Kannattaa testaa uudelleen. Mullakin on jo kohta 5 viikkoa sitten kkm ja edelleen testi positiivinen, en tosin ite oo saanu negaa vielä kertaakaan. Mut jos sulla viiva lähtee vahvistuun ni eiköhän se ois sit uutta raskauttaPikainen kysymys.. keskenmenosta on kuukausi. Ultralla katsottiin heti kuukausi sitten että kohtu on tyhjä. Raskaustestiä en ole tehnyt, vuoto loppui viikossa. Menkkoja ei näy. Kun sitten tein pregcheckin kaks päivää sitten (illalla) siinä ei näkynyt oikeen mitään, kun taas tänä AAMUNA tein uuden ja siihen piirtyi haamujen esi‐isä. Eli kysymys kuuluu: voiko olla vielä ihan vähän raskaushormonia siitä kesken menneestä raskaudesta että se näky tänä aamuna noin hennon hentona testissä??
Kiitos @Shibali. Meillä meni tosi pitkään, että saatiin päätös tehtyä, että lasta aletaan yrittämään. Silloin ajattelin, että jos ei onnistu, niin ollaan sitten kahdestaan. Ei käynyt mielessäkään, että voisi käydä niin, että raskaus alkaa kohtalaisen helposti, mutta päättyy kerta toisensa jälkeen.Voi ei @Annu83 oon niin pahoillani että oot joutunut kokeen noin monta keskenmenoo <3 voimia sinne kovasti <3 toivottavasti pääsette pian tutkimuksiin ja saatte apua että sitten seuraavalla kerralla tulee pikkuinen syliin asti <3
Miksi et ole vielä käynyt ultrassa?Heippa!
Tulin tänne kyselemään kokemuksia. Voi nimittäin olla, että raskauteni on mennyt kesken.
Menkkojen normialkamisaika olisi jotakuinkin nyt. Eilen oli tosi kovia kipuja, joihin panadol auttoi vain hetkeksi. Myös veristä vuotoa, ei kuitenkaan hyytymiä. Nyt kivut ovat hellittäneet, samoin vuoto, mutta eivät tyystin lakanneet. Pientä vuotelua on ollut pitkin matkaa, tänään alkoi 14 rv.
En ole käynyt vielä ekassa ultrassa.
Onko mitään mahdollisuuksia, että vauva vielä olisi hengissä? Kivut olivat nimittäin tavallisiin menkkakipuihinikin verrattuna kovat. Yhä on vatsassa nipistelyä ja "täyttä" oloa, siteeseen saakka ei vuoda.
Suurin osa ei tiedä mitä sanoa ja osa ei voi tietää miltä tuntuu jos ei ole itse kokenut. En itsekään tiennyt siinä vaiheessa kun kaveri kertoi kun heille kävi niin.Miten rankkaa teillä on ollut henkisesti keskenmeno(i)sta toipuminen? Oletteko saaneet tukea perheeltä ja ystäviltä ja miten muut ihmiset, kelle olette kertoneet, ovat suhtautuneet asiaan? Mulle melkein rankinta on ollut se, että kukaan ei oikein uskalla/kehtaa kysyä, miten mulla menee ja monet yrittävät käyttäytyä niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tiedän, että se on vain kohteliaisuutta, ei haluta loukata/puuttua, mutta itselle tulee helposti sellainen olo, että minussa on nyt jotain niin pahasti vialla, että asiasta ei voida edes puhua. Edes omat perheenjäsenet eivät uskalla tarjota tukea. Jos jotain olen näistä koettelemuksista oppinut, niin sen, että aina kannattaa kysyä, onko kaikki hyvin/haluatko jutella. Ei siinä kuitenkaan itse menetä kuin ehkä hitusen ylpeydestään, jos saa tylyn vastauksen. Tiedän, että pitäisi itse puhua avoimemmin asiasta, mutta se on todella vaikeaa. Jotenkin tarvitsisin varmuuden, että toinen oikeasti haluaa kuulla ja pystyy ottamaan vastaan rankkojakin asioita ilman, että vaivaantuu tai alkaa säälimään. Eniten pelkään juuri sääliä ja leimautumista. Sitä, että mun kanssa ei voida enään olla normaalisti.
Hirveätä, että jotkut ovat jopa syyttäneet tai neuvoneet. Itse olen kokenut asian vähättelyä, mikä ei varmasti ollut tahallista, mutta satutti silti. Tuo, että km on tabu on kyllä totta ja mielestäni todella haitallista. Olisi niin vapauttavaa, jos asiasta voisi puhua avoimemmin. 2. keskenmenon jälkeen olin niin shokissa, että kerroin monelle ja sain parilta ystävältä myös todella paljon tukea, mutta sitten oli myös muutamia, joille näin jälkeenpäin ajatellen ei ehkä olisi kannattanut kertoa. Mies kuuntelee myös ja tukee parhaansa mukaan, mutta ei voi tietenkään kokea asiaa samalla tavalla kuin minä ja on paljon nopeammin valmis jatkamaan normaalia elämää. Pahimmassa vaiheessa kävin myös työpsykologilla. En jotenkin ole kehdannut hakea apua neuvolasta, kun en koe kuuluvani enään heidän asiakaskuntaansa.Suurin osa ei tiedä mitä sanoa ja osa ei voi tietää miltä tuntuu jos ei ole itse kokenut. En itsekään tiennyt siinä vaiheessa kun kaveri kertoi kun heille kävi niin.
Siinä vaiheessa sitä itse en ollut kokenut.
Toki yritin lohduttaa ja tsempata eteenpäin mut voi olla ettei kaikki tajua edes niinkään tehdä. Mikä on ikävää. Keskenmeno on vähän tabu, kiellettyä puhua, itsestä niin ainakin tuntui.
Itsellä 3 km tässä 10kk sisään, toiset tukee, toiset ajattelee sen olevan pikkujuttu, niin vain tapahtuu monelle (nää on yleensä niitä jotka ei itse ole km kokenut) toiset alkaa syyttelee ja kertoo mitä pitäis tehä ja kuinka toimia.
Minust jokainen km on ollut menetys ja olin aivan rikki tästä edellisestä, itkin monta päivää, se sattuu ja saa sattua, siitä pitää keskustella jotta toipuu, ja voi jatkaa elämää ja kun kipu on väistynyt ehkä yrittää uudelleen raskautta. Aikaa kun kuluu päivät helpottuu.
Voitko kenties puhua puolisolle? Entä neuvola? Mun mies oli äärettömän ihana ja me vieläkin puhutaan asiasta (aikaa kulunut 5viikkoa edellisestä) ja mietitään että kohta oltais saatu tietää sukupuoli jne. Mulla myös paras ystävä tuki ja oli apuna tässä viimeisessä menestyksessä mut suurin osa ei vaan ymmärrä kaikkia näitä tunteita, siksi tulin tännekin vielä, vertaistukea hakemaan.
Tsemppiä
Samat fiilikset.Kuukautiset ei oo vielä alkaneet tuulimunan jälkeen. Tyhjennysvuodon loppumisesta alkaa olla neljä viikkoa. Inhaa kun ei tiedä miten kierto menee. Alkaako menkat vai eikö ala. Mahdollisuus raskauteenkin on. Vähän samantyyppisiä oireitakin on nyt kuin silloin tuulimunaraskaudessa.. epävarmuudessa eläminen on piinaavaa.
Meille sanottii et ei tarvii ootella mitää. Eikä kyl olla ehkäistykään, tulee jos tulee Mut tääkin on niin lääkäri kohtaista. Eihän siinä muuta "vaaraa" oo ku et raskauden kesto hankaloituu jos ei oo menkkoja välissä ja kunta joutuu kustantaa yhen ylimääräisen ultran.Siis sillon tän kuun alussa tein melkeen negan, tositosi haalea oli. En tiiä oltiinko tyhmiä kun ei odotettu, että oisi ollut täysin nega ennen seuraavaa yrittämistä. Nyt en oo testejä tehnyt. Aattelin lauantaina aikaisintaan jos menkat ei oo siihen mennessä alkanut.
Hei!Meille sanottii et ei tarvii ootella mitää. Eikä kyl olla ehkäistykään, tulee jos tulee Mut tääkin on niin lääkäri kohtaista. Eihän siinä muuta "vaaraa" oo ku et raskauden kesto hankaloituu jos ei oo menkkoja välissä ja kunta joutuu kustantaa yhen ylimääräisen ultran.
Itekin testaan kans ens viikol jos ei menkkoja siis kuulu