Toggle sidebar

Jos nyt saisit tietää olevasi raskaana, olisiko asia iloinen vai täydellinen järkytys eli ei todellakaan toivottu?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Järkytys ja todennäköisesti päätyisimme aborttiin, me oltais miehen kanssa samoilla linjoilla. Meillä on yksi 8-vuotias lapsi, se on meille just passeli määrä enkä todellakaan jaksaisi enää mitään vauva- ja taaperoaikaa käydä läpi.
 
Olisin jos nyt en järkyttynyt niin ainakin kauhuissani ja paniikissa ultraan saakka. Jos keskeytyksen voi tehdä, tekisin. Jos ei, joutuisin varmaan aikamoisen ahdistuksen valtaan. Mieskään ei innostu kolmannesta lapsesta, mutta olisi kyllä sopeutuvampi kuin minä ikinä.

Kaksi lasta on meillä, 2v ja 4v.
 
Aluksi olisin varmasti järkyttynyt ja ahdistunut. Aborttia ei todennäköisesti pystyisi tekemään. Uskoisin alkujärkytyksen menevän ohi ja sitten voisin olla ihan iloinen raskaudesta. Raskaus ja vauva eivät siis periaatteessa olisi ongelma, mutta muuttuneet suunnitelmat tulevien vuosien varalle harmittaisivat isolla v:llä. Mies todennäköisesti selviäisi alkujärkytyksestä nopeammin ja olisi asian kanssa ihan ok. Entuudestaan meillä on kaksi poikaa, kohta 5-v. ja 2-v.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Extra Virgin:
Olisi suuri järkytys. Välillä näen unta, että olen raskaana ja joka kerta herään hikisenä hysteerisesti itkien. Mies ei ehkä olisi niin järkyttynyt kuin minä.
Meillä tyttö 3v.

Luulen, että aborttiin päädyttäisiin kovan pohdinnan jälkeen.
Click to expand...

Ohhoh, mulla on kohtalotoveri! Ei oo mitään järkevää syytäkään olla näin raskauskammoinen, mutta sitä olen. Melkein joka kuukausi jännitän ettei kuukautiset tuliskaan ja panikoin mitä sitten tekisin.
Ehkäisy on kunnossa, eli syytä panikointiin ei ole.. Helppo kolmevuotia on kotona, enkä itsekään tajua miks raskaus nyt tuntuis maailmanlopulta.
 
Se tarkottais sitä että ehkäisy ois pettänyt, ja ottaisin sen sellasena "no näin sitten varmaan oli tarkoitus käydä" -juttuna. Meillä on molemmilla opinnot kesken vielä, eikä todellakaan ole tarkoitus vielä hankkia lapsia, mutta en mä nyt hirveesti silti järkyttyis.
 
Täydellinen shokki, ja jos raskaus olisi niin pitkällä ettei keskeytystä voisi tehdä, niin joutuisin varmaan johonkin lataamoon. Mutta onneksi aika epätodennäköistä että raskaaksi tulisin, kun mulle on tehty sterilisaatio ja vielä hormonikierukkakin on :D
 
Olisin järkyttynyt. Minulla on kierukka, eikä seksiäkään ole harrastettu aikoihin. Ikää 42 v. En todellakaan enää tässä vaiheessa kaipaa yövalvomisia ja vauvan itkua. Juuri kun olen saanut lapset suhteellisen omatoimisiksi, eivätkä he tarvitse kokopäivätoimista palvelijaa itselleen.
 
Kyllähän se iso yllätys olisi, koska meillä ei ole enää tarkoitus lisääntyä. Joskin, kun kumien kanssa mennään, on sille aina pienen pieni mahdollisuus. Sanotaanko, että vetäisi hyvin mietteliääksi.....
 
Olisi melkoinen shokki. Eikä todellakaan toivottu. Lapset on 7 ja 5 v ja perhe on tarkoitus olla tässä. Talouskaan ei kestäisi enää perheenlisäystä. Ja vaikka kaikkeen muuhun ehkä sopeutuisi ja alkaisi ehkä iloitakin raskaudesta, niin edellisen synnytyksen kohdunrepeämän vuoksi saattaisin joka tapauksessa joutua tekemään abortin mikä olisi ihan kamalaa.
 
Miehelle tehty vasektomia, joten olishan se järkytys. Hetken sulattelun jälkeen varmaan iloinen yllätys. Abortti ei olis meille vaihtoehto, joten tää lahja olis tervetullut. Kaksi leikki-ikäistä ennestään.
 
Tarkoittaisi että miehen lääkäri olis putkia pätkiessään sössiny jotain. Joten juttu olisi aikalailla järkytys molemmille. kummallakin meistä 2 omaa lasta, yhteisiä ei ole eikä niitä halutakaan, vauva-ajat eletty ja koettu ja niistä saatu tarpeeksi. Mut JOS niin kävis, miehestä tulisi ihana isä enkä jäisi lapsen kanssa yksin kuten vanhempien lasten kanssa jäin.

Mun lapset alle kouluikäsiä mut itellä jo ikää sen verran et pitäs miettiä jos jotain mietittävää olisi.
 
Olisi kyllä järkytys enkä suoraan sanottuna tiedä edes mitä tekisin.

Lapsiluku on jo täysi, meiltä löytyy 8v ja kohta 7v kehitysvammaiset autistit sekä 2,5v ja 5kk ikäiset pikkutytöt joten tekemistä noiden kanssa on jo ihan riittävästi. Vauvat on tietty ihania ja omalla laillaan haikeaa katsella kuopusta ja miettiä että tämä on nyt se viimeinen. Mutta silti, ei enää vauvoja meille.
 
Mä nyt olen rv 33, mut jos leikitään ajatuksella, että tää olis jo syntyny niin olis iloinen yllätys koko perheelle silti. Vaikka kyllä kaikki menis uusiksi, oltais kyllä pikkaisen peloissaan, kun pienillä ikäeroilla, mut mikäs siinä.
Ja jos taas leikitään niin, ettei tätä raskautta olis, niin olis vielä hienompi juttu se plussatesti. Yritetty toista sen 4v.

Nyt esikoinen 4,5v.
 
Olisihan se yllätys, mutta otettaisiin kyllä vastaan, mies olisi varmaan järkyttyneempi,mutta aborttia en tekisi. Olen 29v ja lapset on 9v, 7v, 2v9kk ja 10kk, tähän olisi tarkoitus jättää vauvapuuhat.
 
3 lasta on ja kohta 30v mittarissa. irtisanouduin vakityöstä ja lähdin opiskelemaan, valmistun vuoden lopussa. jos meinaan saada vakipaikan niin ei siihen kyllä nyt vauvalomailu sopisi millään.
eikä muutenkaan innosta alottaa kaikkea alusta, nuorinkin täyttää jo 5v ja on niin helppoa kun kaikkee ei tarvi passata.
joskus miettii että olisihan se kiva vielä yksi saada, mutta kun ajattelee sitä rahallisestikkin.. 3 lasta kuluttaa teininä aikalailla, varsinkin jos nuoremmatkin rupeaa harrastamaan jotain yhtä kallista kun tyttö. viikkorahat,vaatteet jne.
kyllä noi näyttää riittävän, on antaa sitten niille se mitä tarvitsee.

ja isoin syy on toki se, että mies ei todellakaan halua enempää :)
 
No olishan se pieni järkytys kun hormoni-kierukka on. Mutta abortti ei olisi silti vaihtoehto. Sitä kyllä sitten ajattelisi että tämä lapsi on meille tarkoitettu, koska kaksi ekaa lasta on saatu lapsettomusshoidoilla ja kolmas on luomu-"yllätys". Ja sitten vielä tulisi yksi kierukka-vauva. Mutta ei se katastrofi olisi vaikka meidän lapset tässä nyt onkin (3kpl 4-9v). Oma jaksaminen kyllä mietityttäis, koska lapset ei ole ihan mistään rauhallisimmasta päästä.
 
Iskisi kova järkytys ja paniikki.En tiedä pystyisinkö aborttiin, mutta olisi suoraan sanottuna ainut järkevä vaihtoehto. En usko, että selviäisin, jos synnyttäisin toisen lapsen tämän vuoden aikana. En fyysisesti, enkä henkisesti. Mies olisi varmasti aivan yhtä järkyttynyt. Jos vuoden päästä esitettäisiin sama kysymys, niin järkytys olisi varmasti edelleen suuri. Tilanne kuitenkin siedettävämpi ja uskon, että sopeutuisimme molemmat lopulta asiaan. Lapsiluvun on suunniteltu olevan tässä. Nyt vauva 3,5kk ja taapero 1v 10kk.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa