No huh Tinttamaaria! Kamalaa! Hirveä kokemus on sulla ollut. Olen kuullut eräältä ystävältäni vastaavanlaista kohtelua ja kyllä siinä nousee selkäkarvat pystyyn. Ja tee ihmeessä valitus, kyllä näemmä pitää kansalaisen vaatia sitä hyvää hoitoa, jotta saadaan päteviä lääkäreitä. Näemmä kaikenmaailman puoskarit pääsevät ihmisiä hoitamaan. Sitten ne vielä kehtas ulosmarssia palkan takia, ja mikä haloo nousis kun KAIKKI hoitajat lampsis ulos... Hmph. No se siitä.=)
Ja sitten toinen valitusvirsi täältä...
Eilen illalla tuli tuhruvuotoa, ja mä sain todellisen slaagin ja ajattelin, etten millään kestä. Soitin naikkarille, siellä käskettiin odotella rauhassa huomiseen ja sanottiin tylysti, että näitä on ihan vaarattomia ja jos menee kesken niin sitten menee, minkäs teet. No, pää oli jo siinä kohtaa ihan hajalla.
Tulin juuri Kättäriltä. Ottivat kaikki kokeet, ja ultrasivat. Sydän yhä pampatti ja vastasi viikkoja. Voi tavaton, siinä sitten itkuun parahdin, kevyt helpotus niin sanotusti.
Ihan kiinnostaisikin tietää, että onko tässä porukassa ketään, jolla olisi ollut näitä alun tuhrutteluja? Mulla ei löytynyt mitään selitystä, miksi nyt tuhruttaa. Ei löytynyt hematoomaan viittaavaa, eikä osannut sanoa onko Lugesteroneilla jotain tekemistä asian kanssa. Jotenkin turhauttavaa. Mulla oli myös esikoisen kanssa viikolla 5 yhden päivän tuhruttelua, joka sitten jäi siihen. Muut raskaudet tuhruineen on päätyneet keskenmenoihin. Nyt vaan pää viileäksi ja rauhoittumaan.
Onpas nyt vali vali, mutta hyvää on se, että masuasukki yhä oli mukana tässä elämässä :heart:
kreta 8+3