Keskenmenon jälkeen plussanneet - kevät 2012->

malttamaton mä en ihan neuvolaan asti ole mennyt mutta vastaavissa tilanteissa olen huolesta soikeana. Yhtenä aamuna olin aivan varma että tämä oli nyt tässä kun vauva ei liikkunutkaan miten normaalisti. Hölmöä :ashamed: tiedän.

 

ipna en mäkään olisi muuten mennyt, mutta lähdetään huomenna mökillä Lappiin ja tiesin, että olisin siellä tehnyt itseni hulluksi murehtimalla asiaa koko ajan ja pilannut reissun koko perheeltä. Nyt vauva kiltisti korjasi asentonsa ja potkut tuntuu taas ylhäällä

Mut siis niille, jotka ei ole dopleria hankkineet ja ovat hankkimassa, niin kannattaa ostaa sellainen mistä sykkeet näkyy, koska nyt olen kerran tässä raskaudessa kuullut ne mielessäni liian nopeiksi ja kerran liian hitaiksi. Nyt kun niitä ei enää kuuntele päivittäin, sen unohtaa miltä niiden kuuluu kuulostaa. Tänäänkin neuvolassa, mun korviin ne kuulosti tooosi hitailta välillä ja ne oli silloinkin päälle 130...

 

malttamaton Minusta on tosi hienoa, että uskallat soittaa neuvolaan ja pyytää päästä käynnille. Aivan turhaa stressata itseään viimeiseen asti, kun ihan oikeasti neuvolapalvelut on meitä odottavia äitejä ja vauvoja varten. Itse todellakin kuulun siihen kärvistelijöiden joukkoon, joka viimeiseen asti pyörittelee asioita mielessään, eikä kehtaa "vaivata" neuvolaa "turhissa" asioissa. Nyt olen päättänyt, että tässä raskaudessa otan kyllä herkemmin yhteyttä, jos mikään vaan mieltä vaivaa. Muistan tosiaan esikoista odottaessa olleeni ainakin kymmeniä kertoja varma, että vauva on kuollut, kun en ollut liikkeitä tuntenut jne, mutta en siltikään kehdannut soittaa. Miksi rääkätä itseään turhaan? Jos ei terkkarilta heru myötätuntoa historiasi perusteella (ja muutenkin), niin olkoon se hänen ongelmansa! Hienoa, että kaikki vaikutti olevan kunnossa.

Dopplerista eli minulla on semmoinen näytöllinen laite. Ainakin vielä tässä vaiheessa (rv 15) sykenäyttö ei kyllä mielestäni toimi ihan niin kuin pitäisi, eli jumputus kyllä kuuluu, mutta sykkeet tuntuvat vaihtelevan todella hitaasti ja välillä katoavat näytöltä kokonaan. Vaikka ääni kuuluu siis ihan selkeästi ja on epätasaista, kuten asiaan kuuluukin. En siis kyllä sanoisi, että tuo näytöllinenkään mitään satavarmaa mielenrauhaa tuo, mutta onhan se ihan hienoa tosiaan nähdä niitä lukemia.

scarletille haluaisn vielä sanoa tuosta katkeruudesta ja kaipuusta "onnellista" ja "normaalia" raskautta kohtaan. Jaan täysin tunteesi tuosta epäoikeudenmukaisuudesta. Miksi minulta on viety oikeus nauttia ja elää huoletonta raskausaikaa? Jos jotain positiivista näistä kokemuksista täytyy löytää, niin sanoisin arvostavani nykyään elämää, omaa esikoistani ja nyt alkanutta raskauttani aivan eri tavalla. Vaikka meille ei enää syntyisi toista lasta, koen saaneeni jo enemmän kuin voisin ikinä toivoa. En väitä, että olisin parempi äiti kuin muut tai että en koskaan tuskastuisi tai menettäisi hermojani oman lapseni kanssa. Mutta kyllä ihan oikeasti väitän, että osaan ehkä arvostaa ihan tavallisia asioita eri tavalla kuin osaisin ilman näitä keskenmenoja. Onnellisia ajatuksia sinulle, scarlet. Ihania tuloksia näytti digitesti, nyt vaan odottelemaan ultraa :heart:

 

Onnittelut Scarleth ja Quu digituloksista.

Malttamaton munkin papereissa vois hyvin löytyä luulosairas lisämerkintänä. Pelon määrä on ollut jotain niin järkyttävää, että kyllä ultrassa on tullut juostua ihan liikaa. En kai uskaltanut ees antaa itselleni lupaa olla toiveikas. Nyt kun raskaus on jatkunut pidempään kuin koskaan aikaisemmin, on vähän helpompi hengittää. Ja varovaisesti jo toivon, että josko saisimme tämän lapsen syliin elävänä. Ennen 12. viikon rajaa en uskalla kuitenkaan paljon iloita. Miten te muut olette selvinneet toivon ja pelon kanssa tasapainoilusta?

 

Täällähän on mukavasti keskustelu vilkastunut, meni tovi, että sain viikon palstatauon jälkeen kaikki viestit kahlattua. Ihania, uusia, vahvoja plussia, onnea!!

Mä kävin tässä raskaudessa yksityisellä ultrassa 6., 8. ja 10.vkolla. Ekalla vaan tsekkaus, että on tällä kertaa oikeassa paikassa, ku oli niin kova kokemus. 8. vkolla näin ensimmäistä kertaa sykkeen ja 10. vkolla kävin mielenrauhan vuoksi, koska edellinen kkm oli tapahtunut niillä main. Muistan, kun kirjoittelin esikoista odottaessa aktiivisesti kuisissa ja ihmettelin, miksi yksi odottaja kävi 2 vkon välein ultrassa. Hänellä oli ollut usempi km, mutta ajattelin vain, että mitä se ultrassa käyminen tilannetta miksikään muuttaa, mutta nyt ymmärrän täysin mitä hän kävi läpi. Jos oma rahatilanne sen sallisi, kävisin varmasti harvase viikko ultrassa

Nyt olen vihdoin saanut dopplerilla sydänäänet kuulumaan, mutta liikkeitä tunnen edelleen kovin hentoisesti ja vain illalla nukkumaan mennessä. Onneksi piiiiiiiitkään odottamani rakenneultra on maanantaina. Voi että kun jännittää... mä niin pelkään, että siellä selviää jotain pahaa. Tää jatkuva pelkotila on aivan kauheeta, ja pahoin pelkään, että se ei helpota ennen kuin on vauva rinnalla. Toivottavasti sinne saakka päästään..

Kwaidania komppaan täysin elämänkatsomuksen muuttumisesta. Kyllä aivan erilailla on ikävien kokemusten jälkeen alkanut arvostamaan perhettä ja maailman ihaninta esikoista. Ensimmäinen raskaus, kun alkoi suht helposti ja sujui mallikkaasti loppuun saakka, niin nyt todellakin osaa antaa aivan erilaista arvoa perheelleni ja rakkailleni. He auttavat hälventämään pelkoja ja elämään hetkessä, tapahtui mitä tahansa.

Edellisestä hyppään vielä jouhevasti liikuntapuoleen, ennen esikoista harrastin ohjattua liikuntaa 3-5 krt vkossa ja mammalomallakin vielä 1-2 krt, mutta töihin paluun jälkeen liikunta on jäänyt perheen kanssa ulkoiluun ja lenkkeilyyn. Ei vaan kerta kaikkiaan raski jäädä töiden jälkeen salille tms. vaan on hirveä kiire kotiin esikon luokse, ikävä iskee edelleen päivän mittaan jossain kohtaa.

Sanniz puolivälissä 20+0

 

Tänään viimeinen työpäivä! Jään nyt viikon mittaiselle talvilomalle ja sitten suoraan äitiyslomalle! :heart: On NIIN ihanaa jättää tää työpaikka taakse pitkäks aikaa!

Nellielli ja pötkö 33+5

 

Huomenta!

Ihan pikasesti tuun kommentoimaan tota teidän huolta sykkeiden vaihtelusta. se on ihan normaalia ja kuuluu asiaan. Minä olin kans huolesta soikeena kun kerran neuvolassa ne sykkeet hävis kokonaan vähäksi aikaa niin neuvolan täti sanoi että aivan normaaliat kun heittelee noin ja välillä jopa häviää!
Tiijän,turhaa se on yrittää toittottaa että normaalia on!

Onnea kaikille plussanneille ja hirrrrveesti tarrasukkia kaikille matkaan! Käyn täällä edelleen lukemassa teidän kuulumisia!

kaktuspiikki ja poika 5 viikkoa :heart:

 

nellielli Onnittelut loman alkamisesta!

ON: Mulla pahoinvointi on lisääntynyt tällä viikolla, vaik luulin, et pitäis olla vähenemään päin. Alkoi siis voimistua 9+. Selkä- ja vatsakivut säikäyttävät edelleen välillä, vaik järjellä tiedän, et ne voi kuulua ihan normaaliin raskauteen.

 

Ihanaa nellielli, nauti loman joka hetkestä!!

Täällä vointi ennallaan, eli oireetonta, paitsi nyt ihan tänään iltaa kohti on ollut pieniä ällötyksen häivähdyksiä. Viime yönä näin unta että aloin vuotaa, ja arvatkaa vaan laukkasinko heti herättyäni vessaan tarkastamaan tilannetta. No luojan kiitos se oli ainakin toistaiseksi vain uni.

 

Onnea plussanneille toivottelen tuolta helmikuisten puolelta! :flower:

Hannelle_ kommentoisin, että tutulta kuulostaa pelon ja toivon rajamailla häilyminen. Itsellä oli siis kaksi perättäistä KKMää ennen tätä raskautta ja olin kyllä tosi varpaillani varsinkin np-ultraan asti, molemmat kkmt todettiin juuri ultrissa. Sen jälkeen kyllä osasin jo vähän relata ja nyt kun liikkeet tuntuvat, olen entistä rennompi. Mutta ei se helppoa ole ollut. Ja pakko sanoa, että nyt en enää niin pelkää pienen menehtymistä, mutta sen sijaan rakenneultra jännittää aivan hitosti välillä, ei voi kuin toivoa että siellä on kaikki hyvin ja pieni terve ja elinvoimainen.

Itse olen yrittänyt pelkojen kanssa vaan ajatella, että en voi asioille mitään, olivat ne niin tai näin, ja että parasta on vaan yrittää satsata siihen, että luottaisi kaiken olevan hyvin. Stressaamalla ei saa mitään hyvää aikaa ja pienenkin on parempi olla masussa, jos mami on rento eikä täynnä stressihormoneja. Silti en suinkaa sano, että tuo on aina helppoa, eikä peloista kannata itseään syyllistääkään.

Scarleth; mä näin etenkin alkuraskaudessa lukuisia keskenmenounia ja ne olivat niin todentuntuisia, että herättyäni luulin tosiaan menettäneeni lapsen. Jos keskenmenoja on, ihan ymmärrettävää, että ne tulevat uniinkin. Alitajunta puhdistaa itseään, ajattelen.

Valoisaa päivää!

Tuuliannaliina ja rakas 19+0

 

Huomenta! Tai päivää

Voi plaah, ei ole YHTÄÄN mun päivä
Isäntä lähti laittaa autoaan (TAAS) ja sekin pännii, vaik tiedän et sekin on vaa hoidettava..
Jotenki niin sellanen olo ollu tänään et oon ihan yksin, ruma ja kamala ja kaikki harmittaa ja mieskin viihtyy tallissa paremmin kuin mun kanssa:ashamed::ashamed::ashamed:
Oisko raskaushormoneja:ashamed: kun kaikki itkettää ja harmittaa vaikkei nyt mitään periaattees syytäkää olis:|

Jospa huomenna parempi päivä:ashamed:

T:Neiti+ Tuplat 18+1

 

Neiti 81: halaus sinne! Mulla oli eilinen ihan samanlainen päivä, meni hermot kun jouduttiin miestä odottelee töistä tyttöjen kanssa, että päästäisiin jatkaa matkaa mökille, hermot kun jouduttiin odottelemaan kun kävi koeajaa yhtä autoa ja kaikki vaan otti päähän. Nyt ollaan mökillä ja elämä hymyilee, palju lämpenemässä ja mussutan suklaata peittojen alla kuopuksen tuhistessa vieressä. Mies lähti esikoisen kanssa bongailemaan poroja

 

Voi neiti :hug: Joskus vaan on noita päiviä. Yritä keksiä jotain oikein mukavaa tekemistä ja eiköhän se mies tule sieltä autohommistaan iloisena sun luokse hetken kuluttua Nää hormonit kyllä oikeesti sekoittaa päätä mutta huomenna on oletettavasti parempi päivä jo.

Täällä on nukuttu pitkät yöunet ja nut jo tunnin päikkäritkin, kävin heti aamulla kuntosalilla ja se vei musta voimat ihan kokonaan. Liikunta tuntuu kyllä hyvältä ja saa ajatukset pois murehtimisesta ja oirepanikoinnista, mutta tuntuu että hengästyn ihan sairaan helposti. Aivan kuin kunto olis viimeisen parin kolmen viikon aikana huonontunut!?

 

Malttamaton, musta on kans tosi hienoa, että uskallat soittaa neuvolaan ja pyytää "mielenrauhoitus käyntiä"! Uskoisin, että mielellään siellä otetaankin käymään ja varmasti ymmärtävät huolen ja stessin määrän, kun km-tausta on. Pitäisi vaan rohkeammin tarttua puhelimeen, eikä vaan murehtia ja pohtia asioita itsekseen..

Neiti, :hug: ja tsemppiä! Toivotaan että huomenna on taas hyvä päivä!

Scarleth, mulla on myös tota hengästymistä, jopa portaissa, eikä sentään niin huono kunto pitäisi olla. Lenkillä oon koittanut käydä, mutta juoksemisesta tulee paha olo, ei pysty normilenkkiä vetämään. Ja silmissä sumenee pystyy noustessa, oiskohan Hb vähän laskenut tai verenpaineet, kun ne kai saattaa molemmat laskea jo alkuraskaudessa.

Mulla on tänään stressauspäivä, ei oireita, ja kun niitä alkuviikosta jo ajoittaisina oli, niin nyt ahdistaa. Vaikka hyvin tiedän, ettei tarvitse vielä olla, mutta.. no, ymmärrätte varmaan! Kunpa huomenna oksettaisi.. on sitä ihmisellä kahjot toiveet!

Quu 5+4

 

Neiti -81 ja malttamaton Samanlaisia tuntemuksia täällä myös. Mies taitaa olla välillä vähän kovilla.

Quu Toivottavasti saat levollisesti mieltä taas. Ymmärrän kyllä täysin mitä tarkoitat. Itsekin olen tämän päivän pelännyt hirmuisesti vatsakivussa, mut ehkäpä tämä taas menee ohi.

 

Neiti 81 eihän teillä ollut vielä tietoa tulokkaiden sukupuolesta? Koska mielestäni mä en ollut tyttö-raskauksissa näin takakireä, päinvastoin. Tietty voi tämä tilannekin tehdä sen: 4 ja 2 v. kotona, jotka jostain syystä ovat alkaneet nahistelemaan. Mies vaihtoi työpaikkaa, joten olen ollut käytännössä yh arkisin 2kk:tta ja tämä inhottava epävarmuus vauvan hyvinvoinnista koko ajan. No, mies irtisanoi itsensä viime viikolla, joten tulee tekemään tästä lähtien normityötunteja ja n 10 vkon kuluttua vauvakin voisi alkaa saapumaan maailmaan ja voisin uskoa, että meille se suodaan. Ja tytötkin varmaan lopettaa nahistelun, kun isänsä on enemmän kotona, nyt kun koko ajan valittavat ikäväänsä...

 

Sunnuntaita kaikille! Eksyin tuonne masukuvaketjuun ihailemaan ja suorastaan järkytyin, että raskaushan näköjään oikeesti alkaa useimmilla näkyä jo aika varhaisessa vaiheessa!!! Shocking!! Siis ihanaahan se olisi että maha tulisi mahdollisimman pian näkyviin, mutta näiden pelkojen takia sitä sitten toisaalta haluaisi pitää asian salassa mahdollisimman pitkään. Tuntuu ihan oudolta ajatella, että puolentoista-parin kuukauden päästä mulla saattaa jo olla ihan selvästi erottuva vauvakumpu (joskin olen yhä niin varma ekan ultran huonoista uutisista, etten osaa tuohonkaan ajatukseen oikein suhtautua mitenkään...)

Mulle palaili väsymys - eilen olin salilla ja tänään lenkillä, ja molemmat on vienyt musta puhdin loppupäiväksi ihan täysin. Plussauksen aikaan vaivannut menkkajomottelukin palasi eilen, tosin lievempänä, mitähän sekin nyt sitten meinaa... Vähän hankala "oire" on sekin että seksi jotenkin sattuu, siis tuntuu kuin kohdunsuu (? tai joku) olisi ihan mielettömän kosketusarka... No, oireitahan mä olen koko ajan toivonut lisää, joten olen näistäkin vähistä kiitollinen

 

Ultrassa käyty, rakenteet, aivot ja elimet kaikki niin kuin pitääkin ja mitat vastasivat viikkoja. Mutta päässä oli pieni nesterakkula, jota kontrolloidaan 2 kkn päästä uudemman kerran. Ultraajan mukaan tavallinen löydös, mikä katoaa yleensä itsellään pois, mutta yritäpä taas saada järki tunteiden edelle. Yritän nyt ainakin olla googlailematta asiaa, tieto aina lisää tuskaa. Enpä saanut sitten mielenrauhaa rakenneultrasta

Toinen ylläri, ei lainkaan negatiivinen, oli, että meille olisi tulossa poika. Miehen ennakkofiilis siis piti paikkaansa, ja voi sitä maireata ilmettä, kun lähdettiin vastaanotolta. Mies onneksi suhtautuu asioihin järjellä, koska hormonit ei sekota hänen päätään kuin mun kautta Joten toivotaan, että hän saisi rauhoitettua myös mun mieltä tässä seuraavan 2 kkn odottelun aikana.


Sanniz 20+3

 

Hienoa Sanniz että kaikki ok ja vielä poika lupaus :heart:... joo mä olen kuullut että noi nesterakkuloinen näkyminen on ihan normaalia ja että niitä nykyään havaitaan enemmän siksi kun laitteet on parantunut niin paljon. Joten pois Googlesta ja luottamaan siihen että kaikki on hyvin .

Itsellä äitiyspoli käynti taas keskiviikkona, saa nähdä miten on kasvannut neiti masussa tällä kertaa. Viimeaikoina on ollut jotain kipeähköjä suppareita joten varmaan sisätutkimus olisi paikallaan (ekaa kertaa tämän raskauden aikana se sitten tehtäisiin).

ipna 33+1 (näin pitkällä jo)

 

Heippa kaikille pitkästä aikaa!

En ole vamaan pariin viikkoon käynyt ollenkaan palstalla. Ihana syksy ja ihana äitiysloma on vienyt mukanaan ja oon vaan nauttinut olosta =) Kaikki on edelleen tosi hyvin. Vauva on jo lähtövalmiudessa kiinnittyneenä melko alas, mutta supistuksia ei ole eikä vatsa ahdista tai haittaa menoa. Äitiysloman alku on mennyt pestessä ja silitellessä pyykkiä, lastenhuonetta sisustaessa ja vaunuostoksilla. Ja pakkaseenkin on tullut leivottua herkkuja. Nyt voikin keskittyä koiran kanssa ulkoiluun ja päiväunihetkiin, toisin sanoen akkujen lataamiseen.

Lueskelen toisella kertaa näitä tekstejä. Mukavia syyspäiviä kaikille :flower:

idylli 34+2 :heart:

 

Sanniz, ihania ultrakuulumisia ja onnittelut poikalupauksesta:heart:! Tsemppiä kontrollin odotteluun, ikävää että sellainen löydös tuli, vaikka kuinka vaarattoman kuuloinen niin varmasti kuitenkin huolestuttaa. Ja mä olen sitä mieltä, että googlaus kannattaisi estää raskaana olevilta

Mahan kasvusta, taitaa olla sekin hyvin yksilöllistä. Esikoisesta kerroin töissä vasta rakenneultran jälkeen, osa sanoi jotain aavistelleensa mutta osa ei huomannut mahaa edes juuri ennen ä-lomalle jäämistä.. Oli siis aika pieni ihan loppuun asti. Seuraavissa raskauksissa alavatsapömppö onkin tullut esiin jo ihan hurjan aikaisin, alkuun tietysti vaan turvotuksena.

Hanne, tosi kurjaa nuo kivut, ja varmasti ihan hurjan stressaavaa! Toivon kovasti että rauhoittuvat:hug:

Kannattipa valittaa pahoinvoinnin puutteesta, heräsin tänään aamuyöllä oksettavaan oloon=). Vaikka se ei yhtään mitään takaakaan, onpahan silti hiukan parempi mieli itsellä. Torstain ultra kyllä jo jännittää senkin edestä..

Quu 5+6

 

Sanniz Onnea ultrakuulumisista! :heart: Ja poikalupauksesta! :heart:

Mahan kasvusta Mulla ei edelleenkään oo kauhean iso maha.. on pysynyt aika pienenä alusta asti..kauheesti odottelin alussa, et koska näkyis kunnolla, mut ei se sieltä hirveen nopeesti pompsahtanu esiin.. ja nyt oon oikeestaan ihan tyytyväinen, ettei oo ihan jättimäinen maha.. Mut tosiaan on niin yksilöllistä miten maha kasvaa!

Nellielli ja pötkö 34+1

 

Nyt alkaa ensijärkytys ultralöydöksen jälkeen helpottamaan. Olen pysynyt poissa googlesta, mutta mies oli lueskellut vastaavia juttuja ja saanut niistä mielenrauhan. Onneksi hän on kovin rauhallinen ja saa myös mua hieman rauhoiteltua. Tosiaan marraskuun puoliväliin pitäisi odotella lääkärin aikaa ja uutta ultraa. Olen nyt pari päivää pyöritellyt ajatusta 4d-ultraan menosta, en millään malttaisi odottaa 2 kk ennen kontrollia. Onko täällä joku käynyt 4d-ultrassa, lähinnä kiinnostaisi, että millä viikolla? Terveystalon sivuilla suositeltiin ultraa 20-30 vkoilla ja Koskiklinikalla 28-32 vkoilla. Koskiklinikalla olisi tuttu erikoislääkäri, mutta heidän suositusten mukaan menisi liian pitkälle.

Scarleth, mä sain tällä kertaa pidettyä masun piilossa työpaikalla eiliseen saakka. Tai ei vieläkään mitään kyselty, mutta kerroin nyt uutiset eikä kukaan kuulemma ollut aavistanutkaan. Eipä siis vieläkään olisi sen suhteen tarvinnut kertoa, mutta sijaisuuteni menee rekryfirman kautta hakuun ja työnkuvan takia arvelin, että sijaisen pitää aloitella marraskuun alussa niin ajattelin laittaa pyörät pyörimään. Esikoista odottaessa kuulutimme kaikille heti nt-ultran jälkeen ja samalla aloin pitämään oikein vartalonmyötäisiä paitoja ja kulkemaan selkä kaarella maha pystyssä, että kaikki varmasti huomaavat, että täällä odotetaan =) Nyt olen pukeutunut syksyn tregginsseihin ja tunikoihin ja peitellyt kaiken mahdollisin keinoin kasvavaa vatsaa. Tänään edelleen ”verhoan” itseäni, mutta josko huomenna olisi jo tiukan paidan vuoro

Lopuksi vielä päivän hormonihörhöily, kävin aamiaisostoksilla kauppahallissa ja näin, kun rapualtaasta otettiin rapuja asiakkaalle. Niiden heiluessa ja saksiessa ilmaa, tuli vedet silmiin ja kyyneleet alkoivat valua pitkin poskia, kun näin mielessäni, kuinka ne kohta heitetään kiehuvaan veteen saksien suhistessa… Huh, huh, onneksi itku vaihtui pian naurukohtaukseen, kun pirteä syysilma selvensi päätä.

Leppoisaa keskiviikkoa!


Sanniz & sälli 20+5

 

Esikoista odottaessa kuulutimme kaikille heti nt-ultran jälkeen ja samalla aloin pitämään oikein vartalonmyötäisiä paitoja ja kulkemaan selkä kaarella maha pystyssä, että kaikki varmasti huomaavat, että täällä odotetaan =)

Hahah Mä tulen takuulla toimimaan juuri näin Siis kunhan nyt on päästy sen 12-viikon merkkipaalun ohi, niin sitten saa maha mun puolesta pullahtaa vaikka miten esiin ja tämä tyttö vetää päälle niin tiukkoja paitoja että varmasti näkyy No, tosin sanoin miehelle, että ihmiset on tottuneet näkemään mut melko istuvissa yläosissa, joten melkeinpä enemmän huomiota herättäisi se, jos alkaisin ykskaks pukeutua johonkin löysiin paitoihin. Ei varmaan menisi päivää kauempaa, kun ensimmäiset kyselijät tulisivat utelemaan. Mutta jos ennen 12-viikkoa alkaa pötsi pömpöttää, niin sitten täytyy varmaan koittaa maisemoida sitä katseilta piiloon villatakeilla ja neuleviitoilla / - ponchoilla, onneksi ne on tänä syksynä taas muodissa ja yksi ihana viitta tuli jo hankittua

Mulla on selvästi vointi muuttunut vähän vetämättömämmäksi tässä muutaman viime päivän mittaan. Väsyttää enemmän, ja vaikka nyt edelleenkään en voi mistään pahoinvoinnista puhua, niin on sellainen olo kuin olis pienenpieni jatkuva krapula (sikäli mikäli muistan miltä se tuntuu, alkoholia en oo pahemmin käyttänyt muutamaan vuoteen...) Jaksan kyllä heilua hereillä mutta toisaalta mikään unen määrä ei tunnu saavan mua oikeasti pirteäksi, työpäivätkin menee ihan puolivaloilla (nytkin täällä enkä työasioiden parissa, heh).

Varhaisultra lähenee, ensi maanantaina siis, olin ihan varma että ehdin seota tähän odotteluun, mutta yllättäen stressaaminen on vähän lievittynyt mitä pidemmälle aika on kulunut. No viikonloppuna en varmaan nuku silmäystäkään kun hermoilen ultraa. Tosi huojentavaa silti, että sitten vihdoin ollaan jatkon suhteen selvemmillä vesillä, tavalla tai toisella.

Scarleth 6+6

 

Sanniz Tuttavan vauvalta löydettiin myös rakenneultrassa sellainen kysta/nesterakkula päästä, mutta seuraavassa kontrollikäynnissä se oli jo kadonnut. Heillekin kätilö oli sanonut, että ovat yleisiä ja katoavat yleensä itsestään. Mutta ymmärrän kyllä, että silti pelkää ja hysterisoi itseään kaikilla mahdollisilla uhkakuvilla. Tsemppiä odotteluun =)