~KesäMassut 2007~

swerfiel; siis mulla just samoin noin, että kouristaa niin mahottomasti mahasta oksentaessa niin käy näin... ja ihana että en ole ainut jolla näin on. Ajattelin että jos olen vaan ainut ku jo tässä vaiheessa näin on.. voi olla isompaa se vaiva kyllä ku maha kasvaa... mutta sen näkee sitte. Kai se on vaan kestettävä.. :/

 

Moonlight, elättelen toivoa, että se loppuisi sitten samaan aikaan oksentelun kanssa, ainakin näin suuremmissa määrin. Elättelen myös toivoa, että tämä oksentelu loppuisi ennen synnytystä. :kieh:

 

Ei apua, kuinka paljon tekstiä taas parissa päivässä!

Me kun odotettiin esikoista, niin mies oli semmonen tunteeton tuppisuu. Tietenkin sitä ite loukkaantui, kun toista ei tuntunut muka yhtään kiinnostavan vauvan tulo. Kyllä se siitä sitten alkoi paijata ja pussailla masua, kun masussa tuntui liikkeet. Ja mitä pitemmälle päästiin, niin alkoi ostelemaan kaikenmaaliman vaatteita, tutteja, pyllypyyhkeitä, nenänniistimiä jne. ihan oma-aloitteisesti Tunteeton tuppisuu katosi kuin napinpainalluksesta, kun poika syntyi ja mies pääsi ottamaan pienen omaan syliinsä!

Raskaus vaan jotenkin on etenkin tässä alussa niin naiselle kuuluva juttu: pahoinvointi ja hormonimyllerrys tuntuu naisessa, vauva on naisen sisällä ja sitä myöten myös naisen ajatuksissa (puhun ainakin omasta puolestani) ihan koko ajan! Miehelle vauva on aika kaukainen käsitys marraskuussa, kun sen saa käsiin vasta kesäkuussa. Eli tässä raskaudessa en aio loukkaantua, jos mies ei vielä hehkuta onneaan uuden vauvan puolesta. Tiedän kuitenkin varmasti, että lapsi on hänenkin puolestaan tervetullut, ihana asia. Etenkin kun sitten voidaan hankkia uusi auto

Huomenna eka neuvola! Tulee ihan esikoisen eka neuvolakerta mieleen. Kutkuttava jännitys! Toivottavasti täälläkin sattuu mukava th kohdalle!

-ebbuliini rv 8+5-

 

Huomenta, kaikille kesämasuille!

Rohkenen minäkin liittyä joukkoonne mukaan, kun olen vihdoin saanut kuulla pikkuisemme sydänäänet (viime viikolla lääkärineuvolassa) ja nähdä kaverin polskimassa ultra-kuvassa (toissa päivänä äitiyspolilla).
Olen käynyt lähes päivittäin lukemassa tarinointianne. Täällä on kyllä läsnä raskausajan tuntemusten koko kirjo; ilot ja surut. Näin ensikertalaiselle kaikkenlainen vertaistuki on tarpeellista.
Täällä Savon suunnalla aviomieheni kanssa siis odottelemme esikoista, joka sai alkunsa yllättävän nopeasti eli yhdet kuukautiset ehtivät tulla pillereiden lopettamisen jälkeen. Olemme kumpikin ihmeissämme ja kiitollisia uudesta alkavasta elämästä.
Laskettu aika on 2.6. Jännä, miten tuota tulevaa kesä vauvaa voi nyt jo rakastaa niin paljon. Sydänäänten kuuleminen oli vallan huikea kokemus. Jotenkin siihen saakka olin epäillyt, onko masussa kuitenkaan ketään, vaikka oireet olivat rajut. Harmi kun mieheni ei päässyt kuuntelemaan sydänääniä töiden takia, mutta ehkä seuraavassa neuvolassa sitten. Ultrassa kävimme yhdessä ja oli ihana, kun mies piteli kädestä kiinni. Kyllähän se jännitti, onko kaikki kunnossa. Hyvältä näyttäisi, vaikkei mitään virallisia tuloksia ole vielä saatukaan.
Vointi alkaa olla jo hyvä, vaikka välillä iskee kamala väsy ja ruokailun pitää olla säännöllistä. Ihan alkuraskaus oli rankka, koska oksentelu oli rajua. Jouduin jäämään sairaslomalle ja puolitoista viikkoa lähinnä hiippailin yöpuvussa ja makasin sängyssä. Edes juomiset eivät meinanneet pysyä sisällä ja paino laski varmaan viitisen kiloa. No nyt alkaa maha jo olla pyöreä. Iltaisin peilin edessä sitä ihmettelen Toivottavasti paino ei nouse liian nopeasti. Neuvolatäti sanoi, että suht hoikilla ihmisillä paino nousee enemmän raskauden aikana.
Nyt tulee kauheasti sepustusta omista asioista... Täällä on juteltu miesten suhtautumisesta vauvelin tuloon. Mun mieheni on ollut ihan kivasti mukana, omalla tavallaan. Ei hänellä ole tarvetta kauheasti analysoida isäksi tuloa ja stressata jännittämisellä. Hän vain ottaa asiat vastaan sellaisina kuin ne tulevat ja valaa minuunkin toivoa ja levollisuutta, jos alan liikaa huolehtia kaikesta mahdollisesta, mikä voisi mennä pileen. Autokuume iski miehelle heti, kun vauvan tulo selvisi. Piti näet saada turvallisempi auto ja se töröttääkin jo tuolla takapihalla. Vauvavakuutuksesta ja tällaisista käytännön asioista mies on kiinnostunut. Kai se on hänen tapansa valmistautua uuteen tulokkaaseen. Tunnepuolen vatvonta jää sitten minun osakseni ja sitähän riittää. Kasvatusasioista ja sen tyyppisitä olemme keskustelleet jonkin verran. Lieneekö opettajien ammattitauti, molemmat kun sellaisia satumme olemaan
Omat kiukkupuuskani ovat hieman rasittavia, kun oma tyytymättömyys meinaa voittaa ystävällisyyden ja rakkauden. Plääh! Onneksi mies on jämpti. Tiettyyn rajaan asti hän ymmärtää, mutta pistää sitten stopin, ettei hänenkään tarvitse kaikkea, varsinkaan turhaa haukkumista ja mäkätystä sietää. Joku täällä kirjoittikin hyvin, ettei raskauden takia tarvitsisi naista pumpuliin kietoa tai palvelemaan ryhtyä. Tosin oli ihana, kun pahimman pahoinvoinin aikaan mies toi viikonloppuisin leivät ja appelsiinimehin sänkyyn, kävi kaupassa ja muutenkin huolehti monesta asiasta. Luulen, että kaikki tuollainen käytännöllinen huolehtiminen on miesten tapa ilmaista, että he ovat kiinnostuneita vauvan tulosta ja haluavat olla siinä mukana. Naisena vaan niin kaipaisi sitä kunnon keskustelua, jossa pyöritellään asiat ympäriä ja pohjiaan myöten. Onneksi on nämä keskustelupalstat.

Hui, tuli pitkä viesti, joten piste tähän kohtaan. Jatkossa osaan toivottavasti paremmin kommentoida teidänkin viestejänne, enkä vain höpise omasta navastani.
Kivaa päivää!


Manteli ja Masumatkaaja 12+5 (ultran mukaan olisi jo 13+1, mutteivät vaihtaneet laskettua aikaa, joten keikun keskuisissa)
<br><br>

 

Huomenta!

Viime yönä sitten koin sellaisen 'repäisykivun' vai mikä sen oikea nimi nyt onkaan?

Käänsin vissiin vähän liian nopeaan kylkeä ja sit tuntui sellainen repivä, vähän polttava kipu oikealla sivulla (alhaalla), joka tuntui jatkuvan ikuisuuden... hengittäminen oli vaikeaa, tuntui niin pahalta.

Nyt aamullakin on vähän 'aristellut' tuntuu että ei mitään pikaliikkeitä tai voi sattua.

Onko mulla ollut näin pahaa tämä? Ja mikä tän oikea nimi nyt olikaan?

Huomenna on sydänäänten kuuntelu!!! (anteeks, kun jaksan hehkuttaa).

Mutta tulen sitten illalla lukemaan kuulumiset paremmin ja muoks listaa, nyt pitää lähteä sinne hiusmalliksi *iik*

-Hiiviö & Elvis 10+4-

 

Hei taas kaikille!

Vihdoinkin jaksaa kirjoitella, pahat olot on nyt podettu ja väsymyskin alkaa hellittää

Eilen oli ensimmäinen (ja ainoa) ultratutkimus ja voi kuinka se taas olikin ihana kokemus. Kyllä siinä aina tippa tulee linssiin, kun näkee "elävänä" mönkiäisen, joka muuten ei oikein todelliselta ole tuntunut.

Vauveli näkyi ihmeen selvästi, jopa varpaat erottuivat Pituutta oli 58mm, eli vastaa täysin viikkoja. Olen tuonne alkuun ilmoittanut la:ksi 4.6., mutta ilmeiseti toisen laskutavan mukaan se onkin 3.6. Ei se niin tarkkaa ole, ei minun lapsistani kukaan ole täsmällinen ollut =)

Minullakin on niitä "repäisykipuja" tuntunut yöllä, kun nopsasti yrittää kääntää kylkeä. Aika ilkeä tunne ja aamullakin vielä jomottaa, mutta vaarattomiahan ne ovat.

Siis viikkoja kasassa nyt 12+4.

 

Heips,
Eilen oli sitten se lääkärineuvola. Aina se on yhtä tympeää, mutta ihana oli kuulla että kaikki oli kunnossa.
Vauvan sydänäänet saatiin kuuluviin ja näytti sellaista 160 sykettä. Sama kuin tytöllä on ollut, muutenkin olo on ollut hyvin samanlainen kuin prinsessan odotusaikana. Mutta ainahan se voi olla myös se toinen ja kumpi vaan on tervetullut.
Np-ultra olis sitten parin viikon päästä 4.12. Täytyy sanoa et en olis tiennyt että pystyvät kertomaan sukupuolen jo siinä ultrassa, no täällä kyllä ei mielellään kerrota ollenkaan, kun aina se mahdollisuus ettei pidä paikkaansa.
Hiiviö puhui niistä "repäisykivuista", täällä samoja tunteita joinakin öinä. Ne ovat todella kivuliaita, tuntuu että hetkeen aikaan ei itseään saa suoristettuakaan.
Ihana että täällä voi käydä välillä aina höpöttämässä, kun mekään emme ole vielä kenellekkään kertoneet.
Miehen äiti sanoi jo silloin, kun joskus aiemmin tuli vain puheeksi että toisaalta se neljäskin olisi ihan tervetullut, Niin eiköhän anoppi sitten, että ettekai te nyt. Sitten sen piti vielä soittaa mulle erikseen ja kysellä että ei kai me tosissaan, kun lapsetkin ovat hyvässä iässä nyt, niin eiköhän ne riitä.
Sanoin sitten miehelle kun raskaus varmistui, että me todellakin kerrotaan vasta sitten kun on pakko tai ei voi enään peitellä.

Se siittä. Täällä odotellaan kovasti joulua se on niin ihanaa ja lämpöistä aikaa. Lunta saisi kyllä nyt vähän tulla, jotta tulisi valosampaakin.
Nähdään taas

rv 11

 

Tervehdys kesämassuille!

Uusia mukana, kivaa! Tervetuloa tähän mukavaan pinoon! Tänne on kyllä kertynyt tosi kivaa porukkaa!

Näistä repäisykivuista on ollut puhetta. Mulla on ollut niitä kaikissa raskauksissa jonnekin 15 viikolle asti. Ovat kyllä tosi ikäviä, vaikka vaarattomia ovatkin.

Mä en uskaltanut kysyä sukupuolesta mitään np-ultrassa, vaikka kaveri sanoikin, että saattavat arvailla sitä jo niinkin aikaisin. Mulle tutkimuksen teki kätil, joka oli niin hurjan topakka täti, että meikäläinen meni ihan tupisuuksi. (Enkä edes yleensä mene!) Aion kyllä kysyä sitten rakenneultrassa (19.1.), vaikka aiemmissa raskauksissa en olekaan halunnut sukupuolta tietää. Nyt on olevinaan niin paljon "tyttöoireita" (syke 162, maha leviää kylkiin) että tekee mieli varmistaa.

Mahan kasvusta on olut paljon puhetta. Mulla on ihan kauhean iso masu, vaikka viikkoja on vasta 10+5! Tuleekohan se masu aiemmin esiin, kun tämä on jo kolmas vauva...? Maha näyttää samalta kun aiemmissa raskauksissa puolivälissä!

Viikko kallistuu jo loppua kohden! Jee!
Viikonloppuna leivotaan poikien kanssa piparkakkuja. Mulla alkaa ens viikolla oppilaiden kanssa piparien leipominen, ja kun on sitten kaks viikkoa haistellu niitä pipareita, niin saattaa jäädä omat leipomiset väliin. Siksi ollaan näin ajoissa liikkeellä... :saint:

Elin ja Saara-Antero 10+5

 

Heips, eilen oltiin ultrassa ja kaikki oli mallillaan, turvotusta 1,7. Oli oikein terhakan ja tempperamenttisen olonen kaveri=)
Äiti kyllä rakastu pahemman kerran ja isikin on ollu hyvin tunteellisen olonen...
Yhdellä päivällä heitti kaverin mitta, eli nyt siis oliskin 12+3 eikä 12+2 ajattelin ultran mukaan nyt kirjotella... eli viikko vaihtuiskin jo maanantaina....
Tosi jännää.....

Mutta olo on parempi, kasvukipuja kyllä vähän on masussa. Ruokahalu on edelleen aika olematon ja paino onkin nyt pudonnut nelisen kiloa ekasta neuvolakäynnistä=) Uus laihdutuskuuri = olla raskaana, mutta eiköhän se paino ala kohtapian jo nousemaankin=)

Jaksamisia...

Maariana ja kaveri 12+3<br><br>

 

Elin mulla tämä viides lapsi ja neljäs raskaus ja mulle ei ole vaikuttanut nuo aiemmat masun kasvuun.Vielä ei masua,littana massu,tuossa 10 viikon paikkeilla oli turvotusta mutta nyt katoamaan päin.

Tyttömasulta tuo kuulostaa!! =)
Mulla tuo vuoden vanha tyttö tuossa ja tuoreessa muistissa ja mahakuvat kaivettiin esiin.
14 viikolla multa katosi vyötärö ja 26 viikolla navan yläpuolelta alkoi masu pömpöttää.Ja mulla oli sellanen melonimasu ihan loppuun asti,korkeella ja kyljistä lähti.Takaa ei kuitenkaan nähnyt,mutta ite musta se oli tyttömasu.
No silloinkin meille sanottiin np ultrassa että tyttö tulossa,eli tiiettiin sukupuoli aikaisin jo.

Nyt seuraan innolla että tuleeko masusta erilainen!!Toivottavasti alkais aiemmin jo pömpöttää sillä musta se masu on NIIN ihana!!

Mulla alkais huomenna jo 14 viikko(ultran mukaan) ja ootan intona liikkeitä!!
Sillä tytöstä tunsin jo 14 viikolla liikkeet....Jännää!!!

 

Noniin nyt on käyty siinä neuvolalääkärin ultrassa ja kaikki oli kunnossa! Vauveli liikkuikin jo :heart: Eli olin tarkistuttamassa raskaudenkestoa ja suunnilleen samoihin meni kun varhaisraskauden ultran mukaan. Kaks mittaa otti ja toisen mukaan olis 10+5 ja toisen 10+3. Sikäli olin vähän pettyny, että lääkäri näytti vaan tosi pienen hetken vauvaa mulle eikä antanut ees kuvaa, mutta pääasia tietysti että kaikki oli kunnossa.
'
Varasin justiin ajan np-ultraan, se olis sitten 7.12. Hiiviöllä ainakin näytti olevan samana päivänä ja oliko jollain muullakin. Mahan päältä kuulema tehdään täällä se ultra. Olin vähän hämmästynyt kun aiemmin on aina tehty alakautta.

Tässä oli nyt vaan tätä omaa napaa, en vielä lukenu uusia kirjotuksia kun oli niin kiire kertomaan omia kuulumisia.

Teppana & pikku-ukko n.10+5 tai jotain.

 

Tervehdys kesämasut! Minäkin taidan uskaltautua liittyä joukkoon. Tänään rv 10+4,laskettuaika 17.6. Toista lasta odotan,esikoinen 3,5 v.
Takana vuoden sisään 2 keskenmenoa joista viimeisin elokuussa. Tänään oli lääkärineuvola ja sydänäänet kuului!!!Helpotti kummasti,kun kokoajan pieni keskenmenopeikko on kummitellut.
Oksentelen päivittäin,mutta onneksi 4 vkoa kestänyt jatkuva pahanolon tunne on loppunu.Nyt jaksaa jopa käydä kaupassa. Päivittäin olen käynyt lukemassa kirjoituksianne ja tunnen monissa asioissa samoin teidän kanssasisarien kanssa!

 

Heipsis! :wave:

Kiitokset jälleen miesasiaa kommentoineille! Jatkan jälleen aiheesta kohta...

Tervetuloa joukkoon Manteli-76 ja Helmiina! (Jäikö joku vielä huomaamatta...?)

Mainitsit Pompula81 gynekokemukset... Mulla oli pitkään tuskaa käydä missään papassa ja muissa, kun jäi ekasta sisätutkimuksesta vähän traumoja... Eka käynti nimittäin oli keskussairaalassa, kun jonotin umpparileikkaukseen ja halusivat varmistaa ettei kyse ole gynegologisesta vaivasta. Olin tosi kipee ja sattu ihan pe...leesti. Vuosien varrella oon vähitellen oppinu ottamaan rennosti, mut toi ultrareissu kyl jännittää.

Swerfiel... En toki tarkoittanut, että miehen pitäisi tyynesti tyytyä ottamaan vastaan rajattomasti kiukkua ja kitinää. Kyllä pitää miestä olla sen verran, että tarvittaessa pystyy puolensa pitämään ja sellanen mun mies kyl on. Kyse on nyt ihan siitä, ettei vetäis pussillista herneitä nenään joka kerta, kun se hormoonipurkaus tulee, vaan suodattais ne turhat huomion ja hellyyden avulla hoidettavat tilanteet. Helpottais molempien eloa. En usko kenenkään sinne pumpuliin tahtovan... Ei suhde ole terve, jos koskaan ei tule sanomista. Silloin jompi kumpi joustaa liikaa eikä sellaisessa oli mieltä... Ihmistä rakastaa sellaisena kuin on ja jatkuva tasapaino on luonnotonta ja tylsää. Tämä odotusaika tosin näin esikoisen kohdalla, ainakin meillä, on myös sopeutumisen aikaa siinä mielessä, että monissa asioissa yhteistä linjaa ei vielä ole ehditty tai tarvinnut löytää. Eri parien suhteet kun ovat kestäneet erilaisia aikoja ja ovat eri vaiheissa. Sillä voi olla hyvinkin suuri merkitys siihen, millaisia asioita odotusaikana läpi joutuu käymään.

Toisen tukemista sen verran, että kirjoituksessani mainitsin huomiomisen molemmin puolin... Naisena ja raskaudesta oireilevana kaipaan tukea, mutta haluan puolestani tukea miestäni hänen tarpeittensa mukaan. Niistä tarpeista vaan on kovin vaikea tietää ilman keskustelua. Eli mahdoton normaalia kummemmin huomioda, jos mies ei kerro ajatuksistaan. Mielestäni erityisesti tällaisessa tilanteessa ihmisen tulee voida tuntea itsensä rakastetuksi, kuulluksi, huomioiduksi jne. Onhan tämä niin monenlaisia tunteita ja ajatuksia herättävä kokemus. Toki jokainen on tässä tilanteessa itsenään ja käsittelee asiat tavallaan, mutta voi olla haitallista eristäytyä... Yhdessä se lapsi ollaan saamassa ja suhteen hyvinvoinnin kannalta olisi siksi hyvä edes osa asioista pystyä jakamaan. Omasta kokemuksesta tiedän, että suhteelle käy huonosti, jos vuorovaikutuksen päästää katoamaan. Suhteen hyvinvointi edellyttää jatkuvaa panostusta eli työtä suhteen eteen. Ei hyvinvointi ole itsestäänselvyys ainakaan mulle.

Vau*kirjan miehille suunnatusta puolesta... On ihan totta, että se kirja asettaa miehen todella kovan paineen alle. En minä ainakaan halua mieheltä liikoja vaatia... Kyllä hänenkin täytyy saada entiseen tapaan hemmotteluja ja huomiota. Tosin naisen voinnin mukaan. Itse ainakin olen pyrkinyt pitämään entiset tavat ja ilahduttamaan miestä aina välillä. Väsymykseltäni en enemmälti tällä hetkellä jaksa touhuta, mutta onneksi pienet asiat ovat merkityksellisiä ja niitä jaksan viljellä. Jos ne tekstit ihan kirjaimellisesti ottaa, niin mä ainakin ymmärrän sen viestin niin, että (ainakin) raskauden ja lapsivuodeajan suhteen hoitaminen kuuluu vaan ja ainoastaan miehelle. Ei se kyl ihan niin toimis, joten toivottavasti kukaan mies ei o niin hiiri, että täysin sen kirjan mukaan toimii. Mut on siellä myös faktaa ja neuvoja, jotka on syytä ottaa vakavasti... Ei siis ihan huono mun mielestä.

Moonlight-80... Mä puhuin siitä rv 17 raskaudesta kertomisesta / salailusta... Kyl ton ultran jälkeen vois ihan hyvin kertoo muuten, mut kun molempien vanhemmat asuu kaukana ja halutaan kertoo kasvotusten. Sit mun isovanhemmat asuu siin matkan varrella (miehen vanhempien ja mun vanhempien välissä) ja poiketaan kahvittelemassa... Niille en haluu kertoo ennen ku mun vanhemmat tietää. Onneks tosiaan on tota pehmyttä massaa, jos vaikka menis lihomisen piikkiin. Jos ne suoraan kysyy, niin tunnustetaan kyllä ja kielletään puhumasta kellekään ennen ku mun vanhemmat tietää. Toivon ettei kysy. (Ihan jo sen takia, kun mutsin vanhemmat intoutuu asiasta siinä mittakaavassa, että tuskin malttavat olla asiasta hiljaa viittä minuuttia kauempaa. Oon kuitenkin eka lapsenlapsista, joka saa lapsen.) Onneks on yks väljä huppari ja pari villapaitaa mistä valita.

Ihana lukea noita neuvola- ja ultrajuttuja... Nyt taitaa olla sellanen hyvien uutisten aika. Onnea kaikille hyviä uutisia saaneille! :flower: Toivottavasti jatko sujuu myös hyvin. Mun vuoro kertoa uutisia huomenna... Onko muita? (Hiiviö ainakin...)

Meillä juteltiin eilen sukupuoliasiasta... Ei kysytä vielä huomenna np-ultrassa, mut sitä rakenneultraa mietitään sit joulun jälkeen. Sit pohdittiin sitä yksityisellä käyntiä ja todettiin turhaks... Ultrien välillä on niin vähän aikaa ja sinä aikana on muutto ja joulu. Näytetään siis np-ultran kuvaa ja lähetetään kuva rakenneultrasta postissa tai netin kautta, jos haluuvat nähdä uudemman. Toivottavasti saadaan selvä kuva mukaan.

Tässä taas tätä tällä kertaa... Palaillaan. :wave:

 

Heippa taas ja tervetuliastoivotukset uusille KesäMassuille!

Meilläkin on luettu hiukan ihmetellen Vau*kirjan isälle suunnattua osiota. Välissä on ihan ok infoa, mutta liian usein tekstin mukaan isä on ihan tomppeli, jonka tehtävänä on vain ja ainoastaan tukea puolisoaan ja ottaa vastaan kaikki mahdollinen hymyssä suin. Ei kai se ihan niin mene... Totta kai pitää ymmärtää pahoinvoinnin ja väsymyksen aiheuttamia ongelmia ja huonon tuulen puuskia, mutta kyllä naisetkin (raskaana tai ei)osaa olla joskus ihan kohtuuttomia...

Mieheni on suhtautunut vauvan odotukseen kivasti ja olemme pystyneet hyvin puhumaan vauvan tuloon liittyvistä asioista. Aloite raskaaksi hankkiutumiseen (juuri nyt) tuli alunperinkin hänen puoleltaan, joten ehkä hän oli miettinyt asiaa itsekseen jo aika paljon etukäteen. Vaikka vauva-asiasta paljon puhummekin, niin ei mieheni kyllä vatvo niinkään tuntemuksiaan vaan keskittyy enemmän käytännön asioihin (taitaa olla aika tyypillistä ).

Np-ultra on vihdoin ensi tiistaina! Toivottavasti tulee yhtä hyviä uutisia kuin monille viimeaikoina ultrassa käyneille. Mahtavaa, kun odotettavissa on että silloin (rv 13+3) siellä pitäisi näkyä viikoilla 8+3 näkyneen pavun sijasta jo ihan muuta! Mahan kasvu vaikuttaa olevan todella yksilöllistä, joillakin kun tuntuu olevan jo tässä vaiheessa kunnon vatsa. Itseltäni ei ole vaateet päällä erotettavissa vielä yhtään mitään (rv nyt 12+5) ilman vaatteitakaan ehkä kukaan muu ei tajuaisi, että hieman pyöristynyt alavatsa ei ole normaalinmuotoinen, vaan kyllä siellä taitaa olla kohtu kasvanut. Turvotusta minulla ei pahemmin ole ja kun pehmikettäkään ei siinä kohdassa ole suuremmin, niin olen uskaltautunut tulkitsemaat asian niin =) .

Nyt tulee ihan maraton kirjoitus, mutta taidan kommentoida vielä muitakin "oireita", kun niistä on täällä ollut aika paljon puhetta. Öklötys on mennyt ohi jo 10. viikosta alkaen, enää yökkäilen hampaita pestessä. Rinnat ovat edelleen arat ja turvonneet B => C kokoon. Hassu yksityiskohta on se, että kun tissini ovat normaalisti "melko rennot" , niin nyt ne ovat varsin kiinteät pallerot. Erityisesti mieheni mielestä voisin olla kotona enemmänkin alasti, varsinkin kun en ole muuten vielä niin kovin paisunut ja näytän kuulema varsinaiselta seksipommilta uusine tisseineni B) !

Tulee näköjään kirjoitettua todella pitkästi kun kerran aloittaa.

Hyvää loppuviikkoa ja onnea matkaan kaikille huomisiin ja ensi viikon alun tutkimuksiin! :flower:

 

Terkut neuvolasta! Täti neuvolassa laski lasketun ajan ihan tuon keskiarvo 28 kiertopäivän mukaan ja hän kirjasi täten la:ksi 25.6. En kyllä oikein tajua, miksei huomioinut kierron pituutta, saatikka laskenut ovulaatiosta, kun mä sen tiedän. No eipä tuolla nyt suurta merkitystä ole. Ultrassa varmistuu. 25.6 on mun isäni syntymäpäivä, aika hauska yhteensattuma.

Hemoglobiiniarvoani taas ihmeteltiin, 147 ompi se. On aina ollut tuollaisissa miehisissä lukemissa ja ei se ensimmäistä lastakaan odottaessa laskenut kuin 137 alimmillaan. Verikokeita ei saatu otettua kun täti oli saanut väärän kokoisia neuloja, tarvii siis mennä ensi viikolla uudestaan. No ei haittaa, on ihan lähellä tässä.

Sydänääniä ei olis ehkä lähtenyt kuuntelemaan, mutta pyysin, että eikös vois kokeilla, niin suostui...ja sieltähän tosiaan kuului pienen pientä jumputusta :heart: Se oli kyllä kovin hento ääni, kuten odottaa saattaa näillä viikoilla, mutta selvä kuitenkin. On se vaan niin liikuttavaa. Mieheni oli mukana ja hän kanssa sai kuulla "ihmeen". Mies sanoikin, että se on niin ihmeellistä, kun sikiö (kutsutaanko jo sikiöksi?) on vasta niin pikkuruinen ja silti se jo saa aikaan tuollaisia ääniä. Siellä parin sentin ihmistaimessa lyö jo sydän :heart:

Kerrottin mun vanhemmille tässä tiistaina ja kovin olivat iloisia. Äitini jäikin sitten hoitamaan esikkoa neuvolakäynnin ajaksi.

Muuten on ollut rankka tässä pari päivää. Poika on kuumessa ja korvatulheduksessa ja yöt on levottomia. Itselläkin kurkku hurjan kipeä, ollut jo monta viikkoa. Lisäksi taitaa olla pientä lämpöilyä. Ja tämä väsymys ja paha olo. No tästä voi vain asiat helpottua.. että koitetaan kestää!!

Nyt en jaksa kommentoida mitään, anteeksi. Mutta on vaan niin euforinen olo tuosta aamuisesta, että ei pysty keskittymään.

Vointeja!!

rv 9+3 (entisen 8+6 sijaan)<br><br>

 

Siis mihin ihmeeseen mä olen laittanut esikon aikaisen äitiysneuvolakortin??? En ymmärrä ja olis kiva sitä nyt vähän kurkkia... :headwall:

 

Pikatervehdys!

Eka neuvola takana, muuten ihan ok, mutta sydänäänet ei kuuluneet!!!!!! :/

Huolestuttaa, vaikka th sanoi ettei vielä välttämättä kuulu varsinkin kun mulla taaksepäin kallistunut kohtu.


Onko teillä kuulunut :heart: äänet tässä vaiheessa ????

 

Siis rv 9+2

 

Ei ole kuulunut eikä th ole suostunut kuuntelemaan alle 12 viikkosilta.Sanoi että liikaa tullut surua,parempi niin että tietää että kuuluu ainakin!!
Monella kun viikot voi heittääkin jonkin verran!!
Mä kävin 9+3 nlassa eikä suostunut kuuntelemaan vaikka oon tosi hoikka että sen puoleen olis voinut kuulla.Mut hänen periaate on tuo...

 

joo ei kuulunut mullakaan viikolla 10 tai jotain sellaista, ja sitten pakotin sen seuraavalla kerralla kuunteleen olisko ollu jotain 12 viikko menossa..ei olis millään halunnu kuunnella, mutta sitten kuunteli ku sanoin että tosiaan haluan! no kuulu sitten tosi hennosti. Ja nyt sitten ultrassa alkuviikossa näky ja kuulu kyllä tosi hyvin. Pulssi hakkas meillä 164.. eli aika virkku tapaus oli..

Mulla ei kyllä tämä pahaolo mene ohi, siis nyt periaattessa viikolla 15 tai 14 ja ei mitään helpotusta!

Tosi inhottavaa..ainakin muutama muukin täällä vissiin siitä kärsi... mutta ajatelkaas..olen ollut kohta 2 kk pois töistä tämän vuoksi.. kun ei voi kuvitellakkaan menevänsä töihin oksentaan... tosi kurjaa. Varmaan ens viikolla jälleen jatkuu sitten saikku.. höh.

Nopeesti vaan ajattelin kirjoittaa.. joten palataan taas..

 

Heipsan taas kaikille! Ja tervetuloa kaikki uudet mukaan!

Miehen suhtautumisesta raskauteen ja vauvan tuloon on ollut paljon puhetta. Meillä mies on kuumeillut vauvaa jo useamman vuoden, milloin enemmän, milloin vähemmän. Nyt kun vauva on sitten todella tulossa, niin kovin onnelliselta se vaikuttaa. Kertoilee uusista tunteistaan siinä missä minäkin kerron omistani ja ollaan juteltu jo kasvatuksestakin jotain. Ei mies kyllä jatkuvasti ympärillä häärää, mikä onkin hyvä, mutta tiedän, että aina voin mennä kainaloon juttelemaan, ihan mistä tahansa asiasta. Ainakin kuunteleva korva löytyy siis aina. Oon mielestäni ollu suhteellisen paljon oma itteni tän raskauden aikana (mies sanoo kyllä, että oon paljon tunteellisempi ja reagoin kaikkeen voimakkaasti tunteella), mutta muutamana päivänä mies on kuitenkin ärähtänyt mulle, että "Eihän sulle voi puhua kuin ihmiselle", jos oon kiukutellut turhista jutuista. Eipä siinä sitten voi oikein muuta kuin pyytää toiselta anteeksi. Mies pitää meillä kyllä taatusti puolensa, vaikka kärsivällisyyttäkin tarvittaessa löytyy. =)

Tosi kiva [/b]Kata, että sait tietää jo vauvan sukupuolen. Ois se kyllä kiva tietää itekin. Mulla oli alkuraskaudessa vahva tyttötunne, mutta nyt se on vaihtunu poikatunteeseen. Saapa nyt nähdä, kumpi siellä oikeesti on.

Moonlight-80: Tosi kurjalta kuulostaa tuo sun pahoinvointi. Toivottavasti helpottaa pian ja pääset elämään normaalia arkea!


Anni77:[/b]Ei kannata huolestua siitä sydänäänien kuulumattomuudesta. Mun lääkäriksi valmistuva sisko sanoi (kyselen siltä vähän väliä kaikkea mahdollista), että saa olla tosi tarkka ultra ja taitava lääkäri/kuuntelija, että sydänäänet saadaan noin aikasin kuulumaan. Ei siis huolta! Tsemppiä sinne!

Me oltiin eilen ekassa ultrassa! Oli aivan mielettömän ihanaa nähdä oma vauva! Kyllä siinä vaan tippa tuli silmään, niin onnellinen hetki se oli. Vauva oli tosi vilkas ja heilutteli tomerasti käsiä ja jalkoja ja kääntyili ja vääntyili joka suuntaan. Ultraaja katsoikin aluksi, että siellä on kaksi vauvaa, mutta eipä ollutkaan kuin vain yksi vilkas tapaus. =) Eilen illalla ja vielä tänäänkin oon katsellu meidän Paavon kuvaa. Ei sitä katsoessa voi muuta kuin hymyillä, niin huippu tyyppi se oma vauva on. Paavon iskäkin oli ihan touhuissaan ultran jälkeen. Nyt odottelen rauhallisin mielin joulua ja annan itelleni luvan ostaa jotain pientä uudelle tulokkaalle. Toivottavasti saadaan pian kuulla vielä muidenkin positiivisia ultrakokemuksia!

Vielä vastaus Annin kysymykseen raskaana olemisen tunteesta. Musta tuntuu nyt vasta ekan ultran jälkeen todella siltä, että oon raskaana. Ennen oli pieni epäilys, että onko sitä raskaana ollenkaan. Nyt tunnen kyllä vahvasti, että raskaana tässä ollaan. Varmaan raskaus konkretisoituu vielä enemmän sitten, kun vauvan liikkeet rupee tuntumaan.

Hiiviö: Laskettuaika on ultran mukaan 14.6. Sen vois päivittää eka sivulle, jos viitsit. Kiitos muuten sulle, että oot jaksanu jatkuvasti päivitellä meidän listaa! Onnea vielä huomiselle sydänäänteenkuuntelureissulle! =)

Katziina ja Paavo 11 tasan

 

\

Swerfiel... Tämä odotusaika tosin näin esikoisen kohdalla, ainakin meillä, on myös sopeutumisen aikaa siinä mielessä, että monissa asioissa yhteistä linjaa ei vielä ole ehditty tai tarvinnut löytää. Eri parien suhteet kun ovat kestäneet erilaisia aikoja ja ovat eri vaiheissa. Sillä voi olla hyvinkin suuri merkitys siihen, millaisia asioita odotusaikana läpi joutuu käymään.

Toisen tukemista sen verran, että kirjoituksessani mainitsin huomiomisen molemmin puolin... Naisena ja raskaudesta oireilevana kaipaan tukea, mutta haluan puolestani tukea miestäni hänen tarpeittensa mukaan. Niistä tarpeista vaan on kovin vaikea tietää ilman keskustelua. Eli mahdoton normaalia kummemmin huomioda, jos mies ei kerro ajatuksistaan. Mielestäni erityisesti tällaisessa tilanteessa ihmisen tulee voida tuntea itsensä rakastetuksi, kuulluksi, huomioiduksi jne. Onhan tämä niin monenlaisia tunteita ja ajatuksia herättävä kokemus. Toki jokainen on tässä tilanteessa itsenään ja käsittelee asiat tavallaan, mutta voi olla haitallista eristäytyä... Yhdessä se lapsi ollaan saamassa ja suhteen hyvinvoinnin kannalta olisi siksi hyvä edes osa asioista pystyä jakamaan. Omasta kokemuksesta tiedän, että suhteelle käy huonosti, jos vuorovaikutuksen päästää katoamaan. Suhteen hyvinvointi edellyttää jatkuvaa panostusta eli työtä suhteen eteen. Ei hyvinvointi ole itsestäänselvyys ainakaan mulle.

Meillä myös ekaa odotellaan, ja kaikki on uutta, ihan säännöllisesti meilläkin keskustellaan jutuista, joista ei vielä tähän mennessä ole tullut puhuttua. Tosin äitini neuvon mukaan selvitimme ennen avioliittoa molempien kannat a)politiikkaan b)uskontoon ja c) lastenkasvatukseen. Hänen mukaansa liitto on todennäköisesti menossa metsään, jos jossain näistä on isoja ristiriitoja. Osa jutuista on siis sentään etukäteen mietitty, thank God...!

Tuo keskustelu on kyllä ihan suhteen elinehto. Eräs poikakaverini oli juuri tuota puhumatonta sorttia, ei osannut keskustella ongelmista yhtään ja sitten yhtenä päivänä tuli ihan yllättäen ilmoittamaan, että suhde ei toimi ja päättyy tähän. Nekin ongelmat olisi ehkä saatu selvitettyä, jos hän olisi ollut halukas niitä selvittämään...

Myös tuo suhteen hoitaminen josta puhuit on tosiaan ihan elintärkeätä!Meillä kanssa siihen panostetaan ihan tietoisesti joka päivä, ja hyvin tuntuu toimivan! Pienet palvelukset, omien ja välillä toisenkin kotitöiden tekeminen ilman kehotusta, keskustelu niin hyvistä kuin huonoistakin asioista ja antelias kiitosten jakelu ovat meillä kantaneet hyvin. Miten teillä? Olisi kiva saada uusia välineitä tällekin elämänalueelle varastoon, vaikka tällä hetkellä entiset näyttävätkin riittävän.

Ja olet oikeassa, siinä vau-kirjassa on ihan oikeaakin tietoa. Etenkin ne teema-artikkleit ovat minusta hyviä! Lähinnä nuo isän osan perustekstit olivat niitä "naurattaisi jos ei itkettäisi" -tavaraa.

Kiitos kun vastasit näin asiallisesti ja hyvällä fiiliksellä, vähän pelkäsin, että tuo viestini olisi helppo ymmärtää provokatiivisemmaksi kuin se oli tarkoitettu. Tässä ketjussa on tosiaan mahtavia tyyppejä keskustelemassa! :hug:

 

Pennonen80 jatkaa mukana edelleen =). Tänään ultrattiin alakautta ja niin siellä näkyi selvästi sydämen syke!!! Kyllä siinä itku pääsi... On ollut tosi rankka ja epävarma viikko. Ajatuksissa pelkästään vauva ja suunnattoman suuri hätä, huoli ja suru... Mutta niin vain oli meidän "hattivatti" kyydissä mukana!!

Laskettu aika siirtyi 11.7. Joten ei kannata huolestua jos ei ääniä heti kuulu/mahan päältä näy, mullakin kohtu on ihan takana ja omaa "pelastusrengasta" löytyy =).

Suuret kiitokset tuesta!! Kirjoittelemisiin!

Pennonen & Hattivatti 7+6

 

Mahtavaa, Pennonen!

 

Pennonen80; Paljon onnea!! :hug:

Lista on nyt päivitetty ja niitä omia tietoja kannattaa sieltä sitten tarkastella.... B)

Kiva kuulla, että muillakin noin pahoja noi kivut (tai ei siis kiva, että niistä joutuu kärsimään, mutta että ovat normaaleja).

Mä olin sitten tänään siellä mallina ja ihan vähän vaan kevennettiin ja leikattiin enemmän revittyä mallia. Ihan ok tuli, vaikka mulle ei edes mitään hinkua parturiin ollut.

Joku kyseli siitä, ettei äänet ollut kuuluneet viikoilla 9+2, niin ei ole mitään hätää, mullakaan ei viime viikolla 9+3 kuultu mitään.

Ehkä huomenna sit

-Hiiviö & Elvis 10+4-