Heipsis!
Viimein koneella..
Kiirettä on vähän pidellyt! Kiitokset kaikille onnitteluista.
Nyt neiti köllöttelee tyytyväisenä sylissä, joten ajattelin kokeilla yhden sormen järjestelmää.
Tyttö tankkaa evästä aivan mahdottomia määriä. Syö kahden tunnin välein, tai jos aloittaa klo 12 niin seuraava tankkauskerta alkaa varmasti klo 14. Päivällä nukkuu hiukka pidempiä pätkiä, ruokailujen väli on välillä kolmekin tuntia. Mutta öisin tuo kaksi tuntia ja taas syödään.
Mutta mikäpäs siinä, kun maistuu. Olen sitten aamupäivällä nukkunut päiväunet, kun isommat pimut ovat koulussa. Ja isukkikin on nyt pari viikkoa isyyslomalla. On tämä niin ihanaa, olen vieläkin ihan sekaisin. Yllätän itseni vähän väliä tuijottelemasta tätä nyyttiä ja ihmettelemästä, miten ollaankin saatu jotain näin ihanaa aikaiseksi! :heart:
Synnytys tosiaan alkoi tosi puun takaa, kun mitään merkkejä ei siihen suuntaan ollut. Tiistaina siiten (rv39+4) oltiin aamupäivä kaupoilla, eikä sekään ravaaminen aiheuttanut supistuksen supistusta. Olin varma, että perjantaina tullaan menenään äippäpolille kokoarvioon ja siellä kertovat jonkun valtavan arvion. No, kotona päätin imuroida illan suussa koko talon ja mies lämmitti saunan =) Varoittelin, ettei voi välttyä viimeiseltäkään s:ltä sinä iltana
mut ei sitten ehditty. Imuroidessa alkoi tuntua hiukka kostealta ja arvelin että joko limatulppa irtoaisi. Oli vaan juoksevampaa ja ihan vähän limaa seassa (sorry yöks-kuvaukset..)
No saunaan menin kuitenkin. Aloin katsomaan miehen kanssa leffaa ja vuoto lisääntyi, tosin ei tullut mitenkään hurjasti mutta kun oli vaaleanpunaista, niin arvasin, että taitaa olla lapsivettä jota tihkuttaa. Soitin synnäriltä toimintaohjeita ja käskivät tulla aamulla näytille, samoin vaikka yöllä menisi kaikki vedet. Katsottiin leffa ja ennen puolta yötä mentiin nukkumaan (unohdettiin yhteistuumin se vika S
) Mua jänskätti, et saankohan unta. No, mies sammutti valot ja tuumasi, et "herätä jos jotain tulee" ja käänsi kylkeä. Saman tein mahasta kuului napsahdus ja aloin hihittämään et nyt se lapsivesi meni. Niinhän se meni ja oli vaaleanvihreää, eli vauva oli kakannut veteen. Soitettiin synnärille uudemman kerran et nyt tullaan ja olivat samaa mieltä. Mummo tuli lapsenvahdiksi reilussa puolessa tunnissa ja matka sairalaan n.50min.
Supistukset alkoi autossa saman tein neljän minuutin välein. Koko raskausaikana ei ainuttakaan ja sit vaan yhtäkkiä!
Sairaalassa pääsin käyrille saman tein, sain peräruiskeen (suosittelen!
) ja suihkuun. Suihku ei auttanut yhtään. Sairaalassa oli hiljaista, ainoastaan yksi muu synnyttäjä mun lisäks, joten onneksi päästiin suoraan saliin odotteleen jatkoa. Tuolla kun ei ole mitään tiloja siihen, ja mullekin ehdotettiin että josko vielä kotiin..
50km päähän! Onneksi päästiin sinne saliin, toinen vaihtoehto ois ollu sermin takana käytävässä! Kätilön tarkastuksessa kaikki paikat oli vielä ihan kiinni ja alkutekijöissään ja odotettavissa oli, että tässähän vielä kärvistellään piiiitkä aika. Supistukset jatku vähintään neljän minuutin välein ja sain kipupiikin pakaraan. Piti tuoda sellaisen "hälläväliä"-olon ja helpottaa näin supistusten kestämistä. Eipä auttanu ja alkoi käydä tosi kipeetä. Kaksin oltiin miehen kans, pari kertaa soitettiin kätilöä, jotka tuli toteamaan, että alussa olet vielä, ei tässä vielä muuta ole tehtävissä. (Tuolta kun on ilokaasun antaminen lopetettu enkä aquarakkuloita halunnut.) No, tonne saliin mentiin kolmen maita ja puoli kuusi tuli meidän "oma" kätilö tsekkaamaa tilanteen. Olin neljä senttiä auki ja siirryttiin saman tein toiseen synnytyssaliin jossa kuuden aikaan sain epiduraalin kun olin auki 5cm. Lääkäriä ei tarvinnut odotella yhtään, ihana hiljainen yö! Epiduraalin laitto ei tuntunut missään. Siitä aukeni sitten taivas
Supistukset tuntui vain paineena alakerrassa
Kätilö vaihtui aamuvuorolaiseen, mukava tapaus onneksi. Yhdeksän maissa olin auki 10cm, eli ihan vauhdilla noi vikat sentit eteni. Kätilö totesi jossain vaiheessa, että vauvan pää on vähän vinossa, ja keinuttelin pystyssä lanteitani josko kiertyisi oikeaan tarjontaan. No kiertyi sitten
Eli oli tulossa naama ylöspäin ja päälaki edellä kuten sitten lopulta syntyikin. Ponnistusvaihe alkoi klo 9.30 ja vauva oli maailmassa klo 10.28 eli melkein tunti meni. Synnytyksen rankin osuus, vaikka ei kivuliain. Epiduraali meni koko ajan ja kun supistukset alkoi taas sattumaan niin kerjäsin kätilöltä lisää, sanoin et painetta tuntuu aina suppareiden aikaan, tuntui hyvin milloin tulevat. Ja antoi sitten lisää! Puoli-istuva asento ei ollut yhtään minun juttuni, olisin halunnut olla pystyssä missä ponnistuksen tarve tuntui jotenkin luonnollisemmalta. Synnytysjakkaraa kätilö lähti jo hakemaan kun tajusi, että joutuu imemään vauvan hengitystiet, kunoli sinne veteensä kakannut. Eli pedillä oli pysyttävä
Nosti sitten pedin pään pystyyn jossa roikuin/nojasin. Välillä iski jo epätoivo, kun olin varma, etten IKINÄ saa sitä vauvaa pungerrettua ulos. Kätilön ja miehen tsemppaus oli kullan arvoista. En ole ikinä ollut niin poikki, mies juotti välillä pillillä mehua ja jaksoin hädin tuskin juoda! Lopulta vauva syntyi puoli-istuvassa asennossa pöngäten episiotomian jälkeen. (Joka ei myöskään sattunut, eikä ompelu synnytyksen jälkeen.) Oli vaan suunaton helpotus, olin jo ihan että leikatkaa vaikka napaan saakka auki kunhan tulee =) Kuulin NIIN monta kertaa lausahduksen, että "seuraavalla ponnistuksella ihan varmasti tulee!" "Pitkä tukka näkyy jo!" Vauva syntyi napanuora kaksi kertaa kaulan ympärillä. Onneksi en sitä tiennyt, olisin hermoillut vain pahemmin.
Mutta sitten tämä suunnaton ihanuus nostettiin rinnalle ja eihän siinä voinut kuin itkeä :heart: Eka imetys salissa osoitti jo, että ruokahaluja neidillä ainakin on
On se outoa, että jo kun minua kärrättiin osastolle, niin olisin voinut mennä tekemään saman uudelleen. Kotiin päästiin perjantaina ja vauva-arki on kyllä ihanaa. Kyllä sitä odotettiinkin. Ja toivon niin kovasti, että te kaikki perästä tulijat pääsette kokemaan samaa. :hug: Että kaikkien niiden surujen, pelkojen ja epäilyjen jälkeen oma pieni nyytti pääsisi meidän kaikkien syliin.
Luminia ja neitokainen 6vrk
