Keskenmenon jälkeen kuumeilevat 19-20

@Toiveikas__ Mulla tänään 18 päivää lääkkeellisestä ja 12 päivää kaavinnasta jolloin kohtu viel ultrattu eli kaikki on oikeesti saatu pihalle. Tänään vielä tosi haalean haamun sain pregchekillä. Mä oon testannut nyt jo viikon verran ovulaatio testeillä ja nyt sit kans r-testeillä ja viiva haalenee mutta tosi hitaasti Vähän kyllä kuumottaa kun mehän jatkettiin yrittämistä heti ja ovuloin tosiaan viime viikolla nyt dpo5 ja viimeksi sain ekan plussan testiin dpo9 et jos täs ei kohta tuu negaa testiin niin vaikee testaa mahdollista uutta raskautta....

 

Kiitos tiedoista, odottelen siis vähintään viikon vuodottomaan jaksoon ennen kun alan kokeilemaan.

 

Mitähän ihmettä kropassa tapahtuu... Mulla on nyt pari päivää ollut taas niitä "kohdun kasvukipuja" varsinkin tänää ja nää nyt ei mulla muuten oo kuulunut normaaliin kiertoon

 

Voisinpa siirtyä minäkin tänne, kun tuolta lokakuisista tipuin pois. Reilu viikko sitten perjantaina varhaisultrassa näkyi vain pienen pieni alkio, eikä sykettä vaikka viikkoja piti olla jo 7+6. Viikon odottelun jälkeen kontrollissa todettiin, että kehitys on tosiaan lakannut jo noin viikolla 5-6, joten sain lääkkeet tyhjennystä varten. Ne tuntuvat tepsivän, onneksi, ja tänä perjantaina tsekataan, mikä tilanne. Tätä ketjua selailtuani muistin myös jälleen tuon vadelmanlehtiteen olemassaolon, ja hain sitä eilen. Tuntuu tehostavan kohdun supistelua ja eilen taas vuoto ja menkkajomotukset voimistuivat. Todella toivon, että kaikki tulee reippaasti ulos, koska haluttaisiin päästä uutta yrittämään mahdollisimman pian...

Meillä toiveissa toinen lapsi, esikoinen syntynyt 06/17, eli nyt jo alkaa tulla ikäeroa vähän enemmän kuin alun perin toivottiin. Yritys toki aloitettiin vasta viime lokakuussa, eli olihan tämä ihan odotettavissa. Joulukuussa ehdittiin jo ensimmäistä kertaa iloita, mutta se oli vain kemiallinen raskaus, meni kesken ihan alussa.

Luulin jo itkuni itkeneeni, mutta huomaan yhä vain herkistyväni milloin mistäkin. Viimeksi, kun esikoinen ilmoitti vakavana aamiaispöydässä, että hänestä olisi ihanaa saada pikkusisko. Sain onneksi pari päivää sairaslomaa, joten nyt vielä saan rauhassa vetistellä kotona. Huomiseksi pitäisi koota itsensä, ja mennä töihin, huoh.

 

Voisinpa siirtyä minäkin tänne, kun tuolta lokakuisista tipuin pois. Reilu viikko sitten perjantaina varhaisultrassa näkyi vain pienen pieni alkio, eikä sykettä vaikka viikkoja piti olla jo 7+6. Viikon odottelun jälkeen kontrollissa todettiin, että kehitys on tosiaan lakannut jo noin viikolla 5-6, joten sain lääkkeet tyhjennystä varten. Ne tuntuvat tepsivän, onneksi, ja tänä perjantaina tsekataan, mikä tilanne. Tätä ketjua selailtuani muistin myös jälleen tuon vadelmanlehtiteen olemassaolon, ja hain sitä eilen. Tuntuu tehostavan kohdun supistelua ja eilen taas vuoto ja menkkajomotukset voimistuivat. Todella toivon, että kaikki tulee reippaasti ulos, koska haluttaisiin päästä uutta yrittämään mahdollisimman pian...

Meillä toiveissa toinen lapsi, esikoinen syntynyt 06/17, eli nyt jo alkaa tulla ikäeroa vähän enemmän kuin alun perin toivottiin. Yritys toki aloitettiin vasta viime lokakuussa, eli olihan tämä ihan odotettavissa. Joulukuussa ehdittiin jo ensimmäistä kertaa iloita, mutta se oli vain kemiallinen raskaus, meni kesken ihan alussa.

Luulin jo itkuni itkeneeni, mutta huomaan yhä vain herkistyväni milloin mistäkin. Viimeksi, kun esikoinen ilmoitti vakavana aamiaispöydässä, että hänestä olisi ihanaa saada pikkusisko. Sain onneksi pari päivää sairaslomaa, joten nyt vielä saan rauhassa vetistellä kotona. Huomiseksi pitäisi koota itsensä, ja mennä töihin, huoh.

Pahoittelut tänne joutumisesta
Kannattaa antaa vaan itkun tulla kun itkettää se helpottaa.
Mulla herkistää vieläkin kun joissain tilanteissa kun lapset mainitsee esim. että meitä olisi kesällä ollut 3, nekin kun ootti niin kovasti
Ja tästä on jo 3kk kuitenkin aikaa,mutta luulen että nää menetykset jättää jälkensä kyllä ikuisesti
Toivottavasti tyhjennys sujuu hyvin ja pääsette nopeasti uuteen yritykseen, voimia!

 

Liitynpä lokakuisista tänne kun en oikein tiedä mitä on tulossa.
Tänään rv 7+3 ultrassa todettiin keskeytynyt keskenmeno. Alkio vastasi rv 6+5, mutta ei sykettä, eikä väridopplerilla mitään virtauksia.
Monen puhelun kautta sain ajan sairaalaan perjantaille kun haluan keskeytyslääkkeet, enkä odotella alkaako vuoto joskus itsestään. Kukaan ei oikein tiennyt mihin mun pitää ottaa yhteyttä kun ei ollut kätilö tehnyt sähköistä lähetettä, eikä sairaalan mukaan ole päivystysasia.
2012 ollut spontaani keskenmeno rv 6+0 ja se oli kuin todella runsat menkat, eli viikon vaan kesti vuoto.

 

Pahoittelut @mimmi92 että jouduit tänne. Hyvä kuulla, että sait sairaalaan ajan. Mulla oli ihan sanat ajatukset keskenmenon aikaan, etten halunnut odotella mahdollisesti viikkokausia spontaania vuotoa. Harmillista kuulla, että oot jäänyt tuolla tavalla "tyhjän päälle", ettei oikein kukaan ota vastuussa hoidosta. Toivottavasti perjantaina asia selkiää, saat lääkkeet ja tyhjentyminen alkaisi pian.

Pahoittelut myös @_hosuli_ ketjuun liittymisestä. Mukava silti kuulla, että tuo vadelmanlehtiteevinkki ei mennyt ihan hukkaan. Itse en sitä ehtinyt keskenmenon yhteydessä käyttää, mutta jospa tuo pussi säilyisi käyttökelpoisena seuraavaan raskauden jälkivuotoon asti.

 

Liitynpä lokakuisista tänne kun en oikein tiedä mitä on tulossa.
Tänään rv 7+3 ultrassa todettiin keskeytynyt keskenmeno. Alkio vastasi rv 6+5, mutta ei sykettä, eikä väridopplerilla mitään virtauksia.
Monen puhelun kautta sain ajan sairaalaan perjantaille kun haluan keskeytyslääkkeet, enkä odotella alkaako vuoto joskus itsestään. Kukaan ei oikein tiennyt mihin mun pitää ottaa yhteyttä kun ei ollut kätilö tehnyt sähköistä lähetettä, eikä sairaalan mukaan ole päivystysasia.
2012 ollut spontaani keskenmeno rv 6+0 ja se oli kuin todella runsat menkat, eli viikon vaan kesti vuoto.

Pahoittelut
Toi on kyl niin väärin et joutuu oottelee kun haluis vaan homman nopeesti pois alta
Mut taitaa olla käytäntö kun itsekin jouduin vaan ootella ensin keskemmenon toteamisesta uutta aikaa, sitten lääkkeitä mitkä ei toiminu ja taas ootella uutta aikaa uusille lääkkeille jne.
Pidän peukkuja et lähtee hyvin tyhjenee eikä komplikaatioita tulis, Tsempit

 

Kyselen jo etukäteen täältä lääkkeellisesltä tyhjennyksestä, että onko vuoto ja kivut kuinka runsasta?

Mietin että jos otan lääkkeet pe pystynkö järjestämään lapselle vkl kaveri ja sukulaissynttärit.. Vai kannattaako suosiolla lykätä maanantaihin?

 

Kyselen jo etukäteen täältä lääkkeellisesltä tyhjennyksestä, että onko vuoto ja kivut kuinka runsasta?

Mietin että jos otan lääkkeet pe pystynkö järjestämään lapselle vkl kaveri ja sukulaissynttärit.. Vai kannattaako suosiolla lykätä maanantaihin?

Toi on vähän paha kun on niin erilaisia tarinoita kuullut,toisilla se hoituu vain niillä "runsailla menkoilla" tai sit se ääripää
Mullahan ei ne ekat lääkkeet tehny mitään kun vaan oksensin ja tuli lapsivedet, siitä 5päivän päästä sain uudet lääkkeet ja ne sit lähtikin toimii niin että tuntui et vuodan kuiviin ja jouduinkin ensiapuun.
Edit. Ja vastaus kysymykseesi niin Ite siirtäisin kyl varmuuden vuoks

 

Ohho, mulla ei näköjään ilmoitukset toimi tästä ketjusta. Ihan kumma tämä uusi palsta...

@mimmi92 Tosi kurjaa että jouduit sinäkin tänne, meitä entisiä lokakuisia onkin ihan joukolla... Mulla toistaiseksi lääkkeellinen tyhjennys ei ole ollut kovin fyysisesti rankka. Ainoastaan lauantai-iltana (aloitin lääkkeet aamulla) oli muutama tunti että sai ravata vessassa ja joka kerta tuntui tulevan isoja klönttejä (sorry...) pyttyyn ja turvotti hirveästi ja maha kramppaili/poltteli. Mulla on tavallisesti aika kivuttomat menkat eli en siihen osaa verrata mutta synnytykseen verrattuna todella lieviä kipuja (mun lääkäri nimittäin sanoi että tuntunee synnytyssupistuksilta - mutta hän onkin mies). Parina iltana oon joutunut ottaa 500mg paracetamolia, siinä se. Ja nyt jo tosi lievää tiputtelua. Perjantaina selvinnee, onko tehnyt tehtävänsä.

@Korallikala Kiitos vadelmanlehtiteevinkistä! Eikä sitä kannata jättäö kaappiin odottamaan, sen pitäisi auttaa myös kierron palauttamisessa normaaliin ja alkuraskauden pahoinvoinnin helpottamisessa.

Mulla on varovaisen toiveikas olo, kun vuotelu alkaa helpottaa. Mutta ehkä tämä on vain joku välivaihe ja kohta jatkuu... Tilasin jo raskaustestejä (selvisi myös että täällä mun asuinmaassa liuskatestit on kiellettyjä, jouduin tilata Saksassa asuvan kaverin kautta!) että viikon/parin päästä voin ruveta testaamaan negaa tästä keskenmenosta.

Kerroin töissä mun lähiesimiehelle joka oli tosi ihana ja myötätuntoinen, vieläkin ihan itkettää kun sitä ajattelen. Nyt jos tulee jotain niin voin helpommin olla pois tai järjestellä joustavasti töitä.

 

Pikapäivityksenä: lääkärin mukaan kohdussa näkyi vielä ihan pikkuisen raskausmateriaalia, joka kuitenkin todennäköisesti poistuu seuraavien kuukautisten mukana. Hän pyysi tulemaan vikaan tarkastukseen menkkojen jälkeen. Eli sinänsä hyviä uutisia koska lääkkeet toimivat ja selvisin tosi vähällä vuodolla.

Olen silti ollut eilisen ja tämän päivän ihan maassa. Masentaa ettei meille tulekaan tänä vuonna vauvaa, ja joka paikka tuntuu olevan täynnä muistutuksia asiasta. En jaksa keskittyä töissä enkä jaksa oikein mitään muutakaan. Koko ajan itkettää ja haluaisin vaan maata sängyssä...

 

Voi @_hosuli_ Tsemppihalit. Ei tähän oikein löydy sanoja, myötätuntoa vain.

 

Noniin tänään ultrassa sama tilanne ja sain suun kautta mifegyne tabletin. Päädyin nyt aloittamaan cytotecit jo huomenna kun en saa olla yksin tyhjennys päivänä kotona ja mies ei pysty olemaan pois töistä ensiviikolla.
Täytyy toivoa että su olisin jonkin näköisessä kunnossa, raskaudesta ei ehditty kertomaan onneksi kenellekään, eikä haluaisi alkaa lapsen juhlia perumaan.
Oli kuitenkin helpottava tietää että pääsee osastolle, jos tuntuu ettei pärjää kivun tai vuodon määrän kanssa. Panacodeja sain myös kotiin.
Raskaustesti pitää tehdä 4 viikon päästä ja jos se nega niin voi aloittaa heti yrityksen. Ajattelin kyllä testata jo 2 viikon päästä.

 

@_hosuli_ olen pahoillani menetyksestäsi. Tuo alakuloisuus, itkuisuus ja keskittymisvaikeudet ovat myös mulle tuttuja. Pitää yrittää olla armollinen itselle ja toimia niin kuin itsestä tuntuu helpoimmalta. Mulla meni raskaimman keskenmenon jälkeen varmaan puolet työpäivistä googletteluun ja keskustelupalstojen lukemiseen...

Kävin tällä viikolla noin vuoden tauon jälkeen työpsykologilla ja tuli kyllä taas kevyempi olo. En enään oikeastaan puhu kenellekään aikaisemmista keskenmenoista, koska tuntuu, että niistä on jo niin paljon aikaa, että pitäisi olla jo päässyt yli, mikä ei tietenkään pidä paikkaansa. Oli huojentavaa saada taas selittää niitä samoja juttuja, joita on käynyt päässään läpi tuhat kertaa, ihmiselle, jonka työ on kuunnella. Suosittelen lämpimästi.

Täällä on kohta taas piinaviikko käsillä. Ovulaatio oli ma-ti välisenä yönä.

 

@_hosuli_ olen pahoillani menetyksestäsi. Tuo alakuloisuus, itkuisuus ja keskittymisvaikeudet ovat myös mulle tuttuja. Pitää yrittää olla armollinen itselle ja toimia niin kuin itsestä tuntuu helpoimmalta. Mulla meni raskaimman keskenmenon jälkeen varmaan puolet työpäivistä googletteluun ja keskustelupalstojen lukemiseen...

Kävin tällä viikolla noin vuoden tauon jälkeen työpsykologilla ja tuli kyllä taas kevyempi olo. En enään oikeastaan puhu kenellekään aikaisemmista keskenmenoista, koska tuntuu, että niistä on jo niin paljon aikaa, että pitäisi olla jo päässyt yli, mikä ei tietenkään pidä paikkaansa. Oli huojentavaa saada taas selittää niitä samoja juttuja, joita on käynyt päässään läpi tuhat kertaa, ihmiselle, jonka työ on kuunnella. Suosittelen lämpimästi.

Täällä on kohta taas piinaviikko käsillä. Ovulaatio oli ma-ti välisenä yönä.

Mullakin tulee vielä välillä "romahdus" vaiheita, onneksi jo kuitenkin enemmän on hyviä kuin huonoja päiviä mut aika parantaa haavat vaikka mielestä ei katoa koskaan
Me piinaillaan suht samoihin aikoihin sitte, mul oli flo:n mukaan eilen ovis, nyt on jotenkin hyvä fiilis eikä yhtään lannistunut kuin taas viime kuussa, jospa tää olis se tärppikierto, toivottavasti monella meistä

 

@Alinna86 tsemppiä piinailuun! Toivottavasti hyvä fiilis jatkuu. Itsekin yritän opetella positiivisempaa asennetta, ei siitä varmasti haittaakaan ole.

Olin saanut Omakantaan lausunnon viime viikolla otetuista labrakokeista ja vahvistuksen, että lähete on lähtenyt km tutkimuksiin. Nyt sitten odotellaan noin 3 kuukautta, että tutkimukset alkavat.

 

@Alinna86 tsemppiä piinailuun! Toivottavasti hyvä fiilis jatkuu. Itsekin yritän opetella positiivisempaa asennetta, ei siitä varmasti haittaakaan ole.

Olin saanut Omakantaan lausunnon viime viikolla otetuista labrakokeista ja vahvistuksen, että lähete on lähtenyt km tutkimuksiin. Nyt sitten odotellaan noin 3 kuukautta, että tutkimukset alkavat.

Kuin myös!
Me saadaan vastauksia huhtikuun lopussa koskien näitä keskenmenoja.
Voihan se toki olla ettei mitään vikaa löydykään niinkuin 50% tapauksista. Et on vain huono tuuri.

 

Miten teillä mies on kokenut keskenmenon?

Mä en oikein osaa lohduttaa kun alkaa itseä itkettää ja toinen on ihan rikki. Mies oli tosi positiivisella mielellä raskausajan ja uskoi että kaikki menee hyvin. Ei siis ainakaan toistaiseksi uskalla yrittää uudestaan. Tämä taas saa itselle pahan mielen kun uusi raskaus varmasti taas parantaisi oloa.
Mähän kävin näitä mitä jos kaikki ei menekkään hyvin pelkoja läpi pitkään jo ennen kuin alettiin yrittämään. Melkein 2v siis jahkailin uskaltaisiko sitä vielä yrittää yhtä lasta kun 3 lottovoittoa jo saanut.

Nyt myös mietityttää oliko tämä tyhjennys tässä vai onko pahempaa luvassa.
Laitoin cytotecit klo 7 ja n. 9 aikaan alkoi verinen vuoto. 10 aikaan tunsin että nyt niitä lääkärin kertomia hyytymiä alkaa tulemaan, mutta olikin ihan selkeä alkio ja istukka. Tässä vaiheessa tuli itku kun tajusin että se olikin jo noin iso ja raskaus on ohi. Sen jälkeen tullut vaan veristä vuotoa ja ihan normaalilla siteellä pärjää, eikä ole kuin pientä menkkamaista särkyä. Ilman lääkettä pärjää ihan hyvin.

 

Miten teillä mies on kokenut keskenmenon?

Mä en oikein osaa lohduttaa kun alkaa itseä itkettää ja toinen on ihan rikki. Mies oli tosi positiivisella mielellä raskausajan ja uskoi että kaikki menee hyvin. Ei siis ainakaan toistaiseksi uskalla yrittää uudestaan. Tämä taas saa itselle pahan mielen kun uusi raskaus varmasti taas parantaisi oloa.
Mähän kävin näitä mitä jos kaikki ei menekkään hyvin pelkoja läpi pitkään jo ennen kuin alettiin yrittämään. Melkein 2v siis jahkailin uskaltaisiko sitä vielä yrittää yhtä lasta kun 3 lottovoittoa jo saanut.

Nyt myös mietityttää oliko tämä tyhjennys tässä vai onko pahempaa luvassa.
Laitoin cytotecit klo 7 ja n. 9 aikaan alkoi verinen vuoto. 10 aikaan tunsin että nyt niitä lääkärin kertomia hyytymiä alkaa tulemaan, mutta olikin ihan selkeä alkio ja istukka. Tässä vaiheessa tuli itku kun tajusin että se olikin jo noin iso ja raskaus on ohi. Sen jälkeen tullut vaan veristä vuotoa ja ihan normaalilla siteellä pärjää, eikä ole kuin pientä menkkamaista särkyä. Ilman lääkettä pärjää ihan hyvin.

Mun mies ei ole näkyvästi surrut keskenmenoja. Raskaudet eivät olleet vielä konkreettisia hänelle. Tämä asia on aiheuttanut riitoja, mutta nyt alan pikkuhiljaa ymmärtämään, että monesti miesten tunne-elämä on kovin erilaista kuin naisten, mutta se ei tarkoita etteikö tunteita olisi. Niitä on vain vaikea ilmaista. Olisin toivonut, että olisimme voineet surra yhdessä, mutta toisaalta on ihan hyvä, että toinen ei suhtaudu niin tunteella ja kestää rankkojakin asioita ahdistumatta suunnattomasti.

Mua pelotti ensimmäisessä tyhjennyksessä tosi paljon se, että joutuisin näkemään alkion. En sitten nähnyt kuitenkaan, mutta osa istukasta poistui vasta myöhemmin ja siitä kyllä järkytyin. Jotenkin konkretisoi sen, että olin oikeasti ollut raskaana. Paljon voimia!

 

Kiitos kaikille tsempeistä. Helpottaa vähän edes tietää ettei ole ihan yksin tämän asian kanssa, kun välillä tuntuu että "pitäisi" päästä nopeammin takaisin jaloilleen ja eteenpäin. Huomasin tänään kyllä, että olen ollut vissiin koko viikon ihan fyysisesti niin väsynyt että sekin on vienyt veronsa. Nukuin aamulla puoli yhteentoista ja vielä parin tunnin päiväunet ja sen jälkeen on taas ollut helpompi suhtautua asioihin edes vähän valoisammin! Ja tuota psykologikäyntiäkin harkitsen, ehkä ensi viikolla yritän soitella.

@mimmi92 Mulla on ainakin vuoto ollut aika niukkaa muuten kuin silloin tyhjennyspäivänä kun parin tunnin aikana tuli paljon hyytymiä. Muulloinkin oikeastaan huomaan heti jos on tulossa isompaa (herään siihen jopa öisin) niin ehdin juosta vessaan. Nyt on viikko mennyt lääkkeistä, ja moneen päivään ei ole tullut muuta kuin eilen illalla vielä yksi "sattuma"...

Mun mies on oli tosi surullinen ja pettynyt keskenmenosta mutta ei ole jäänyt rypemään siihen vaan reippaasti vaan vakuuttaa että pian tärppää uudestaan. Ehkä ihan luonne-ero meillä, hän on tosi jalat maassa ja itse olen tällainen herkästi innostuva haaveilija. Putoilen sitten vähän korkeammalta aina.

@Annu83 ja @Alinna86 Pidän teille peukkuja että tässä kuussa tärppää! Kivaa jännätä edes jonkun muun puolesta, kun ite pitää vielä odotella vuodon loppua ja muuta tylsää.

 

@_hosuli_ Mä yritin myös päästä liian nopeasti takaisin jaloilleni ja syytin itseäni siitä, että en pystynyt olemaan "normaalisti". Kun mainitsin asiasta psykologille, niin hän huomautti, että olin tuolloin vielä akuutissa kriisissä ja niinhän se tosiaan oli. Näin jälkeenpäin tuntuu ihan hölmöltä, että pari kuukautta km jälkeen olisi pitänyt omasta mielestä olla jotenkin täysin toipunut.

Mä näin taas viime yönä unta, että menkat alkoivat ja nyt oon vähän lannistunut, koska mulla nuo unet yleensä enteilee niitä menkkoja. En usko enneuniin, mutta olen nähnyt noita menkka/keskenmenounia raskaana ollessa ennen km alkamista sekä ihan normaalin kierron aikana. Kaipa kroppa jollakin tasolla tietää, mitä on tulossa.

 

Pahoittelut uusille km saaneille
Mulla ollut taukoa täältä kirjoittelemaan, kun olen vaan hetken halunnut ajatella jotain muuta kun vuotoja, km:a, raskautumista... Siinä olen ihan hyvin onnistunutkin... Mutta nyt kun tullut pari pv valkovuotoa runsaammin, niin heti mielessä, et onko muka ovis!? Mulla tänään km:sta 4vk ja odottelin jo menkkoja tulevaksi ja mietin, että jos nyt muka ovis, niin pikkasen tulee taas pitkä kierto tästä
Eikä olla edes päästy hyödyntämään tätä mahdollisuutta, kun on ollut jotenkin lukko päällä seksii tuon km jälkeen...ensin oli tietty ne vuodot, mut nyt kun pikku hiljaa alkaa taas jotain edes tuntemaan, niin mies ei oikein ole ollut mukana.. Hän on tän km:n ottanut kaikkinensa tosi hyvin ja puhunut vaan että uutta yritystä tms., mut nyt sit ärsyttää kun kuitenkaan ei ole jaksanut nyt viikonloppuna innostua... Tietty en minäkään ole sanonut, että nyt ehkä ovis?, mut ei hän ole koskaan ollut myöskään sellainen että aina tekis mieli... Mikä tuonut omia lisähaasteita tähän puuhaan Huoh...noh, ehkä tää pikku hiljaa taas koko touhu tästä alkais normalisoitumaan! Niin ja siis liuskaovistestit näyttäneet koko ajan negaa, siksi en näistä limoista tiedäkään tarkoittavatko edes mitään.....

Kiitos vinkistä vadelmanlehtiteestä jo ennen ovista en tiennytkään että se toimii myös silloin! Googlettelin tuota ja törmäsin poimulehtiteehen myös, oletteko siitä kuulleet ja mistähän sitä saisi ostettua? niiku kaupoista...

 

Tänään ollut täysin kivuton päivä ja vuotokin jo niukkaa. Jotenkin epäilyttää että tuliko sieltä nyt kaikki ulos kun jotenkin luulisi että pitäisi myös jotain limakalvon palasia tulla (sori). Äh, eipä se auta kuin odotella mihin suuntaan tämä nyt tästä etenee.
Ehkäisyä ei nyt ainakaan oteta käyttöön ja se on muutenkin ollut mun vastuulla aina, mies ei siis koskaan ole itse ollut halukas ehkäisemään raskauksia ja ollut sitä mieltä että saa tulla niin monta lasta kuin jaksetaan itse hoitaa. Eipä kyllä seksi ole mielessä, mutta voihan se taas olla kun vuoto loppuu
Mieliala tänään jo ihan hyvä ja tulevaisuus näyttää valoisalta. Muistan kyllä että ensimmäisen keskenmenon jälkeen tulikin sitten monen kuukauden jälkeen todella paha olo kun uutta raskautta ei kuulunut ja laskettu aika oli ja meni.

 

7. päivä tyhjennyksestä ja maanantaista saakka vuoto ollut runsasta, olikin vaan joku hyytymä tulppana, eikä näytä yhtään vähenevän. Tunnin välein saa yösidettä vaihtaa. Täytyy varmaan joku rautakuuri tähän väliin aloittaa. Ei kuitenkaan pyörrytä tms. että en usko liikaa vuotavan, mutta enpä ole muuta jaksanut kuin makoilla sohvalla.

Kauanko teillä on vuoto kestänyt?