Ketä ihmistä kaipaat

vaihtarivuoden "suurta(ja hölmöä) rakkautta" ja välillä kaipaan yläasteelle ja lukioon...sitä sekoilua..

 

Mummoani(joka on kuollut,oli läheinen..paljon jäi sanomatta)
ja toisaalta entistä(kauan sitten) rakasta tai en ehkä ihmistä vaan asioita hänestä ...niitä kaipaan yhä.

 

Kaipaan yläaste/lukio-aikaista ystävääni, poikaa. Olimme todella läheisiä ja moni jopa luuli että seurustelemme, ja tämä poika olisi halunnutkin, mutta minä en. Silti olimme ystäviä, kunnes lukio loppui ja tiet erosivat. En nyt edes tiedä että missä päin hän asuu tai mitä tekee.

 

Mummua, kumpaakin pappaa sekä naapurin ihanaa mummua, kaikki he ovat jo edesmenneet :heart: :'(

 

Ihanaista lukioihastusta ... lämpimiä ajatuksia ja tunteita tulvii vielä vuosienkin päästä pelkästä ajatuksesta.....kaikkea hyvää!

 

Markoa,vaikka kävikin kuksimassa kaverini kanssa meidän erottua,ja vaikka olenkin onnellisesti(?) naimisissa,ja kolmen lapsen äiti....

On se vaan kumma kun Marko on satuttanut yhtäsuntoista naista

Kaipaan lapsuuden ystäviäni...

 

Lastani.

 

En kaipaa ketään sellaista, joka ei olisi enää läsnä elämässäni.

 

Hyvää ystävää joka kuoli 7 vuotta sitten. Elämä oli molemmilla vasta aluillaan ja joskus "kerron" hänelle mitä minulle kuuluu vaikka toisaalta jotenkin uskon hänen tietävän. Lisäksi kaipaan erästä suurta ihastusta toisinaan kun mietin mitä meillä olisi voinut olla jos olisin toiminut toisin.

 

Mä kaipaan erityisesti isääni, joka kuoli, kun olin 7-vuotias ekaluokkalainen sekä mummoani, jonka kuollessa mä olin 15-vuotias. Tietyllä tapaa kaipaan myös muita isovanhempiani - heitä en ole koskaan tavannut. Tuntuu, että ymmärtäisin itseäni vielä paremmin, jos tuntisin juureni...

Lisäksi mä kaipaan joitakin vuosien varrella kohtaamiani ihmisiä; heiltä kaikilta olen oppinut paljon itsestäni ja elämästä. Ja tässä pitää mainita ihan erikseen viime vuoden työpaikkani kahvitteluporukka .

Ja joo, ihan just nyt mä kaipaan myös miestäni ja poikaani... kohta onneksi nähdään :heart:!

 

Ukkia, kuoli 1991.

 

Ensirakkauttani.. Tai paremminkin sitä tunnetta, kun maailmassa ei ollut ketään muuta, kuin hän :heart:

sama täällä ,kun näen kaupungilla oikein tulee nuoruus mieleen ...

 

:heart: maahisenkeliäni 04-06.10.2004 :heart:

 

Suurta rakkaudentunnustustani vuosien takaa .... vieläkin hyppää sydän volttia, kun tiedän olevani samalla paikkakunnalla .... ja elämä jatkuu, kaikinpuolin hyvissä tunnelmissa.

 

isääni kaipaan.elossa on,mutta sairastaa alzheimeria eikä ole tuntenu miuta enää pitkään aikaan.

 

Isääni, kuolemasta tuli 16.7 täyteen 6 vuotta :'(

Kaikki vanhoja ystäviä on kans tosi ikävä, olis mukava nähdä niitä =)

 

yhtä ihastusta nuoruudessa.. olin jo kyllä tämän nykyisen mieheni kanssa joten mitään dramaattista ei tapahtunut.
mutta sellainen kipinä oli puolin ja toisin.. hänellä on monta suhdetta tän jälkeen ja sitä oikeaa ei ole löytynyt. (minähän se oikea olen)

 

Äitiäni,mummojani,pappaani ja tätiäni :'(

 

Parasta ystävääni joka kuoli auto-onnettomuudessa tämän vuoden helmikuussa :'(

Ensirakkauttani, tai haluaisin tietää mitä hänelle kuuluu, miten hän voi..

Tyttäreni isää (valitettavasti)

 

Naapuriluokan komistus. Mitähän kuuluu useiden vuosien jälkeen?

 

Monia opiskelukavereita eri kouluista.

 

En ketään. Niitä joita ehkä saattaisin kaivata, voin onneksi tavata niin paljon kuin haluan.

 

Suurinta nuoruuden ihastusta ja mieleen tulee aina kun vieraillaan paikkakunnalla....

 

isääni

 

lukioaikaista kaveriporukkaamme joka hajosi kuin tuhka tuuleen yo-juhlien jälkeen.