Mä tuun nyt tänne jakamaan tunteitani kun en tiedä minne muuallekaan :ashamed: miehelle ei voi paljon valitella pelkoja kun silläkin on kuitenkin omat tunteet pelissä tässä kaikessa.
Mulla on siis ollut nyt useamman päivän tosi toivoton olo. Ei ole yhden yhtä raskausoiretta, ei pahaa olo, ei rintojen kipuilua, ei edes väsymystä. Tuntuu että viime viikolla oli vähän ja että lauantain jälkeen ei ole ollut ja että tämä EI voi tietää hyvää. Pelkään että on jo keskeytynyt keskenmeno. Mullahan meni viimeksi kesken 8+5 enkä tiedä miten odottaa sinne asti... jos sinne kestää. Eikä sekään ole mikään takuu ettei sen jälkeen vois mennä kesken. Kamalaa tää pelko kun ei voi rationaalisoida!! Ja tää oireettomuus ei auta. Pakostikin vertaa onnistuneeseen raskauteen joss oli joka ikinen oire pahimmillaan jo nyt. Ruokavaliokin koostui silloin näillä viikoilla vain parista jutusta kun oli niin mieletön pahoinvointi. Ja sitten oli toi KM jonka aikana TIESIN että oireettomuus oli paha merkki. Ja nyt sama juttu taas. Mä vaan niin odotan että tulis paha olo. Oikeesti jos tulis oksennus tanssisin varmaan riemusta.
Mun äiti yksi päivä (en ole sille edes viitsinyt kertoa tästä uudesta raskaudesta) kertoi että tätini ei voinut ensimmäisen jälkeen saada enää lapsia. Sen keho ei vaan jotenkin enää pystynyt säilyttämään raskautta vaan meni kaikki kesken. :headwall: Kyllä otti päähän että piti mennä tollaista kertomaan mulle!!! Arvaattekin sitten mitä mun mielessä pyörii.
Haluaisin niin olla onnellinen ja uskoa olevani raskaana mutta en vaan pysty. En edes oikeastaan usko että olen, tai pysty sanomaan sitä ääneen koska on niin mielettömän epävarma olo.
Anteeksi tää pitkä valitus, mun on vaan ihan pakko saada jonnekin purettua näitä tunteita...