No niin...
Mies lähti johonkin infotilaisuuteen, joten saan rauhassa istuskella koneella. Päivällä oli pakko päästä Lepopisteeseen, kun alkoi olla lantio liian jumissa. Teki taas niiiiin hyvää.
Mä siis kokosin sen
isyyspakkauksen, josta on ollu puhetta... Annoin sen miehelle syntärilahjaks ja sain aikaan aikamoisen hämmennyksen. Ei tosiaan osannu odottaa, mut sano kyllä tykkäävänsä. Laitoin siihen tavaraa miehelle ja sit vauvajuttuja. Sillai yks asia joka vuodelle.
Siel oli miehelle mm. Original dad -sukat, Baby blues -kirja, Vauva - omistajan opas (eli vauvamanuaali miesten kielellä, hauska mut ihan pätevä), konjakkia ja viskiä minipullot, Isä -lehti (neuvolasta) ja korvatulppia. Synnärille mukaan ristikkolehti, salmiakkia, colaa ja olutmakkaraa. Vauvan hoitoon tuttipullo ja korviketta, muutama vaippa, väriä vaihtavia kylpyankkoja, vauvan sukat ja kaks t-paitaa (love made me ja daddy´s favorite boy). Tulikin lueteltua näköjään melkein kaikki...
Niistä
unista piti kertoa... Eka oli siis sellanen että nukkumaan mennessäni vauva mukelsi ihan mielettömästi ja punki itteään mun masua vasten. Tuntu inhottavalle, joten painoin varovasti kädellä vastaan. No poikanen jatko silti punkemista ja siirty ylemmäs, jolloin sen kasvot alkoi näkyä masun läpi... Siis nous sillai koholle korviin asti, jolloin näin kasvonpiirteet. Rauhottelin siinä ja silittelin. Pusunkin annoin poskelle, mut en tajua miten taivuin sillai.
Sit jäi sellanen kummallinen vibra masulle ja huolestuin, mut sit se uni jo loppuikin.
Se synnytysuni oli aika hämmentävä... Olin ihan oudossa paikassa kaikessa rauhassa, kun vasempaan nivuseen tuli ihan ku jättimäinen suonikohju.
Painoin eka sitä ja sit alko supistaa, vedetkin meni sit hetkee myöhemmin. Menin johonki kalliolle istumaan ja sit alko jo pää syntyä. Jarruttelin sitä pitämällä kättä edessä siihen asti, että mies kerkes pyyhkeen kanssa ottamaan vastaan. Sit mä imetin. Myöhemmin oltiin lähdössä sairaalaan, mut halusin pakata kassin... Mitään reppua ei kuitenkaan löytyny ja tuli siitä kauhee hätä. Se uni päätty siihen. Ihmetyttää vaan, kun synnytys oli niin äkillinen ja odottamaton tossa unessa ja sit kuitenkin oli tosi lämmin kesäpäivä.
Sukupuolta en kummassakaan nähny, mut sellanen tunne oli koko ajan, että poika se on. Jännä, että oon varmasti aikasemminki nähny jotain vauvaan liittyviä, mut ne on heti unohtunu. Raskaana muistan kyllä olleeni monessa unessa. Se sairaalakassi on muuten edelleen pakkaamatta...
Perhevalmennuksen eka kerta oli eilen... Aika paljolta vaikutti asiat sillon alussa, kun käytiin läpi mistä illan aikana puhutaan. Ei kuitenkaan ollu kovin paljoo. Video katottiin Tyksissä synnyttämisestä ja puhuttiin raskausajan seksuaalisuudesta ja muista sellasista. Osa jutuista meni vähän ohikin, kun poikasella oli jumppatunti samaan aikaan ja mua nauratti hetkittäin ihan hirveesti se mukellus.
Mites on
Turun seudulla asuvat ja muut tapamiseen mahdollisesti osallistuvat... Maistuuko meksikolaistyyppinen ruoka? Vai haluutteko tavata muuten ku ruuan parissa? Tietäisin yhden kivan raflan, mikä vois olla ainakin vaihtoehto. Vähän aikaa täällä asuneena en kauheesti paikkoja tiedäkään... Muilla ideoita? Mikä meillä olis hyvä ajankohta?
Kata... Tosiaan muitten mielestä on aina iso tai pieni masu, siis liian sellanen. Naapurin täti sano että pieni, terkkari sano muhkee, osa sukulaisista oli yhtä ja toiset toista mieltä. Samoin tuli eriäviä mielipiteitä siitä, viittaako masun muoto tyttöön vai poikaan. Huoh... \|O Ihan hyvä masu se on ja sieltä kuoriutuu varmasti tyttö tai poika. Kun vaan kaikki sen tyttömahdollisuudenkin ymmärtäis, kun ovat liiankin varmoja veikkauksesta. Välillä tuntuu, että tyttö ei kelpais... Pääasia, että masu ja asukki sen sisällä kasvaa ja voi hyvin.
Pepsukka... Hienoa, että sullakin on masu pullahtanut esiin.
Toivottavasti sullakin raskaus jatkuu nyt hyvin ja vauva ehtii kasvaa rauhassa. Voimia edelleen... :hug:
Mulla kans masussa
x-jumppaa!!! Voi että on sitten villiä toi jytkintä ja mukellus tuolla, kun joka suunnasta ja suuntaan tulee tälliä ja ympäri masua pitää punkea. Välillä jo mietin onko siellä kaikki kunnossa, kun tuntuu niin ylivilliltä, mut kai poikanen siellä nyt pitää loppubileitä, kun kohta on liian ahdasta. Onneks saan nukuttua... Paitsi tänään aamulla, kun amatsonilta tippu peitto häkin päältä (enkä jaksanu nousta laittamaan takas) ja huuti puoltoista tuntia putkeen. Jäähytys kun ei tehoa, niin yritetään nyt saada se lopettamaan huutaminen sillä ettei reagoida huutoon. Vastataan ja jutellaan vaan sillon, kun on nätisti. Hermoja vaativaa hommaa... :headwall:
Kauhee nälkä... Täytynee siirtyä keittiöön jotain vääntämään, kun ei se annos ihan itestään taida eteen ilmestyä.
Seuraavaan kertaan... :wave:
PikkuMyy-80 ja poikanen 32+5
