vai on pikkuflunssa vaan
Tässä kerrotaan hyvin kausi-influenssan ja ihmisen kropalle tuntemattoman influenssaviruksen aiheuttaman epidemian eroista. Teksti on kirjoitettu vuonna 2007 joten se käsittelee yleisestä influenssaepidemiatilannetta, sellaista jossa nyt olemme. Tämä on siis Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessorin Pentti Huovisen kirjoittamaa. THL:n sivuilta löytyy palkon lisää..
"Tavanomainen kausi-influenssaksi kutsuttu epidemia on tullut joka vuosi lähes yhtä varmasti kuin ensilumet. Kausi-influenssa aiheuttaa kohtuullisen suurta sairastuvuutta; 5-20 % väestöstä sairastuu ja satoja, pääasiassa iäkkäitä ihmisiä menehtyy ennenaikaisesti. Näin on ollut jo vuosikymmenien ajan. Nykyään riskiryhmiä suojataan tarjoamalla syksyisin kausi-influenssarokotus korvauksetta.
Kausi-influenssaa rajumpi influenssapandemia voi syntyä, kun liikkeelle lähtenyt influenssavirus on ihmiselle uusi. Tällöin väestöllä ei ole vanhaa immuniteettia viruksen torjumiseksi. Viime vuosisadalla oli kolme pandemiaa. Vuosien 1918-1920 espanjantaudin viruksen nimi oli H1N1, vuoden 1957 aasialaisen H2N2 ja vuoden 1968 hongkongilaisen H3N2. Espanjantautiin kuoli Suomessa 1918-1919 arviolta 19 000-27 000 henkeä, aasialaiseen ja hongkongilaiseen joitakin tuhansia.
Espanjantauti tuli neljänä aaltona, ensimmäinen kesä-heinäkuun taitteessa 1918, toinen syksyllä 1918, kolmas keväällä 1919 ja neljäs 1920. Tärkeä opetus on, että toisen aallon kuolleisuus on arvioitu suuremmaksi kuin ensimmäisen aallon. Yllättävää oli myös, että kuolleisuus ei kohdistunut pelkästään pikkulapsiin ja iäkkäämpään väestöön vaan myös nuoriin aikuisiin.
Nuoret aikuiset vaaravyöhykkeessä
Nuorten aikuisten kuolleisuuden arvellaan johtuneen heidän voimakkaasta immuniteetistaan. Pandemiassa tavallinen kuolinsyy oli joko viruksen tai bakteerin aiheuttama keuhkokuume. On ajateltu, että elimistön voimakas tulehdusreaktio virusta vastaan olisi osasyyllinen keuhkojen vaurioitumiseen ja kuolemaan."
"Tavanomainen kausi-influenssaksi kutsuttu epidemia on tullut joka vuosi lähes yhtä varmasti kuin ensilumet. Kausi-influenssa aiheuttaa kohtuullisen suurta sairastuvuutta; 5-20 % väestöstä sairastuu ja satoja, pääasiassa iäkkäitä ihmisiä menehtyy ennenaikaisesti. Näin on ollut jo vuosikymmenien ajan. Nykyään riskiryhmiä suojataan tarjoamalla syksyisin kausi-influenssarokotus korvauksetta.
Kausi-influenssaa rajumpi influenssapandemia voi syntyä, kun liikkeelle lähtenyt influenssavirus on ihmiselle uusi. Tällöin väestöllä ei ole vanhaa immuniteettia viruksen torjumiseksi. Viime vuosisadalla oli kolme pandemiaa. Vuosien 1918-1920 espanjantaudin viruksen nimi oli H1N1, vuoden 1957 aasialaisen H2N2 ja vuoden 1968 hongkongilaisen H3N2. Espanjantautiin kuoli Suomessa 1918-1919 arviolta 19 000-27 000 henkeä, aasialaiseen ja hongkongilaiseen joitakin tuhansia.
Espanjantauti tuli neljänä aaltona, ensimmäinen kesä-heinäkuun taitteessa 1918, toinen syksyllä 1918, kolmas keväällä 1919 ja neljäs 1920. Tärkeä opetus on, että toisen aallon kuolleisuus on arvioitu suuremmaksi kuin ensimmäisen aallon. Yllättävää oli myös, että kuolleisuus ei kohdistunut pelkästään pikkulapsiin ja iäkkäämpään väestöön vaan myös nuoriin aikuisiin.
Nuoret aikuiset vaaravyöhykkeessä
Nuorten aikuisten kuolleisuuden arvellaan johtuneen heidän voimakkaasta immuniteetistaan. Pandemiassa tavallinen kuolinsyy oli joko viruksen tai bakteerin aiheuttama keuhkokuume. On ajateltu, että elimistön voimakas tulehdusreaktio virusta vastaan olisi osasyyllinen keuhkojen vaurioitumiseen ja kuolemaan."