Ketään hoidoissa PKKS:ssä!!!

Täällä lomalainen

Loma on puolessa välin ja mukavasti olen saanut päivät kulumaan, vähän liiankin hyvin. Alkaa paniikki iskeä, että kohtahan tässä pitää jo töihin palautua... Minen halua!

Hätähousuna testasin dpo 11 ja negahan se odotetusti. Ei vaan oo ollu yhtään sellanen olo, että olisi tärpännyt. Vielä on kuitenkin testattava huomenna ja lauantaina. Luget saan lopettaa lauantaina, jos ja kun edelleen testin tulos on nega.

Kaikenlaisia juilimisia on kohdun ja oikean munasarjan kohdalla ollut, Lugetko ne aiheuttaa moisia...? Tosi ilkeitäkin välillä nuo munasarjan kohdalla tuntuvat... :| Toivottavasti ei mitään onkelmia oo sinne kasaantumassa.

Mie oon huomannu Kerttu-Kaarinan tavoin samanlaisia tuntemuksia. Pinna on ollu helvetin kireellä ja toisen naama ärsyttää välillä paljonkin. Muistan kun oltiin viime vuoden puolella onnellisesti raskaana, niin silloin ei mikään toisessa saanut pinnaa palamaan. Kaikki oli niin vaaleanpunaista... Mutta joo, nyt on vähän eri fiilikset. Mutta ei kai tässä tarvitse huolestua sen suhteen, että parisuhde olisi jotenkin huonossa jamassa. Eiköhän tää oo ihan normaalia tässä tilanteessa.

Kuulostaa varmaan ihan kauhealta, mutta ehkä eniten tässä negatestissä otti päähän se, että kaikki polikäynnit ja lääkkeet meni turhaan. Sama kun ois nekin rahat heittäny Suloon. Tässä kun ei mitään miljonäärejä olla myökään. Että ei ihmekään kun meille ei lasta anneta, ku ämmä vaan rahaa ajattelee. :kieh:

 

[tilitys alkaa] Tänä aamuna testattu taas se nega. Vieläkö oikeasti tätä tulosta pitää hieroa vasten naamaa lauantainakin... En ala. :'(

Soitin kyllä jo polillekin ja kysyin jatkoista. Koska niille suunnitelmille kyllä on tarvetta, mie en JAKSA USKOA, että tää mihinkään tästä muuttuis. Haavemaailmoissa elot on eletty ja kylmä realismi (pessimismi) on se, mikä jyllää nyt.

Hoitaja juttelee lääkärille, kuulemma papereissa oli maininta Clomeista ja Menopurista. Miusta vaan tuntuu oudolle aloittaa Clomeja, kun ei niillä viimeksikään mitään ollu lääkärin sanojen mukaan tapahtunut. (...ja sitä paitsi miula ei Clomeja tällä hetkellä oo kotona yhen ainutta, ja ei kyllä kamalasti houkuta ostaa niitä ja Menopureja...No Visa vinkumaan joka tapauksessa.) [tilitys loppuu]

Miten noiden Lugesteronien jälkeen yleensä menkat alkaa, meneekö kauankin?

 

Kipinäkenkä: harmittaa, harmittaa. Voimia sulle! Hurja kuunnella teidän juttuja ja tunnelmia, kun itse ei yhtään tiedä miten tässä käy. Hyvin vai huonosti. Joinain päivinä haluaa varautua pahimpaan ja välillä taas juuri päin vastoin. Myllerrystä on.

KerttuKaarina: mukavan kuuloiset suunnitelmat sulla. Miekin aina napsin viiniä lasillisen silloin tällöin, ihan vaan siitä ilosta, että se on yksi asia, joka on jotenkin "plussaa" tässä lapsettomuudessa... Pitää repiä ilo irti siitä, mistä voi!

parisuhteesta: mies on väittänyt, että mie tiuskin ja äyskin. Itse en ole kyllä huomannut... hih. Ei kuulema tee hyvää parisuhteelle. No, pistetään nyt tuon jarrupiikin piikkiin. (olipas hassusti muotoiltu, mutta ymmärsitte... ) Panokset ei ole vielä nouseet meillä kovaksi, joten yhteenottoja ei ole ollut, tähän asiaan liittyen siis, mutta voin hyvin kuvitella että pettymysten mukana tulee vaikeuksia välillä sietää toisen läsnäoloa. Se kun tuo asian niin likelle. Mutta kyllä se hetki sieltä sitten taas löytyy kun toisen vieri onkin se maailman paras asia.

rahasta: ei mitään syytä kokea huonoa omaatuntoa tuosta raha-asiasta. Raha ei kellään kasva puissa ja kyllä se on ihan normaali reaktio, että se ns. v.t.tt.., kun mitään "tulosta" ei synny, vaan raha menee ikään kuin hukkaan ja kaupan päälle saa vielä hermoromahduksen, ja pirttihirmun maineen kotona. Muutonkin tökkii tuo ajatus, että tässä rahalla tehdään lapsia. Karmeeta. Mutta minkäs teet. Eipä moni tule ajatelleeksi että joskus lapsen tekeminen voi todellakin olla rahastakin kiinni, ei tää ilmaista oo. Ja symppaan kovasti etitä, jotka olette käyneet rumban läpi useasti. Miusta tuo raha-asia on yksi käytännöllinen ongelma lapsettomuteen liittyen ja siitä puhutaan liian vähän. juuri siinä pelossa, että eihän tälle nyt voi hintaa antaa, kun on niin arvokkaasta asiasta kyse. No ei voikkaan, eikä siitä ole kyse, mutta kun rahaa on niukasti niin se vaan nyt on käytännön ongelma ja se voi ahdistaa. Siksi siitäkin pitää puhua.

Voimaa ja aurinkoa kaikille!

 

Garfield: Miule eräs "ystävä" antaa usein omasta mielestään aivan helvetin hienoja neuvoja, kuten sen kliseisen "Lopettakaa stressaaminen, sitten tärppää!" ja nyt hän sitten rahaan liittyen sanoi, että kyllähän te varmasti unelmastanne haluatte maksaa mitä tahansa. Sanoo ihminen, jolla on kolme lasta ja joista jokainen on tullut tähän maailmaan ilman ongelmia.

Joo-o, kyllähän sitä mielellään maksaisi, jos tietäisi, että joskus niille euroille saa vastinetta. Mutta kun sitä takuuta kukaan ei voi antaa.

Ja eniten ottaa päähän tollasten ihmisten kommentit, joilla ei ole asiasta mitään käsitystä. Olisivat hiljaa... *jurp, jurp, jurp* (minnuu nyt vähän ottaa päähän, huomaa varmaan.)

 

kipinäkenkä: just niin ärsyttävää. Yksi syy siihen miksi saatan päättää olla kertomatta asiasta jollekulle on juuri tuo, että tiedän saavani tuon "se johtuu stressistä" kommentin. Naurettavaa! Okei, okei... joskus jollain, jossain tilanteessa stressi saattaa vaikuttaa, mutta mahtaa kuitenkin olla aika marginaalinen syy näissä kuvioissa. Stressikö se miunkin endometrioosin on saanut aikaan. Niin varmaan. HAH. Asiaa ja ihmistä vähättelevä tulkinta lapsettomuudessta sanon minä.
Omat vanhempani kuuluvat tuohon joukkoon. Lisäksi pelkään että he lyövät raamatulla päähän, kun lukevat sitä mielestäni hieman liian pikkutarkasti... Mitä vanhemmiksi tulevat, sitä tarkempaan lukevat. huh, huh. En siis ole kertonut, kun en kaipaa lisästressiä! Kunpa ihmiset tajuaisivat.
Ja sitten tuo, että jos edes viitsii mainita, kuinka taloudellisesti tiukkaa tämän asian kanssa on tai mistä kaikesta sekin raha on pois, niin saa juuri tuolaisen kommentin, että ikäänkuin ei "raaskisi" maksaa.
No täytyy myöntää, että joskus pelkään näitä kommentteja myös turhaan, eli joskus ne elävät vain miun omassa päässäni ja peloissani, eivätkä muissa ihmisissä, mutta annapa olla se hetki, kun joku tosissaan lohkaisee jotain tuollaista. Verisuonet repee ohimoilta.

No, siis jurppii täälläkin. Johtuu ehkä siitä, että viime yönä sain nyt viimeinkin sen ensimmäisen mummokohtauksen. Olipahan tuskastuttava olo ja hiki valui. Unet jäi vähälle. Aivan kuin olisi ollut hirmuinen helleyö. Outo kokemus. Toivottavasti näitä ei tule päiväsaikaan...

 

Garfield Voi mummotauti, minkä teki. Ei kyllä käy kateeks. Mie ite oon kamalan huono nukkuja ja nyt oon monesti aamuyöstä heräilly kun on kamalan kuuma. Sitten jos ois samat lääkitykset meneillään ku siula ja moiset oireet. Mie sekoisin. Kunnon yöunet on miule tärkeet ja ilman niitä ---> lunatic.... Ja tämmönen ihminen lasta haluaa?

Mie oon sanonu omille vanhemmilleni, tai no äidille, että en halua jatkuvia kyselyjä hoidoista. Kerron sitten kun on jotain kerrottavaa. En vaan yksinkertaisesti jaksa sitä "No älä nyt stressaannu liikaa" jankutusta ja tunnetta siitä, että pitäis jo onnistua. "No, eikö se vieläkään...?" No juu ei.

Keskenmenojen jälkeen minnuu otti suunnattomasti päähän se, että mie en saanut tavallaan surra niitä ollenkaan, enkä missään nimessä lannistua niistä. "Onhan sillä Pirkkoliisakyllikki-serkullakin ollut keskenmeno!"
Kun kerroin tapahtuneesta, ensimmäinen reaktio oli: Ette kai te siitä lannistu?
Tuntui siltä, että äitini hinku mummoksi on isompi kuin meidän tunteiden ymmärtäminen ja niissä myötäeläminen.
Toisesta raskaudesta me ei sitten kerrottukaan ja keskenmenosta sanoin viikko tapahtuneen jälkeen, se oli vastaus uteluihin raskausyrityksistä.

Mie oon huomannu parhaaks, etten puhu läheisille näistä asioista, miule riittää vertaistuki oikein mainiosti ja se palvelee miun tarpeita paremmin kuin hyvin. Läheisille puhuessa saan vaan pahan mielen aikaan, joten miksipä sitä enää tekisin.

 

mitäs teille kuuluu? olen seuraillut ja pitänyt teillä peukkuja, aika kurjia juttujakin on taas sattunut.

Voimia naiset (ja miehet myös)

soja

 

Iltaa naiset!
Tulin jättämään teille hyvästit ja toivottamaan jokaiselle onnea hoitoihin.

Meillä oli tällä viikolla toinen IVF-hoitokerta. Vain toinen munasarja siis pelittää, joten oli 18 follia, joissa 5 munasolua..vielä maanantaina. Tiistaina saldo oli tippunut niin että 1 ei ollutkaan munasolu, 3 oli raakoja ja 1 hedelmöitettiin. Tänä aamuna ennen siirtoon lähtö sairaalalta soitettiin että myös tuo ainokainen oli lähtenyt jakautumaan väärin eikä näin ollen siirtoa tule.

Kävimme polilla ja syksyllä vielä koetamme tuon viimeisen hoitokerran. Minulla lienee kuitenkin häikkää munasolujen tuotannossa ja rivien välistä luin, että siitäkään hoidosta on turhaa odotta tulosta. Mutta koska hoidot ei sitten maksa enää juuri mitään niin se kokeillaan. Hän puhui myös luovutetuista munasoluista, joita olemme itsekin miettineet, mutta sen asian ajankohta on vasta syksyn hoidon jälkeen. Täytyy tarkkaan miettiä alkaako siihen satsaamaan koska todella kallistahan se hoito yksityisellä on.

Mutta näin ollen olen päättänyt lopettaa palstailun, koska itsellä ei ole enää mitään anettavaa ja tällä hetkellä viiltää syvältä sydämestä lukea ihmisten onnistumisista ja ihmisistä jotka vielä jaksavat toivoa..tai joilla vielä on toivoa. Tosi omanapaista. Mutta olo on vaan niin tyhjä, ei ole piinaviikkoja, ei mitään mitä odottaa enää. Nyt pitää vain keskittyä kokoamaan minuuden rippeet ja katsoa mitä niistä vielä saa kasattua. Nämä nettisivut vaan on tässä tilanteessa minulle ihan liikaa.

Rakel Liehun sanon:

"Yö, Lokkien raskaat huudot ja maa, vavahtava. Jumala, Missä sinä olet, sinä jota sieluni liekki etsien kuvioi? Anna minun lähestyä sinua sokeana ja tuntea viittasi auringon tuoksu. Anna minun laskea käsiisi päivien tuska, tuhannesti halkaisin jyvän enkä ymmärtänyt elämästä mitään. Ota minut, tomusi uudelleen käteesi, puhalla minuun kevääsi vihreä liekki, anna minulle elämästä kertovat sanat."

 

Voi ricoletto, olen niin pahoillani. :hug: Ei löydy sanoja. En edes yritä lohduttaa, kun en usko siihen tässä tilanteessa pystyväni. Kovasti voimia vielä syksyn hoitorumbaan.

 

ricoletto :hug: voimia teille :'(

 

ricoletto: ei ole sanoja... Mutta on voimakas myötätunnon ajatus. voimia.

 

Ricoletto Ei todellakaan ole omanapaisia nuo sinun ajatukset. Päinvastoin, ajatuksesi ja tunteesi ovat juuri sellaisia, kun sinun vaikeassa tilanteessa tuleekin tuntea. Miusta on hirveän hyvä, että avoimesti myönnät toisten onnistumisien satuttavan ja tekevän omasta olosta vielä tyhjemmän. Se ei ole kovin helppoa. Itsekin olen vastaavia tunteita ja ajatuksia kokenut ja tuntenut jopa jonkinlaista syyllisyyttä omista "huonoista" ajatuksista. Ja vaikka pikkuhiljaa koen selättäneeni koko "lapsettomuuspeikon", niin aina vaan ne huonot ajatukset nostavat päätään joissakin tilanteissa. Vaikka miun lapsettomuuden syy on hiukan eri kuin siun, koen hyvin paljon hengenheimolaisuutta kanssasi. Miunkin onnistumisen mahdollisuudet ovat todella huonot, sillä hormoonien hevoskuurikaan ei paksunna sitä kohdun limakalvoa alkiolle suosiolliseksi. Olenkin käytännössä jo kotouttanut itseni ajatukseen, ettemme tule saamaan lasta edes hoidoilla. Vaikka et jaksaisikaan käydä täällä palstalla niin muista, että olet mielessäni :hug:

 

Mietteeliääksi veti tuo Ricoleton viesti. Mitähän sitä itselläkin on vielä edessä...

ON: mulla on yöt menny hikoillessa, onneksi kohtaukset ei oo ollu pahoja. Päätä on särkenyt myös lähes päivittäin, mutta sekin on ollut niin lievää, että sen kanssa on pärjäilly. Ylihuomenna alkaakin sitten piikittely, kävin tänään polilla tarkastuttamssa, että jarru on tehnyt tehtävänsä. Punktio pääsiäisen jälkeen. Alkaa jännittää... Lekuri oli tänään mulle vieras. Ei kätellyt, ei esitellyt itseään. Muuten vaikutti mukavalta, mutta oishan tuo nimi ollu mukava kuulla... ;-)

Onkos teillä mitään pääsiäissuunnitelmia? Mie otan ihan vaan rennnosti, muutama vapaapäivä tulee tarpeeseen.

 

Garfield: Mie kävin tänään myös, Anne Vanha-Perttula oli miula ainakin lääkärinä. Tummatukkainen nainen. Miulekin ihan uusi tuttavuus, mutta tykkäsin kovasti. Tää oli oikeastaan ensimmäinen kerta, kun koin saaneeni rahoilleni vastinetta. Hän kyseli paljon, luki papereitani, kyseli taas. Haetutti koneelta miehen simppa-analyysinkin, kun eräs nimeltä mainitsematon ei ollut siitä mitään maininnut papereihini asti.

Vasemmalla kasvaa tällä hetkellä 15 milliset follit, kaks kappaletta. Niitä kasvattelen vielä pari päivää pistämällä Menopuria, jos ovistesti ei plussaudu. Torstaina sitten Pregnyl jollei spontaania ovista testit näytä.
Limakalvo oli 11 mm.

Mie olin polilla vaille puol 12, jos joku tunnistaa. Lyhyet tummat/punaiset hiukset, se olin mie
:wave:

Miulla ei ole mitään pääsiäissuunnitelmia, kunhan lepäilen ja nautin pitkästä viikonlopusta kotosalla. Se on sellanen juttu joka tuntuu luksukselta ja enempää en tarvi.

 

Hei kipinäkenkä.
Ei satuttu samaan aikaan, mutta kyllä tuo lekuri varmaan oli sama. Miulle se ei paljon jutellu, mutta toisaalta käynti oli sellainen kymmenen minuutin pikavisiitti, ettei siinä ollutkaan paljon selvittelemistä. Hän muisti kyllä kysyä, millainen on ollut vointi. Se tuntui kivalta. Ja muutoinkin tuntui hyvin varmaotteiselta ja "luotettavalta". Ei siis muuta valittamista, kuin tuntui kummalliselta kun on uusi ihminen ja siihen vaan pöydälle levälleen, ilman sen kummempia kursailuja... Jaksuja kasvatteluun! =)

 

Kuis menee?
Mulla pukkaa täällä päälle kaikki oireet yhtäaikaa. Välillä kuumottaa, välillä paleltaa.
Päänsäryt on onneksi väistyneet, jarrun aikaan särki joka päivä. Nyt oon pistelly Puregonia kolmena iltana. Annoksena 175. Ei tunnu missään. Paitsi tuo piikittely, kuvottaa joka kerta ja siihen täytyy keskittyä ihan kunnolla. Henkistä kanttia vaatii. Miten se voikin olla niin inhottavaa... hyh. Ehkä tässä siihen ehtii tottumaan. Tiistaina eka ultra.

Kohta lähden moikkaamaan kummipoikaa. On aikaa kun olen nähnyt poikaa viimeksi. Ihana pikku poika. Ei tee vauvakuumelle hyvää...

 

Garfield: Tänne kuuluu ihan hyvää. Tänään dpo 1 ja ei sen kummempia mietteitä onnistumisen suhteen. Onnistuu jos onnistuu, jos ei, niin sitten ei. Ei kyllä jaksa enää olla yhtä toiveikas kuin aiemmin. Tällä hetkellä ainakin tuntuu, että tällä kertaa piinaviikot ei oo ihan niin piinaa kuin viimeks. Mutta tokihan se voi muuttua vielä ajan kuluessa... Testejäkään miula ei oo yhtään tällä hetkellä niin vois luulla että säästyn liian aikaisin testaamiselta.

Minnuu jännittää pistämisessä se, että saanko Menopurin liuotinainepullon kaulan katki särkemättä koko pulloa. Oon sellanen tumpelo, että saan kaiken hajoamaan mihin sitten koskenkin. Pientä paniikkia puski niinä pistosiltoina kun mies oli töissä, ei ollut ketään kenen puoleen kääntyä. Mutta hyvin noista selvisin, ja pullot kesti kasassa.

Tällä kertaa jouduin pistämään 5 x 75 IU Menopuria ja alla oli Clomit. Mitähän seuraavassa kierrossa, ei tietysti yksi paketti riitä...

Miula ei oo juurikaan lääkkeistä oireita tullu, pientä tissiarkuutta ehkä. Tietty annokset on pienemmät kuin esim. siulla Garfield, mutta monilla taitaa tulla pelkistä Clomeistakin vaikka sun mitä tuntemuksia.
Tommonen kuumottaminen kyllä kuulostaa sellaselta, mitä en kyllä kaipailekaan. Onneks kuitenkin siulla on ne päänsäryt helpottaneet! Noissa lämpötilan vaihteluissa on varmasti ihan tarpeeksi!

 

Hei voisiko liittyä jutusteluun mukaan? =) meillä alkoi syyskuussa 2009 hoidot tai oikeastaan jonotus laparoskopiaan joka tehty tammikuussa ja kaikki todettiin olevan ok. Miehen simpoissa häikkää todettu. Viime kiertoon oli tarkoitus kokeilla inssia muttä viikonloppu sotki suunnitelmat ja nyt taitaa käydä samoin et saa nähä saadaanko koskaan tehtyä . Lääkityksenä clomifeenit ja menopuria muutama päivänä koska epäilivät et ovulaatiossa häikkää.

 

lumi-81: Tervetuloa!

Ollaankin samoilla dropeilla liikenteessä.

 

Hei lumi-81!
Tervetuloa joukkoon. Epäiltiinkö sulla endoa, kun olit laparoskopiassa? Jos saa kysyä? Mulla oli laparoskopia myös harkinnassa, mutta päätettiin kuitenkin mennä suoraan ivf:ään. Oliko sulle eka laparoskopia?

ON: miulla alkoi jo sunnuntaina jomotella munasarjoja. Särkyä on jonkin verran. Aika aikaseen alkoi, kun mie ajattelin, että ehkä vain pari päivää ennen punktiota ois oireilua. Huomenna katsotaan ultralla, toivottavasti siellä ei nyt ole homma ns. räjähtänyt käsiin. Mutta sen ainakin tietää, että ropit tehoaa!

 

Hei mii-tu-81! Ja tervetuloa! Toki huolitaan. Ja onnittelut näin jälkikäteen edellisestä onnistumisesta, toivotaan plussatuulia tähän toiseenkin yritykseen. Teilläkö ei ole pakkasessa yhtään huurunenää?

Nopsasti kerron omia kuulumisia: tänään olin ultrassa ja oikealla puolella oli viisi rakkulaa, vasemmalla kolme. Hyvän kokoisia, joten puregon annos pysyy tuossa 175:ssä. Miun huoli siitä, että homma ois menny puihin oli siis turha. vatsanseutu on kyllä jo painelun arka ja jomotus/särky jatkuvaa. Vielä olen sinnitelyt ilman särkylääkettä, mutta nyt mennään siinä rajoilla, että taidan kohta napsaista panadolin. Kiertävät liikkeet ja tärinä ei tee hyvää. Miun kroppa siis reagoi ja oireilee herkästi näihin näköjään, mutta eihän tätä vaihetta taas kauan kestä ja ennen kaikkea on ihanaa kun jotain tapahtuu. Kestetään, kestetään.

Ootteko työ muuten jättäny klinikalle sellaisen hedelmöityshoitoihin suostumuslomakkeen? Mie en kerta kaikkiaan muista koskaan jättää sitä sinne, vaikka se on laukussa allekirjoitettuna mukana joka kerta. Kaipa sitä jännittää noita käyntikertoja niin paljon, ettei muista tuollaisia käytännön asioita. Mutta jos se nyt olisi maailman tärkein lappunen, niin kaipa nuo osaisi sen perään kysellä.

 

Heips mulla ei itsesasiassa ees epäilty endoa vaan kun joskus nuoruudessa tuli sairastettua klamydia niin tuolla sit varmistivat et putket auki onneks tuosta klamydiasta ei ollut mitään vaurioita tullut. Tänään polillla käynti kaks munista löyty 10 ja 11 milliset joten jatketaan menopuria ja jos ei oma elimistä viikonloppuna ovuloi niin tiistaina ois inssi. Tietäskö kukaan miten paksu on hyvä limakalvon paksuus kiinnittymistä ajatellen onko kellään kokemusta et ois liian paksu? tai voiko se mennä liian paksuks?

 

Mulla sama muuten tuon lapun kans viimeks sitä kyselivät ja tänäänkin se mukana oli ja edelleen laukussa =) Jos ens kerralla...

 

Me liitymme PKKS:n joukkoon, olen luultavasti joitakin teistä jo nähnytkin siellä, kun tuntuu että jatkuvasti saa siellä ravata! =)
Meillä on eka kerta tätä projektia. Tultiin alunperin siittiöiden laadun takia. Hoidot on takanapäin, tällä viikolla oli punktio ja tänään alkionsiirto. Oli kokonaista kaksi hedelmöittynyttä siirrettävää.. Oli aika shokki kun punktion jälkeen kuulin että hyviä munasoluja oli kahdeksan.

Ja olipa se punktio kokemus!!
Ihan hirveää! Mutta toisaalta tekisin se uudestaan vaikka heti jos se takaisi meille lapsen.
Mitään ei ilmaiseksi anneta, eikä mitään pidetä itsestäänselvyytenä, sen olen ainakin oppinut. Ja kipu on vain korvaus siitä mitä me elämältä tavoittelemme...

 

Hei Hunter85! Tervetuloa joukkoon ja tsemppiä nyt odotteluun. Toivotaan hyvää tulosta.

Tosiaan näyttää vaihtelevan tuntemukset tässä munasolujen kasvattelussa. Mulla on vatsa aivan turpeessa ja kivistää, aristaa, jomottaa, juilii jne. jne.
Kuitenkin tänään näkyi ultrassa vaan 7 rakkulaa. Jännityksellä odottelen punktiota, joka on heti pääsiäisen jälkeen tiistaina!!! Pitäkäähän peukkuja. Hoitajat kovasti rauhoitteli ja sanoi ettei kannata jännittää, että ei se kamalaa ole, mutta, mutta. Kyllähän mulla nyt maalaisjärkikin sanoo, että eihän se nyt ihan mitään hupiajeluakaan ole. Kyllähän sen täytyy olla erittäin epämukava kokemus. Kivuliaskin se voi olla, mutta ainakin epämukava. Näin ajattelen tällä hetkellä, mutta sittenhän tuo nähdään.

Vielä omaa napaa sen verran, että miulla on ollut tänään itkupäivä. En oikein tiedä miksi juuri tänään, mutta itku on ollut herkässä. On tosi vaikea olla töissä tällaisena päivänä. Yritä siinä hymyilä samaan aikaan kun nieleskelet kyyneleitä. Tai vedät naamaa hymyyn samaan aikaan kun puret hampaita yhteen. Aikamoisia irvistyksiä on siis tänään lähetetty työkavereille.
Mikäs muu tähän auttaa paremmin kuin lohtusyöminen. Ostin ison kasan karkkia. Aion syödä sitä niin paljon että tulee paha olo ja sitten aion syödä vielä vähän lisää. Väliin popsin juustonaksuja ja kaiken huuhdon alas pepsillä. Yksi hyvä puoli tässä hoidossa on, että lääkkeet ei tule ulos jos vaikka oksentaa. Namua nassuun siis ihan urakalla!!! Voipi olla että huomenna kaduttaa, mutta nyt pitää saada kroppa reagoimaan johonkin muuhunkin kuin tuohon iänikuiseen ja ikävistä asioista muistuttavaan alavatsaan! Seli seli. Mukavat pääsiäiset kaikille!