Hei kaikille!
Meillä on nyt jo yli kolmikuinen tyttö :heart: Taisin luvata synnytyskertomusta tänne, joten tässä sitä nyt tulisi. Ensin kuitenkin onnittelut kaikille plussanneille ja ultratuille, erityisesti
Sandemarille roppakaupalla tsempityksiä! Ja
Hjannahille onnittelut vauvasta tietysti! Toivottavasti saadaan pian myös
tömpsiksen kuulumiset
Kesäkuussa oli siis meidän H-hetki, laskettu aika oli 19.6. Eka synnytys käynnistyi supistuksilla ja toinen lapsiveden menolla leikkipuistossa, joten jännityksellä odoteltiin, miten nyt käy... Noh, 13.6. illalla istuin lastenhuoneessa sängyssä esikoinen sylissä iltasatua lukemassa, kun tuntui lorahdus. Ensin ajattelin, että kuvittelin vain, kunnes lorahti uudestaan ja reilummin ja tuli kiire vessaan ennen kuin lapsiparan sänky kastuu
Kaiken kaikkiaan oli kuitenkin kivampi, että lapsivedet menivät kotona verrattuna siihen, kun sitä alkoi tulla tulvimalla asukaspuistossa leikkijunan vieressä...
Supistuksia jäin odottelemaan kun olin synnärille soittanut, vedet menivät puoli kahdeksan jälkeen illalla ja supistukset alkoivat oikeastaan vasta yhdentoista jälkeen. Anoppi tuli jo valmiiksi yöksi ja mieskin meni lopulta nukkumaan kun tuntui, ettei homma etene. No, siitähän ne supparit tietysti voimistuivatkin
Supistuksista tuli tiukempia ja välikin lyheni puoleen minuuttiin - minuuttiin. Kävin itse vessassa kokeilemassa kohdunsuun, pari senttiä oli vasta auki, mutta edellisestä kerrasta viisastuneena tiesin, että synnärille on lähdettävä niin kauan kuin pystyy jotenkuten autossa istumaan. Yhden jälkeen yöllä kai lähdettiin, Naistenklinikalla vastaanotossa kätilö katseli kun kerkesin yhden lauseen aikana supistaa useamman kerran ja vei suoraan synnytyssaliin
Näistä kolmesta synnytyksestäni tämä oli yllättäen ehdottomasti kivuliain avautumisvaihe, osasin kyllä vesien menon takia odottaa, että supistukset ovat kiivastahtisia ja kipeitä, mutta aina se vain osaa yllättää... En ole ennen onnistunut vetämään övereitä ilokaasusta, mutta nyt senkin sitten tein, menin kuulemma reagoimattomaksi synnytyssalissa ja taisivat siinä mies ja kätilö jo jonkin verran panikoidakin... Kutsuivat lääkärinkin paikalle, tietysti tuurilla päivystävä gynekologi oli kaverini. Onneksi kuitenkin tokenin ja pystyin jo hetken päästä moikkaamaan kuin normaali ihminen
Epiduraalin sain ja lisäannoksenkin, tosin taisin tunnustaa kivun ja ponnistustarpeen pikkuisen liian myöhään, koska kerkisin lisäannoksesta puutumaan sopivasti heti sen jälkeen kun pikkuinen oli maailmassa
Noo, sattuuhan näitä... Kaksi ekaa ovat syntyneet jakkaralla, mutta tämä viimeinen tuli kylkiasennossa, kun en enää sängyltä kerinnyt mihinkään liikahtaa. Hiukan hartioita auteltiin ulos, mutta muuten ponnistusvaihe meni ihan sujuvasti, muutaman kerran muistan äkistäneeni. Ja bileet, istukka tuli spontaanisti, yhden käsinirrotuksen kokeneena olin tosi tyytyväinen ettei tarvinnut uudestaan samaan hommaan ruveta.
Nyt on sitten kolme ja puoli kuukautta eletty vauva-arkea, isot veljet 2 v ja 3 v 9 kk olisivat koko ajan hoitamassa ja pussaamassa pikkusiskoa, mutta äiti henkivartijana vähän toppuuttelee kun on tuo uhmaikäisten rakkaus joskus hiukan rajunpuoleista
Kerrottakoon tässä nyt sitten sekin, että lähete sterilisaatiota varten meni jälkitarkastuksen yhteydessä gyn. pkl:lle ja sinne poliaika on marraskuussa, mutta sen verran vanhanaikaisesti kävi, että meillä saatetaan muutaman viikon päästä uittaa tikkua pissassa... Elämme mielenkiintoisia aikoja
opcorn: Oi voi... No, jos käy vieläkin vanhanaikaisemmin, niin sitten pitää vain perua poliaika ja piirtää tulevan talon huonejärjestys uusiksi
Hyvää jatkoa kaikille, taidan kyllä jatkossakin käydä täällä kurkkimassa, miten teillä menee!
Panacea ja tyttö