Keskenmenon jälkeen plussanneet - kevät 2011-> *päivittäkää tietonne!*

sm
Jospa sitä tästä keskustelusta saisi enemmän tukea/ toivoa.. Tuola odottajien puolella tunne välillä ettei kuulu joukkoon.
Eli sm, 27v, KKM 8/10, KKM 1/11, ekaa odotetaan
Edelliset raskaudet on menneet hyvin 14vkolle asti. Niskapoimussakin käytiin. Sitten sykettä ei vain löytynyt neuvolassa...
Nyt luottavaisemmalla mielellä, mutta kaikkeen olen varautunut ettei tulis tiputus turhan korkeelta. Pahoinvointi on tosi voimakasta, mutta eilen illasta oireet vähentyneet selvästi ja enää väsymys.. ultrassa oon käynyt viikko sitten ja kaikki oli hyvin, syke näkyi. Seuraava ultra olisi 2 vkon päästä... jaksaako siihen odottaa...

rv 7+1
 
Viimeksi muokattu:
Tervetuloa sm ja onnittelut raskaudesta!

Tosiaan tuntuu että tämä odottaminen on meillä KM:n kokeneilla ainakin alussa melko erilaista kuin niillä, joilla eka raskaus tai kaikki aina menneet hyvin. Mä en ole edes ajatellut mitään hankintoja, synnytystä tai sukupuolta vielä lainkaan, ajatukset on vaan ekassa ultrassa ja siinä että onko tällä kertaa kukaan enää hengissä tuolla. Mulla tosin on KM:t tulleet suht aikaisin (10+3 ja 5+) joten näin pitkälle pääseminenkin on jo ihan outoa. :)

Tää on vähän hiljainen pino, mutta toivotaan että tästä vilkastuisi.

Imoen & Mantti 11+2
 
Mäki voisin ilmottautua tänne! Eli Tm 04/08 ja kkm 2/11 ja esikoista odotetaan nyt viikot 7+3 ja pelkoa persiissä täälläkin :/ yrittää kans ottaa rauhallisesti mutku oon niin onnellinen et ratkeen liitoksistani ja toivon niin kovasti et se lapsi nyt saataisiin :(
 
Moi!

Hyvin, hyvin varoen liityn porukkaan. Ei mulla mitään plussaa tammikuussa ollut, innostuin liian ajoissa. Poistaa saa siis listasta. Nyt uusi yritys :)

Takana siis 2 km viimeisen vuoden aikana, eka tm vkolla 8+5 11/10 ja toka kkm vkolla 10+2 2/11, joka ensin lääkkein tyhjennettiin ja vielä kaavittiin. Kierto meni totaalisen sekaisin ja sainkin Terolutit kesällä kiertoa tasaamaan ja ekasta terolut-kierrosta sitten tärppäsi Ihan eka raskaus vuonna 2001 mulla oli myös km, jonka jälkeen olen onnistuneesti kaksi raskautta onnistunut loppuun asti saamaan. Poika tosin syntyi keskosena, mutta isona sellaisena.

Keskenmenon pelko on vieläkin valtava; jokainen vessakerta ilman verta on voitto ja jokainen päivä kipeillä tisseillä ja pahalla ololla tuntuu mahtavalle. Tosin tuulimunassa oksensin ekaa kertaa samana aamuna kun vuoto alkoi, joten varmaksi en mitään oiretta uskalla katsoa. Hiljaa edetään, mutta tiedän, että aikamoinen romahdus tulee, jos taas kesken menee. Jotenkin olen luottavaisempi nyt, uskon kaiken menevän paremmin. Oireetkin ovat paljon vahvemmat, jos niihin nyt uskomista on.

Tulossa on siis iltatähti, tässä on jo aiempia lapsosia poika 10 v ja tyttö 8 v. Jännät paikat edessä, lapsetkin odottaa et nyt onnistuis.

Sandemar
 
Jep olen samaa mieltä tosta pelosta ettei tää alku ole yhtään helppoa ja kivaa. Meitä pelkääviä jo arvosteltiin tuolla huhtikuisissa siitä et pelätään ja mietin oireita odotuksessa kun kyseisen henkiln mielestä pitäisi vaan nauttia olosta kun oireet kuulstaa sairaudelta. Jep helpommin sanottu kun tehty. Mulle tää vauva on ainakin niin tärkeä ettei ole saman tekevää jos sen menetän :(

SM
mulla kans ollut tota oireiden katoomista aina aika ajoin mut kyllä tämä aamu palautti taas maan pinnalle voimakkaalla pahoin voinnilla. Luulen et ihan liittyy asiaan.

(.) mulla on ultra taas maanantaina et saan rauhoteltua itseni :) Ihan tyhmää varmaan rampata ultrassa koko ajan mut on se sen arvosta ja siitä reilu viikko niin saa kuunnella neuvolassa sydän äänet jos kuulus vaikka. Mulla km tullut 9-10 viikon välillä joten pahin piinaviikko on edessä vielä :|

Champpis ja Martta 8+2
 
Samaa mieltä myös, ei voi ottaa ihan kevein mielin tätä alkutaivalta,vaikka voi se myöhempäänkin jotain sattua mutta tässä se nyt todennäköisempää on.

Kerron tännekkin millanen mun eka neuvolalääkärikäynti oli.. eli lääkäri tulee 40min myöhässä töihin "oho alkoko mun työt jo tasalta,luulin että vasta puolelta" niinpäniin..Sitten kun menin ovesta sisään niin hällä oli siinä kaavakkeita vinopino pöydällä ja "niin sä tulit hakemaan lähetettä keskeytykseen"...en tullu en. Ja tätä asiaa se jaksoi jahkata, ja etsiä terveydenhoitajista syyllistä siihen. Sitten kun kerroin että oon terkan kanssa puhelimessa puhunut että pitäisi raskauden kestoa hieman määrittää (mulla siis ollut epäsäännöllinen kierto mut raskauden piituus oli aikalailla tiedossa,mutta tää mun terveydenhoitaja olisi halunnut mun oman mielenrauhan vuoksi mulle sen lähetteen varhaisultraan gemini kkm takia)...No tää noita kävi repimässä terkan huoneestaan kuuntelemaan sitä saarnaa että hänellä ei ole minkäänlaista lääketieteellistä velvoitetta/syytä sitä lähetettä kirjoittaa ja että mulla ei ole mitään syytä pelätä toistuvaa keskenmenoa. Eli tämä siis käytännössä lupasi että toista kertaa niin ei tule tapahtumaan. Eli minä aijon nyt siis uskoa tähän lääkäriin 110% ja jos tulee km ni poltan sen noidan roviolla.
Eikä se ultra mitään siihen vaikuta tuleeko km vai ei. Halusin vaan nähdä että meille on tulossa nyt se yksi lapsi ja oikeassa paikassa ja sydämen läpätyksenkin näin :)

Tällasta meillä :D

Syysmyrsky & Pikkurapu 7+4
 
Sandemar, syysmyrsky, sm, tervetuloa!:heart:

Pelkäämisestä, se ei oikeasti hälvene jos on km takana, oli yksi tai useampi. Sitä on omakohtaisesti kokenut, ettei kaikki aina mene niin kuin pitää. Ymmärrettävää, että esim nainen jolla on 5 lasta ilman ongelmia, ei osaa kuudennenkaan kohdalla pelätä kun kaikki on aina menny hyvin.
Mä pelkään välillä vieläkin.
Uutena on tullut pelko siitä että menettää jo maailmaan saattaneet lapsensa. Tyhmä sellasia on vatvoa, mut minkäs teet...ei niille tunteilleen mitään voi.

Täällä on vkoja nyt ...32+4. loppumetreillä.
Niin lähellä, mutta kuitenkin matkaa vielä perille.

vilkas viikari valvottaa melkoisesti öisin jo nyt:heart:
Tuleva isä on tajunnut että kohta siitä tulee oikeasti isä, ja alkaa käydä kärsimättömäksi XD
Ymmärtää hyvin mun väsymystä (rauta alhaalla) ja yöheräilyjä :)
 
Sandemar ja syysmyrsky, ihanaa nähdä teidät täällä, Onnea kovasti! :heart:

Ultraan neljä päivää ja jännitys on melkoista! Onneksi kohta saa edes sen selville, onko "oikea" raskaus eikä tuulimuna, ja onko Mantti päässyt tällä kertaa pidemmälle kun 8+ viikkoa.

Leppoisaa viikonloppua kaikille!!

Imoen & Mantti 11+3
 
Imoenille tsemppiä jännitykseen ja ultraan!!!!!!! :hug:

Neiti-81: mulle on nyt yhtäkkiä tullut "uusi" pelko, mitä lähemmäs loppua mennään sitä enemmän taas pelottaa, ihan kuin alkuviikoilla :O Ei tossa välissä pelännyt juurikaan, mutta nyt tää loppu on jotenkin liian jännää, liian kamalaa ois se tässä vaiheessa menettää...... onko sulle tullu tälläsia?

Onnittelut syysmyrsky, sm ja sandemar plussista!!!!!!!! Tällä kertaa se VOI onnistua! :heart: :heart: :heart:

Tosi kurjia kommentteja sitä saa ihmisiltä kuulla. onhan se totta, ettei koko raskausaikaa kannata heittää hukkaan pelkäämisen takia, mutta minkäs teet kun pelottaa niin pelottaa... mulla siihen autto kotidoppleri ja sit ku liikkeet tuntee :) Kyllä tekin sinne asti pääsette ja vauvan saatte! :hug:

Syysmyrsky: toi on niin tota, ne vaan sanoo, että "ei oo mitään pelättävää"... mutta niinpäniin... huooh...

Mä koitan päivittää listaa kunhan jaksan ;) Nyt oon niin hirveessä flunssassa, että painun vaaka-asentoon... Ja saatte alkaa jo miettiä pikkuhiljaa, että kuka päivittää listaa kun minä tästä kohta jakaannun ;)

Voikaa hyvin!
tömpsis ja super 38+1
 
Heipsan kaikille pitkästä aikaa!

Ihan ensiks haluun sanoo kaikille, joilla alkuraskaus meneillään, että tsemppiä ja jaksamista kovasti! Se ei oo mitää helppoo aikaa kun taustalla on keskenmeno/keskenmenoja tms.

Nyt sen vasta oikeestaan tajuaa, millaset arvet se keskenmeno mullekin jätti. Meinaan tuntuu, että tämän raskauden ajan melkein koko ajan on takaraivossa pysynyt ajatus, että entä jos kaikki ei menekään hyvin. Ja näköjään samanlaisia ajatuksia muilla. Ja etappi etapilta ollaan edetty. Alussa ootin sitä, että 3kk tulee täyteen, kun kuuta nousevaa. Sen täytyttyä uskallettiin vasta kertoa muille raskaudesta. Sitten rupesinkin jännäämään rakenneultraa. Sit kun liikkeitä rupes tuntuun niin niitä on siitä asti tullu seurattua ja tietty huolestuttua jos pikkuhemmolla onkin rauhallisempi päivä (mulla ainakin välillä on vaihdellu tosi paljon se, että kuinka paljon liikkeitä päivän aikana tuntuu). Oikeestaan kaikesta mahdollisesta on tullu oltua huolissaan. Netistä vahingossa satuin lukeen, mitä jotkut listeriat sun muut voi saada aikaan ni jo oli paniikki valmis, että jostain oon jonkun semmosen saanu.

Täytyy kyllä nostaa hattua mun miehelle, joka on jaksanu kuunnella mun panikointia milloin mistäkin aiheesta ja hän on jaksanu mulle aina puhua järkee.

Viikko sitten mulla muuten todettiin sitten raskausdiabetes. Nyt on sitten ruokavalio laitettu uusiks. Syön erittäin säännöllisesti ja myös siitä, mitä syö saa olla tosi tarkka. Viljatuotteita (täysjyvää) melkosen vähän, maitotuotteiden pitää olla rasvattomia, lihan mahd. vähärasvasta, kasviksia niin paljon, että ne pursuaa kohta jo korvista, hedelmiä ja marjoja vaan vähän. Niin ja sokerit ja valkoset jauhot kokonaan pois. Ja aterialla täytyy noudattaa lautasmallia. Verensokereita tosiaan mittailin tossa 6 päivää ja arvot pysy hyvin kurissa (lukuunottamatta kahta pientä ylitystä, jotka johtui siitä, että otin vahingossa liian ison annoksen puuroa aamulla ja toisena päivänä söin yhdellä kertaa liikaa leipää). Ens viikolla on onneks neuvolalääkäri. Toivon, että hän voi kertoa enemmän tästä RD:stä kun eihän toi neuvolan sijainen oikeen mitään ees kertonu.
Mut eihän toi tosiaan nyt niin iso juttu ole. Ja mä oon valmis vaikka päälläni seisomaan, että pysyis arvot ruokavaliolla kurissa ja muutenkin kaikki menis hyvin. Oon kuullut, että jotkut on kyl joutunu silti alottaan insuliint vaikka ois noudattanu 100%sesti ruokavalioo. Mutta mä teen parhaani ja toivotaan, että selviän ilman insuliinia.

Anteeks vuodatus ja sorry jos jotain ärsyttää, että tommosesta avauduin. Pakko vaan vähän johkin avautua.


kaikille ja pidän peukkuja, että kaikki saatas ne vauvat tällä kertaa syliin asti.

MamiJ& MasuRakas 26+3
 
mamij: tsemppiä rd:n kanssa! Mulla se tuotti aluksi ihan hirveetä stressiä, mutta onneksi arvot pysyy niin alhaalla, että pääsin sitten relaamaan. :) Mulla ei herkut nostanu arvoja, joten oon pystyny koko ajan syömään jotain, esim. yhden jätskin päivässä kesällä. Toivottavasti sulla käy yhtä hyvin! Mutta kannattaa muistaa, että arvojen nousu voi tapahtua täysin ilman sun omaa syytä - hormonit ja kaikki vaikuttaa niin mystisesti, että voi joutua insuliinille vaikka kuinka tekis parhaansa :( Testailemalla sitä oppii mitä ite voi syödä :) Ja kun joka ateriaan yhdisti vihanneksia ja juureksia paljon, niin ne tasaa hyvin sitä sokereiden nousua :) Ja mulla tärkein apu alhasten arvojen pitämiseen on ollut se, etten päästä ateriavälejä yhtään venähtämään. Oon syöny kello kaulassa 2 tunnin välein jotain. :p

Nyt kun oon näin karmeessa flunssassa niin ono syöny kyllä täsmälleen sitä mitä kaapista löytyy, mitä tekee mieli ja eritoten mitä pystyn nielemään... mutta onneksi en joudukaan mittailemaan ku muutaman viikon välein.

Mullakin on liikkeissä ihan hirmu erot eri päivinä! Toisina myllätään hulluna, ja toisina joutuu oikeesti pysähtyä tekemään laskentaa ja tökkimään Superia hereille.

Voikaa hyvin,
tömpsis ja super 38+2
 
sm
Voi ihanuus teitä :) Heti tuli hyvä mieli kun luki teidän tarinoita. Kai se on se, kun huomaa ettei ole ainut pelkojen ja kokemuksiensa kanssa.

Kyllä neuvolassa meilläkin on ollut erikoista suhtautumista. Viime raskaudessa olin todella hysteerinen alusta asti. En saanut ittelleni mitään. Soitin neuvolaan moneen kertaan ja pyysin päästä juttelemaan edes jos ultraaminen ei onnistu (eka kkm:n jälkeen sanoivat että voit aina soittaa tai tulla käymään juttelemas jos siltä tuntuu). Eka kerralla tarjottiin ties mitä psykologin tms apua, mutta selvisin alkujärkytyksen jälkeen hyvin. Toisella kertaa olin sitten paniikissa koko raskauden, mutta missään vaiheessa kukaan ei tarjonnut mitään apua. Olin niin hajalla. Neuvolassa nuori sijaisterkkari sanoi "ai sä oot taas niitä hysteerisiä äitejä" kun yritin pyytää jotain tukea. Kyllä se oli saamatonta touhua. Sama terkkari totesi sitten ultralla ettei sikiöllä yhtäkkiä enää ollutkaan sykettä. Kyllä oli noloa.. ja minä niin shokissa etten saanu sanottua mitään sille. Olis tehny mieli kirota koko akka vaikka mitäs se olis auttanut...

Nyt onneksi ei oo sijaisen kanssa tarvinnut asioida. Aivan eri tuki on tullut vakkariterkkareilta. Onneksi. Edellisten keskenmenojen syytä ei ole löytynyt mulla monista tutkimuksista huolimatta. Kuitenkin nyt pistän päivittäin klexanea ja toivon että siitä olis apua.

Oon miettinyt kans pitäiskö hankkia kotiin doppler. Millaisia teillä on/ mikä ollut hyvä? Se varmasti rauhoittais mieltä kans.

rv 7+4
 
Näin unta, että keskenmeno tuli. Vkoja tuli just 7 ja yöllä sit vuosin raskauden unissani ulos ja totesin, että näinhän se taas kävi. Oli aika hämmentävää mennä vessaan ja todeta, että ei sitä verta (vielä) tule ja kaikki on ok. Seuraavana yönä unessa housuun tipahti lasten lelu-ukon pää jonkinlaisessa kalvopussissa ja hokasin, että en mä raskaana ollutkaan, jotenkin mun emättimeen oli päässy lasten lelu ja kroppa luuli olevansa raskaana. Miettikää, ihan sairasta! Niin se alitajunta vaan raskautta käsittelee ja käy läpi aiempia menetyksiä.

Pelko on vaan ihan valtava, se olis jotenkin normaali jatkumo taas, että vuoto alkaa ja hups, ohi on taas.

Sandemar 7+2
 
Sandemar tässä raskaudessa en ole juurikaan unia vauvasta nähnyt mut edellisessä kesken menneessä synnytin päättömiä barbinukkeja...

(.) Martta voi hyvin ja hiukan jo potkuttelikin ultrassa :) Vastasi viikkoja 8+6 ja omien laskujen mukaan on 8+5 eli kaikki on kuten pitää ja sydänkin löi :D Ultraaja oli sitä mieltä et hirveen hyvä juttu jos nyt jo liikuskelee masussa! Mulla on nyt vaan tuo tulehdus ongelmana kun ei tahdo päästä eroon ja näyttäs olevan kohdun kaulalla asti. Eli nyt vaan lepoa, antibiootteja ja emätinpuikkoja ja viikon päästä tarkistuskäynti lääkärissä et menee kans ohi. Huoh.. Voi kun loppuisi niin saisi rauhallisin mielin nauttia odotuksesta kun alkaa olla sellainen olo että ehkä tästä Martan kanssa selvitään huhtikuulle asti :)

Champion ja Martta 8+5
 
  • Tykkää
Reactions: Neiti-81
tsemppiä alkuajan jännitykseen jokaiselle! Aika menee kohta niin nopeaan, ettette huomaakaan ;)

Champpion oli saanut jo ihania ultrauutisia, onnea! :heart:

sm:
voi herranjumala mikä kommentti, eikö tollasesta pitäis tehdä valitus?!?!?!? oikein suutuin sun puolesta!!!!!!!! :kieh: Mee sanoo sille, että "otetaas sulta oma lapsi pois ja katotaan kuka sitten on hysteerinen äiti!!!!" :kieh: :kieh: :kieh:

Mäkin näin alkuaikoina keskenmenounta. Ne on kyllä kamalia, mutta onneksi alkavat sitten helpottamaan pian. Toivon teille jokaiselle oikein onnellista raskautta! :hug:

hirvee hiki ja flunssa, äääk. Ja vauvan tavarat yhä vaan hujan hajan. Koita tässä nyt sitten olla, pitäiskös levätä flunssaa pois vai laittaa tavaroita paikoilleen??? Kauhee stressi.

Voikaa hyvin,
tömpsis ja super 38+4
 
Terveiset nt-ultrasta! Että mua jännitti, viime yönä ei saanut nukuttua ja odotushuoneessa meinasi paniikki iskeä, olin ihan varma että saan huonoja uutisia. Mutta niin vaan Mantti löytyi heti kuviin, sydän löi ja turvotuskin oli vaan 0,5. Mittojen mukaan olisi jo 12+4 mutta LA säilyi kuitenkin samana.

Tää on ihan käsittämätöntä. Onko meille oikeasti tulossa vauva? Kolmen vuoden odotuksen ja kaikkien pettymysten jälkeen. Ihanaa. :heart:

tömpsis, tsemppiä loppukiriin! Minäkin voin alkaa päivittämään listaa jos ei muita vapaaehtoisia löydy, nyt jo alkaa luottaa siihen ettei joudu kohta pois täältä.

Champion, onnea hyvistä ultranäkymistä! :heart:

Sandemar, on tosi kurjaa pelätä mutta ehkä se meillä kuuluu vaan sitten asiaan. Mun pelosta kyllä nyt osa onneksi hävisi, mutta vaan osa. Alkuviikot on niiiin hitaita. Mutta kyllä ne kuluu, päivä kerrallaan. Onhan se plussakin jo puoli voittoa. :)

Onnellinen Imoen & Mantti 12+0
 
Imoen ihanaa ja onnea :D <3

Mulla on itellä yllättävän rauhallinen olo vaikka nyt alkaa sit se mun piina viikko. Jos ens viikolla pikkuinen on vielä elossa niin alan uskoa et pysyykin ehken sitten. Jokainen uusi viikko tuo pienen voiton :)

Champpis ja Martta 9+0
 
sm
Imoenille onnea!

Tömpsis: Olin niin hajalla silloin neuvolassa etten saanut sanottua mitään. Aion kyllä mainita asiasta henkilölle kun hänet näen seuraavan kerran.

Oireet vähentyneet. Helpottavaa ja pelottavaa. Huomenna ultrassa selviää tilanne.

8+0
 
Nostelen ja samalla pitää ilmotella et km raja nyt ylitetty eli ehkä tämä pysyy mukana :heart: Toissapäivänä varmistusultra tulehduksien vuoksi ja eilen oli eka neuvola. Ensi viikolla lääkärineuvola joten alkaa olla todellista tämä. Nyt pitäisi varata sit nt ultra vaikkei se siis ole mun kohdalla se virallisesti vaan ihan vaan sellainen tarkistusultra.

Champion ja Martta 10+1
 
Champion: oi ihanaa! :heart:

sm: toivottavasti ultrassa kaikki hyvin? :hug:

alkaakohan tää nyt sitten syntymään joskus... oon ollut niin oireeton, että en tiedä miten päin sitten olisin, nyt kun mahakipuja on ollut pitempään... täytyy koittaa nukkua välillä taas. onkohan nää supistuksia, vai vaan jotain harjottelua... :confused: mistäs näistä ensikertalainen tietää, että mikä on mitäkin?

Mun puolesta Imoen tai kuka haluaakaan saa nyt aloittaa ketjun päivittämisen, alan olemaan ihan muissa maailmoissa kohta ;)

voikaa hyvin!
tömpsis ja potkiva-super 40+0
 
Champion, hienoa että viikot lisääntyy ja kaikki ok!

tömpsis, tsemppiä loppumetreille! =) Odottelen seuraavaa päivitystarvetta ja teen sitten uuden pinon. Kovasti täällä ei tartte nyt ainakaan päivittää. :D

(.) Odottelee että olo alkaisi vähitellen parantua. Nt-seulasta tuli kirje että kaikki sen suhteen ok. Nyt pitää 3 viikkoa odottaa seuraavaa neuvolaa jotta kuulee taas sydänäänet. Sitten voikin alkaa odotella vähitellen että liikkeet tuntuu.

Imoen & Mantti 13+2
 

Yhteistyössä