Hei vaan kaikille pitkästä aikaa
![Hymy :) :)]()
Olen taustaillut, kun ei ole oikein ollut mitään uutta kerrottavaa/sanottavaa.
Onnea tietysti plussanneille! (anteeksi etten tämän onnellisempia sanoja saa nyt itsestäni irti )
Pari viikkoa sitten kävin lääkärillä ultrassa (saatoin mainita täälläkin ) joka sanoi että ovulaatio olisi tapahtunut sunnuntaina 25. päivä limiksestä ja munasarjoista päätellen. Reippaana tyttönä kuitenkin testailin ovista tuntemusten takia, ja sain vapun alla tummentuneita viivoja ovistikkuun. En siis tiedä, että missä välissä ovis on ollut oikeastaan :/ Nyt sitten eilen alkoi tuhruvuoto, mutta ei vielä siinä määrin että olisi voinut laskea kp ykköseksi.. Kumma tilanne, r-testi kuitenkin negaa. Jos ovis olisikin ollut vapun tienoilla, niin nythän voisin toivoa tämän olevan kiinnittymisvuotoa (samoilla linjoilla Sasuman kanssa
![Hymy :) :)]()
), mutta mene ja tiedä. Eiköhän ne menkat ole kuitenkin.. Kaiken tämän hyvän lisäksi se kauhulla pelätty ja odotettu päivä on täällä: minusta tulee vielä tämän päivän aikana täti. Tänä päivänä, jonka piti olla minun elämäni ensimmäinen äitienpäivä äitinä :'( Fiilikset on aika matalalla, enkä jotenkin saa mitään aikaiseksi. Makaan vain tylsänä sohvalla tihrustamassa itkua. Tuntuu
niiin pahalta! Ja sitten tuntuu pahalta koska tuntuu pahalta, vaikka omista keskenmenoista on jo aikaa (joopa joo ) ja uuden lapsen syntyminen on ihana asia. Ja silti olen vihainen, pettynyt ja katkera. Ja kateellinen. Tämän piti olla minun päiväni!
Anteeksi vuodatus, mutta olen niin... Ei mulla ole edes sanoja oikeasti kuvaamaan tätä fiilistä tällä hetkellä!
Mutta kuitenkin, hyvää äitienpäivää myös meille enkelivauvojen äideille :flower: :hug: