Olen pitkään seuraillut eri ketjuja ja pähkinyt, mihin oikein kuulun. Tämä pino taitaa olla lähimpänä sitä omaa tilannetta. Tuonne heinäkuun hellemasuihin olen pari kertaa kirjoitellut, mutta jotenkin tunnen itseni siellä pahanilmanlinnuiksi pelkoineni. En halua muiden mieliin huolta kylvää, mutta en itse pysty pitämään raskauden hyvin sujumista itsestäänselvyytenä. En osaa vielä pohtia lapsen sukupuolen selvittämistä, hoitokuluvakuutuksen ottamista tms., kun ylipäänsä en uskalla miettiä raskautta tätä päivää pidemmälle. Lueskelin täältä, että monella muullakin (Naive88, Sanle jne.) ollut samankaltaiset fiilikset.
Tilanteeni on siis se, että takana on kolme perättäistä keskenmenoa. Niistä kaksi tuulimunaa ja yksi spontaani keskenmeno. Tutkimukset on tehty toistuvien keskenmenojen vuoksi, mutta mitään syytä ei ole löytynyt. Tällä hetkellä olen neljättä kertaa raskaana. Varhaisultrassa kävin jo rv 6+2 hormoni- ja lapsettomuuspolilla. Oli uskomaton fiilis nähdä ensimmäistä kertaa, että siellä kohdussa tosiaan on jotain elämää - syke siis löytyi! Tänään oli jo toinen ultra samaisessa paikassa ja edelleen kaikki oli hyvin. Nyt taas asteen verran luottavaisempi olo, että jospa tällä kertaa onnistaisi! Esikoista siis odotellaan.
Hallansurun kanssa on tuolla toisella palstalla kirjoiteltukin, että keskenmeno/-t tuo oman ikävän sävynsä seuraavaan raskauteen. Tuttua tuo vessapaperin tarkistaminen yms. ja kyllähän mäkin edelleen omaa oloa ja oireita vahtaan, vaikka ultrassa kaikki ollutkin hyvin.
Toivoa tuo, että täälläkin monella jo raskaus pitkällä (neljäskö, Imoen) - hienoa! Sanlelle myös peukutukset, että vuoto lakkaisi tyystin!
-wallaroo 9+1-
Tilanteeni on siis se, että takana on kolme perättäistä keskenmenoa. Niistä kaksi tuulimunaa ja yksi spontaani keskenmeno. Tutkimukset on tehty toistuvien keskenmenojen vuoksi, mutta mitään syytä ei ole löytynyt. Tällä hetkellä olen neljättä kertaa raskaana. Varhaisultrassa kävin jo rv 6+2 hormoni- ja lapsettomuuspolilla. Oli uskomaton fiilis nähdä ensimmäistä kertaa, että siellä kohdussa tosiaan on jotain elämää - syke siis löytyi! Tänään oli jo toinen ultra samaisessa paikassa ja edelleen kaikki oli hyvin. Nyt taas asteen verran luottavaisempi olo, että jospa tällä kertaa onnistaisi! Esikoista siis odotellaan.
Hallansurun kanssa on tuolla toisella palstalla kirjoiteltukin, että keskenmeno/-t tuo oman ikävän sävynsä seuraavaan raskauteen. Tuttua tuo vessapaperin tarkistaminen yms. ja kyllähän mäkin edelleen omaa oloa ja oireita vahtaan, vaikka ultrassa kaikki ollutkin hyvin.
Toivoa tuo, että täälläkin monella jo raskaus pitkällä (neljäskö, Imoen) - hienoa! Sanlelle myös peukutukset, että vuoto lakkaisi tyystin!
-wallaroo 9+1-