Itse asiassa ennenkään ei uskottu kaikkea mitä lehdissä luki. Tavalliselta ihmiseltä vain puuttui media, jota kautta ilmaista oma mielipiteensä. Ennen nettiä ei ollut olemassakaan sellaista asiaa kuin vapaa julkinen keskustelu. Kaikki mediassa käyty keskustelu palveli loppupeleissä joko päätoimittajan, toimittajan tai omistajatahon agendaa. On ymmärrettävää, että tästä juovuttavasta vallasta luopuminen on ollut kova pala ns. viralliselle medialle.
Muistan, kuinka omassa nuoruudessani omassa maakunnassani suunniteltiin massiivista hanketta, joka olisi tuhonnut ison alueen luontoa. Hankkeen omistajataho maksoi tavallisille alueen ihmisille siitä, että nämä luovuttivat nimensä mielipidekirjoituksiin, jotka kirjoitti omistajatahon oma viestintävastaava. Tällä tavalla saatiin aikaan illuusio siitä, että monikin oli aivan kiihkoissaan hankkeen kannalla. Lisäksi vastustajien kirjoitukset totta kai näyttivät yksinkertaisilta ja tyhmiltä, kun vastineen kirjoitti alan erityisasiantuntija, viestinnän ja median ammattilainen. Sitä seuratessa meni viimeinenkin usko siihen, että media muka olisi jotenkin puolueeton tiedonvälittäjä.