Hei kaikille! :wave:
Pitkästä aikaa.. Mistähän alottaisi?
Andalalle mahdottomasti onnea, ihana juttu! :heart: Ja
Veenalle sata halausta, oon tosi pahoillani. Tietysti kaikille muillekkin halauksia, jotka niitä tuntee tarvitsevansa.
Meillä on menny vähän alamäkeä viimeset ajat, toivottavasti nyt paranemaan päin.. Eli kaikki pettymykset, työväsymys ja siis ihan kaikki sai mut romahtamaan ja ottamaan aikalisän tästä yrittämisestä -ja miehestä. Ollaan siis asuttu tässä yhdessä koko ajan, mutta viimeseen kuukauteen ei olla muuta kun nukuttu samassa sängyssä. Oon ollu aika paljon yksin ja miettinyt kaikenlaisia asioita minuun, mieheen ja yhteiseen tulevaisuuteen liittyen... Oli aika, jolloin olin kävelemässä ulos tästä suhteesta.
Nyt alkaa näkyä valoa tunnelin päässä. Kyllä mä miestäni rakastan, on vaan ollut liian raskasta. Tästähän on suunta vain ylöspäin, eikö? Paljon on vielä puhuttavaa, mutta enää sitäei sävytä epätoivo. =) Niin, ja 7 vuotta tuli just täyteen...
Sori tää purkautuminen, ei oikein oo ollut ketään kelle puhua. Kaikki kuvittelee mun elämän olevan niin täydellistä.
Eli ensi kierrossa jatkuu yritys (uskoisin näin) ja anteeksi vielä omanapaisuus.. :ashamed:
Olette kaikki mun ajatuksissani