Ekan keskenmenon jälkeen olin ihan että ok, menköön nyt huonon tuurin piikkiin. (Olin siis aika järkyttynyt, en voinut kuvitellakkaan ettei kohdussa olekkaan mitään elävää!) Toisen km:n jo aavistelinkin, mutta en oikein tiennyt, miten pitäisi suhtautua. Ensin tuli suru, mutta nyt sen jälkeen kiukku.. julkisella (ainakin meillä) pitää olla 3 keskenmenoa, ennenkuin mitään aletaan tutkimaan. Soitin siis yksityiselle, otetaan nyt muutamat verikokeet yms niin saanpahan ainakin mielenrauhan, että JOTAIN tässä on yritetty. En siis usko mitään selittävää syytä löytyvän ja sehän tässä kaikista pahinta onkin. Jos vikaa ei löydy, ei ole mitään mitä voisi hoitaa/ korjata
No, onneksi kävin yksityisellä, koska ensikäynnillä ultrassahan sitten huomattiin, ettei kohtu ole tyhjentynyt kaavinnasta huolimatta. Mitään jälkitarkastuksiahan en ole saanut julkisella. Seuraavalla kerralla osaan sitä sitten jo kyllä vaatia! Nyt taisi sitten kuukautiset vihdoin alkaa lääkkeillä, maanantaina jännään ultraa ja tuomiota, joudunko uudestaan kaavintaan vai en. Pitäkää peukkuja että tää olisi nyt ohi ja vois alkaa edes miettiä pikkuhiljaa, alkaako kolmas yritys heti vai kohta vai koska? :wave:
-Pippari
No, onneksi kävin yksityisellä, koska ensikäynnillä ultrassahan sitten huomattiin, ettei kohtu ole tyhjentynyt kaavinnasta huolimatta. Mitään jälkitarkastuksiahan en ole saanut julkisella. Seuraavalla kerralla osaan sitä sitten jo kyllä vaatia! Nyt taisi sitten kuukautiset vihdoin alkaa lääkkeillä, maanantaina jännään ultraa ja tuomiota, joudunko uudestaan kaavintaan vai en. Pitäkää peukkuja että tää olisi nyt ohi ja vois alkaa edes miettiä pikkuhiljaa, alkaako kolmas yritys heti vai kohta vai koska? :wave:
-Pippari