***Keskenmenon jälkeen plussanneet Tammikuu 2010***

JFJ Mä en vielä osannut sanoa varmaksi noilla viikoilla, että liikkeitä tuntuu, joskus rv20 tunsin varmat liikkeet. Käsittääkseni niitä ei vielä tuolloin edes pidä tuntea joka päivä. Mahan pinkeys johtunee varmaan mahan kasvamisesta ja venymisestä. Mulla on nyt viime viikkoina tuntunut pinkeältä tuo maha ja muutamia pieniä arpia on ilmestynyt tuonne navan alapuolelle.

 

JFJ mulla tuntu just samalta kun susta nyt.. masuasukki saatto olla viikonkin vähän hissukseen mutta kyllä se sieltä sitten ilmoitteli kuitenkin itsestään. muistan kun huolestuin siitä mutta sitten menin makaamaan sängylle ja päätin et jos se ei nyt ala liikkua kun tökin sitä niin lähen jonnekkin näytille. mut kyllä se sitten liikku.. saatkohan ees selvää tästä sepustuksesta no pää pointtina se et ei kannata huolestuu vaikka se vähän hiljainen olisikin sielä mahassa mutta mielenrauhan vuoksi voi varmaan jossain näytillä käydä

Hyvää viikonloppua kaikille!

Nanakuu ja mönkerö 31+5

 

Empuu ja Nanakuu kiitos vastauksista. Helpotti kyllä oloa ja ihan hyvin ymmärsin nanakuun sepustuksen =) Mulla olis ollut ens viikolla neuvola mutta jouduttiin siirtämään seuraavalle viikolle. Siitäkin johtuu varmaan taas tää hermoilu, kun ei ole pitkään aikaan saanut varmistusta, että tuolla masussa varmasti on kaikki hyvin.

 

Empuuu Joo, sinnehän mää voin ne vaatteet laittaa jemmaan, hyvä idea!

buam Mahtava juttu, että kaikki nyt kunnossa! Nyt vain lepoa. :hug:

nanakuu Nuo on kurjia juttuja, kun jotkut ei vaan ymmärrä sitä, että kaikki ei tykkää kaikesta, jtoen miks kantaa toisella kassi kaupalla vaatteita, jso ei oo varma meneekö ne käyttöön :headwall:

Kellis 30-kympin poksuonnittelut! :heart:

Huisi onnittelut hyvistä uä-kuulumisista! :heart:

Eelis Tervetuloa! :wave: Toivottavasti pikkuinen pysyy nyt matkassa!

Krizze Levottomat jalat saattaa olla myös merrki alkavista suonikohjuista, joten kannattaa tuon magnesiumin lisäksi kokeilla ihan tuki/lentosukkia. Kipuihin pitäis ainakin auttaa.

Hupu onnittelut hyvistä uä-kuulumisista! :heart:

Liilia tänne vain :wave: Mää otin neuvolaan yhteyttä vasta rv 9 Eli ei mitään kiirettä.

sanzibar Sullekin onnea hyvistä uä-kuulumisista! :heart:

tinttamaaria :hug:

Tänään on vavailla vissiinkin ollu vähän hiljasempi päivä. Vain pieniä hipaisuita oon tuntenu sillon tällön. Ruokailujen jälkeen yleensä alkaa rumba, mut nyt ei välttämättä sillonkaan. Onneks muutaman poksautuksen oon saanu kokea, etten menetä järkeä ihan lopullisesti.. Viime yö oli aika kurja.. suonenvetoja ja sitten kun käänsin kylkeä niin johan vihlas mahasta. Neuvolassa just sanottiinkin, että noita vihlaisuita voi tulla varsinkin, jos rakko täynne ja just kääntyy esim. sängyssä.. ei kivoja. Raaskiskohan sitä huomenna mennä katteleen vauvalle taas jotakin

 

Empuu ja Alisa84: Kiitti vinkeistä. Magnesium on jo käytössä ja ainakin tällä hetkellä tuntuis helpottavan, mutta on mulla ne lentosukatkin tuolla odottamassa jo valmiiksi.

Omaa napaa..
Vuoto jäi onneksi yhteen kertaan taas, mutta en epäile etteikö takaisin kerkeisi vielä tulla (viimeistään kun palataan sänkypuuhiin miehen kanssa). Turvotus ja ilmavaivat on taas aivan törkeät tänään, joten päädyin viimein muuntaan yhdet farkut mammahousuiksi, kun ei tätä mahaa mihinkään housuihin oikeesti enää saa (toivottavasti profiilikuvan masu muuttuu 'oikeeksi' vauvamasuksi pikkuhiljaa) Huomenna sitten poksuis 7+0, eipä olla näin pitkälle aikasemmin päästy eli peukut edelleen pystyssä että matka vaan jatkuu b =) d

 

ei voi olla ..ei van voi...mitä ihmettä..vauva siis ollut toiveissa jo useamman kuukauden ja takana keskenmenot 9/09 ja 1/10 (tosiaan 8.1.10 sponttaani km rv 7+) ja ovista tässä koetin huvikseen bongata ja samalla tein yhden kaappiin jääneen raskaustestin ihan huvin vuoksi, ja mitä kummaa...4minsan kohdalla näkyi r-testissä punertava haamu?????????? ovistesti näytti selvää ovisplussaa elikkäs testiviiva huomattavasti kontrolliviivaa punaisempi..mitä kummaa tää on...

 

Tuolla toisella puolella tuli puheeksi hematooma ja kiinnostaisi tietää lisää asiasta esim. miten vaikuttanut raskauden kulkuun? paljonko/kuinka usein vuotanut? kuinka paljon kipuja ollut? katosiko itsestään raskauden kuluessa? ja niin edelleen..

 

*POKS* 36+0! Enää viikko täysiaikaisuuteen.

 

kanella Sullahan on synnytys ihan kohta käsillä. :flower:

Neila Olisikos sitten raskaana jälleen? Vai onkohan liian aikaista, kerta km ollut kolmisen viikkoa sitten...

 

empuu: niin, sano ja tiedä..tiistaina teen uuden testin niin sitten olen viisaampi.

 

lueskelin tässä usan käytäntöjä raskauden suhteen ja näyttäisi ettei siellä välttämättä ultrata koko aikana, jos ei erityistä syytä ole. sydänääniä sentään näytettäisiin kuunneltavan lääkärivisiittien yhteydessä. nyt siis pelkään että kanadassa saattaisi olla sama meininki. eli mitä mieltä olette, saako ultran yhteydessä jotain sellaista tietoa, joka olisi välttämätöntä/hyödyllistä raskauden kulkua ajatellen, jos mitään erityisiä ongelmia ei ole?

 

Nopsaan tulin vaan poksumaan ja merkkaamaan... :wave:

--BabyHope ja Tigu rv 35+0-- :heart:
Synnytystapa arviota odotellessa.. joka siis 12.2...

 

Poks 8+0, mulla siis uä:ssä laskettu aika aikaistui 3pv, eli nyt 13.9.2010.

Krizze Tarkoitatko hematoomalla mitä, hematoomahan on sama suomeksi kuin verenpurkauma, vähän kuin limakalvon tai ihon sisäinen mustelma. Missä tämä kyseinen hematooma sijaitsee?
Ja siitä uä:stä siinähän alkuraskaudessa määritetään montako sikiötä on, ja se niskapoimu määrittää riskiä esim down syndroomaan, myös istukan paikka tarkistetaan. Sitten siinä rakenne uä:ssä viikolla esim 18, tutkitaan synnynnäisiä rakenne poikkeavuuksia. Näissä on se hyöty että osataan valmistautua esim poikkeaviin synnytyksiin, jos esim etinen istukka. Tai jos odotettavissa lapsi jolla rakennepoikkeavuus on tarkempi seuranta tai esim lastenlääkäri mukana synnytyksessä. Eli ainahan näistä ei ole vastaavaa hyötyä mutta kaikki edellä mainitut tilanteet eivät oireile raskauden aikana. Olisiko kallista käydä esim rakenne uä:ssä yksityisesti?

Mulla aikas heikko olo, tai tulee heti jos mitään tekee. Täytyis syödä mut sekään ei auta niin hyvin. Esim kaupassa aina tulee pahoinvointi ja vähän huimaa. Töissä oon onneksi pärjännyt suht hyvin. Mites muut olette alkuraskaudessa töissä pärjäilleet?
Hyvää sunnuntain jatkoa...

 

sanzibar: Toi hematooma oli kohdussa istukan alla, jos se sulle mitään sanoo?? Ihan sillä vaan kyselen kun itselläkin vuotoja on ollut, tosin ilman mitään suurempia kipuja ainakin vielä.
Kävin viime kesänä sairaalassa ultrassa km:n yhteydessä ja oli ehkä 50e eli ei mikään paha. Olettasin että hoitavat kaikki raskauden ajan ultrat samassa paikassa. mutta jäi vähän kakkamaku tosta paikasta, kun menin sinne tuskissani ja epäilin keskenmenoa, niin ultraaja vaan totes että kaikki näyttää hyvältä (hyvältä hänen tilanteessaan taisi tarkoittaa ettei siellä mitään ollut). epäilyksiä näin jälkeenpäin (näitä palstoja luettuani) herättää myös ultraus vatsan päältä vaikka viikkoja oli muistaakseni nippanappa 6+. Niin ja tosiaan vaikuttaa siltä ainakin sun kertoman perusteella, että kyllä siitä ultrasta enemmän hyötyä kuin haittaa on eli enköhän jossain vaiheessa ultran varaa. se on sitten eri asia että millä viikolla kannattas mennä jos vain yhdessä käy (?)

Omaanapaa: Ja taas tuli herättyä ennen viittä ilman mitään syytä. Toisaalta maha toimii nykyään aina aamuisin kuudelta eikä flunssanpoikanenkaan varmaan yhtään auta nukkumista. Ei vaan mee oma rytmi koiran kanssa yksiin kun se ois niin pirtee kasilta kun haluisin mennä jo nukkuun (koira tottunut nukkuun jonnekkin neljään asti kunnes mies tulee töistä). Aamupalaa pitää varmaan alkaa laitteleen, vaikkei oikein ois nälkä, kun koko ajan jotenkin etova olo. Mää en onneksi oo enää töissä, sillä ei tässä tilassa kyllä pystyisi vetään 10h työpäivää yhdellä tauolla todellakaan (normaalistikin tekee tiukkaa kun ei pysty mitään jättiannoksia syömään).

 

32+0 POKS päiviä synnytykseen n.56 :heart:

arvatkaas muistanko enään kenelle piti kommentoida jotain..

paitsi että missäs MLL on?

 

Täälä sitä ollaan :wave:

Äitini oli viikonlopun kylässä ja aikaa oli niin vähän niin nipistin palstailusta Nyt olisi vauvalle kaikki tarpeellinen ja vähän tarpeetontakin hommattuna, ensi viikko meneekin sitten kaikkea järjestellessä ja pestessä. Olo on vähän kehnonlainen kun on ollu flunssaa nyt viime keskiviikosta ja silti en oo ehtiny oikeen huilata. Supistelutkin on taas aika napakoita, mutta eipä auta kun huilailla. Huomenna neuvolaan ja perhevalmennukseen.

En oikeen osaa kellekkään kommentoida mitään, mutta oikeen mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

MLL :heart: 33+4

 

Krizze, se hematooma on siis silloin uä:ssä nähty verenpurkauma, istukkahan on hyvin verekästä, ja siitä voi tulla tummoisia purkaumia, jos istukka ei toimi kunnolla. Ne on varmasti ihan yksilö tapauksia miten suuria ovat ja missä sijaitsevat. Hematoomalle on tyypillistä että se häviää itsekseen viikkojen aikana, ihan kuin ihon altakin. Jos siis vuotava kohta korjaantuu itsestään.
Niskapoimu uä tehdään viikoilla 10.-13 jolloin turvotus on parhaiten näkyvissä ja rakenne uä viikoilla 17-21, jolloin on nähtävissä parhaiten rakenteet, vettä on suhteessa paljon. Vaginaalista uä:tä käytetään raskauden alusta viikoille 15-17 asti. Toisaalta sitä on hankalampi tulkita ja tarvitsee enemmän kokemusta.

 

Hellou!

Täällähän poksuillaan! Ja ihan mielettömän pitkällä on jo useampi! Ihanaa, vähänkö toivon, että tämäkin raskaus kestää sinne täysiaikaisuuteen saakka. Alisa, säkin olet jo liikkeiden parissa. Muistan edellisiltä raskauksilta, kun tuskastelit alkumetreillä... Miten hienoa kaikille!

Ja Neila, ei se mitenkään tavatonta ole, että olisit raskaana, niin kävi minullekin, heti keskemenon jälkeen raskaana. Toivotaan parasta!

kanella on ihan loppusuoralla, voimia =) Muistan sen tunteen, kun meni viikot niin hitaasti, ja likka syntyi lopulta 42+1... Toivottavasti sulla ajallaan.

Tänne ei oikeastaan kummempaa. Etovaa oloa, ihan kunnon pahoinvointiakin on. Jouduin töissä kertomaan, kun maha pömpöttää ihan tajuttomasti!!!! Esikon kanssa meni sinne 16 viikolle, ennen kuin ostin mammahousut! Nyt voisin sellaiset jo mielelläni päälleni pujauttaa.
Niin ja sen pahoinvoinnin takia myös jouduin kertomaan.

Ja arvatkaas mitä?!?! Tietenkin, heti, kun kerron tästä raskaudesta alan pelätä, että niin nyt se menee kesken, kun menin lörpöttämään! Miten minusta, ennen niin realistista, on tullut näin taikauskoinen??? Onneks mies toppuuttelee ja heittää näsäviisaita tyhjentäviä kommentteja, jotta tajuan, ettei ajatuksissani ole tolkkua. Silti se on jotenkin rankkaa, ne keskenmenot on tosi rankkoja.

Oletteko miettineet, että miten ne keskenmenot on tullu käsiteltyä? Mä olen koettanut miettiä niitä, ja pohtia jne. Tietysti itkin aikanaan, mutta pelkään silti, että se "jokin" läpsähtää vauvan synnyttyä tai jossain muussa vaiheessa naamalle. Tietysti sitä on niin erityyppisiä tapoja käsitellä ja selvitä keskenmenoista... Mun tuttuni käsitteli sen niin, että "No sitä tapahtuu todella paljon, en ole poikkeus siinä. Ja nokka kohti uusia yrityksiä, positiivisin mielin!" Mä oikeasti ihailen tuollaista, tottahan se on... Ehkä ite on vain niin kova vatvomaan kaikkea enemmän kuin olisi tarpeellista, vähempikin riittäisi. No nyt tälläistä, kiinnostaisi tietää teidän kokemuksia/ajatuksia aiheesta =)

Nyt menoks, kohta alakaa Amazing Race!

kreta 9+6
eli huomisiin

 

Keskenmenon käsittely Voisin sanoa, että km:sta toipumiseen meni kaiken kaikkiaan neljä vuodenaikaa. Niin monet itkut tuli itkettyä, oli ihan kamala olo välillä, tuntui että lohtua ei tullut mistään. Vaikka yritin iskostaa päähäni, että keskenmenoja sattuu paljon, ja todennäköisesti meidän pienokaisessa oli jotain vikaa, niin silti mä otin keskenmenon melkeinpä henkilökohtaisena epäonnistumisena. Tunteet nousee uudestaan pintaan. :'( Mä luultavasti masennuin jossain määrin; ei huvittanut juuri poistua kotoa muualle kuin töihin, en kaipanut muiden seuraa kuin miehen, paino nousi 10kg. Bussissa töistä tullessa saatoin istua kädet sylissä ja miettiä, että pitäisi painaa stop-nappia, mutta ei vaan jaksa, tuijotin vaan käsiäni.

Noin vuosi siis meni asian käsittelyyn, vaikka km ei loppuvaiheessa joka päivä mielessä ollutkaan. Vajaan vuoden kuluttua olinkin sitten uudestaan raskaana. Mä olen niin kiitollinen tästä pienokaisesta, ja toivon että me saadaan hänet elossa syliin ja seurata hänen varttumistaan. :heart: :heart: :heart: Tulipas avautuminen. Omalla kohdalla tämä uusi raskaus on ollut paras lääke keskenmenosta ylipääsemiseen, ajan ohella.

rv28+4 (uskomatonta)

 

Samanlaisia tunteita tunnistan itsestänikin mitä Empuuu kirjoitti keskenmenon käsittelystä. Kyyneliä kului, toisaalta saatoin esittää paljon reippaampaa mitä olinkaan ja sitten taas tuli kunnon romahdus. Välillä olin jo aika huolissani itsestäni, mutta aika auttoi. Mulla kului se puoli vuotta uudelleen raskautumiseen, mutta en vielä usko tätäkään syliini saavani. Jotenkin kuitenkin lasketun ajan mentyä ohi tilanne helpottui aika paljon. Tosin yhä tiettyjä katkeruuden tunteita nousee pintaan, mutta jotenkin niiden kanssa osaa elää.

Huomenna on nt-ultra ja jännittää aivan älyttömästi. Puolet uskoo, että elossa ollaan ja puolet on ihan varmana, että taas on käynyt huonosti. Olo on paljon parempi mitä se on ollut, mutta kai se voi jo näillä viikoilla ollakin. Toisaalta en tiedä yhtään, miten kestän jos tälläkin kertaa käy samalla tavalla kuin viimeksi.

zanz rv 12+2, ainakin vielä.

 

Keskenmenon käsittelystä..Välillä vieläkin mietin, että miten ihmeessä selvisin siitä, mutta ihmiset kai on luotuja selviämään kaikennäköisestä. Mulla varmaan tärkeimpänä toipumisen lähtökohtana oli nähdä vauvani synnärillä ja hyvästellä hänet, siinä kun katseli elotonta mutta rauhaisaa pientä vauvaa niin asian jotenkin sisäisti. Siitä alkoikin sitten muutaman kuukauden harmaa jakso, jolloin tuntui ettei mikään muu voi nostaa mua ylös kun uusi raskaus. Kummasti kuitenkin kevään myötä ystävät ja mies sai kiskottua ylös ja kun uusi raskaus alkoi 8kk myöhemmin niin olin siihen henkisesti valmis, mutta jälkikäteen ajatellen, en ehkä aijemmin edes olisi ollut vaikka odottaminen olikin ihan kamalaa. Nyt tämä uusi raskaus on toisaalta ollut osa sitä toipumista myöskin, usko että pystyn kantamaan lapsen loppuun asti lisääntyy päivä päivältä, mutta pelko uudesta menetyksestä seuraa edelleen. Moni ensimmäistä odottava kai miettii, että onkohan lapsi terve jne. Minä mietin, etä syntyyköhän se elossa...Karua :'(

Tänä aamuna ja viime yönä vauva on ainakin ollut erittäin elossa ja mun sisuskalut on muussia! Olin taas lähdössä viime yönä jo synnyttämään kun tuntuu, että lonkkia ja reisiä pakottaa hulluna ja unen pöpperössä muistelin, että kaverillani alkoi synnytys niin. Nyt kun olen hereillä niin ei se kipu niin kova ole että tässä synnyttämään lähtisi, mutta olo on rampa ja flunssainen ja kolottelee ja vali vali.. Kun pääsen neuvolasta kotiin, hautaudun peittoihin ja alan ajatella tota vauvantavara vuorta vasta huomenna...

MLL :heart: poju 33+5

 

Huomenta!

Lisäilen tässä kohta meille uuden pinon. Ja luen sitten jutut mitä ootte kirjotellee, ku on tässä tää nettipimento edelleen.... :'(

buam

 

Keskenmeno 2010:

Minna89..............20+.............LPKS............KM 1/10..............1.

2009:

Minna89.......(LA 31.3).......29.3.2009.......49cm.......2940Kg.......Tyttö

 

Tuola on avattuna helmikuunkin pino jo, että sinne vaan tietoja! =) Buam vissiin toivoi yksärillä päivityspyyntöjä..