***Kesäkuun Vauvat 2008***marras

Tänään on ollut ensimmäistä kertaa sellainen todellinen pelko siitä, että kaikki ei ole kunnossa. Olen niin kumman oireeton. Vain väsymystä, mikä on normaalia syksylle. Ja hieman tuota etomista. Mutta ei muuta... hieman pelottaa. On sitä ennenkin näitä ajatellut, mutta tänään iski ihan oikea pelko. En millään malttaisi odottaa sinne ultraan... vielä vajaa kaksi viikkoa. Mutta pakkohan se on, pitää vain rauhoittua.

Ja sitten siihen galluppiin; 6-vuotias uroskoira. Kuva profiilissa. :heart:

 

Katbe: Mulla on kans huomenna ultra

Älytön pahoinvointi on ottanut vallan. Eilen tyhjensin vatsalaukkuni kolmesti, tänäänkin kolemsti ja vähän tuntuu, että kosta on taas mentävä. Ihan koko ajan oksettaa, jos ei aivan heräämishetkeä lasketa. Syöminen pahentaa oloa, etenkin suolaisen ruuan syöminen ja vähän muukin syöminen. Aamulla on paras olo silloin kun ei ole vielä syönyt yhtään mitään. Voihan kurjuus. Toisaalta taas nämä vahvat oireet ovat vaientaneet henkiset vaikeudet, uniongelmat, itkemiset ynnä muut, että välillä sitten tätäkin.

 

Hei vaan pitkästä aikaa! :wave:

Voimia sasasi ja äippä0806

Käyn kyllä joka päivä keskustelua seuraamassa mutta itse kirjoittamiseen löytyy harvoin aikaa...mukamas!

Niin, haluaisin nyt lohdutella niitä joilla ei ole oireita ja jotka sen takia pelkäävät pahinta. Itselläni ei edelleenkään mitään. Ei ole edes tissit kipeät...
Ultrassa kävin tänään ja näytöllä sykki lääkärin mukaan vahva syke! Näin sen kyllä itsekkin ihastunein silmin! :heart:
Ihmeellistä vain kun ei mitään tuntemuksia ole ja olin jo aivan varmaa ettei kohdusta löydy kuin ruskuaispussi. Täytyy vain koittaa nauttia kun on kaikelta alkutuskalta säästynyt!

Ja voi olla että pian alkaakin kaikennäköistä ilmaantumaan kun varmasti nyt tietää olevansa raskaana..

Niin ja olen jostain kuullut sellaista että pojat säästävät äitinsä oireilta kun taas tytöt ilmoittavat itsestään alkuraskaudessa voimakkaammin! Esikoinen on tyttö ja silloin oli ainakin jotain oiretta! Että saapi nähdä sitten onko jutussa perää!

Galluppiin: Meillä on 7v narttukoira ja 3 v narttukissa joka viihtyy kyllä pääosin pihalla.

Lukemisiin!

Nöpö06 rv8+0

 

Minä en usko noihin juttuihin :kieh:

Esikoinen on poika ja oksensin plussatestin jälkeen 3kk monesti päivässä.Väsytti yms.

 

sasasi ja äippä0806, jaksamista.

Galluppiin: 10,5-vuotias uros koira

On: Oksensin tänään juna-asemalla töihin mennessä Oli niiiin ylevä olo, että :wave:

Ahdistaa ihan pirusti tämä kamala, hirveä maailma. Kuinka joku voi olla noin kyvytön kokemaan empatiaa????????

 

ootteks te syöny maksalaatikkoa?

ku nyt on himo senlaatuinen että aattelin kyllä vähän sitä syödä. ja sellanen olo että se ois nyt ainut ruoka mikä tippuis alas.

 

Galluppiin vastaan ja sit nugguun...meilt löytyy 4narttu koiraa,4 leikattua uros kissaa,2 hamsteria ja kesyrotta

 

Nöpö06: Ihana kuulla, että ultrassa kaikki oli hyvin ja näkyi vahva syke. Piristit pikkasen mun oloa.

Pakko avautua tänne, kun on niin paha mieli. Olen ollut ihan maassa viime päivät. Oon niin oireeton kuin olla ja voi. Minkäänlaista pahoinvointia ei ole ollut ollenkaan ja alan olla hermoraunio, kun luen toisten oireista. Tänään on tuntunut todella raskaalta, en jaksa uskoa, että mitään vauvaa onkaan...

Huomenna ultra tulossa. Tänään ei ole mennyt hetkeäkään, ettenkö ajattelisi tilannetta. Mies ei jaksa mua ollenkaan, kun olen niin hermona. Se vaan sanoo, et huomenna se sit nähdään. Toivottavasti mekin saadaan iloisia uutisia.

Jälkikäteen varmaan olen onnellinen kun sain olla näin vähäoireinen, mutta nyt tilanne vaan ahdistaa.

Meitä on huomenna sit monta, jolla on ultrakuulumisia.

 

Touhon pahoinvointi, sukupuoli juttuun voisin minäkin kertoa että esikoinen on poika ja siitä siis pahemmat raskausoireet.

On meitä ultraan menijöitä tänään tosiaan paljon. Toivottavasti kaikki saamme hyviä uutisia =)

 

olen kuullut että lääkärit ovat sanoneet että luonnollinen raskaus on oireeton!!!...eli tuskin tarvii panikoida jos ei oireita ole, ja joillekkin oireet voi tulla vasta rv12 jälkeen...

Itselläni ei ole ollut muuta oireita kuin väsy ja arat rinnat ja alavatsan nippailu...siinäpä ne...

 

äipälle :hug: Voimia!

Galluppiin: Kaks marsua, ja mahoton koirakuume Meillä niinku on jo koira mutta se vaan ei oo meillä :headwall:

 

Pakko avautua tänne, kun on niin paha mieli. Olen ollut ihan maassa viime päivät. Oon niin oireeton kuin olla ja voi. Minkäänlaista pahoinvointia ei ole ollut ollenkaan ja alan olla hermoraunio, kun luen toisten oireista. Tänään on tuntunut todella raskaalta, en jaksa uskoa, että mitään vauvaa onkaan...

Huomenna ultra tulossa. Tänään ei ole mennyt hetkeäkään, ettenkö ajattelisi tilannetta. Mies ei jaksa mua ollenkaan, kun olen niin hermona. Se vaan sanoo, et huomenna se sit nähdään. Toivottavasti mekin saadaan iloisia uutisia.

Jälkikäteen varmaan olen onnellinen kun sain olla näin vähäoireinen, mutta nyt tilanne vaan ahdistaa.

Meitä on huomenna sit monta, jolla on ultrakuulumisia.

Piti ihan alkaa kirjoittamaan, kun sulla oli niin samanlaisia ajatuksia kuin mulla ennen sitä varhaisultraa. Mä mietin kanssa tätä oireettomuutta ja pelkäsin kovasti, ettei kaikki olisi kunnossa. Olihan siellä kaikki kunnossa, sydän sykki jne. Nyt on menossa rv 10+5 ja edelleen kun ei ole varsinaista pahoinvointia jne., ikään kuin välillä unohtuu tuo raskaus ja sitten pelästyy onkohan kaikki kunnossa kun tuntuu niin "normaalille".

Toivottavasti sulla Juuliai on myös kaikki ultrassa OK, saat vähän enemmän varmuutta tuohon epävarmuuteen
:hug:

Miinamaria 10+5

 

Varhaisultrassa käytiin varmistamassa raskauden kesto ja siellähän se oli! Pieni ihana ihme, 1,8 cm pitkä ja nyt siis rv 8+1. :heart:

Mulla oli kans tuntemuksia et onkohan siellä ketään kun ei mitään muita oireita oo ollu kun nuo paisuvat tissit ja väsymys.... ainiin JA FINNIT! |O
Mutta kaikki oli hyvin ja ultraaja sanoi että näyttää juuri siltä miltä tässä vaiheessa pitääkin näyttää... jee!

Eli laskettu aika muuttui, se on nyt 20.6.2008. Juhannusvauvelia odotellaan!

 

Kyyneleet tuli silmistä kun lääkäri sanoi että yksi sikiö täällä on :heart: Pienen sydän näkyi selvästi ja kaikki oli lääkärin mukaan hyvin.

Nyt se pakko uskoa että raskaana ollaan ja pysytään :heart: Nyt loppu pelkääminen ja alan nauttimaan ehkä viimeisestä raskaudestani.

Tulkaahan muutkin utrassa käyneet nyt kertomaan kuulumiset. Odotan malttamattomana

Katbe ja pirpana 6+6

 

täällä alko odotettu viikonloppu vapaa ja pääsee reissaan miehen luokse :heart:
en tiä onko tää raskausoire mutta tuntuu että mun muisti on jääny jonnekkin....ei välillä taho muistaa kaikkia asioita ja jättelen tavaroita sinne sun tänne...

no mutta kaikille muksaa viikonloppua

 

Kaikki oli kunnossa ja pikkuisen sydän löi kovaa tahtia
Alan myös nauttimaan nyt raskaudestani, kun tiedän että vatsassa todellakin on pikkuinen..

Mulla on edelleen aaltomaisesti etovaa oloa.. Toivottavasti helpottais jo muutaman viikon päästä.

Melike, 7+5

 

Hienoa ultrassa käyneet :flower: helpottaa varmasti mielenrauhaa!

Kaa mulla on kans pelkoja, ja tuntuvat valitettavasti nyt vaan voimistuvan. Harmittaa ihan kamalasti kun pyysin sitä sydänäänien kuuntelua eilen siellä neuvolassa, vaikka neuvolan täti olikin sitä vastaan niin kuunteli silti, kun pyysin. Eihän se saanu sieltä kuulumaan kuin istukan suhinaa. Nyt olen tietenkin paniikissa.
Ei auta kun vain elellä ja ootella, eihän tässä vaiheessa muuta voi ja kai tää on nyt jonkin suuremman voiman käsissä :heart:
oikein hyvää viikonloppua kaikille ja voikaahan hyvin!
-kylli ja ruttunen- nyt neuvolan uuden laskun mukaan 9+3
ja La muuttui siis 10.6. :wave:

 

Meilläki neuvola lähestyy...maanantaina klo: 12.00 Mennään koko perhe sinne. =)
Äippä Ja Nasu 7+3

 

Kiitos kaikille, jotka yrittäneet rauhoittaa mun oloa, kun ei ole ollut oireita. Kiitos sanoistasi Miinamaria.

Pikaisesti tulin vain kertomaan, että ultrassa kaikki oli hyvin. Vaavi oli hieman pienempi kuin 7+2, jotka kuukatisten perusteella. Koko vastas jotain 6+5, joten la menee ihan kuun loppuun. Mutta kaikki oli hyvin ja sydän sykki.

Saan hetkeksi huokaista. Kyllä se oli oikea onnen hetki, kun nähtiin, että masussa on pieni ihmisen alku.

Hyvä, että muidenkin ultrat olivat tuoneet iloisia asioita. Toivotaan, että pikkuiset voivat hyvin. Eiköhän, kun me pidämme niistä huolen, =)

 

Mulla myös ultrassa kaikki hyvin, :heart: sykki. Koko vastas viikkoja 6+1 ja la olis sen perusteella 3.7. Eli taidanpa vaihtaa tuonne Heinäkuisten ketjuun, en haluu jäädä tänne vimppana.

Viola ja Pingu 6+1

 

Täällähän on ollut hiljaista..Missä kaikki on :wave:

Mun äiti arvas tänään että odotan
Hymy oli herkässä...Nyt onki paljon helpompi kun ei tarvi salata.

Äippä Ja Nasu 7+4

 

Nonii, ultrassa käyty myös täällä. Eilen siis jo. Kaikki hyvin, sydän sykki ja viikot piti paikkansa.

Toiveajattelua kuitenki, et mäki olisin päässy mitään iloitsemaan. Vietiin miehen kanssa illalla isänpäivälahjat tuleville isoisille ja ilmotettiin samalla tulevasta vauvasta.

Alotettiin mun perheestä ja reaktio oli aika lailla mitä odotinki. Olin korttiin kirjottanu runon, et ei itte tarvis asiaa möläyttää. Isä avas kortin, luki runon aivan kivettyny ja kylmä ilme kasvoillaan. Tais lukee sen monta kertaa. Sulki kortin, pisti sen pois ja tujotti mua. Vastaus näinki iloseen uutiseen oli kylmä "mitä tähän pitäis sanoa?". Seuraava puol tuntia kuuntelin sitä, ku mun vanhemmat vuoronperään kerto mitä kaikkea oon tehny elämässäni väärin. Mieheltä ne kysy, miten oon senki tähän saanu huijattua. Kyllä oli itkussa pidätteleminen. Mieski totes jälkeenpäin, et se ei ollu uskonu, et joku vois puhua niin alentavasti, loukkaavasti ja ivallisesti omalle tyttärelleen, ku mun rakas äiti. Loppujen lopuks lähdin siinä vaiheesa ovet paukkuen, ku ruvettiin "keskustelemaan vaihtoehdoista". Maailman toivotuin lapsi, rakkaudella tehty ja yhet ehdottelee aborttia!! Isäki vissiin rupes jo tajuamaan kuinka paljon ne mua loukkaa, koska se yritti hiljentää äitiä ja sano et "tyttö on näin nyt valinnu, ja sen kanssa on vaan yritettävä elää", mut ei se mitään auttanu. Koko ilta meni itkiessä ja vieläki, ku edes ajattelee kaikkee mitä ne sano, valuu kyyneleet silmistä. Se siitä odottamisen ilosta.

Mies kävi sitte yksin viemässä lahjan omalle isälleen, ku en saanu itteäni kasattua enää. Siellä oli ollu sellanen reaktio, mitä tulevilta isovanhemmilta odottaiski. Appiukko ei yleensä pahemmin tunteitaan näyttele, mut nyt oli kyllä kuulemma ollu hymy, kui lapsella jouluna. Anoppi ku oli kuullu, oli alkanu juoksemaan ympäri taloa huutaen "ihanaa" ja miehen sisko loikki kannoilla ja nauro onnesta. Jopa miehen veli, joka ei lapsista edes pahemmin välitä, oli ollu haljeta saumoistaan.

Nyt ainaki sitte tietää, minne tuleva pikkanen sitte tarpeen vaatiessa viedään hoitoon. Mut kyllä tuntuu pahalta, et omat vanhemmat ei koskaan voi vaan olla ilosia tyttärensä puolesta... :'(

Tuli kyllä pitkä teksti, mut pakko purkaa jonnekki. Galluppin vielä, et meil on 2 kissa neitiä ja yks cavalier uros. Tule tiivis tunnelma tääl 56:ssa neliömetrissä sitte ens kesänä...

rypäle ja pallopää 6+6

 

rypäle koita jaksaa, ei kannate välittää. Vaikka onhan tuo hirveää kuulla omien vanhempien suusta :hug:

 

Heippa taas pitkästä aikaa!

Nyt on ekassa neuvolassa käyty ja synnäri selvisi eli tietty Kanta-Hämeen Keskussairaala. Raskausviikot on nyt neuvolan mukaan 8+3 ja la 18.6. Tosin mulle sanottiin että se voi siirtyä viikolla eteenpäin. Lopullisesti se selviää sitten ultrassa.

Mä ehdin jo iloita kun ei ollu mitään raskauspahoinvointia, taisin nuolaista ennenkun tipahtaa koska pahoinvointi alkoi viikonalussa ja se on ihan jokapäivästä ja jatkuvaa eli ihan kokoajan on paha olo. Oksentanutkin olen melkein jokapäivä ja ajatuskin ruuasta saa voimaan pahoin. Alas menee jugurtti, hedelmät ja mehut.

Nyt tää salailu vasta vaikeaksi meneekin kun täytyy vielä alkaa nää huonovointisuudetkin selittään. Kaverit tulee ensivkloppuna yökylään. kiva ku ei voi juoda eikä syödä mitään. Selittele siinä sitten...

Neuvolassa kyllä sanottiin mulle että nyt on suurin keskenmenon riski takanapäin, et ei se ehkä niin vaarallista olis vaikka siitä jo kertoiskin. Joulukuun alussa ollaan päätetty kertoa vanhemmille. Vähän jänskättää et mitä ne tuumaa.

 

rypäle, mulle tuli tosi surullinen olo sun puolesta.

Voin vain kuvitella miten pahalta tuntuu, jos omat vanhemmat suhtautuvat teidän ilouutiseen noin.
Mun mielestäni lasten saaminen on maailman ihanin asia ja siihen ei ulkopuolisilla ole oikeasti mitään sanottavaa. Sun kannattais ehkä käydä siellä miehesi kotona, kun he suhtautuvat asiaan iloiten, niin toivottavasti se auttaa pahaan oloosi.
Toivottavasti sulle tulee parempi mieli.

:heart: