Keskenmenon jälkeen kuumeilevat keväällä

Syysmyrsky, täällä on kans sama tunne et kaikki menee pieleen ja vastustaa. Oon tänään vaan laukannu lääkärissä ja huomenna jatkuu gynellä... kaikki tuntuu et kaatuu päälle ja ahistaa ja mua syytetään ja eristetään kaikesta vaikka en oo mitään itse tehnyt, vaan kolmas osapuoli. Kohta viikko menny itkiessä kun toiset ottaa kaikki asiat itteesä. Voi huoh sanon mä. Onneks pääsen huomenna gynelle ni se saa tarkastaa tän mun kropan toiminnan, otatan kaikki maholliset testit mitä vaan voi tässä vaiheessa kiertoo ottaa mä haluun tietää et mun keho toimii oikein, mun on vaan pakko saada tietää etten murehdi näiden kaiken paskan lisäksi myös itestäni. Mä oon nyt niin rikki et työterveyslääkäri suositteli ja anto lähetteen 5 kertaan psykologille + mulla on vielä tuo toinen erillinen psykologi jossa käyn. Lisäks koitin tälle päivälle saada kriisiapua ku tuntuu et mun pää halkee tähän kaikkeen tuskaan, en mä osaa ajatella enää mitää Mä oon henkisesti aivan loppu, tuntuu et kukaan ei ymmärrä mun tunteita...

 

jos sä murehdit edelleen sitä että (oliko se miehesi veli vaimoinen vai hänen sisko?) nämä pamautti kahvipöydässä raskausuutisen niin pakko sanoa et ei ne ihmiset välttämättä todellakaan tajua sitä omassa onnessaan. sillonku itsellä oli tm raskaus mitä en siis sillon vielä tiennyt ni menin sanomaan raskaudestani eräälle tuttava pariskunnalle joka oli käynyt vuoden lapsettomuushoidoissa, asia oli tuolloin vielä salaisuus ja he ja isovanhemmat olivat ainoat jotka tiesi ja yhtäkkiä kaikki tiesi. tämä nainen oli vihapäissään kertonut siitä kaikille jotka oli suostuneet kuuntelemaan "pahainen teini saa lapsia ja me ei" ja sitten kaikki myös tiesivät ettei raskaus mennyt odotetusti ja minä olin pienen kaupungin hampaissa monta kuukautta ennenkuin asia unohtui. nyt vasta ymmärrän etten olis saanut mennä sanomaan kel onni on sen kätkeköön (ainakin jossain määrin). ja mun tapauksessa sain ihan riittävän rangaistuksen tästäkin hyvästä. Kyllä ne joskus vielä ymmärtää sua :hug: saitko sä sitä kriisi apua? tiesitkö että seurakuntaan pääsee ilmaiseksi pariterapiaan? oletko sitä miettinyt. me meinaan ollaan. eräs minun kirkkoon kuulumaton ystävä suositteli sitä kun itkin viime viikolla hänen olkaansa vasten. ehkä vois olla ihan hyväkin käydä läpi tätä asiaa pariskuntana vai mitä mieltä oot? jaksamisia <3

 

Moikka kaikille. Memelisalle, Syysmyrskylle ja muillekkin voimia.

Täällä vähän kiirettä meinaa pitää, kun mulla alkoi koulu eilen. (puutarha-alaa) koulumatka 102km yhteen suuntaan ja päivittäin kuljen. Raskaaksi taitaa käydä, mutta ei kiinnosta asua viikkoja muualla kun kotona.
Kp6 menossa ja huomenna tuikkaan viimosen piikin menopuria. Torstaina sit tiiraillaan, et mitä näkyy vai näkyykö mitään. Nyt saa jännäillä sitäki, et ehtiikö ovis olla ennen ens viikon torstaita, kun miehellä pakko lähteä saksaan. Kyllä V...aa, jos kalliit lääkkeet menee hukkaan. TOIVOTTAVASTI ehditään talletella ennen sitä..

 

Heipparallaa!

Ny on pääsiäiset sitten munittu ja vappu hulinoitu.. (töissä tosin)
Pitkään aikaan ookkaan tullu kirjoteltua ja nyt on sitten taas romaani luvassa!

Tervetuloa uusille, pahoittelut, että tähän ketjuun joudutte liittymään. :hug: Seura tosin on ensiluokkaista.

Plussanneille ja haamuilijoille tarrasukkia! :heart:
Tätipahoittelut hyökkäyksen kohteeksi joutuneille, tänne vaan kaikki tädit!

Mielipahaa oli aika monella nyt ollut, musta ainakin tuntuu, että "kadonnut" kesä ja nää viileet harmaat ilmat vei mieltä vähän matalalle.. Jaksamisia kaikille ja isoja halauksia.

Oli keskustelua seksistä. Meillä on nyt ollut kivan aktiivista, siksi onkin erityisen harmi, ettei vielä saa yrittää. Ennen plussaa seksi oli ehkä vähän kiistakapula, mä halusin enemmän kun ukko. Silti me plussattiin 2kk pillereiden lopettamisesta yksien luomumenkkojen jälkeen. Mä en ole ollenkaan tutustunut noihin ovistikkuihin sun muihin, vaikka ajotus ois tietty tärkeetä jos vähän hiljasta on makkarissa. Pitäisköhän hankkia..

Kitikat löytyvätkö sydänäänet tarkemmassa tutkiskelussa? Tsemppiä! :hug:

Mammuzki me mennäänkin ihan samoissa päivissä, mulla on kanssa lääkkeellisestä nyt se 14pv, ovistuntemuksia on täälläkin. Nippailua on ollut ja limassa löytyy... Tätiä odotellessa.

Tanjuska toivotaan, että siitä ultra "mustelmasta" ei aiheudu mitään ongelmaa! Onnea kovasti muista hyvistä uutimista.

Epa ja Sanmar täälläkin kyllä pohditaan, minkälainen maha olisi ja millä viikoilla mentäisiin ja kaikkea ns. turhaa, mutta niin normaalia.. Arvatkaa ottaako päähän, kun kalenteriini olin viikot merkannut (lyijykynällä onneksi), mutta ne silti sieltä näkyy vaikka kuinka raivopäisesti yritin niitä pyyhkiä... muistuttavat ikävästi päivittäin. :headwall:

Ens viikolle luvattiin jo kesäkelejä, TERVETULOA SANON MINÄ!

 

Kiitos kaikille tsempityksistä! Eilen kävin kahteen eri otteeseen neuvolassa, kahdella eri terkkarilla mut kumpikaan ei sydänääniä löytänyt. :| Nyt huonosti nukutun yön jälkeen suuntaan kohti synnäriä, lääkäri ultraa aamusta ja jatkoa katsellaan sen jälkeen. Koitan täs esittää oikein urheaa lasten edessä mut kyllä tekis mieli huutaa ja parkua, tää epätietoisuus ja pelko pahimmasta repii mua niin rikki! :'(

kitikat3

 

Syysmyrsky mä nyt oon vähän eri mieltä sun kanssa, koska tilannehan on tuossa ollu toisenlainen. Sä olet menny kertomaan ihmisille joidet et tienny käyvän lapsettomuushoidoissa. Mä koen et sua kohtaan ollaan oltu kohtuuttoman ankaria. Jos se toinen pariskunta piilottelee asioitaan niin et sä voi varoa myöskään sanojaan. Tässä meidän tapauksessahan he tiesivät tapauksesta, mutta eivät siltikään halua ajatella toisten tunteita, tai ainakin näin minusta tuntuu. Sain eilen tylyä tekstiä ko. henkilöltä ettei he aijo pyytää anteeksi. Anteeksi ei tarvitse pyytää että ovat meille kertoneet, mulle ja miehelleni riittäs vaan se et pahotelstas ees sitä et me ollaan sit koettu asia näin ku me ollaan. Tällä hetkellä täällä on sellanen kilometrin välinen kuilu meiän välillä ku tää pariskunta ei tahdo nähdä meidän tunteita ja kuunnella meidän ajatuksia lainkaan, mun superrauhallinen mieski menetti eilen hermonsa siskoonsa ja huusi täällä kotona aika rumia sanoja vihapäissään. Toiset ku ei osaa ajatella omaa napaasa pitemmälle . Meiltä kyllä vaaditaan ymmärtämään heitä, plaahplaahplaah...

Kävin tosiaan tunnin mittasessa kriisipalaverissa, jossa ne "tuomitsi" et mä oon ihan lopen uupunu, et mulla ei kannata vielä ens viikolla mennä töihin. Mulla on uus kriisipäivystysaika lauantaina, tänään soitan omaan terveyskeskukseen et saan todellisen hoidon alotettua, koska mua ei saa nyt jättää tän asian kanssa yksin murehtimaan, mun on pakko saada nää tunteet sisältä pois et voin taas hengittää vapaasti. Sain omalta työpaikkalääkäriltä max.3 käyntikertaa gynegologille ja tänään on heti ensimmäinen aika. saan tosiaan jotain selkoo et mitä tuolla kropassa oikein tapahtuu, vai tapahtuuko mittää... Juttelin miehen kanssa tuosta pariterapiasta, mut me ollaan sitä mieltä et me ei varsinaisesti pariterapiaa tarvita, mä tartteen ite vaan ymmärtäväisiä korvia ja sanoja ja haluun tän pahan olon purkaa pois sydämestäni ja nuo kaks ihmistä pitäs saada tajuumaan toisten näkökulmat, todettiin eilen miehen kans et se ite myrkyttää lähipiirisä itteesä vastaan ja se ei ees tajua sitä... todella harmillista jos se tajuu sen sitten ku on liian myöhäistä.

Tillu79 miten sä jaksat ajella tuollasia matkoja joka päivä. Mulla meni hermot ku mä ajoin 30-35km päivässä suuntaasa vuoden verran. Toivottavasti tuo ajomatka on ees jotain motaria ni ei mee niin kauheesti aikaa :/ Toivotaan et saatte talletukset tehtyä ennen miehesi reissua, tai jos siihen tulisikin jokin pieni muutos? entäs jos menetkin matkaan

Epa, sanmar ja naive88, mä oon kans pohtinu, muistellu ja ikävöiny niitä ajatuksia minkä kokonen, näkönen masu mulla ois ja millo ois raknneultrat yms. millä viikoilla oisin jne... pistää välillä ahistamaan aika paljo

Voi kitikat3 mä oon todella pahoillani. Millä viikoilla sä nyt oot? Mulla nousee ihan kylmät väreet kun muistan kun itse menin neuvolaan et kuunnellaampa ne sydänäänet ammattilaisen käsittelyssä ku kotona vauva oli vaan piilossa, eikä sydänääniä löydetty, ei niitä löytäny kumpikaan kätilöistä, seuraavana päivänä ois ollu neuvolalääkäri... pääsin kuitenkin ultraan tarkistukseen kun mieli alkoi olla jo vähän maassa. Pieni toivonkipinä rinnassa lähdin jorviiin ku joku syke saatiin näkyviin (150), muistan miten siellä se maailma romahti. Mä toivon oikeesti et mä voisin ottaa ees osan sun surusta pois kenenkään meidän ei tartteis enää tätä kokea toistamiseen. Olen hyvin pahoillani:hug:

-memelisa-

 

Memelisa kyllä ne sen vielä joskus tajuaa. viimeistään siinä vaiheessa jos he kokevat saman. Ja meillä toi pariterapia tosiaan oli puheena sen takia koska puran kaiken vihani mieheen. menetän ihan heti hermoni kaikista asioista,kaikkein turhimmistakin puhumattakaan jos ihan oikeesti tapahtuu jotain :/ toivon todella että saat apua tunnemyllerryksiin<3

ja itsellä äitiysloman alkamispäivään olisi enään kuukausi. kyllä se mietityttää. mahan pitäisi siis kuukauden päästä olla sen kokoinen kun viimeisillään yhtä lasta odottavalla ei sais miettiä,tekee elämästä liian rankkaa itselleen.

Meinaan alottaa tänään tikuttamisen. Eilen kysyin mieheltä onko hän henkisesti valmistautunut että tästä kuusta tulee erityisen rankka luultavasti. siinä mielessä et itse oon varmaan todella raskas. on tää painostaminenkin väärin, mut päätettiin et se on tää kuukausi ja sit annetaan hetken olla. ilamn ovistikkuja ja muuta sirkusta mistä tulee osa elämää ja tää suru on joka jumalan päivä mun mielessäni ku ei onnistu.

Toivottavasti kitkatin pikkusella on kaikki hyvin niin tää päivä on pelastettu<3

 

Kävin gynellä
Tuomiona monirakkulaiset munasarjat, klomifen tulee olemaan ystävä jos tahtoo raskautua. Kohdusta löytyy jotain mikä sinne ei kuulu, ilmeisesti jäämiä keskenmenon tyhjennyksestä -> joudun tähystyksee. Kunnalliselle ajan saa joskus, yksityisellä maksaa 2000e. Toivottavasti sais ees tuohon hormoniklinikan yhteyteen toukokuun loppuun ajan. Siitä pitää sit ootella seuraavat kuukautiset et saa ees klomit käyttöön, eli vissiin byebye vauvahaaveille pariksi kuukaudeksi... miten mä jaksan? Mä oon tosi pettyny

-memelisa-

 

memelisa voi ei jaksamisia!<3 kyllä sä jaksat. ja kun oot päässyt tän kaiken yli niin oot todella vahva nainen!

 

heipä hei.. täällä on tullut paljon kirjoitusta.. en ehdi nyt niitä lukemaan mutta illalla sitten.

Täällä menossa kp22/29-31..oviksesta ei oo tietoa kun ei oo ollu jomotuksia. sunnuntai iltana alkoi järkyttävä ala maha kipu ja sitä tuli maanantaina sekä viellä tiistainakin ajoittain ja oli niin kauheita että jouduin ottamaan kaksi särkylääkettä jotta pystyin pikkuneitiä hoitamaan. Nyt sitten ei oo mitään.. lääkäri mulla on naistenpolille viikolla21. Jospa ens viikolla ei alkaiskaan menkat ( luulen kyllä jo valmiiksi että alkaa niin kuin aina) en kyllä meinaa perua tuota aikaa vaikka nyt plussa tuliskin.. näkispä sitten että onko kaikki hyvin.. nuo kivut kyllä ihmetyttää..maha on turvonnut ihan kauheesti.. huoh

 

Paljosta paljon jaksuja, synkkien&raskahien asioiden kanssa painiville:hug:
..toivon pilkahduksiaja aurinkoisen
lämmittäviä&parantavia sätehiä!:kiss:

Tanjuska<3 Oi, onnittelut ihanista ultrakuulumisista!

kitkat3 - siulle erikois voimasia

..toivon niin kovin, että kaikki olisi pikkisellä hyväisesti!

 

Toivottavasti Kitikatin pikkuisella on kaikki kunnossa.

Täällä miehen Saksan reissu vissiin siirtyy,et talletukset ehdittäs tehä MUTTA Nyt siihen iski räkätauti ja kuume. Äskön mitattiin ja 38,2 eli hiljaselleppa näyttää tääki kuukausi-siittiöthän ei kuumeesta tykkää..

 

kitikatin kuulumisia kayn kurkkimassa. Huolettaa kun ei viela ole mitaan uutisia... kunpa kaikki olis hyvin!

 

kunpa..itsekin oon odottanut et ilmestyis tänne teksti että kaikki on hyvin!

 

Voi, olisipa kaikki siellä kitkatin pikkisellä hyvin

 

Täälä kanssa yks joka odottelee kitkatin kuulumisia! Voi tovotaan että kaikki on kunnossa!!<3

 

:'( Ei sykettä, kasvu pysähtynyt noin kaksi viikkoa sitten. Huomenna aamulla käynnistetään synnytys ja saatetaa enkeli maailmaan.

Kiitos teille kaikille, palailen kun jaksan jotain kirjoittaa.

kitikat3 :'(

 

Kitikat, ei kellään voi olla tämmöselle sanoja.. :hug:
Olen niin pahoillani teidän puolesta. :'(
Ootte ajatuksissa, vaikkei se varmasti tällä hetkellä lohduta tipan vertaa.

valtavasti voimia ja jaksamista toivottelee koko perheelle
Naive

 

Kitikat, aivan kauheeta :'(
Ei löydy sanoja eikä ymmärrystä että miten voidaan pieni viedä teiltä pois noin karulla tavalla :'(
Voimia surun keskellä sinulle ja koko perheellesi!!!

-toivottaa neljäskö

 

Kitikat3 Otan osaa. Voimia kovasti perheellesi. :hug:

 

Kitikat, ihan itku tuli taalla:'''( Hirveaa:'''( Voimia ihan hirveasti.

 

Valtavasti voimia Kitikat3:lle ja perheelle tähän kammottavan raskaaseen aikaan :|

 

Voimia kitkat! :'(
Sanoja ei löydä millään...
Omat muistotkin sykkimättömästä sydämestä nousee kyyneleinä silmiin. :'(

 

Voi ei Kitikat!!! Ei oikein löydy sanoja,millä voisi tällaisessa tilanteessa lohduttaa. Hirveän paljon voimia ja osanotto suruunne. :hug: :'(

 

Voi kitkat ystäväiseni:hug:..mie niin viimoseen asti toivoin, että siun pieni olisi jaksanut:ashamed:..niin suruinen olen puolestais..:'(
..Jaksuja&voimasätehiä siulle paljon