Hei Kaikille :wave:
Pahoitteluni, että olen ollut täältä poissa enkä juurikaan muutenkaan kykene täällä käymään, kun omat kivut on vielä aika kovat, mutta EN UNOHDA teistä kyllä ketään, niin SUURI TUKI olette ollut minulle, miehelleni ja myös tuolle tuhisijalle :hug: :heart: Ihan ensimmäiseksi, että KIITOS IHAN KOKO PERHEELTÄ JA SUUREN SUURI :hug: KAIKILLE
Rva Pikkumyy Olen täysin sanaton.. :'( Itkin ja itkin...ja itken :'( :'( :'( vieläkin, kun mietin miten tällainen joillekin tulee monta kertaa koettavaksi.. :headwall: Haluan lähettää täältä mieheni kanssa suuren halauksen :hug: ja voimia tulevaan ja KAIKKEA HYVÄÄ ja en tiedä että onko minun oikein sanoa, mutta älkää vielä kokonaan luopuko toivosta :heart: Elämä ottaa, mutta se osaa myös antaa.. Antakaa, vaikka aikaa kulua hiukka enemmän ajattelematta ja..sitten mietitti uudelleen, mutta tietenkin päätös on teidän ja edelleen suuresti voimia teille :hug:
Täällä oli myös monilla hyviä uutisia niin ultrista ja äpoli käynneiltä, joten kaikille suuri stemppihali sitten eteenpäin!!!
Ja UUSIA ODOTTAJIA on tullut myös joten onnea kaikille uusien elämien kantajille :heart: Mahdottomasti vauvalimaa matkaan mukaan :wave:
Sitten...kaikille muille jotka on kipeinä tai muut perheenjäsenet on kipeinä niin stemiä :wave: Sairastaminen on niin pee****ä |O |O
Kovastihan täälläkin vaan masut kasvaa ja vauvat jo kovasti potkii!! IHANAA :heart: :heart: Niin se elämä yllättää ja on se niin ihana ja ihmeellinen asia. Sitä mun piti sanoa vielä (varsinkin esikkojen odottajille ), että nauttikaa siitä masustanne ja niistä liikkeistä, vaikka ne kipeetä tekeekin
On se vaan niin outoa kuitenkin, kun ei olekaan enää massua..eikä kukaan potki
Joskus olen yöllä herännyt, että missäs on maha ja vauva..., mutta tuolla se rakas pinniksessä tuhisee :saint:
Omassa olossa ei ole siis juurikaan mitään "hyvää" muuta kuin, että olen ÄITI
Tarkoitan, että en olisi ikinä uskonut olevani näin kipeä ja "saamaton" sektion jälkeen, mutta kivut on huh huh... |O |O |O Noh, jospa jo kuukauden kuluttua onnistuisi normaali touhuaminen..
Massu ja selkä on ihan "rikki", mutta... hiljaa hyvä tulee.. Ilman isäntää en kyllä oikein pärjäisi, joten onneksi on ukko kotosalla
On tämä rankkaa sillekin, kun joutuu tekeen KAIKEN, kun mut on istutettu LEPOON ja täytyy myöntää, että KERRANKIN NOUDATAN OHJETTA LEVOSTA
Kun EN OIKEASTI kykene MIHINKÄÄN
mutta en ota stressiä sillä se on normaalia B)
Imetys sujuu vähän niin ja näin, mutta katsellaan miten se alkaa edetä.. :snotty: ja jos ei etene niin sille ei voi mitään ja sitten mennään pullotellen ja tutilla
Olemme sen isännän kanssa päättäneet, että emme ole yhtään sen huonompia vanhempia ellei imetys onnistu, sillä yritämme kaikkemme :flower: ja tiedämme, että Annilla on kuitenkin hyvä olla, vaikka maito tulisikin tutin myötä =) Sillä tärkeintä on kuitenkin, että olemme rakastava perhe ja pärjäämme yhdessä :hug:
Synnytyskertomuksen voisin kirjoittaa...jos sen vielä jaksaisin tässä istuessa vääntää... sitten on mentävä lepäämään ja heräteltävä tytär syömään, kun Anni on niin nukkuvaa sorttia, että se on kun äitinsä
En tehnyt muuta kuin nukkunut ja syönyt..nukkunut ja syönyt.. B)
Eli perjantaina 5.12 klo 09:45 menimme polille tarkistukseen (pissa puhdas, hyvä tasainen käyrä, sisätutkimus ok..paikat auenneet ja pehmenneet ) ja sit ultralla lääkäri totesi, että kyllä tämä näyttää nyt olevan niin iso (yli 4 kg ), että käynnitys me tänään aloitellaan ja antoi meidän viedä auton kotiin ja hiukka syödä...ja kotoa sit kamat kasaan..ruokaa naamaan ja pikkuveli sitten vei meidät sairaalaan. Olimme siellä ehkä joskus klo 13 ja pääsin huoneeseen jossa otettiin sitten käyrää..ja isäntä lähti veljeni kanssa sitten pois ja lupasin ilmoitella..
Noh, käyrää otettiin kaksi kertaa ja supistuksia tuli 9 min välein (en itse huomannut ) ja vauvan syke oli 180 ( eli LIIKAA ) ja minut siirrettiin synnytyssaliin kokoaikaiseen tarkkailuun (mistä lääkäri näkee vointini ja vauvan voinnin ) muihinkin huoneisiin. Noh, en ehtinyt sitten olla siellä salissa juurikaan 15 min pidempään, kun lääkäri saapui ja sanoi että kiireellisenä mennään =) SYYNÄ: Vauvan huono syke, joka johtui napanuoran mekaanisesta puristuksesta (ELI:Oli puristuksissa vartalon ja kohdunseinän välissä ) ja ahtaan lantioni takia eivät halunneet riskerata, kun kyse oli kuitenkin vauvan hapensaannista.
Leikkaus itsessään sujui ihan hyvin mikäli se tuntui kyllä erittäin epämiellyttävältä |O ja kauhe repiminen ja tunkeminen siellä tuntui. Kaikki tehtiin spinaalipuudutuksessa..ja mä taisin siitä kuulemma "toipua" siitä liiankin nopeaa, kun jalkani pelasi jo salissa lääkäreiden ommellessa mua kiinni
Hyvä etten potkassu lääkäriä
Totesi vain, että täällähän liikkuu jalalt
Noh, tyttö syntyi klo 15.14 ja lastenlääkäri oli paikalla ja antoi tytölle apgar-pisteissä 10/10 :heart: kaikki ON siis loistavasti. Mies odotti lastenhuoneessa ja oli Annin seurana sen aikaa, kun olin heräämössä itse ( n 2 h ) sitten pääsimme huoneeseen ja siellä se yhteinen taival alkoi.... opettelulla ja tutustumisella
Parin päivän ikäisenä Anni käytettiin lastenlääkärillä ja siellä oli kaikki kunnossa eli nyt kuitenkin hän on täysin terve täysi kymppi :heart:
Tyttö nukkuu todella paljon ja pitkiä aikoja joten hän on helppohoitoinen ainakin nyt :snotty: ....meille kuitenkin sanottiin sairaalassa, että ei saisi nukkua ilman syöttöjä yli 6 h, joten joskus on heräteltävä...
kun toinen vetelis vielä niin makeita unia :xmas:
Arki on kuitenkin ihan hyvin alkanut rullaamaan ja terveydenhoitaja tulee käymään meillä torstaina.. katsomaan miten pärjätään ja samalla sitten tarkistaa mun ompeleet (kun määrättiin pidempi tikkien poistoväli ) ja saa sit kysellä mitä haluaa.. ja niitä kyssäreitä varmaan on B) ja ehtii vielä tulla ja monesti =)
Täytyy kyllä myöntää, että tämä perhe-elämä ja VIHDOINKIN se oma lapsi...niin mitä tässä enää voi muuta elämältä pyytää ? Kaikki on kunnossa. Isoäitini josta pelkäsin reaktiota, että kun emme kasta tyttöä niin olikin HYVÄ. Hän kävi sairaalassa omien vanhempieni kanssa ja siellä sanoi, että voihan tytöstä ottaa kuvan kastemekko päällä silti ja mä tuumasin, että TIETENKIN ja saahan se mekko olla nimiäisissä päällä :saint: joten ei oikein voi parempaa enää toivoa... Kaikille erittäin ihanaa jatkoa ja lupaan tulla käymään täällä AINA, kun ehdin ja kuntoni antaa myöten. Sitten, kun olen parantunut niin varmaan käyn useamminki... :Whistle:
Mitenkäs sinne kerhoon muuten mennään ja keneltä niitä salasanoja sai ?! Mä olen jo unohtanut :ashamed:
Suvi, Eero, Anni-tytär ja Vili-kissa :heart: