensa on tosi tärkeää. Ja kyllä me ollaan aika etuoikeutettuja siinäkin, että meillä ei varsinaisia IVF-jonoja täällä edes ole. Monilla muilla julkisilla voi joutua vielä inssien jälkeen odottamaan yli puolikin vuotta ennenkuin pääsee ekaan hoitoon. Siellä niitä hermoja vasta tarvitaankin. Eikä kaikilla ole todellakaan varaa mennä yksityiselle. Kaikilla on tietysti omat henk.koht. kokemuksensa, mutta mie vaan halusin kertoa omani. Että kyllä mie ainakin tunnen, että minua siellä on ainakin tähän asti kuunneltu ja miulla on ollut tunne, että kaikki tehdään niin hyvin kuin vain on mahdollista.

Anteeks pitkä viesti :ashamed:

 

Rowan79 :hug: Kyynel silmissä luin siun kirjotusta ja tunnistin itessäni ihan samanlaisia synkkyyden oireita. Millähän tästä suosta nousis. Tuntuu että usko hoitoihin on jo kokonaan mennyttä ennen kun ovat edes alkaneet. Miula ei oikeesti oo enää mitään muuta elämää eikä kiinnosta mikään muu kun tämä lapsettomuusasia. Kaiken vapaa-ajan tutkin ja etsin tietoa jne..ja yöllä heräilen miettimään mistä tää kaikki johtuu Ja kun en ole asiasta oikein kenellekkään avautunut, nii on myös helvetin rankkaa näytellä ulkopuolisille että miula menee todella hyvin. Kukaan ei voi tietää tätä tuskaa jollei ole itse joutunut kokemaan. Miula muuteskin joku itkuherkkyys menossa. Tulis jo maanantai ni sais tuomion. Tai löytys joku selkee syy miksi en raskaudu ni saisin heittää unelmat lopullisesti romukoppaan ja yrittää jatkaa eteenpäin. Ja oon niin väsynyt ihmisten uteluihin että "eiköhän teidänkin ois aika lapsia alkaa hankkimaan". Viimeks kun kävin polilla ja olin lähössä pois sieltä "raskaanaolevien" puolelta niin ne liukuovet jotenkin jumahti eikä meinanneet millään avautua. Siinä sitten joku nainen viimesillään heitti: "täältä ei pääse pois ennen kun on synnyttänyt". Ihan hauska heitto, mut teki mieli lohkasta takasin et sittenhän mie jään tänne loppuiäkseni.

No tulipahan taas tekstiä minultakin. Mutta tosiaan jos ettii tästä asiasta jotain positiivista, on meidän hoitopaikka kyllä ihan huippu ja etenkin siellä työskentelevät ihmiset

 

Onnetonpulu: En muista lääkärin nimeä, nainen kuiteski. Ei oo ne lääkärit muuten tuttuja, paitsi se mieslääkäri. Ei oo mulla aiemmin ollu tätä lääkäriä. Mullakin ongelmia ton limiksen kanssa, mutta vaikka tääkin lääkäri sanoi, että minimissään pitäs olla 7-8 milliä, jotta vois onnistua ja mulla on just just se 7 milliä... Ilmeisesti limiksen paksuntamiseen ei sitten oo olemassa edes lääkkeitä?!?! Mutta luulen tuon olevan tällä hetkellä meidän suurin ongelma tässä... Ja ompa joku fiksu sitten osannu oikein kunnon kommentin heittää noiden ovien avautumisesta. Oisit vaan sanonu päin naamaa, mitä mieleen tuli. Musta on muutenkin tosi inhottavaa käydä ilmottautumassa sinne raskaana olevien puolelle...

Rowan: Polilla oikeestaan on pari lääkäriä, jotka edes kertoo mitään tilanteestasi. Kertaakaan ei oo meille edes sanottu, että kyllä teillä on mahdollisuus onnistua. Eli ilmeisesti ollaan koko polin toivottomimpia tapauksia, joita on hoidettava ne kolme ivf hoitoa ja sitten lempataan pihalle. Nyt vasta sain, ehkä 10 kerta käydä polilla lääkäriltä tietoa mikä meidän diagnoosi on. Siis selittämätön lapsettomuus. Jännää että syy on selittämätön lääkärin mukaan, jos kerran en aina ovuloi kunnolla ilman lääkkeitä, limis liian ohut ja luteaalivaihe liian lyhyt. Mutta kaippa se sitten tarkottaa että ei oo syytä tiedossa mistä nuo ongelmat taas johtuu?!

Meillä olis tarkoitus ottaa "varaslähtö" kevään ivf hoitoihin. Joita muuten odotellaan kuin kuuta nousevaa. Se hoito on meidän viimeinen mahdollisuus... Eli tarkoittaa sitä, että varataan jo parikäynti joulukuulle Päivin luo, jotta sitten ei jäädä junnaamaan sen kanssa tammikuussa. Ja toivottavasti ei kromosomeista löydy lisäongelmia tähän soppaan.

Eilen postiluukusta kolahti "ihmeet tapahtuvat muille" kirja. En oo vielä lukenu kokonaan kirjaa, mutta alku oli kyllä niin kuin omista tunteista ois lukenu. IVF vaiheestahan ei vielä oo siis kokemuksia... Suosittelen kirjaa muillekin.

 

Missä olet plussa-aalto?? Nyt sinua täällä tarvitsisi hyvin moni...

Onnetonpulu, etkö ole kellekään kertonut? Minäkin pidin tätä asiaa pitkään sisälläni. Sitten kerran repesin äidilleni, kun hän alkoi inttämään lasten TEKEMISESTÄ. Otin kunnon itkuraivarit ja annoin tulla koko sopan. Se helpotti tosi paljon ja sittemmin olen kertonut asiasta myös aika monelle ystävistäni. Tuntuu, että pysyy kaverisuhteetkin paremmin kunnossa, kun tietävät, miksi olen välillä niin down. Ja äidistä ja kavereista on ollut suunnattoman paljon apua ja tukea vaikeina päivinä. :heart: Suosittelen siis kertomaan edes jollekin. Saat purettua sydäntäsi... Yksin tätä on liian raskasta kantaa (kun välillä tuntuu, että mieskään ei ymmärrä)!

Rowan, kyynelsilmin aina luen siun kirjoituksia. :hug: Suru ottaa aikansa, mutta koita jaksaa. Teillä on vielä mahdollisuuksia!! Tämä on välillä niin turhauttavaa, mutta haluan uskoa, että meistä kaikista tulee vielä äitejä...
Kumpa lapsettomuudesta voisi ottaakin lomaa! Kumpa edes yhtenä iltana voisi mennä nukkumaan ilman kaipuuta ja pelkoa sydämessä... Kukas se lauloikaan, että kumpa itsestänsä lomaa ottaa vois?

Rowan & Nippe, minäkin olen kyllä kovin tyytyväinen polin henksuun ja toimintatapaan. Silloin ekan inssin jälkeen olin kyllä aika raivona, mutta avauduin silloin Esalle ja juttelimme pitkään. Kyselin ja kyselin ja kyselin. Kävimme Esan kanssa läpi sellaista tilastomatikkaa, että lopulta Esa sai minutkin uskomaan, että tämä hoitorytmi on juuri meille se juuri oikea. Sen jälkeen olen ollut ihan eri mielellä liikenteessä. Inssejäkin käytiin kiltisti se kolme, vaikka mielessäni välillä mietin, ettei niistä voi olla mitään apua.

Nippe, toivon niin, että jaksaisit tsempata ja katsoa positiivisin mielin tulevaisuuteen. Tiedän, että se on helpommin sanottu kuin tehty, mutta kuitenkin... :hug:

Kati, ehtikö testit tulla?

Tyty, hääsuunnitelmia. Ihanaa! Ne on jotain niin parasta... :heart:

Rowan, Macy & Kati, harmittaa tosi paljon, että tänään ei ollutkaan leffaa. Olin niin jo henkisesti valmistautunut. Harmi, että näytökset ovat päiväsaikaan. Minäkin voisin yrittää tuohon keskiviikon näytökseen, mutta en kyllä tiedä onnistunko livistämään töistä niin tosi paljon aikaisemmin... Ilmoittelen viim ti, miltä näyttää. Mukava ois porukalla mennä ja sen jälkeen sitten pandasilmin kahville jonnekin...

Oma napa. Kävimme yhdessä Päivi L:n luona ja oli kyllä hyvä reissu. Miehelle ainakin teki hyvää ja sen jälkeen ollaan taas jaksettu puhua aiheesta kahdestaankin. Mies oli nimittäin välillä jo aika väsynyt tähän puheenaiheeseen. Ja tulihan tuolla itsekin vähän itkeä tihruutettuakin... Olen pelännyt niin tosi kovasti piikittämistä, mutta se pelko tais jäädä sinne Päivin luo.

Pitkää viestiä pukkaa näköjään täältäkin... sorry... :ashamed:

 

Onnetonpulu Ei tehdä inssiä, vielä mennään kotikonstein. Samoin teille

Rowan Toivottavasti kerkeet hyvin ennen leffan alkua Mie pääsen neljältä töistä ja meinasin pikaiseen pyörähtää kotona ennen näytöstä, että menee aika tiukille mullakin.

Mandeila Ei kerenny testit tulla Apteekissa on käytävä... Ois kiva jos pääsisit mukaan leffaan ja kahveille

 

Mandeila: No yritän ainakin tsempata sen yhden ivf hoidon verran, sanoin jo lääkärille, että ensi kevät on meidän viimeinen mahdollisuus, että sitten ylitetään se 30 rajapyykki ja riskit taas lisääntyy. Jotenkin ihana mennä sinne parikäynnille Päivin luo, on ihan mahtava tyyppi. Mutta sitten toisaalta pelkään sitä, että romahdan ihan täysin. Kyllähän sitä tulee itkettyä salaa mieheltä ja välillä miehen kainalossa, mutta jotenkin haluaa suojella rakkaintaan ja koettaa näyttää vahvalta, että kyllä me tästä selvitään. Vaikka itsestä tuntuu, että ei tästä selviä mitenkään. Me kuulutaan siihen prosenttiosuuteen, joka tekee tilastoon sen tahran epäonnistuneista hoidoissa kävijöistä. Mutta jos tuo eka ivf minkä varaan lasken kaikki voimavarat ei onnistu, niin sitten en tiedä muuta keinoa kuin lopettaa tämä siihen. Mutta toisaalta ivf:n onnistumisprosenttikin on vain 30-45 %:a. Eli meidän tuurilla ei sekään onnistu...

Kati: Harmi ettei testit kerenneet, mutta onneksi on edes apteekki. Mulla on täällä testejä vinopino varattuna, että luulis riittävän sitten melkein ensivuodeksikin

Jännää huomata miten erilailla eri lääkärit määrää "lukujärjestyksen" lääkityksestä. Tää lääkäri määräsi ovistestit tehtäväksi kp kp 10 ja 11 aamulla ja illalla ja jos ei plussaa niin sitten pistän pregnylin. Mieslääkäri taas määräs tekemään kp 9 alkaen kerran päivässä... Mulla on ollu tähän asti paria käyntiä lukuunottamaata aina tuo mieslääkäri. Oon aina pelänny mennä sinne polille, koska mieslääkäri ei kerro mitään tilanteestamme ja suhtautuu muutenkin vastahakoisesti meidän hoitamiseen. Hän ei suostunut tekemään lupaamaansa lähetettä polille viime keväänä jne. Hänen kanssaan ei voi neuvotella tai kertoa toiveitaan hoidoista, vaan jyrää kaiken. Hän vähättelee ongelmaamme ja pelkään kamalasti jääväni lopuksi elämäkseni lapsettomaksi sen takia, että hän säästää polin varoja tutkimusten suhteen. Hän varmasti tietää asioista paljon, mutta sopisi paremmin tutkijaksi tms. jossa ei tarvita empaattisuutta. Tuntuu aina, että kun sinne menee ja hän on aina niin haudanvakava... Kertaakaan ei ole sanonut, että meillä olisi mahdollisuutta onnistua, no onnistumismahdollisuudethan hupenevat tässä odotellessa...

 

Olipa taas luettavaa ja elin niin uudelleen omia tunteita joita on tässä hoitojen aikana ollut. Tämän kuun jälkeen pitäisi tressinkin helpottaa jo huomattavasti, mutta sitten en osaa murehtia muuta kuin hoitojen alkamista ja onnistumista. Olen ollut väsynyt mummo piikin myötä, mutta se on positiivista että paino on lähtenyt tippumaan. eilen tyytyväisenä katseli että onhan tuota ainakin se 4kg lähtenyt kolisten. Nyt kaikki sormet ja varpaat ristissä etteivät tule takas.

Huomasin kans ettei tuota leffaa ollutkaan, joten lähden katsomaan sen tänään iltapäivällä. PItää varata läjä nessuja mukaan. Itken kumminkin kuin niagara. Jopa miehenikin suostui mukaan ja toivon mukaan hänkin saa elokuvasta jotain itselleen.

 

Tekstiä on tullut aika paljon, sitte viime käynnin!

simpli Onko sinulla miten paha tuo PCO(S)? Joutuuko alottamaan varovaisella annoksella pistokset? Ihan vaan kyselen sen takia kun itelläni todettiin nyt syksyllä PCO, niin kiinnostaa kuulla miten muilla hoito etenee kun samanlaista vaivaa. Tsemppiä mummo-oireisiin ja onhan siitä seuranut jotain hyvääkin kun painoa lähtenyt!

Nippe Ei teillä ole ollenkaan huonot mahdollisuudet! Päin vastoin!! En mitenkään ja todellakaan vähättele sinun keskenmenokokemuksiasi, ovat selvästi jättäneet sinuun ison arven, mutta ne antaisi vähän viitteitä siitä että teillä on todella hyvät mahdollisuudet vielä onnistua.. Mutta se on vain minun näkemykseni. Ja luulen että tuolla on jotain merkitystä siihen miten lääkärit aikoo teitä hoitaa, siis että teillä kuitenkin saattaa helpollakin onnistua.
Ehkä se oma suhtautuminen ja asennekin vaikuttaa miten vastaanottavaisia siellä toisessa päässä ollaan.. Itse olen muutamia kertoja nauraen lähtenyt polilta, kun ollaan pilke silmä kulmassa toivoteltu hyvää viikonloppua.. Ihmisiähän hekin ovat. Itse olen tyytyväinen polin toimintaan, vaikka omalla kohdallani voin sanoa että ei ole aina mennyt niinkuin strömsössä, mutta se taas on tuonut uusia asioita esille minun kehoni toiminnasta, jolloin voidaan ottaa ne huomioon ja tehdä ensi kerralla paremmin. Ja niinkuin Rowankin sanoi, niin me ollaan onnekkaita täällä missä ei ole jonoja hoidoille! Nyt tsemppiä Nippe, joku päivä on se teidän päivä, pitää vaan jaksaa uskoa siihen

Kati Monesti jouduit viime kierrossa pistelemään? Se on kyllä inhaa ainetta se Menopur, ja tuntuu että kerta kerran jälkeen se tuntuu vaan pahemmalta siellä sisuksissa. Ovisplussaa!!!

Mandeila Hiphei, siitä se alkaa! Ja hyvä että pääsit pistelykammosta eroon, loppujen lopuksi helppoa kun vaan saa sen ekan piikin tökittyä Onko teillä nyt virallisia hoitopäivämääriä?

onnetonpulu ei vitsit miten inhottava tilanne! Ite oisin varmaan sanonut jotain ilkeetä takas, mutta tahtoo aina mennä jauhot suuhun tuo tyylisissä tilanteissa. Tsemppiä maanantain polikäynnille ja siihen Menopurin pistelyyn!

Macy Miten piinailut sujuu? Pääsittehän piinailee? Tulehan kertomaan kuulumisiasi!

Rowan :hug: Vaikka rähmällään, eiks nii?

tyty ehkä minä kuitenkin tekisin niinkuin lääkäri neuvoo, ei taida kuukaudella olla enää niin suurta merkitystä tässä konkurssissa Ja hei, onnittelut tulevista häistä!!

Minä valitettavasti en pääse leffaan Ois ollu kiva porukassa käydä kattoo se, mutta ei voi mittää. Pitää sitte kahtoa kun tulee telkkarista, ei ainakaan muuta yleisöä häiritse jos hieman vollottaa

On: Itse piinailen vielä reilun viikon. Hoitojen jatkostakin oli viimeksi lääkärin kanssa puhetta, mutta katsellaan nyt tämä hetki ennenkuin hätiköidään tulevaa.

Hyvää viikonloppua kaikille ja koitetaan selvitä siitä isänpäivästä..

 

Simpli: Kumpa minäkin saisin painoa pudotettua... Jotenkin tuntuu, että johtuuko näistä lääkkeistä vai tuleeko sitä lohtusuklaata syötyä enemmän, mutta mulla on painoa tullu takas ehkä kolme kiloo kesästä. Siis tammikuusta alkaen sain tiputettua n. 9 kg pois (vähensin hiilareita), mutta suuntaus taitaa vaihteeksi olla "positiivinen"...

Melargia & Simpli: Jos teillä on todettu PCO ootteko lukeneet/kuulleet tuosta vähähiilarisesta ruokavaliosta ja sen vaikutuksesta raskautumiseen? Itsellä ei oo todettu/tai ainakaan kerrottu, että mulla ois tuota PCO:ta, mutta lukiessani karppauksesta törmäsin tekstiin, jossa tämän tyyppiset munasarjat omaavat hyötyivät hiilarien vähentämisestä raskaaksi tulemisessa. Jotenkin paransi munasarjojen toimintaa...

Melargia: No en nyt itse usko siihen, että meillä ois yhtään sen paremmat mahdollisuudet onnistua, vaikka pari kertaa olenkin tullut raskaaksi (ekakerta ekalla yrityksellä ja toinen tokasta clomikierrosta). Mutta joka kerta on jouduttu ottamaan järeemmät konstit käyttöön, jotta toivottu plussa ois saatu. Ja juuri luettuani kirjan ihmeet tapahtuvat muille, kaikki lapsettomuushoidot läpikäynyt pariskunta ei saanut yhteistä lasta vaikka kaksi luomuraskautta heille tuli, mutta molemmat menivät kesken. Ja toisaalta mieslääkäri totesi ekalla käynnillämme, että kaavinnat vaikuttavat heikentävästi raskautumiseen.

Toivottavasti asiat kuitenkin alkaisivat etenemään ivf hoidossa nopeasti, mutta tällä nykyisellä menkkarytmillä menkat tulee aina kuukauden alussa, joten taitaa jäädä helmikuulle se ivf hoidon aloitus. Aika tuntuu sinne asti odottavalle ikuisuudelta. Vai voiko lugeja käyttämällä pidempään saada menkat tulemaan myöhemmin, vaikka kierrosta ois tullu nega? Koska jos hoito alkaa vasta helmikuussa, niin iskee sitten stressi ja paniikki siitä, että ei ennätä tekemään toista ivf hoitoa ensi kevään aikana, kun tietää jo, että kesällä on taas kesätauko.

 

Oli näkemisen arvoinen leffa pariskuntana. Pisti meidät molemmat ajattelemaan ja käsittelemään tuntieta. Ja ensimmäisen 5 min minulta valui jo kyyneleet kun kosketti ja syvälle. Leffa valoi toivoa ja herätti ajattelemaan sitä että jos kolmen IVF:n jälkeen meillä ei ole vieläkään sitä omaa toivottua lasta että menemmekö yksityiselle sitten.

Melagania: Mun molemmat munasarjat eivät ole normaalin muotoisia, mutta kokonsa puolesta ainakin viimeksi sitä kyllä olivat. Oikean puoleinen on parempi kuin vasen. Mulla on ollut PCOSin oireita läpi murrosiän ja nuoruuden. En ole ollut tietoinen niistä sillä kaikialla sanotaan että kuukautisten heittely on normaalia ja kuukautisten pois jäänti voi johtua tressistä tai painon pudotuksesta (pudotin painoani 10kg yhden vuoden aikana). Vasta mentyäni naimisiin ja yrittäessämme lasta heräsin ihmettelemään kun kuukautiset saatoivat yllättäen jäädä moneksi kk pois kokonaan. Sitten naistentautien polilla ultrassa selvisi että minulla POCS ja että sen vuoksi minun kuukautiset heittelehtii ja ovuloin satunnaisesti. Hormoonit ynm. arvot oli viite arvojen sisällä. Painoni on reilusti liikaa, joten jos lähtee itsestään on tuolla piikillä jokin merkitys. Minulla on ollut tuulimunan tyhjennyksen jälkeen kierto 30-35-37 pitkiä ja eivät ole jättäneet kertaakaan enää tulematta, niin kuukautisten puolella jotain on korjaantunut kuin itsestään.

Nippe82: Karppaamisesta en tiedä, mutta sen tiedän että sokerin vähentäminen ruokavaliosta on avaintekijä myös tai näin olen lukenut yhdysvaltojen puolella olevista POCS tapauksista. Lääkärit itse painottavat painon pudotuksen merkitystä. Meillä en koe sitä merkittävän auttavaksi tekijäksi, kun vikaa on myös todettu olevan miehessä eli meitä on tässä hommassa kaksi. En aio tarkoituksella laihduttaa vaan jos lähtee niin sitten lähtee, tärkeintä että itse voin hyvin. Olen lukenut että PCOSista ei voi parantua koskaan kokonaan mutta sen oireita voidaan lieventää merkittävästi painon pudtuksella ja oikealla ruokavaliolla. Tosin jenkeissä PCOS lausunnon saaneille on myös toisinaan sanottu etteivät he ikinä saa lapsia, joka minusta on aika turhan kärkäs tuomio. Näin ei ole koskaan sanottu suomessa tai ei ainakaan minulle.