*Keskenmenon jälkeen plussanneet talvella 2010-2011* (päivityspyynnöt yksityisviestillä)
- Viestiketjun aloittaja BlondeMonsoon
- Ensimmäinen viesti
voi miten ihanaa Repa! tietty "kamalaa" että noin yllätti, mutta tosi ihanaa, että sait onnistuneen luomusynnytyksen!!!!!!!! :hug: Ja jotenkin ihanaa, että mies on ollut sun apuna ja auttamassa teidän lapsen turvallisesti maailmaan 
:heart: Tollasen synnytyksen mäkin voisin mielelläni ottaa Paljon onnea koko porukalle ja pikkupojalle tervetuloa maailmaan! :heart:
Nyt kyllä pelottaa, kun Sandemar putosi meidän pinosta pois, vaikka oli saanut jo hyviä ultrakuulumisia Tää raskaana oleminen on ihan kamalaa, on niin suuri ihme, että mikään lapsi selviää syliin asti... Mutta onneksi on tollasia tarinoita kuin esim. Repalla, että se voi onnistua!
ihmettä odotellessa,
tömpsis ja super 9+2
:heart: Tollasen synnytyksen mäkin voisin mielelläni ottaa Paljon onnea koko porukalle ja pikkupojalle tervetuloa maailmaan! :heart:Nyt kyllä pelottaa, kun Sandemar putosi meidän pinosta pois, vaikka oli saanut jo hyviä ultrakuulumisia
Tää raskaana oleminen on ihan kamalaa, on niin suuri ihme, että mikään lapsi selviää syliin asti... Mutta onneksi on tollasia tarinoita kuin esim. Repalla, että se voi onnistua! ihmettä odotellessa,
tömpsis ja super 9+2
Onnea Repa! Itsellä on tuota matkaa sairaalaan ja jos valita saisi, niin ehdottomasti mieluummin itse synnyttäisin keittiön lattialla kuin auton takapenkillä räntäsateessa... Mahtavaa, että kaikki meni hyvin ja tällä kertaa ei tarvinnut viikkotolkulla kärvistellä!
(.) Ti-pe oli sellainen olo, että kohta lähdetään, lauantaina oli jo parempi olla ja eilen tosi hyvä. Siispä kutsuin ensi lauantaiksi tuvan täyteen esikoisen synttärivieraita
38+0
(.) Ti-pe oli sellainen olo, että kohta lähdetään, lauantaina oli jo parempi olla ja eilen tosi hyvä. Siispä kutsuin ensi lauantaiksi tuvan täyteen esikoisen synttärivieraita
38+0
Onnea Repalle ja koko perheelle pikkumiehen vauhdikkaasta alusta :flower:
Mä en malta odottaa, että pääsis itsekin jo synnyttämään! Säännöllisehköjä kivuttomia ja hyvin lievästi menkkajomotuksilta tuntuvia suppareita on pitkin päivää, yleensä vartin-parinkymmenen minuutin välein muutaman tunnin ajan. Sitten taas pari tuntia taukoa, ja uudestaan. Ja siis tätä samaa nyt jatkuu kolmatta (?) viikkoa. Kohdunsuuta vihloo, vauva porautuu alaspäin ja vatsa on sekaisin, mutta limatulpasta, lapsivedestä tai kunnon suppareista ei tietoakaan. Plääh.
Malttamaton Kätsy ja Möyris 38+0 (minne ne viikot katosi, vastahan mä plussasin!?)
:flower: Mä en malta odottaa, että pääsis itsekin jo synnyttämään! Säännöllisehköjä kivuttomia ja hyvin lievästi menkkajomotuksilta tuntuvia suppareita on pitkin päivää, yleensä vartin-parinkymmenen minuutin välein muutaman tunnin ajan. Sitten taas pari tuntia taukoa, ja uudestaan. Ja siis tätä samaa nyt jatkuu kolmatta (?) viikkoa. Kohdunsuuta vihloo, vauva porautuu alaspäin ja vatsa on sekaisin, mutta limatulpasta, lapsivedestä tai kunnon suppareista ei tietoakaan. Plääh.
Malttamaton Kätsy ja Möyris 38+0 (minne ne viikot katosi, vastahan mä plussasin!?)
En valitettavasti vieläkään ehdi lukea teidän kuulumisia, mutta kopioin meidän uutiset tuolta sikiöseulonnoissa kiinni-jääneiden puolelta.
Meille syntyi poika 10.12.10 klo 12:00 mitoilla 4160g ja 51 cm
Kotona pienen miehen kanssa
Mutta valitettavasti en pääse kertomaan tähän ketjuun niitä kaikkein iloisimpia uutisia, eli että kaikki olisi hyvin. Mutta tällä tarinalla on kuitenkin toivottavasti pitemmällä tähtäimellä onnellinen loppu. Meidän 3,7 mm niskaturvotus nimittäin kertoi rakennepoikkeamasta jota ei kuitenkaan havaittu missään ultrissa. Pojalla on ruokatorven rakennepoikkeama esofagus atresia jossa suusta ei ollut yhteyttä mahalaukkuun ja mahalaukku oli yhteydessä henkitorveen. Poika leikattiin 7 tunnin ikäisenä (onneksi olimme Naistenklinikalla synnyttämässä). Vastaavan poikkeaman omaavia lapsia syntyy vuosittain Suomessa vajaa 20 kpl. Ultrassa tämä olisi pitänyt havaita liian suuren lapsiveden määrän sekä pienen mahalaukun koon perusteella, mutta näitä merkkejä ei aikoinaan huomattu (onneksi).
Kotiuduimme Lastenklinikalta viikon ikäisen pojan kanssa ja tuon jälkeen hänet on pariin kertaan operoitu tähystyksessä komplikaatioiden vuoksi. Ihanaa on, että noita komplikaatioita lukuunottamatta olemme saaneet elää aivan normaalia vauvaperheen elämää eikä mitään muita poikkemia ole lukuisista testeistä huolimatta löytynyt. Jos kaikki menee jatkossakin näin hyvin, ainoa selkeä ero terveen lapsen elämään on, että poika tulee syömään kaksi ensimmäistä elinvuottaan vain soseutettua ruokaa.
Melkoinen matka siis takana ja aika näyttää mitä tässä on vielä edessäpäin odottamassa. Tärkeintä kuitenkin on, että poika on ihanan aktiivinen ja tyytyväinen tyyppi joka kasvaa kaikesta huolimatta yläkäyrillä. Olen onnellinen siitä, ettei tätä ultrissa havaittu koska olisin silloin stressannut turhaa (poika on nimittäin toipunut huomattavasti keskimääräistä nopeammin). Toisaalta niskaturvotus kuitenkin valmisti tähän kaikkeen.
Tsemppiä kaikille jotka näitä asioita joutuvat murehtimaan. Pitemmällä tähtäimellä tämä näkyy meidän elämässä toivottavasti vain pojan kyljessä olevan 15 cm arven muodossa. Ja kyllä tässä on oppinut paljon elämästä (ja lääketieteestä)
SpanishDancer & poikanen (2kk)
Meille syntyi poika 10.12.10 klo 12:00 mitoilla 4160g ja 51 cm
Kotona pienen miehen kanssa
Mutta valitettavasti en pääse kertomaan tähän ketjuun niitä kaikkein iloisimpia uutisia, eli että kaikki olisi hyvin. Mutta tällä tarinalla on kuitenkin toivottavasti pitemmällä tähtäimellä onnellinen loppu. Meidän 3,7 mm niskaturvotus nimittäin kertoi rakennepoikkeamasta jota ei kuitenkaan havaittu missään ultrissa. Pojalla on ruokatorven rakennepoikkeama esofagus atresia jossa suusta ei ollut yhteyttä mahalaukkuun ja mahalaukku oli yhteydessä henkitorveen. Poika leikattiin 7 tunnin ikäisenä (onneksi olimme Naistenklinikalla synnyttämässä). Vastaavan poikkeaman omaavia lapsia syntyy vuosittain Suomessa vajaa 20 kpl. Ultrassa tämä olisi pitänyt havaita liian suuren lapsiveden määrän sekä pienen mahalaukun koon perusteella, mutta näitä merkkejä ei aikoinaan huomattu (onneksi).
Kotiuduimme Lastenklinikalta viikon ikäisen pojan kanssa ja tuon jälkeen hänet on pariin kertaan operoitu tähystyksessä komplikaatioiden vuoksi. Ihanaa on, että noita komplikaatioita lukuunottamatta olemme saaneet elää aivan normaalia vauvaperheen elämää eikä mitään muita poikkemia ole lukuisista testeistä huolimatta löytynyt. Jos kaikki menee jatkossakin näin hyvin, ainoa selkeä ero terveen lapsen elämään on, että poika tulee syömään kaksi ensimmäistä elinvuottaan vain soseutettua ruokaa.
Melkoinen matka siis takana ja aika näyttää mitä tässä on vielä edessäpäin odottamassa. Tärkeintä kuitenkin on, että poika on ihanan aktiivinen ja tyytyväinen tyyppi joka kasvaa kaikesta huolimatta yläkäyrillä. Olen onnellinen siitä, ettei tätä ultrissa havaittu koska olisin silloin stressannut turhaa (poika on nimittäin toipunut huomattavasti keskimääräistä nopeammin). Toisaalta niskaturvotus kuitenkin valmisti tähän kaikkeen.
Tsemppiä kaikille jotka näitä asioita joutuvat murehtimaan. Pitemmällä tähtäimellä tämä näkyy meidän elämässä toivottavasti vain pojan kyljessä olevan 15 cm arven muodossa. Ja kyllä tässä on oppinut paljon elämästä (ja lääketieteestä)
SpanishDancer & poikanen (2kk)
Repalle ja SD:lle onnea!
Täällä kotona aika menee todella nopeasti, vaikea uskoa että pikkumies on jo 3 viikkoa. Oma olokin on jo ihan hyvä, ei nyt priima mutta särkylääkkeitä ei tarvitse enää.
Ja tiiättekö... mulla on nyt vasta se vauvakuume.... siis en odotusaikana oikein voinut antaa periksi sille että kaikki menisi hyvin, enkä siis jaksanut innostua noista pienten vaatteiden hilplailuilta (ostin ja pesin ne ja laitoin laatikkoon odottamaan). Mutta nyt, voi kuinka ihania ne pienet vaatteet on, onneksi vauva pulauttelee aina sen verran että niitä saa päivän mittaan vaihtaa usein..... ja kaikki vauvatkin mitä kuvissa ja tv:ssä näkee... ei ne ennen niin ihania ollut
vappupommi ja poika 3vko
Täällä kotona aika menee todella nopeasti, vaikea uskoa että pikkumies on jo 3 viikkoa. Oma olokin on jo ihan hyvä, ei nyt priima mutta särkylääkkeitä ei tarvitse enää.
Ja tiiättekö... mulla on nyt vasta se vauvakuume.... siis en odotusaikana oikein voinut antaa periksi sille että kaikki menisi hyvin, enkä siis jaksanut innostua noista pienten vaatteiden hilplailuilta (ostin ja pesin ne ja laitoin laatikkoon odottamaan). Mutta nyt, voi kuinka ihania ne pienet vaatteet on, onneksi vauva pulauttelee aina sen verran että niitä saa päivän mittaan vaihtaa usein..... ja kaikki vauvatkin mitä kuvissa ja tv:ssä näkee... ei ne ennen niin ihania ollut
vappupommi ja poika 3vko
Lämpimät onnittelut pienokaisistanne Orchidx2, Jääräpää, BM, Repa, Vappupommi ja kaikki muutkin jotka ovat tässä välissä ehtineet tuoda iloisia uutisia!!! Hurja synnytys Repalla, onneksi kaikki on kuitenkin hyvin.
Hei missä tässä ketjussa vauvan jo saaneet keskustelevat jatkossa?
Hei missä tässä ketjussa vauvan jo saaneet keskustelevat jatkossa?
Viimeksi muokattu:
Ihanaa kuulla sinusta SpanishDancer! Ja luotetaan siihen, että kaikki menee nyt sitten hyvin, kunhan poika kunnolla toipuu isosta operaatiostaan.
Kukaan ei ymmärtääkseni ole aloittanut pinoa vauvapuolelle, tai en ainakaan ole bongannut sellaista. Jos sitä ei ole siihen mennessä, kun itse olen jakaantunut, niin sen perustan, mutta vauvapuolelle vai? Pinon nimeen en laittaisi enää km-sanaa, mutta jotain, joka kertoo, että hiukan erilaisen tien kulkeneita olemme. Kerhoissa on ollut Enkeleistä seuraavat, mutta sinne kerhoihin ei jaksa kukaan lähteä kirjautumaan. Mites olisi "Tähdenlentojen tähtitarha"? Tai jotain muuta? Ideoidaan!!!
(.) Maha tyhjentää itseään melkoisella hulivilillä. Voiskos.... (38+1)
Kukaan ei ymmärtääkseni ole aloittanut pinoa vauvapuolelle, tai en ainakaan ole bongannut sellaista. Jos sitä ei ole siihen mennessä, kun itse olen jakaantunut, niin sen perustan, mutta vauvapuolelle vai? Pinon nimeen en laittaisi enää km-sanaa, mutta jotain, joka kertoo, että hiukan erilaisen tien kulkeneita olemme. Kerhoissa on ollut Enkeleistä seuraavat, mutta sinne kerhoihin ei jaksa kukaan lähteä kirjautumaan. Mites olisi "Tähdenlentojen tähtitarha"? Tai jotain muuta? Ideoidaan!!!
(.) Maha tyhjentää itseään melkoisella hulivilillä. Voiskos.... (38+1)
SD,onnea pojasta ja toivotaan että kaikki menee loppujenlopuiksi niin hyvin kuin mahdollista...Tsemppiä näihin tuleviin koitoksiin ja onna matkaan:hug:
Tillukas,kuulostaa hyvältä---
Kiitos kaikille onniteluista! Täälä totutellaan uuteen asukkiin edelleen,poika on kuitenkin toistaseks ollut helppo tapaus
Tuo kerhon puolella oleva pino on melkosen kuollut,kun ollaan sen porukan kanssa siirrytty lähinnä naamakirjan puolelle,joten kannatan vauvapuolelle uuden pinon laittoa ja tillukas saa mun puolesta sen korkata,itellä on aika hintsua tää koneelle pääsy... tietty kuka vaan jolla on jaksamista ja haluja
Repa ja poikanen 1 viikkoa
Tillukas,kuulostaa hyvältä---
Kiitos kaikille onniteluista! Täälä totutellaan uuteen asukkiin edelleen,poika on kuitenkin toistaseks ollut helppo tapaus
Tuo kerhon puolella oleva pino on melkosen kuollut,kun ollaan sen porukan kanssa siirrytty lähinnä naamakirjan puolelle,joten kannatan vauvapuolelle uuden pinon laittoa ja tillukas saa mun puolesta sen korkata,itellä on aika hintsua tää koneelle pääsy... tietty kuka vaan jolla on jaksamista ja haluja
Repa ja poikanen 1 viikkoa
tillukas: tsemppiä! :hug:
osallistun aivoriiheen: ehkä "ei niin itsestään selvät lapsukaiset" ? tai "pienet ihmeet" ? tai "selviytyjät" ? heh, heittelen vaan mitä mieleen juolahtaa
Omat oireet katos tänään sitten kokonaan, oon ollu energinen ja hyvinvoiva ja tietty hirveän huolissani Tiedän, tiedän, ettei se mitään tarkoita, mutta pelottaa Ja varmasti pelottaa vielä useasti ennen np-ultraa...
Voikaa hyvin!
tömpsis ja supersykkyrä 9+6
osallistun aivoriiheen: ehkä "ei niin itsestään selvät lapsukaiset" ?
tai "pienet ihmeet" ? tai "selviytyjät" ? heh, heittelen vaan mitä mieleen juolahtaa Omat oireet katos tänään sitten kokonaan, oon ollu energinen ja hyvinvoiva ja tietty hirveän huolissani
Tiedän, tiedän, ettei se mitään tarkoita, mutta pelottaa Ja varmasti pelottaa vielä useasti ennen np-ultraa...Voikaa hyvin!
tömpsis ja supersykkyrä 9+6
Hei! Onnittelut kaikille nyytin saaneille! Varovaisesti kurkin tätä pinoa, josko tänne kohta uskaltutuisin siirtymään! En tiedä kuinka moni teistä vielä muistaa minut tuolta keskenmenojen jälkeen kuumeilijoista. En vielä kerennyt lukemaan kun ihan päälisin puolin ketjua, mutta monta tuttua nimeä täällä näyttää oleven ja moni on jo pienokaisenkin näköjään saanut. Niin se aika vaan menee!
Itse en ehkä vielä kokonaa uskaltaudu tälle puolelle siirtymään, mutta plussattu kuitenkin on. Ensimmäistä neuvola aikaa koitan saada tänään soiteltua, mikäli vastaavat puheluihin. Eilen oli ainakin koko ajan linjat varattu kun koitin soittaa ennen töihin lähtöä ja töistä en voi soitta kun on liian monta korvaparia kuulolla, enkä halua että siellä vielä saavat tietää raskaudestani.
Mukavia talvipäiviä teille kaikille, toivottelee Kitikat3:wave:
Itse en ehkä vielä kokonaa uskaltaudu tälle puolelle siirtymään, mutta plussattu kuitenkin on.
Ensimmäistä neuvola aikaa koitan saada tänään soiteltua, mikäli vastaavat puheluihin. Eilen oli ainakin koko ajan linjat varattu kun koitin soittaa ennen töihin lähtöä ja töistä en voi soitta kun on liian monta korvaparia kuulolla, enkä halua että siellä vielä saavat tietää raskaudestani.Mukavia talvipäiviä teille kaikille, toivottelee Kitikat3:wave:
Tervetuloa kitikat! Ainakin minä muistan vielä!
(.) Tänään sain nukuttua peräti viiteen, ennenkuin lonkkasärky äityi liian kovaksi. Eilen illalla mies kasasi uuden vitriinin ja sitä olen tänään täytellyt l. tyhjentänyt vanhaa. Kyykkyyn-ylös-kyykkyyn ja kirjojen kanssa rappuja alas ja tyhjin käsin ylös... Hyvää jumppaa tämän möhön kanssa
(.) Tänään sain nukuttua peräti viiteen, ennenkuin lonkkasärky äityi liian kovaksi. Eilen illalla mies kasasi uuden vitriinin ja sitä olen tänään täytellyt l. tyhjentänyt vanhaa. Kyykkyyn-ylös-kyykkyyn ja kirjojen kanssa rappuja alas ja tyhjin käsin ylös... Hyvää jumppaa tämän möhön kanssa
Täälläkin olisi jälleen toiveet korkealla...
toivottavasti tämä pieni pysyisi kohdussa loppuun asti.
keskenmenoja kertyi viime vuodelle 3, ja sitä ennen jo 2 epäonnista raskautta.
lapsettomuus/keskenmenotutkimuksissa vikaa ei löytynyt minusta tai miehestä, joten tällä mennään nyt. kädet kyynärpäitä myöden ristissä että tämä vauva saadaan syliin asti.
T.Neiti+ihme 4+1
toivottavasti tämä pieni pysyisi kohdussa loppuun asti.
keskenmenoja kertyi viime vuodelle 3, ja sitä ennen jo 2 epäonnista raskautta.
lapsettomuus/keskenmenotutkimuksissa vikaa ei löytynyt minusta tai miehestä, joten tällä mennään nyt. kädet kyynärpäitä myöden ristissä että tämä vauva saadaan syliin asti.
T.Neiti+ihme 4+1
Paistaa se päivä risukasaankin, Neiti-81! Tervetuloa! Oma saldo esikoisen jälkeen on kolme km 2009 ja kaksi 2010. Nyt alkaa olla toivoa saada vauva syliin saakka. Alussa tukena oli Luget (rv 6- rv11), kohta puolenvälin jälkeen vuorossa oli vuodelepo ja viimeinen kolmannes hissuuteltiin, ettei tullut liian aikaisin ulos. Ja nyt kun saisi tulla, niin... tiedät kyllä mr. Murphyn .
Että kyllä, toivoa on!
.Että kyllä, toivoa on!
Tervetuloa uusille :flower: Hitaasti, mutta varmasti eteenpäin, eikös?
Oma Napa:
Neuvola tänään, ihan peruskäynti.
Painoa tullut ihan älyttömästi, mutta se on nestettä suurimmaksi osaksi. Tuossa pari päivää sitten turposin jostain syystä aika äkisti, eikä se ole vielä laskenut. Ehkä osasyynä tuo vähähiilarisen ruokavalion heivaaminen miehen synttärijuhlien takia (niitä juhlittiin torstaina, perjantaina ja sunnuntaina + ylijäämäherkkuja kiskoin vielä eiliseen asti...), että silläkin voi olla osansa. Joka tapauksessa painoa +1,9kg ja turvotukset ++ Vasta viime viikolla ehdin valitella, ettei paino tuon VHH-ruokavalion kanssa nouse...
Pissa oli puhdas
Paineet ok, vähän korkeammat kuin normaalisti, mutta edelleen tosi hyvät 112/70
Vauvan pää ei enää liiku, ja on jo aika matalalla (JEE!)
Vauvan syke 150
Itselläni on ihan järkyttävä flunssa! Hyihyi, nyt en kyllä rupea synnyttämään, kun on pää niin tukossa ettei korvatkaan toimi! Vatsaa kyllä juilii siihen tahtiin, että kyllä siellä jotain tapahtunee... Neuvolassa ei otettu kantaa, että mitä nämä voisi olla, mutta siis kuukautiskipujen kaltaisia tuntemuksia aaltoilevasti, mitään selkeää alkua, huippua ja loppua ei ole. Jos näitä kellottaisi niin varmaan se väli olisi jotain 7 min luokkaa. Vatsa ei kuitenkaan kovetu samalla tavalla kuin harjoitussuppareissa, joten en mäkään tiedä lasketaanko näitä. No, onneksi on kuitenkin vielä sitä luokkaa nuo tuntemukset, ettei häiritse tavallista elämää mitenkään
Köhköh ja niiskniisk
Kätsy ja Möyris 38+3
Oma Napa:
Neuvola tänään, ihan peruskäynti.
Painoa tullut ihan älyttömästi, mutta se on nestettä suurimmaksi osaksi. Tuossa pari päivää sitten turposin jostain syystä aika äkisti, eikä se ole vielä laskenut. Ehkä osasyynä tuo vähähiilarisen ruokavalion heivaaminen miehen synttärijuhlien takia (niitä juhlittiin torstaina, perjantaina ja sunnuntaina + ylijäämäherkkuja kiskoin vielä eiliseen asti...), että silläkin voi olla osansa. Joka tapauksessa painoa +1,9kg ja turvotukset ++
Vasta viime viikolla ehdin valitella, ettei paino tuon VHH-ruokavalion kanssa nouse... Pissa oli puhdas
Paineet ok, vähän korkeammat kuin normaalisti, mutta edelleen tosi hyvät 112/70
Vauvan pää ei enää liiku, ja on jo aika matalalla (JEE!)
Vauvan syke 150
Itselläni on ihan järkyttävä flunssa! Hyihyi, nyt en kyllä rupea synnyttämään, kun on pää niin tukossa ettei korvatkaan toimi! Vatsaa kyllä juilii siihen tahtiin, että kyllä siellä jotain tapahtunee... Neuvolassa ei otettu kantaa, että mitä nämä voisi olla, mutta siis kuukautiskipujen kaltaisia tuntemuksia aaltoilevasti, mitään selkeää alkua, huippua ja loppua ei ole. Jos näitä kellottaisi niin varmaan se väli olisi jotain 7 min luokkaa. Vatsa ei kuitenkaan kovetu samalla tavalla kuin harjoitussuppareissa, joten en mäkään tiedä lasketaanko näitä. No, onneksi on kuitenkin vielä sitä luokkaa nuo tuntemukset, ettei häiritse tavallista elämää mitenkään
Köhköh ja niiskniisk
Kätsy ja Möyris 38+3
Entinen odottaja, nykyinen plussailija (taas...) kyselee teiltä nyt vähän apuja:
Mites teillä km:n kokeneilla, onko plussaa tullut miten monen keskenmenon jälkeen ja mennyt onnellisesti eteenpäin? Itsellä takana nyt peräkkäin kaks ja alkaa olla jo epätoivoinen olo....ei sitä uskonu, et salama kaks kertaa samaan paikkaan iskee. Onko tarvittu mitään apuja, onko mitenkä pitkää taukoa pitänyt pitää vai onko saanut yrittää heti? Onko ultrattu/ seurattu uutta raskautta mitenkään tarkemmin?
Ihan tässä tulevia miettien Sandemar
Mites teillä km:n kokeneilla, onko plussaa tullut miten monen keskenmenon jälkeen ja mennyt onnellisesti eteenpäin? Itsellä takana nyt peräkkäin kaks ja alkaa olla jo epätoivoinen olo....ei sitä uskonu, et salama kaks kertaa samaan paikkaan iskee. Onko tarvittu mitään apuja, onko mitenkä pitkää taukoa pitänyt pitää vai onko saanut yrittää heti? Onko ultrattu/ seurattu uutta raskautta mitenkään tarkemmin?
Ihan tässä tulevia miettien Sandemar
TAAS on viime käynnistä täällä pinossa vierähtänyt tovi ja varsinkin omien kuulumisten kertomisesta on jo pari kuukautta aikaa.
Meille syntyi 6.1.2011 pieni tyttö painoltaan 3500g ja pituudeltaan 49cm. Päivät menevät niin nopeasti ohitse tällä imetys-vaipanvaihto-rauhoittelu-nukutus -kierrolla, ettei ole muka koneelle kerennyt rauhassa istahtamaan.
Onnittelut myös teille kaikille muille vauvan saaneille eli BM, Vappupommi, Toive, Repa ja SpanishDancer ! :flower: Toivottavasti en unohtanut ketään. Repalla oli synnytys mennyt sitten todella ripeästi, huhhuh.
Voimia SD teidän perheelle ja etenkin pikkuiselle, joka on jo joutunut suuria kokemaan. :hug: Toivotaan, ettei lisää komplikaatioita tulisi. Hienoa kuitenkin, että olette päässeet nopeasti normaaliin vauva-arkeen kiinni ja tulevaisuuskin näyttää hyvältä kaikesta huolimatta.
Pinoon oli uusiakin odottajia tullut, ainakin tömpsis, kitikat3 ja Neiti-81. Onnea plussauksesta kaikille ja paljon tarraliimaa, jotta kaikki menisi hyvin sinne aivan loppuun asti. :flower: Toivottavasti pystytte nauttimaan odotuksesta, vaikka siellä taustalla piilisi pieni epävarmuus. Itse pystyin rentoutumaan vasta joskus rakenneultran jälkeen ja silloinkaan en uskaltanut täysillä luottaa siihen, että vauva selviäisi elävänä tähän maailmaan. Koittakaa te nauttia raskausajasta minua enemmän ja ajatella positiivisemmin.
Synnytyskertomusta ajattelin tähän laittaa, sillä itse ainakin tykkäsin lukea muiden tarinoita.
Eli laskettu aika oli ma 3.1 ja silloin ei vielä mitään merkkejä synnytyksestä ollut näkyvissä. Vauva ei ollut vielä kiinnittynyt eikä mahakaan laskeutunut, joten olin varautunut siihen, että käynnistykseen asti vielä mennään. Seuraavana yönä klo 4-6 jomotti selkää kuten menkkojen aikaan, mutta kipu meni ohitse. Seuraavan päivän, tiistain, neuvolassa kaikki oli ok ja sf-mittakin jatkoi kasvuaan.
Tiistai-iltana tunsin yhdeksän aikaan ensimmäisen kivuliaan supistuksen. Alussa supistusten väli oli 40 minuuttia. Yöllä supistukset voimistuivat ja väli tiheni parhaimmillaan/pahimmillaan 3 minuuttiin. Minun oli pakko liikkua supistuksen tullessa. En ollut nukkunut koko yönä ja lopulta aamusta torkuin sohvalla supistusten välit, jolloin supistukset taas harvenivat. Supistukset jatkuivat koko keskiviikkopäivän epäsäännöllisinä vaihdellen 3-20 minuutin välillä ja olivat kestoltaan jotain 1-2 minuutin välillä.
Illalla päätin, että käydään hakemassa jotain kipuun synnytysvastaanotosta, jotta saisin edes vähän nukuttua. Viime yöunista kun oli jo 1½ vuorokautta. Fiksuna tyttönä ajattelin että odotellaan kuitenkin uuden vuorokauden puolelle, niin ei tarvitse maksaa sairaalamaksuja muutamasta hassusta tunnista. Kivut muuttuivat paljon pahemmiksi ja lopulta en enää jaksanut odottaa, vaan halusin lähteä sairaalaan HETI. *muoks* Vatsa ei ollut vieläkään laskeutunut mihinkään vaan keikkui korkealla heti rintojen alapuolella.
Olimme perillä TAYSissa puoli kaksitoista, jossa pääsin käyrille. Ne 20 minuuttia, mitkä piti maata paikallaan, tuntuivat kestävän ikuisuuden. Kätilö teki sisätutkimuksen ja olin 5-6 senttiä auki. Eli ei mitään kipulääkkeitä ja kotiin, vaan suoraan synnytyssaliin. Salissa olin n. klo 00.40 ja 10 min myöhemmin sain jo ilokaasua. 10 minuutin päästä tuli lääkäri paikalle laittamaan kohdunkaulanpuudutetta, jolloin olin 8 senttiä auki. Lääkäri puhkaisi kalvot ja seuraavana olinkin jo 9:ssä cm:ssä. Pian tuli ponnistuksen tarve ja sain aloittaa ponnistamisen. Vähän jälkeen kahden syntyi meidän pieni tyttömme.
Itse synnytys meni todella nopeasti ja "kivuttomasti", mutta avautumisvaihe oli raskas valvomisineen. Kyllä sitä ehti kotona supistustuskissaan toivoa, että josko tämän voisi sittenkin vielä peruuttaa. Onneksi sentään kerkesin saada tuon yhden puudutteen, vaikka epiduraalia olinkin ajatellut. Pelottaa ajatella, että miten olisin näin ensikertalaisena uskaltanut ponnistaa ilman kipulääkkeitä pelkän ilokaasun voimalla. Sairaalakassin sisältö lehtineen ja eväineen jäi kokonaan hyödyntämättä, kun aika synnytyssalissa jäi niin lyhyeksi.
Aika kotona menee todella nopeasti, kuten Vappupommi totesit. Päivät sekoittuvat toisiinsa ja menevät ohitse ilman, että on kerennyt mitään tekemään. Ihana tuo jälkijunassa tullut vauvakuume.=)
Kiitos teille kaikille täällä saamastani henkisestä tuesta tänä odotuksen aikana. :heart: Etenkin raskauden alkupuolen se oli todella tärkeää, mutta myös näin loppupuolella, kun synnytyspelot nostivat päätään.
Monella näyttäisi olevan viime hetket käsillä ja ehkäpä joku on jo saanut käärön kotiinkin asti.
Tuittu- ja tyttö 5vk
Meille syntyi 6.1.2011 pieni tyttö painoltaan 3500g ja pituudeltaan 49cm. Päivät menevät niin nopeasti ohitse tällä imetys-vaipanvaihto-rauhoittelu-nukutus -kierrolla, ettei ole muka koneelle kerennyt rauhassa istahtamaan.
Onnittelut myös teille kaikille muille vauvan saaneille eli BM, Vappupommi, Toive, Repa ja SpanishDancer ! :flower: Toivottavasti en unohtanut ketään. Repalla oli synnytys mennyt sitten todella ripeästi, huhhuh.
Voimia SD teidän perheelle ja etenkin pikkuiselle, joka on jo joutunut suuria kokemaan. :hug: Toivotaan, ettei lisää komplikaatioita tulisi. Hienoa kuitenkin, että olette päässeet nopeasti normaaliin vauva-arkeen kiinni ja tulevaisuuskin näyttää hyvältä kaikesta huolimatta.
Pinoon oli uusiakin odottajia tullut, ainakin tömpsis, kitikat3 ja Neiti-81. Onnea plussauksesta kaikille ja paljon tarraliimaa, jotta kaikki menisi hyvin sinne aivan loppuun asti. :flower: Toivottavasti pystytte nauttimaan odotuksesta, vaikka siellä taustalla piilisi pieni epävarmuus. Itse pystyin rentoutumaan vasta joskus rakenneultran jälkeen ja silloinkaan en uskaltanut täysillä luottaa siihen, että vauva selviäisi elävänä tähän maailmaan. Koittakaa te nauttia raskausajasta minua enemmän ja ajatella positiivisemmin.
Synnytyskertomusta ajattelin tähän laittaa, sillä itse ainakin tykkäsin lukea muiden tarinoita.
Eli laskettu aika oli ma 3.1 ja silloin ei vielä mitään merkkejä synnytyksestä ollut näkyvissä. Vauva ei ollut vielä kiinnittynyt eikä mahakaan laskeutunut, joten olin varautunut siihen, että käynnistykseen asti vielä mennään. Seuraavana yönä klo 4-6 jomotti selkää kuten menkkojen aikaan, mutta kipu meni ohitse. Seuraavan päivän, tiistain, neuvolassa kaikki oli ok ja sf-mittakin jatkoi kasvuaan.
Tiistai-iltana tunsin yhdeksän aikaan ensimmäisen kivuliaan supistuksen.
Alussa supistusten väli oli 40 minuuttia. Yöllä supistukset voimistuivat ja väli tiheni parhaimmillaan/pahimmillaan 3 minuuttiin. Minun oli pakko liikkua supistuksen tullessa. En ollut nukkunut koko yönä ja lopulta aamusta torkuin sohvalla supistusten välit, jolloin supistukset taas harvenivat. Supistukset jatkuivat koko keskiviikkopäivän epäsäännöllisinä vaihdellen 3-20 minuutin välillä ja olivat kestoltaan jotain 1-2 minuutin välillä.Illalla päätin, että käydään hakemassa jotain kipuun synnytysvastaanotosta, jotta saisin edes vähän nukuttua. Viime yöunista kun oli jo 1½ vuorokautta. Fiksuna tyttönä ajattelin että odotellaan kuitenkin uuden vuorokauden puolelle, niin ei tarvitse maksaa sairaalamaksuja muutamasta hassusta tunnista.
Kivut muuttuivat paljon pahemmiksi ja lopulta en enää jaksanut odottaa, vaan halusin lähteä sairaalaan HETI. *muoks* Vatsa ei ollut vieläkään laskeutunut mihinkään vaan keikkui korkealla heti rintojen alapuolella.Olimme perillä TAYSissa puoli kaksitoista, jossa pääsin käyrille. Ne 20 minuuttia, mitkä piti maata paikallaan, tuntuivat kestävän ikuisuuden. Kätilö teki sisätutkimuksen ja olin 5-6 senttiä auki. Eli ei mitään kipulääkkeitä ja kotiin, vaan suoraan synnytyssaliin. Salissa olin n. klo 00.40 ja 10 min myöhemmin sain jo ilokaasua. 10 minuutin päästä tuli lääkäri paikalle laittamaan kohdunkaulanpuudutetta, jolloin olin 8 senttiä auki. Lääkäri puhkaisi kalvot ja seuraavana olinkin jo 9:ssä cm:ssä. Pian tuli ponnistuksen tarve ja sain aloittaa ponnistamisen. Vähän jälkeen kahden syntyi meidän pieni tyttömme.
Itse synnytys meni todella nopeasti ja "kivuttomasti", mutta avautumisvaihe oli raskas valvomisineen. Kyllä sitä ehti kotona supistustuskissaan toivoa, että josko tämän voisi sittenkin vielä peruuttaa.
Onneksi sentään kerkesin saada tuon yhden puudutteen, vaikka epiduraalia olinkin ajatellut. Pelottaa ajatella, että miten olisin näin ensikertalaisena uskaltanut ponnistaa ilman kipulääkkeitä pelkän ilokaasun voimalla. Sairaalakassin sisältö lehtineen ja eväineen jäi kokonaan hyödyntämättä, kun aika synnytyssalissa jäi niin lyhyeksi.Aika kotona menee todella nopeasti, kuten Vappupommi totesit. Päivät sekoittuvat toisiinsa ja menevät ohitse ilman, että on kerennyt mitään tekemään. Ihana tuo jälkijunassa tullut vauvakuume.=)
Kiitos teille kaikille täällä saamastani henkisestä tuesta tänä odotuksen aikana. :heart: Etenkin raskauden alkupuolen se oli todella tärkeää, mutta myös näin loppupuolella, kun synnytyspelot nostivat päätään.
Monella näyttäisi olevan viime hetket käsillä ja ehkäpä joku on jo saanut käärön kotiinkin asti.
Tuittu- ja tyttö 5vk
Viimeksi muokattu:
Onnea Tuittu ja Taffo!
Tervetuloa myös Sandemar tälle puolelle! Vastauksia kysymyksiisi löytyykin kaksi kommenttia oman kirjoituksesi yläpuolelta. Paitsi niistä tauoista. Neljännen km jälkeen pidimme 2 kk taukoa, että saatiin maidontulo rauhoittumaan. Meillehän tuli 5 keskenmenoa 13 kuukaudessa. Toukokuussa eka 6+0, kaksi kiertoa, kemiallinen, km 12+0, yksi kierto, kemiallinen, kaksi taukoa, kemiallinen ja tämä. Eli ei taukoa pidetty, tuo pisimmälle mennyt vain käynnisti maidontulon, mutta siitä seuraavasta vasta km vasta pidettiin taukoa.
(.) Tarttis varmaan alkaa miehen kanssa pohtimaan, onko meidän lapset tässä vai jaksaisiko ukkokulta vielä yhden... Siis kun se ehkäisypuoli pitää päättää niin pian synnytyksen jälkeen.
Tervetuloa myös Sandemar tälle puolelle! Vastauksia kysymyksiisi löytyykin kaksi kommenttia oman kirjoituksesi yläpuolelta. Paitsi niistä tauoista. Neljännen km jälkeen pidimme 2 kk taukoa, että saatiin maidontulo rauhoittumaan. Meillehän tuli 5 keskenmenoa 13 kuukaudessa. Toukokuussa eka 6+0, kaksi kiertoa, kemiallinen, km 12+0, yksi kierto, kemiallinen, kaksi taukoa, kemiallinen ja tämä. Eli ei taukoa pidetty, tuo pisimmälle mennyt vain käynnisti maidontulon, mutta siitä seuraavasta vasta km vasta pidettiin taukoa.
(.) Tarttis varmaan alkaa miehen kanssa pohtimaan, onko meidän lapset tässä vai jaksaisiko ukkokulta vielä yhden... Siis kun se ehkäisypuoli pitää päättää niin pian synnytyksen jälkeen.
Arvon naiset, joilla on jo vauva! Laittakaa mulle yksärinä lapsen syntymäpäivä ja sukupuoli, niin alan kasaamaan pinoa. Ehkäpä tähän hommaan on nyt paremmin aikaa kuin vauvan syntymän jälkeen...
(.) Tää on ihan virtaa täynnä, kun vaan kroppa antaisi myöden touhata. Huomenna on esikoisen syndet ja olo tuntuu sille, että äiti on mukana kemuissa :heart: Tosi kurja olisikin nyt näin viimetipassa perua synttärit, olisi lapselle kamala pettymys. Eilen tein viimeiset leipomukset ihan kropan äärirajoilla. Ja teon alla siis oli niinkin työläitä leipomuksia kuin kääretorttuja...
(.) Tää on ihan virtaa täynnä, kun vaan kroppa antaisi myöden touhata. Huomenna on esikoisen syndet ja olo tuntuu sille, että äiti on mukana kemuissa :heart: Tosi kurja olisikin nyt näin viimetipassa perua synttärit, olisi lapselle kamala pettymys. Eilen tein viimeiset leipomukset ihan kropan äärirajoilla. Ja teon alla siis oli niinkin työläitä leipomuksia kuin kääretorttuja...