Heippa vaan!
Viimeistä yötä viedään ja sitten alkaa viikon vapaat Ihanaa! Selkeästi huomaa, että energia on lisääntynyt, nyt jaksaa ihan erilailla vetää nää yövuorot kun muutama viikko sitten. Työkaveritkin sanoivat, että olen paljon virkeämmän näköinen.
Töissä siis kaikki työkaverit tietää raskaudesta, mutta pomolle en ole vielä saanut kerrottua :ashamed: Mun piti soittaa sille tällä viikolla asiasta, mutta sitten tuli tuo kauhea kuolemantapaus niin en voinut samaan syssyyn alkaa kertomaan vauvauutisia. No ens kuussa viimeistään on pakko kertoa.
Mulla on normaalistikin melko korkea syke ja sehän on vaan noussut tässä raskauden aikana. Tuntuu inhottavalta kun sydän hakkaa miljonaa ja lisäksi hengästyttää tosi helposti. Lisäksi mua vaivaa noi rytmihäiriöt. En oo niistä lääkärissä käynyt, kun olen ajatellut niiden olevan vaarattomia. Mutta nyt olen kyllä alkanut ajattelemaan, että ehkä olisi kuitenkin hyvä tutkia, että ne varmasti ovat viattomia, kun eihän sitä koskaan tiedä.
Rakenneultra olis sitten 31.1. silloin on viikkoja 20+2. Alkuun olin sitä mieltä, että haluan kysyä sukupuolen siinä, mutta nyt olen vähän tullut toisiin aatoksiin. Toisaalta olis kiva säilyttää yllätys sinne synnärille. Saa nähdä nyt sitten mihin päätökseen pääsen. Miehelle on ihan sama kysytäänkö vai ei. Harmittaa, kun mies ei pääse tuohon ultraan mukaan Onneksi sentään np-ultraan pääsi.
Nyt on taas muutaman päivän ollut vähän hiljaisempaa liikkeiden suhteen. Ei ole oikein tuntunut mitään tai sitten on tuntunut jotain mistä en ole varma. Yritän kovasti olla huolestumatta, sillä eikö tuo lie ihan normaalia ettei liikkeet tässä vaiheessa vielä tunnu päivittäin? Vaikka väkisinhän sitä aina mieleen tulee, että mitä jos kaikki ei olekaan kunnossa.
Raskauspäiväkirjaa en ole pitänyt. Tämä toimikoon sellaisena. Olen myös ajatellut tuostavani sitten vauvan synnyttyä tekstini täältä muistoksi. Kauhean kiva olis kyllä jos aika ja energia riittäs kunnon päiväkirjan pitoon. Esikoisen aikaan pidin päiväkirjaa ja sitä on kyllä tosi mukava lueskella varsinkin nyt raskaana ollessa ja muistella tuntemuksia mitä oli esikoista odottaessa. Kakkosen ja kolmosen aikana en kirjottanut mihinkään mitään ja se kyllä harmittaa. Paljon asioita jää aikojen saatossa unholaan. Se taitaa olla vähän sama noiden vauvakirjoihin kirjottamisen ja valokuvaamisen kanssa, esikoisesta olen kirjottanut vaikka kuin paljon vauvakirjaan ja valokuvia on ihan mielettömästi. Kakkosen ja kolmosen vauvakirjat ovat paljon vajaammat ja kuviakin on paaaljon vähemmän.
Kielletyistä eväistä Maksalaatikkoa olen pari kertaa vähän syönyt. Ja jouluna pikkuisen maksapasteijaa. Muuta kiellettyä en sitten olekaan syönyt. Raakaa kananmunaa on taikinassa ja majoneesissa mennyt, mutta en pidä raakaa kananmunaa kovin suurena riskinä. Ei kait siinä listeria-riskiä edes ole (korjatkaa jos olen väärässä!) vaan riskinä on enemmänkin salmonella, joka taas on lähes mahdotonta saada suomalaisista munista.
Äitiyshousuille alkais olla kyllä kovasti tarvetta, mutten ole vielä oikein ehtinyt käydä niitä katselemassa. Tai Lindexillä kävin, kun jotenkin kuvittelin siellä myytävän mammavaatteita, mutta eihän siellä mitään ollutkaan. Täytyy nyt vapaitten aikaan suunnata henkkamaukalle josko sieltä löytyis jotkut kivat pöksyt.
Mehua menee mulla aika paljon. Oon ihan addiktoitunut appelsiini tuoremehuun, sitä menee päivässä paljon Limppareita yritän juoda kohtuudella. Joskus yövuoroon otan 0,5l kokisen, kun tuntuu että se (muka) vähän virkistäisi, kun en juo enää kahvia niin välillä on pakko saada jostain kofeiinia. Kahvin juonti jäi sillon kun pahoinvointi oli pahimmillaan eikä ole tullut uudestaan alettua juomaan.
Linea negraa ei ole ilmaantunut. Tai mulla on ollut sellanen ohuen ohut viiva napaan asti jo ennen ensimmäistäkään raskautta. Minkään raskauden aikana ei ole ollut sen kummempaa viivaa. Raskausarpia sen sijaan on vaikka muille jakaa :/ Mites teillä muilla? Mulla ratkes esikoista odottaessa koko maha tosta rintojen alapuolelta ihan alas asti. Lisäksi arpia on reisissä ja tisseissä. Että ei ole kovin kaunis meikäläisen kroppa. Hiemanhan nuo arvet on aina raskauksien välissä haalentuneet, mutta näkyvät silti selvästi. Raskauksien aikana sitten ne taas muuttuu tulipunaisiksi.
Nenän kuivuuteen joku jossain vaiheessa kyseli jotain apua. Mä oon käyttäny erisan merkkistä keittosuolasuihketta ja sitten rasvaillu noita limakalvoja bepanthenilla. Yks hyvä kosteuttaja olis kans sellanen suihke kuin nozoil (saa apteekista) se on 100% seesaminsiemenöljyvalmiste. En voi varmasti sanoa saako raskauden aikana käyttää, mutta luulisi ettei estettä ole, kannattaa kuitenkin kysyä apteekista jos meinaa sitä hankkia. Se on kyllä tosi hyvä aine.
Hani No johan on. Mene nyt ihmeessä hakemaan jostain muualta lääkäristä (vaikka yksityiseltä) kunnon sairasloma. Pakkohan sun on saada levättyä. Kurjaa, ettei työpaikaltasikaan heru yhtään myötätuntoa.
Jaa nyt on viisainta lopettaa tää runoilu alkaa tulla niin pitkä teksti ettei kukaan jaksa sitä lukea.
Hyvää loppiaista vaan kaikille, siihen se sitten taas joulu loppui ja kuusikin pitää viedä pois :'(
Hyviä vointeja :hug:
Teppana & pikku-ukko 16+5
PS: Olipa hyvä, kun kerrankin muistin kopioida tekstin ennen lähettämistä..Olis meinaan muuten taas kadonnut pitkä teksti bittiavaruuteen...<br><br>
Viimeistä yötä viedään ja sitten alkaa viikon vapaat Ihanaa! Selkeästi huomaa, että energia on lisääntynyt, nyt jaksaa ihan erilailla vetää nää yövuorot kun muutama viikko sitten. Työkaveritkin sanoivat, että olen paljon virkeämmän näköinen.
Töissä siis kaikki työkaverit tietää raskaudesta, mutta pomolle en ole vielä saanut kerrottua :ashamed: Mun piti soittaa sille tällä viikolla asiasta, mutta sitten tuli tuo kauhea kuolemantapaus niin en voinut samaan syssyyn alkaa kertomaan vauvauutisia. No ens kuussa viimeistään on pakko kertoa.
Mulla on normaalistikin melko korkea syke ja sehän on vaan noussut tässä raskauden aikana. Tuntuu inhottavalta kun sydän hakkaa miljonaa ja lisäksi hengästyttää tosi helposti. Lisäksi mua vaivaa noi rytmihäiriöt. En oo niistä lääkärissä käynyt, kun olen ajatellut niiden olevan vaarattomia. Mutta nyt olen kyllä alkanut ajattelemaan, että ehkä olisi kuitenkin hyvä tutkia, että ne varmasti ovat viattomia, kun eihän sitä koskaan tiedä.
Rakenneultra olis sitten 31.1. silloin on viikkoja 20+2. Alkuun olin sitä mieltä, että haluan kysyä sukupuolen siinä, mutta nyt olen vähän tullut toisiin aatoksiin. Toisaalta olis kiva säilyttää yllätys sinne synnärille. Saa nähdä nyt sitten mihin päätökseen pääsen. Miehelle on ihan sama kysytäänkö vai ei. Harmittaa, kun mies ei pääse tuohon ultraan mukaan Onneksi sentään np-ultraan pääsi.
Nyt on taas muutaman päivän ollut vähän hiljaisempaa liikkeiden suhteen. Ei ole oikein tuntunut mitään tai sitten on tuntunut jotain mistä en ole varma. Yritän kovasti olla huolestumatta, sillä eikö tuo lie ihan normaalia ettei liikkeet tässä vaiheessa vielä tunnu päivittäin? Vaikka väkisinhän sitä aina mieleen tulee, että mitä jos kaikki ei olekaan kunnossa.
Raskauspäiväkirjaa en ole pitänyt. Tämä toimikoon sellaisena. Olen myös ajatellut tuostavani sitten vauvan synnyttyä tekstini täältä muistoksi. Kauhean kiva olis kyllä jos aika ja energia riittäs kunnon päiväkirjan pitoon. Esikoisen aikaan pidin päiväkirjaa ja sitä on kyllä tosi mukava lueskella varsinkin nyt raskaana ollessa ja muistella tuntemuksia mitä oli esikoista odottaessa. Kakkosen ja kolmosen aikana en kirjottanut mihinkään mitään ja se kyllä harmittaa. Paljon asioita jää aikojen saatossa unholaan. Se taitaa olla vähän sama noiden vauvakirjoihin kirjottamisen ja valokuvaamisen kanssa, esikoisesta olen kirjottanut vaikka kuin paljon vauvakirjaan ja valokuvia on ihan mielettömästi. Kakkosen ja kolmosen vauvakirjat ovat paljon vajaammat ja kuviakin on paaaljon vähemmän.
Kielletyistä eväistä Maksalaatikkoa olen pari kertaa vähän syönyt. Ja jouluna pikkuisen maksapasteijaa. Muuta kiellettyä en sitten olekaan syönyt. Raakaa kananmunaa on taikinassa ja majoneesissa mennyt, mutta en pidä raakaa kananmunaa kovin suurena riskinä. Ei kait siinä listeria-riskiä edes ole (korjatkaa jos olen väärässä!) vaan riskinä on enemmänkin salmonella, joka taas on lähes mahdotonta saada suomalaisista munista.
Äitiyshousuille alkais olla kyllä kovasti tarvetta, mutten ole vielä oikein ehtinyt käydä niitä katselemassa. Tai Lindexillä kävin, kun jotenkin kuvittelin siellä myytävän mammavaatteita, mutta eihän siellä mitään ollutkaan. Täytyy nyt vapaitten aikaan suunnata henkkamaukalle josko sieltä löytyis jotkut kivat pöksyt.
Mehua menee mulla aika paljon. Oon ihan addiktoitunut appelsiini tuoremehuun, sitä menee päivässä paljon Limppareita yritän juoda kohtuudella. Joskus yövuoroon otan 0,5l kokisen, kun tuntuu että se (muka) vähän virkistäisi, kun en juo enää kahvia niin välillä on pakko saada jostain kofeiinia. Kahvin juonti jäi sillon kun pahoinvointi oli pahimmillaan eikä ole tullut uudestaan alettua juomaan.
Linea negraa ei ole ilmaantunut. Tai mulla on ollut sellanen ohuen ohut viiva napaan asti jo ennen ensimmäistäkään raskautta. Minkään raskauden aikana ei ole ollut sen kummempaa viivaa. Raskausarpia sen sijaan on vaikka muille jakaa :/ Mites teillä muilla? Mulla ratkes esikoista odottaessa koko maha tosta rintojen alapuolelta ihan alas asti. Lisäksi arpia on reisissä ja tisseissä. Että ei ole kovin kaunis meikäläisen kroppa. Hiemanhan nuo arvet on aina raskauksien välissä haalentuneet, mutta näkyvät silti selvästi. Raskauksien aikana sitten ne taas muuttuu tulipunaisiksi.
Nenän kuivuuteen joku jossain vaiheessa kyseli jotain apua. Mä oon käyttäny erisan merkkistä keittosuolasuihketta ja sitten rasvaillu noita limakalvoja bepanthenilla. Yks hyvä kosteuttaja olis kans sellanen suihke kuin nozoil (saa apteekista) se on 100% seesaminsiemenöljyvalmiste. En voi varmasti sanoa saako raskauden aikana käyttää, mutta luulisi ettei estettä ole, kannattaa kuitenkin kysyä apteekista jos meinaa sitä hankkia. Se on kyllä tosi hyvä aine.
Hani No johan on. Mene nyt ihmeessä hakemaan jostain muualta lääkäristä (vaikka yksityiseltä) kunnon sairasloma. Pakkohan sun on saada levättyä. Kurjaa, ettei työpaikaltasikaan heru yhtään myötätuntoa.
Jaa nyt on viisainta lopettaa tää runoilu alkaa tulla niin pitkä teksti ettei kukaan jaksa sitä lukea.
Hyvää loppiaista vaan kaikille, siihen se sitten taas joulu loppui ja kuusikin pitää viedä pois :'(
Hyviä vointeja :hug:
Teppana & pikku-ukko 16+5
PS: Olipa hyvä, kun kerrankin muistin kopioida tekstin ennen lähettämistä..Olis meinaan muuten taas kadonnut pitkä teksti bittiavaruuteen...<br><br>