Heipsis! :wave:
Kiitokset jälleen miesasiaa kommentoineille! Jatkan jälleen aiheesta kohta...
Tervetuloa joukkoon
Manteli-76 ja
Helmiina! (Jäikö joku vielä huomaamatta...?)
Mainitsit
Pompula81 gynekokemukset... Mulla oli pitkään tuskaa käydä missään papassa ja muissa, kun jäi ekasta sisätutkimuksesta vähän traumoja... Eka käynti nimittäin oli keskussairaalassa, kun jonotin umpparileikkaukseen ja halusivat varmistaa ettei kyse ole gynegologisesta vaivasta. Olin tosi kipee ja sattu ihan pe...leesti. Vuosien varrella oon vähitellen oppinu ottamaan rennosti, mut toi ultrareissu kyl jännittää.
Swerfiel... En toki tarkoittanut, että miehen pitäisi tyynesti tyytyä ottamaan vastaan rajattomasti kiukkua ja kitinää. Kyllä pitää miestä olla sen verran, että tarvittaessa pystyy puolensa pitämään ja sellanen mun mies kyl on. Kyse on nyt ihan siitä, ettei vetäis pussillista herneitä nenään joka kerta, kun se hormoonipurkaus tulee, vaan suodattais ne turhat huomion ja hellyyden avulla hoidettavat tilanteet. Helpottais molempien eloa. En usko kenenkään sinne pumpuliin tahtovan... Ei suhde ole terve, jos koskaan ei tule sanomista. Silloin jompi kumpi joustaa liikaa eikä sellaisessa oli mieltä... Ihmistä rakastaa sellaisena kuin on ja jatkuva tasapaino on luonnotonta ja tylsää. Tämä odotusaika tosin näin esikoisen kohdalla, ainakin meillä, on myös sopeutumisen aikaa siinä mielessä, että monissa asioissa yhteistä linjaa ei vielä ole ehditty tai tarvinnut löytää. Eri parien suhteet kun ovat kestäneet erilaisia aikoja ja ovat eri vaiheissa. Sillä voi olla hyvinkin suuri merkitys siihen, millaisia asioita odotusaikana läpi joutuu käymään.
Toisen tukemista sen verran, että kirjoituksessani mainitsin huomiomisen molemmin puolin... Naisena ja raskaudesta oireilevana kaipaan tukea, mutta haluan puolestani tukea miestäni hänen tarpeittensa mukaan. Niistä tarpeista vaan on kovin vaikea tietää ilman keskustelua. Eli mahdoton normaalia kummemmin huomioda, jos mies ei kerro ajatuksistaan. Mielestäni erityisesti tällaisessa tilanteessa ihmisen tulee voida tuntea itsensä rakastetuksi, kuulluksi, huomioiduksi jne. Onhan tämä niin monenlaisia tunteita ja ajatuksia herättävä kokemus. Toki jokainen on tässä tilanteessa itsenään ja käsittelee asiat tavallaan, mutta voi olla haitallista eristäytyä... Yhdessä se lapsi ollaan saamassa ja suhteen hyvinvoinnin kannalta olisi siksi hyvä edes osa asioista pystyä jakamaan. Omasta kokemuksesta tiedän, että suhteelle käy huonosti, jos vuorovaikutuksen päästää katoamaan. Suhteen hyvinvointi edellyttää jatkuvaa panostusta eli työtä suhteen eteen. Ei hyvinvointi ole itsestäänselvyys ainakaan mulle.
Vau*kirjan miehille suunnatusta puolesta... On ihan totta, että se kirja asettaa miehen todella kovan paineen alle. En minä ainakaan halua mieheltä liikoja vaatia... Kyllä hänenkin täytyy saada entiseen tapaan hemmotteluja ja huomiota. Tosin naisen voinnin mukaan. Itse ainakin olen pyrkinyt pitämään entiset tavat ja ilahduttamaan miestä aina välillä. Väsymykseltäni en enemmälti tällä hetkellä jaksa touhuta, mutta onneksi pienet asiat ovat merkityksellisiä ja niitä jaksan viljellä. Jos ne tekstit ihan kirjaimellisesti ottaa, niin mä ainakin ymmärrän sen viestin niin, että (ainakin) raskauden ja lapsivuodeajan suhteen hoitaminen kuuluu vaan ja ainoastaan miehelle. Ei se kyl ihan niin toimis, joten toivottavasti kukaan mies ei o niin hiiri, että täysin sen kirjan mukaan toimii. Mut on siellä myös faktaa ja neuvoja, jotka on syytä ottaa vakavasti... Ei siis ihan huono mun mielestä.
Moonlight-80... Mä puhuin siitä rv 17 raskaudesta kertomisesta / salailusta... Kyl ton ultran jälkeen vois ihan hyvin kertoo muuten, mut kun molempien vanhemmat asuu kaukana ja halutaan kertoo kasvotusten. Sit mun isovanhemmat asuu siin matkan varrella (miehen vanhempien ja mun vanhempien välissä) ja poiketaan kahvittelemassa... Niille en haluu kertoo ennen ku mun vanhemmat tietää. Onneks tosiaan on tota pehmyttä massaa, jos vaikka menis lihomisen piikkiin. Jos ne suoraan kysyy, niin tunnustetaan kyllä ja kielletään puhumasta kellekään ennen ku mun vanhemmat tietää. Toivon ettei kysy. (Ihan jo sen takia, kun mutsin vanhemmat intoutuu asiasta siinä mittakaavassa, että tuskin malttavat olla asiasta hiljaa viittä minuuttia kauempaa. Oon kuitenkin eka lapsenlapsista, joka saa lapsen.) Onneks on yks väljä huppari ja pari villapaitaa mistä valita.
Ihana lukea noita neuvola- ja ultrajuttuja... Nyt taitaa olla sellanen hyvien uutisten aika.
Onnea kaikille hyviä uutisia saaneille! :flower: Toivottavasti jatko sujuu myös hyvin. Mun vuoro kertoa uutisia huomenna... Onko muita? (Hiiviö ainakin...)
Meillä juteltiin eilen sukupuoliasiasta... Ei kysytä vielä huomenna np-ultrassa, mut sitä rakenneultraa mietitään sit joulun jälkeen. Sit pohdittiin sitä yksityisellä käyntiä ja todettiin turhaks... Ultrien välillä on niin vähän aikaa ja sinä aikana on muutto ja joulu. Näytetään siis np-ultran kuvaa ja lähetetään kuva rakenneultrasta postissa tai netin kautta, jos haluuvat nähdä uudemman. Toivottavasti saadaan selvä kuva mukaan.
Tässä taas tätä tällä kertaa... Palaillaan. :wave: