Ketään hoidoissa PKKS:ssä!!!

tuo kemikaalikammotus ja pohtiminen kuulostaa niin tutulta! itekin olen miettinyt paljon kaiken maailman lisäaineita, meikkejä, hiusvärejä, alkoholia, vaatteiden myrkkyjä, pesuaineita yms.yms. ja niiden vaikutusta omaan kroppaan. sitten sitä karsii aina jonkin pois ja miettii, että tästä se varmaan nyt johtuu tämä lapsettomuus, kunnes ei enää jaksa miettiä, ja alkaa taas värjätä hiuksiaan tms.(mutta tuntee siitä silti välillä huonon omantunnon vihlaisuja).

vähän aikaa sitten paasasin miehelle asiasta, että on se niin väärin, että edes joutuu vaivaamaan päätään tällaisilla asioilla, kun toiset paukahtelee paksuks juuri mättämällä einestä ja pikaruokaa, tai olemallaties missä mömmöissä...:kieh:

kai se vaan on niin, että sitä haluaisi löytää jonkin yksinkertaisen syyn tälle asialle ja sitten voisi tehdä asialle jotain. itseä ainakin raastaa usein se, ettei koe pystyvänsä tekemään tarpeeksi tämän asian suhteen. kun on kuitenkin oppinut siihen, että yleensä asioille voi tehdä jotain. ja kun parhaansa tekee, niin pääsee myös hyvään lopputulokseen.

puuh, tulipahan paasattua...anteeksi ja kiitos

 

Hmm.. Paljon ois sanottavaa mut ei tiiä mistä alottaa! =)

Tuosta vahingoksi raskaaksi -aiheesta, pitkästä aikaa tapasin parhaan ystäväni joka asuu toisella paikkakunnalla, ollut miesystävänsä kanssa 8 kk yhdessä ja kertoi minulle, että aikoo jättää joulun jälkeen ehkäisyn pois. Sitä ennen olin kertonut viime hoidosta ja miten siitä ei tullut mitään tulosta taaskaan ja että miten rankkaa tämä on.. Ja silloin oli ihan samat fiilikset kuin Mammy sulla! Toisaalta itsestä tuntuu hirveältä että voi ajatella noin, toisaalta ajattelen että on ihan oikeutettua ajatella niin.. Ja siis ihan totta, Esa on paras lääkäri, helläkätisin ja paras.

Kaihokielo tervetuloa!! Joo-o, joskus todella tuntuu että kaikki ikävä kasaantuu samaan hetkeen elämässä, mut niistä on jotenkin vain selvittävä. Mä olen sitä mieltä, että kaikki järjestyy lopulta, kun vaan jaksaa elää nekin huonot ajat läpi. Asioilla on tapana järjestyä.
Sit tähän kun lisää nämä extrahormonit mitä pistellään, asiat saa aivan uudet suuret mittasuhteet kun tuntuu että kiukun saa aikaiseksi mistä vaan! Voi miten meidän miehet kestää! Mulla ainakin oli mielenlaatu niin maanis-depressiivistä parhaimmillaan että olis aremmat jo lähteneet karkuun. Onneks nyt on vähän tasasempaa.. =) Luget oli kuvioissa, aamuin illoin kolme pallukkaa, ja mitä syvemmälle ne sai iskettyä, sitä vähemmän tuli vuotona pois.

Niin siis joku sano siitä kahvista, onko sitä parempi olla juomatta hoitojen aikana? Mä oon ruennu syömään sitä jättihelokkia, ja ostin minidisperiiniä, kun tuntuu että pitää saada itsekin tehtyä ”enemmän” asioiden eteen. En kyllä disperiiniä uskalla syödä vielä, kun on monesta lähteestä kuitenkin erilaista tietoa sen vaikutuksista.. Mutta siis, kaikkea on kokeiltava, meikkauksen jättämistäkin (”,).

LMLB Meillä aloitettiin hoidot suoraan IVF:stä, eli en tiedä muusta, mutta on mennyt kaikki ihan ok. Monesti oon miettiny, miten paljon kehoon laitetaan hoitojen aikana lääkkeitä ja sit pitäs vielä uskoa että joku pystyis tarttumaan kiinni, kun on "väkisin" kasvatettu ja kerätty lääkkeiden avulla talteen. Luonnolliseltahan tämä ei tunnu, mutta eipä se matka vaan se päämäärä! Rohkeasti vain uusiin hoitoihin, ei sitä mitään saa jos ei yritä! (oh-hoh, tulipas kornisti). Ja jotenkin tuntuu mustakin jos tulee liikaa taukoa, että stressi vaan kasvaa, kun oottelee muutenkin että mitä hoidoissa tapahtuu.

Garfield Mitenkäs testi? Saitteko pakkaseen monta? Tuosta kipuilusta hoitojen aikana; mulla on ollu myös aika hankalat paikat, mutta ei kuulosta niin pahalta kuin sulla. Ekalla kerralla munikset oli niin isoja, että teki pahaa istuutua ja nousta, kaikki tärinä kävi mahaan tosi kipeästi. Tämä oli siis pistelyjen aikana, punktiohan oli sillon paha, mut sen jälkeinen aika ihan ok.
Viimeks pistelyistä tuli samalla tavalla kipuja ja vihlomisia, mutta punktio meni tosi hyvin. Sit oli pitkään maha turvoksissa ja jopa kosketusarka pitkän ajan punktion jälkeen.. Mutta on tosi ikävää, että sattuu, mä tiedän.

Katkera tilitys.

 

hunter: meillä meni pakkaseen 3 alkiota. uskomaton saalis. Siihen oon tyytyväinen kun ajattelin saadaanko sitä yhtäkään.

ON: tänään testipäivä. Negaa, kirkasta sellaista. clearblue digitaalinen ja first signal herkkä testi. mutta kuinka ollakaan, Päivin kun sain kiinni puhelimella niin hän kyllä kehoitti käyttämään vielä lugeja ja testaamaan uudestaan viikonloppuna. Itkin eilen jo kovat itkut negasta, mutta nyt kai pitäis vielä jaksaa. En kyllä aio alkaa uudelleen toivomaan, mutta teen kuitenkin nyt niinkuin Päivi ehdotti, eli luget mukana kuvioissa. Päivi on kuulema muutaman kerran kohdannut myöhäisiä plussia, ja kokemukseensa perusti tämän ohjeistuksen, kun kysyin suoraan onko tässä mitään järkeä enää jatkaa. Tietysti jos vuoto alkaa, niin siiten se on siinä.

 

garfield :hug: pahoittelut. Tiedän että toi on tosi ärsyttävää.... mutta samaan paskaan niitä lugeja pari ylimäärästä päivää käyttää... Itsekin niin tein, vaikka vitutti kyllä... onneks saitte pakkaseen noinkin hyvän saaliiin. (samaa luokkaa oli meilläkin, 2-4 pakkaseen)

 

kivuista rohkaisuksi hoitoon menijöille. Mie ajoin fillarilla jopa 30km lenkkejä koko ajan piikitellessä ja töis ppidin jumppia, oisinko pari ryhmää joutunu "luistelee". pp1 tein pihalaatotusta
8h. tosin olinkin sit seuraavana päivänä kipeempi. näin siis ekassa IVF:ssä, toisessa olin kipeempi punktion jälkeen, taisin olla 5 päivää pois töistä, ku siis on fyysinen työ. Mutta selvii niistä kivuista aikanaan. (punktiapäivän kyllä ihan makasin ja herkuttelin ja luin yms.... ehkä siks toivuinkin?)

 

Garfield tuo on niin raastavaa :hug: ja ko joku sanoo et on mahdollista myös ne myöhäiset plussat, niin toki sitä toivoo myös omalle kohdalle,mut mie ainaki olenniin pessimisti et ajattelen et kyl nii tmuille tapahtuu,mut ei muille!!!Ihanaa et teil on niit huurunenii siel pakkasessa kuitenkin <3

( . ) kipuja,kipuja...mut miks vaan vasemmalla puolella?osaaks joku viisas selittää?tapahtuuko siel jotain mitä oikeella ei tms? Ja toinen asia et kuuluuko mun limotella koko ajan? :O siis jo varmaan kolmas limapäivä menossa, eilen siis laitoin ekan jarrun...

Jotenki tuntuu et seuraan tätä kaikkea ulkopuolelta..et tää en ole mie joka tätä käy läpi...olenkoha sekoamassa lopullisesti vai koitanko vaan suojella itteeni tai jotain...joka yö nään unia aiheesta...viime yönä tuntu yks munis ihon alla sellasena kirsikan kokosena pallona, ja se oli olevinaan normaalia yhtenä yönä ne munikset kerättiin ja ne oli mansikan kokoisia ja hoitaja unohti ne salaattikulhoon yhteä yönä puhuin miehelle jarrupiikeistä keskellä yötä ja hyvin kovaan ööneen...mitä lie unta nähny sillon..en muista...että näin meillä

 

mammy-: tunnistan oikein hyvin tuon tunteen. Mulla menee näin: piikittelyn aikaan koen, että jokin ulkoavaruuden vieras voima tai olio on kaapannut kehoni johonkin lääketieteelliseen kokeeseen ja käyttää siihen kehoani. Itse olen koko ajan kiusallisen tietoinen siitä, mutta en voi tehdä asialle mitään, ja seuraan asioita sivusta vaikka olen koko ajan "kiinni" kropassani. Olen kuin halvaantunut ja annan niiden olioiden tehdä minulla mitä haluavat. Mutta sitten kun alkaa piinisviikko olenkin yht'äkkiä voimakkaan läsnä taas omassa kropassani ja antaisin mitä vaan että saisin irroitettua itseni siitä pois ja joku muu puolestani kärsisi tuon piinistelyn ja siihen liittyvät tuntemukset tulkintoineen. Summa summarum, tuntuu että kroppani on "lainassa" tälle systeemille ja aina näiden hoitojen jälkeen odotan kuumeisesti että saan itseni ja kroppani taas ihan omaan hallintaani ja itselleni takaisin.

ps. joo, en minäkään usko olevani myöhäinen plussaaja, en edes ajattele koko asiaa

 

voi apua!tosiaan tääl ulkopuolella on jotenki turvassa...pelottaa toi piinailu(jos siis sinne asti päästään) et minkälaisii tunteita siihen tällä kertaa liittyy...huh...toisaalta nyt osaan jo kuunnella niitä oireita mitä oli eka kerralla ja pelkään et tulkitsen ne väärin ja elättelen toiveita jostain mitä ei olekkaan,,,huoh...hankalaa...eka kerta oli ehkä helpompi siinä mielessä...

 

mammy, melkoisia nuo siun unet. mansikat salaattikulhossa . vaikka aika kierroksillahan tässä itse kukin käy. melko levottomia öitä oon itekkin viettäny ja miettiny jo punktioo ja pelänny piikkejä.

vaan niinpä se vain upposi ihon alle eilen ensimmäinen satsi puregonia. pistäessä mietin, että meneekö mitään sinne ihon alle, kun ei tuntunut sitä painetta, mikä tuntu aina menopuria pistäessä. mutta vähän piston jälkeen pistokohtaa kyllä pakotteli vähäsen, että kaipa sinne sitten jotain upposi.

Garfield :hug: onpa tympeää. eipä tuohon muuta taas osaa sanoa, kuin tsempin toivotukset.

 

Heh, luinpas tuon meikkiuutisen minäkin. En kyllä yhtään usko tuohon. Jos ne kemikaalit niin pahoja olis niin tuskin niitä lapsia sit syntys kellekkään. Eihän sitä oltu varmaksi pystytty todistamaan, niinhän siinä luki. Eli niin kauan ennen kuin saadaan parempia todisteita aioin asioida entiseen malliin kicks kaupassa! Se kauppahan menis konkurssiin ilman minua!

Garfield :hug: pahoittelut negasta.

Nyt on kyydissä yksi neljäsoluinen 1lk alkio. Toinen samanlainen meni pakkaseen. Ja arvatkaapa mitä, Esa olis sittenkin suostunut siirtämään ne molemmat. Aikasemmin, ennen hoidon aloitusta kun kysyin, niin lääkäri olisko ollu M sanoi että ei missään nimessä siirretä kahta. Paitsi jos on jo monta kertaa yritetty tai on esim. joku perussairaus. Noh nyt Esa sanoi, että kun kerran molemmilla on vähän sukusoluja niin voisi siirtää kaksi. Mietittiin sitten siinä tovi, mutta päädyttiin kuitenkin yhteen.
Jotenkin vaan pelottaa, että jos tulee sitten kaksosraskaus ja menee kesken tai syntyvät liian aikasin ja eivät selviä/terveys kärsii..

Kävin ostamassa luget. Mihin aikaan ne pitää laittaa ja pitääkö joka ilta ja aamu samaan aikaan? Mulla ei oo muuta ohjetta kun 3x2.

 

Danita onnea kovasti matkaan pikkuselle Tuosta jakautumisesta pitikin kysymäni et miten se niinku menee?en tajuu yhtään : / meil oli muistaakseni toinen viisisoluinen edellisellä kerralla mut toista en muista...onko se parempi et se on monisoluisempi vai mitenkä?

Ei ole mullakaa noista lugeista ohjetta reseptissä mitään,joten en osaa auttaa

 

Mammy Ei mul oo mitään hajua noista jakautumisista. Mut se 1luokan kuulosti hyvälle! Kai sen solun pitää tietyssa ajassa jakautua tiettyä vauhtia, että se olis elinkelpoinen ja ns. normaali. Eli ilmeisesti jos on kahden päivän ikäinen alkio 4-5 soluinen niin se on sit hyvä??
Pitikin vielä sulle sanoa, että kiitos taas nauruista. Naurettiin miehen kanssa molemmat kun sillekkin kerroin mansikoista salaattikulhossa

 

Heippa taas kaikille!

Garfield negapahoittelut :hug: Pidetään nyt silti vielä pieni toivonkipinä yllä? Vaikka tiedän kokemuksesta ettei negan jälkeen ei mielellään elättelekkään toiveita...

:attn: kaikille tuota meikkiasiaa pohtineille, itse kuulun siihen joukkoon etten loppujen lopuks kauheesti noihin usko... Ja aikalailla oon elävä todistekin asialle, viimeisen vuoden aikana on tullut meikattua todella vähän.. (kun vertaa esim. pari vuotta taaksepäin) Nykyisin ihan jo työnkin takia tulee laitettua vaan pelkkää ripsaria...ja me muutenkin ollaan täällä niin metsän keskellä ettei kukaan oikeestaan oo kattomassakaan
ja tiedättekö mistä se johtuu että yleensä just esim. huumeidenkäyttäjät ja paljon alkon kanssa pelaavat tuntuvat raskautuvan jatkuvasti? No siks tietysti että ne menee tuolla sellasella antaa mennä vaan-asenteella, turhia stressailematta jne.. Mulla on ainakin sellainen tunne että meillä tätä hommaa on jarruttanut myös se, et oon aika kova ottamaan stressiä about kaikesta..
Nyt viime aikoina oon oppinut vasta ottamaan vähän höllemmin...

OmaNapapiiri: PP 7.. ja muuten mitäänsanomaton olo.. oon varmaan liikaa surffannu noilla palstoilla ja guugletellut. Joka tapauksessa niitä lukiessa oon tullut sellaiseen johtopäätökseen et ihan kuin suurin osa tuntis esim. kiinnittymisen jollain lailla, tuntis sitä painoa vatsalla tai muuten vaan taianomaisesti tietäis olevansa raskaana. En oo henkilökohtaisesti kokenut noista mitään niin hankala sanoa.. Mutta silti tuntuu että ei tainnut tämäkään inssi tulosta tuottaa.. pessimisti ei pety!

 

Garfield tosi ikävää, jos kävi, kuten epäilet käyneen :hug: Niin tais käydä täälläkin :'(. Nega aamulla, tein kanssa tuolla first signalilla ja nyt oikein bongailin sitä roskisplussaa. Se taitaa näyttää jonkun viivanpaikan myöhemmin tms. Miulla sekin oli kyllä niin olematon, että käytännössä nega. No maanantaina uudestaan, ajallaan, mutta tokipa sen tiedän jo nyt, ettei kannata toivoa elätellä.

Danita samaa mieltä meikeistä, ja kai oon kans aika kicks-kantis. Ennen kävin siellä stockmann beautyssä, mutta sit piti siirtyä kicksiin, kun se lopetti. En mie tosiaankaan oikeesti usko, että ne vaikuttaa. Enkä haluu ihan kaikkee elämässä lopettaa tämän asian vuoksi (tai voisin kyllä jos uskoisin, että se vaikuttaa, mutten usko). Eli en syö foolihappoja, en syö erityisen terveellisesti, juon alkoholiakin ja vaikka mitä. En vaan voi uskoa, että tää johtuisi noista. Kun tosiaan, niinku ootte jo todennut, niin monet hyvin epäterveellistä elämää viettävät ja kemikaalejakin varmasti saavat tulevat raskaaksi kertalaakista. Esimerkiksi miun sisko on tullu heti raskaaksi, ja veti tietysti heti aluksi kunnon kännitkin (ei siis tiennyt olevansa raskaaksi, no tyttö on nyt seitsemänvuotinen ja eipä tuo niin erikoiselta vaikuta). Kumpikaan meistä ei onneksi kyllä polta, sen lopettasin, jos polttasin.

LittleMissLadyBird täällä kanssa stressataan, oon siinä ihan super. Lisäksi ajoittain mietityttää, kun olen kärsinyt masennuksesta aika ajoin jo ihan muutenkin (nyt on taas ollut jakso päällä tän syksyn, ylläri) ja söin pitkään masennuslääkkeitäkin, että johtuuko tää kaikki miun mielestä? Mut ei niin kannata ehkä ajatella, ja ainakin kaikki lääketieteelliset asiantuntijat on sanonut, että stressin ei oo todistettu vaikuttavan. Ja niin-hyvää-tarkoittavia- maallikkomummoja en oikein usko (vaikka tietenkin sattuu, kun joku sanoo, että unohda koko juttu, kyllä se sit tulee). Kyllähän tässä puolentoista vuoden aikana on kuitenkin jokunen kierto mennyt hyvälläkin mielialalla ja silti, ei silti.

No joo, tässä purkaantumista taas.

 

Danita kieltämättä on hyvät naurut saatu itekki noista mun unista ja kiva että muitakin se piristää

Huomenna olis taas ultranro 3..toivottavasti olis Esa...tai jos pitäs valita nii nyt vois olla joku muu ja punktiossa Esa...

 

moi,
hyvät jutut teillä, minuakin mansikat nauratti.

Noista lugeista: mulle sanottiin että aamulla ja illalla, mielummin aina samaan aikaan ja 12 tunnin välein. Ekalla hoitokerralla tätä jotenkin tottelinkin, nyt tokalla kerralla en ole kelloa vilkuillut. Laitan kun herään, ja illalla taas ennen nukkumaan menoa. Joillain klinikoilla on kehoitettu makoilemaan jonkin aikaa laiton jälkeen, mutta eihän kellään ole sellaiseen aikaa, kai? Aika harva jää makoilemaan, mitä oon näiltä palstoilta lukenut.

Kaihokielo: voin sanoa että tiedän miltä tuntuu. Haluaa valmistautua pahimpaan ja silti ajattelee, että jospa se vielä siitä... Sulla siis pp10 kun testasit? Siihen ei voi vielä luottaa.

Mulla on ollu tämän toisen negan jälkeen aika synkät ajatukset. Ette ehkä halua kuulla, mutta kirjoitan kuitenkin... Eilen makoilin sohvalla ja aloin miettimään sitä ajatusta, että jos näistä hoidoista vielä lapsen saisi, niin miltä se tuntuisi. Yllättäen huomasin, että mieleeni ei tullutkaan enää ne vaalenapunaiset "ihanaa" ajatukset tai ajatukset siitä, kuinka nauttisin raskaudesta ja oisin tosi hyvä äiti lapselleni. Ei suinkaan, vaan jostan sairaammasta aivolohkosta kumpusi ajatus, että varmaankin inhoaisin sitä lasta. Vieroksuisin sitä enkä osaisi/haluaisi sitä hoitaa. Lapsi hahmottui mielessäni inhottavana asiana, jota hylkisin. Syyllistäisin sitä lasta kaikesta siitä paskasta, minkä olen joutunut kokemaan. Ikäänkuin se olisi sen lapsen syy. Aika järkyttynyt olin näistä tuntemuksista ja siitä miten voimmaakkana tuollainen inhon tunne tuli tajuntaan. Ja kyllä, kaikki tämä valveilla ollessa. Kun jaksoin taas järkeillä tätä tunnetilaa, niin tajusin, että kaipa tässä jotenkin yritää hakea perusteluita sille, että A) tää homma joko kannattaa lopettaa kokonaan, kun eihän tällaiselle naiselle voi lasta antaa B) on oikeastaan hyvä, jos hoidot ei onnistu, kun en osaisi äiti olla kuitenkaan. Aika sairasta käänteistä psykologiaa aivoni yrittävät minulle syöttää. Sen verran vakavia ajatuksia kuitenkin, että kyllä tässä nyt on tauon paikka. Miun pitäis ensi viikolla soittaa klinikalle ja kysyä, kumpi tehdään ensin, vatsantähystys vai PAS. Taitaa olla järkevää kokeilla PASseja vasta kun olen saanut itseni taas kasaan ja nää painajaismaiset ajatukset pois. Oikeesti olen joskus huolissani siitä, voiko nämä hoidot jättää niin pahat traumat että se pilaa rennon raskauden ja äitiyden.
Pahoittelen, jos masennan teitä. Kyllä tämä ohi menee. Taidan ottaa tämän aika raskaasti... uskaaltaakohan näiden puheiden jälkeen teitä enää tavatakaan...

 

Garfield sie olet tosi rohkea,kun uskallat kirjoittaa myös noista negatiivisista tunteista. Ja todellakin uskallat tavata jos vaan haluat <3 Varmasti monella on jossain vaiheessa myös noita negatiivisia tunteita, ja se varmasti auttaa et niistä puhuu tai edes kirjoittaa jollekkin. Itse en ole kokenu samanlaisia,mut voisin näin kuvitella.

Ja voin omalla kohdallani sanoa, että rento raskaus oli kaukana siitä mitä mun raskaus oli edellisellä ivf kerralla Siinä mielessä ,että pelkäsin vaan sitä että joku menee pieleen, ei tää voi onnistua loppuun saakka hyvin,koska ollaan petytty niin monta kertaa jne...rv25 jälkeen se alkoi vähä helpottaa,mutta kokonaan pääsin siitä pelosta vasta kun lapsi oli maailmassa. Mutta sitten tilalle tuli pelko siitä, että mitä voi sattua täällä masun ulkopuolella...mutta sekin onneksi on helpottanut ajan myötä...jokaisella äidillä on varmasti huoli lapsistaan,mutta ei se onneks ole koko ajan päällimmäisenä ajatuksena.

 

Voi että, ikävä kuulla Garfield että kävi niin. Tunnistan ajatuksesi, tiedän että mieli muodostaa vaikka minkämoisia kiekuroita, että suojelisi itseään pahimmalta. Se, mikä olisi todellisuus on aina sitten toinen juttu, voihan sitä aina ajatella mielessään mitä hurjimpia ajatuksia, mutta tosipaikan tullen sitten toimisi ihan toisin. Sie olisit varmasti hyvä äiti, kuten taatusti me kaikki täällä. Taikka ajattelen ehkä pikemminkin niin, että oltaisiin ihan yhtä hyviä ihmisiä ja äitejä, kuin kuka tahansa muukin omien jaksamisiemme rajoissa. Meille on annettu ihmeen paljon kannettavaa tämän lapsettomuuden kokemisen myötä, meidät on pakotettu kasvamaan sellasiin suuntiin mihin me ei itse oltais itse haluttu kasvaa. Varmaan jokainen meistä ajattelee, että tästä lapsettomuudesta ei jää lopulta käteen kun paha mieli, ei tätä osaa ajatella kasvattavana kokemuksena. Itse ajattelen, että olisin aivan hyvin osannut arvostaa lastani, jos olisin tullut raskaaksi heti ekasta yrityksestä. Olisin silti tajunnut sen, ettei se lapsen saaminen ole itsestäänselvyys kaikille, koska lähipiirissä on kuitenkin ollut lapsettomuutta nähtävillä. Nyt vaan jotenkin viedään kaikelta pohja pois, jotenkin kaikki kaunis tuhotaan ja se tuntuu niin väärältä.

Miusta oli ihana kun viime vuonna eräs ystävä kirjotti uuden vuoden runon miulle, mikä jäi mieleen ja on tallennettu koneen työpöydälle. Saatte sen nyt omaan uuden vuoden korttiinne käyttöön

Tänä vuonna, edessäsi on taas sata tietä
ja tuhat ovea.

Valitse sydämelläsi,
punnitse tunteella,
käytä hiven järkeä.

Ovet on tehty avattaviksi,
tiet tallattaviksi.
Jos erehdyt -
uskalla itkeä, uskalla nauraa,
uskalla muuttaa suuntaa.

Ei mikään kasva ilman vettä
ei ihminen kypsy kyynelittä,
silti odota parasta, älä pelkää pahinta,
älä koskaan luovuta!
Vain siten voit vielä saavuttaa sen mitä
sydän halajaa.

Oih, ei todella ihminen kypsy kyynelittä. Ei ainakaan näiden asioiden äärellä. Täällä on taas paljon piinailijoita ja yksi uusikin, tervetuloa Kaihokielo!

Itselläni omat kuulumiset on aika yllättävät Olemme lopettaneet yrittämisen hyvillä mielin. Alamme todennäköisesti nyt suunnittelemaan häitä puolen vuoden päähän, joten saattaapi olla että mulla on aikapaljon muuta mietittävää kun tämä, jos nyt juhlasta jotain tulee. Se on vielä hiukan avoinna saadaanko juhlat järjestymään, ehditäänkö tehdä kaikki tarvittava tässä ajassa. Voin kyllä tulla tapaamiseen ja mielelläni juttelen näistä jutuista, voin toimia teidän kuuntelijana. Kenenkään ei ainakaan tartte "pelätä" että tulisin nyt seuraavan puolen vuoden aikana raskaaksi, täältä ei vauvauutisia heru kun yritys on jäissä näiltä osin. Itse voin uskomattoman hyvin, oli valtava helpotus "vaihtaa projektia". Ehkäpä tuollainen toisenlainen juhlanodotus tekee avan loistavan hyvää mustuneelle mielelleni.

Halaus kaikille tasapuolisesti. Näillä mennään.

 

MC tosi ihana runo <3

( . ) Käyty kolmosultrassa,,molemmissa kasvaa 7 munasolua :O tosin sen verran pieniä et käytävä ostamassa kolmas kynä vielä..ja punktio on vasta keskiviikkona...Pomppimis/hyppymis/tärisyttämis ja kova urheilu kielto päällä...miksi?sitä en tiedä Tilanne on kuulemma lupaava,mutta pessimistinä mie en paljo uskalla uskoa

Kui mie onnistunkaa joka kerralla nauramaan tuol polilla,,,varmaan ihmiset ajatteli että höpelö ku tulee hoitajan kans hekottaen pois No joo..viskasimpa spermapurkin lattialle lähtiessä onneks se oli tässä vaiheessa, eikä keskiviikkona...naurettiin et olis voinu mies olla tyytyväinen kun olis lentäny ja auennu et olis ollu spermat pitkin lattioita voi apua...

Taas oli vasen munasarja Esalta kateissa...valittelin et se on ollu kipeä,sanoi et se on ylempänä niin se johtuu siitä...selvispä siis sekin

Paha mieli jäi silti käynniltä,,,tapasin ihmisen jolla oli toisenlainen tilanne Jos luet tätä niin tiedät varmasti että puhun sinusta,,kotimatkalla itkin..tuli niin mieleen se tunne mikä itsellä oli muutama vuosi sitten tuossa samassa tilanteessa..en haluis kenenkään kokevan sitä koskaan,meillä se oli väärä hälyytys ja olen ikuisesti kiitollinen siitä!! olis kiva jos pystyt/jaksat laittaa vaikka yksityisviestiä, et mikä se tilanne oli?toivottavasti väärä hälyytys ja toivottavasti osasin sanoa ne oikeat sanat..etten satuttanu enempää!!

 

Garfield :hug:, miusta siun ajatukset tuntuu ihan ymmärrettäviltä, vaikka ovatkin hurjia. Kyllähän tässä tosiaan mieli punoo kaikenlaisia ajatuksia, että pysyisi kasassa. Komppaan täysin MCtä. Ja tapaamiseen on vieläkin kiinnostusta Turhan raskas on kyllä tämä polku, joka on meille kuljettavaksi annettu. Vaan ei auta kuin jaksaa.

Runo oli kaunis, kiitos MC! Tsemppiä kovasti myös tuohon uuteen, varmasti hieman mukavampaan projektiin!

 

Marie Claire: Tosi koskettava runo, tuo sivuaa vähän sitä elämäntyyliä mitä yritän joka päivä noudattaa.. Ei aina onnistu, ei.

Tunteet on tunnettava jotta pystyy asioissa kasvamaan, ja siirtymään elämässään uusille tasoille.. Toki on tiedettävä että itseäänkin voi provosoida eri ajatuksiin, mutta on muistettava myös että ajatus on vain ajatus; sen voi muuttaa.

Mulle on tehny ainakin hyvää miettiä asiat aina loppuun asti, ja Garfield uskonpa että kun se päivä tulee, jolloin ensimmäistä lastasi pidät sylissäsi, unohtuu kaikki nuo ajatukset.

Koskaan ei saa lakata uskomasta ja toivomasta, vaikka välillä tahtoo luovuttaa. Meillä on siksi olemassa ystäviä ja kohtalotovereita, jotka muistuttaa ettei saa luovuttaa. Mutta on myös hyvä kun tietää milloin tarvitsee hengähdystaukoa, ja osaa sellaisen pitää, se on rohkeutta ja kertoo siitä että kuuntelee itseään.

Mitä nyt: en malttais odottaa ensi vuotta, kun päästään PASon. Oon myös tuntenut vihaa, mutta puolestani ikäluokkani naisia kohtaan, jotka ovat raskaana tai käyneet ostamassa raskaustestejä. Harmittaa niin paljon kun ei voi tälle itse mitään.. Ja miettinyt miltä se oikeasti tuntuisi kun saisi omaa lastansa ensi kertaa pidellä.. Oikeastaan nyt vasta kun kaiken mahdottomuus on tullut selväksi, alkaa olla sellainen "vauvakuume" mitä en ole koskaan ennen hoitoihin ryhtymistä tuntenut. Sitä vaan aatteli sillon, että tuleehan se jos on tullakseen, ja että kyllä se meille tietysti tulee! Mitään en pidä itsestäänselvyytenä. Perkele.

 

M.C.: häät, ihanaa. Oikein mukavia suunnitteluhetkiä.

Ja kaikille yhteisesti: kiitos lohduttavista ja rakentavista ajatuksista. Kyllä teillä on pää hyvin kasassa minuun verrattuna tällä hetkellä. Mutta kyllä täältä vielä noustaan. Eilen oli vakavat juttelut miehen kanssa siitä, miten edetään ja millä ehdoilla.

 

Vihdoin ja viimein normaaliin arkeen. Nega edelleen ja vuotokin alkoi. Huojentava olo...Jospa nyt pääsisi keräämään voimia tulevaan.

Käyn katselemassa teidän kuulumisia aina silloin tällöin. Tsemppiä ja voimia hoitoihin!!

 

Garfield ihan varmasti sieltä taas noustaan! Voimia teille, hienoa että olette jaksaneet miehen kanssa keskustella, kyllä ne asiat aikanaan selviää. Tunnistan niin paljon tuttuja tunteita ja ajatuksia teksteistäsi Hetken aikaa kun henkäsee ja suree, niin jaksaa taas nähdä kauniitakin asioita elämässä, niitä kuitenkin aina on:heart:

 

garfield voimia teille :hug:

( . ) kiva ylläri,pienempi poju sairastui enterorokkoon arvatkaa vaan haluaako kukaan tulla hoitamaan sitä keskiviikkona kunmulla on punktio. Ilmeisesti joudun menemään yksin ja mies joutuu tulla lapsenvahdiks...tekis mieli jättää koko homma...mutta ei kai se oikee onnistu sekää itsellä on kurkku kipee ja voimat ihan vähissä,.,vatsan alueella ei juurikaan tuntemuksia joten pelkään ettei ne siel edes kasva