Keskeytys vai ei..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Vieras."
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"Vieras."

Vieras
Jos sinulla tai siis teillä olisi tilanne se että halutut lapset olisi jo tehtynä, mutta tulisitkin syystä tai toisesta raskaaksi haluamattasi. Mitä tekisitte?
Jatkaisitteko raskautta? Vai päätyisittekö aborttiin? Entä jos pitäisitte lapsen vaan sen vuoksi että ette aborttiin pysty, niin mitä jos ette rakastaisikaan lasta? Tai toinen rakastaisi ja toinen ei?
Entä jos olisitte juuri käsilöä pitkä aikaista unelmaanne, tuntuisiko kurjalle laittaa se syrjään siksi aikaa että uusi vauva taas tulee..?
Vaikeita pohdintoja.. :(
 
Pidin vauvan ja tuntui samalla pahalta laittaa pitkäaikainen unelma syrjään. Mutta tilalle tuli sitten muuta eli oli loppujen lopuksi hyvä päätös. Miten omaa lastaan ei rakastaisi? Johtuisi varmaan hoitamattomasta masennuksesta ja rakkaus palaisi kallonkutistajalla tai lääkityksellä.
 
En minäkään kyllä voisi keskeytystä tehdä. Sekstauksella on aina riskinsä, jos ei halua jälkikasvua niin sitten sterilisaatio. Sitä ennen pitää ymmärtää että raskaaksi voi tulla jopa kortsun kanssa ja vastuunsa pitää kantaa jos näin tapahtuu.
 
Vaikea vastata kun en koskaan lapsia halunnut mutta yksi tuli ehkäisyn läpi. Enkä koskaan osaisi kuvitella että suunnittelisin jonkun tietyn lapsimäärän. Sen tiedän että abortin kanssa en voisi elää vain tuollaisen syyn nojalla.
 
itsellä oli tuo tilanne pari vuotta sitten. Elämäntilanne oli hankala - olin hyvin sairas ja yksivuotias erittäin hyvä valvomaan öisin. Keskeytys tuntui meistä molemmista ainoalta vaihtoehdolta silloin, suositeltiin myös mule lääketieteellisistä syistä. Vieläkin vaivaa tuo päätös, vaikka tavallaan edelleenkin tuntuu oikealta enkä sinänsä kadu. Se kai mitä haluan sanoa, että oli paljon isompi juttu kuin luulin, vaikken pikku juttuna pitänytkään. Päätöksen kanssa pitää sitten elää myös. Voimia pohdintaan.
 
En pystyisi tekemään keskeytystä enkä epäile ettemmekö lastamme rakastaisi. Syytönhän se lapsi syntymäänsä. Kyllä se elämä tuo aina jotain uutta mukanaan vaikka jotain tilaisuuksia menisi ohi.
 
[QUOTE="Vieras.";29357579]Moni toitottaa ett lapsi ja lapsi. Eihäns e ole alkuun mikään lapsi vaan alkio.[/QUOTE]

Niin, miehelleni alkio on vain solumöykky, lapsi siitä tulee vasta elinkelpoisuuden myötä. Hän kuitenkin kunnioittaa minun tästä poikkeavaa määritelmääni. Itse kysymyksestä hän ajatteli, että meillähän vielä yksi lapsi on se unelma, joten vahinkoraskaus ei seisoisi minkään haaveen tiellä.
 
Nainen, joka kantaa alkiota, ajattelee kyllä sitä jo vauvana.. Ajatukset alkaa laukata aina, kun kaksi viivaa on tikussa :-) Äitini teki abortin, kun viides oli tulossa. Siitä on 27 vuotta ja hän edelleen mainitsee asiasta joskus. Miettii olisiko se ollut tyttö jne. Se on sama kuin keskenmeno. Lapsen kuolema tapahtuu vain eri tavalla ! Ei kannata ryhtyä. :-(
 
Nainen, joka kantaa alkiota, ajattelee kyllä sitä jo vauvana.. Ajatukset alkaa laukata aina, kun kaksi viivaa on tikussa :-) Äitini teki abortin, kun viides oli tulossa. Siitä on 27 vuotta ja hän edelleen mainitsee asiasta joskus. Miettii olisiko se ollut tyttö jne. Se on sama kuin keskenmeno. Lapsen kuolema tapahtuu vain eri tavalla ! Ei kannata ryhtyä. :-(

Ei kaikki ajattele samon kuin äitisi.
 

Yhteistyössä