Huomenta.
Ihanaa hiljaisuutta täällä kotona viel hetken,
kun muksut nukkuu. Kohta pitää nostaa ne kouluun.
Ei kyl huvittanu tänne tulla, ku tääl on toi sukulaisakka
ja mä en saa aamulla edes kahvia juoda rauhassa,
kun se jauhaa samaa levyä asiasta kun asiasta tunnin.
Mä oon sille kyl muutaman kerran sanonu,
että mulle ei saisi aamusta puhua mitään,
ku mulla ei mee ku hermot.
Mutta ei se sen jakeluun mee.
Lisäksi mua vähä pelottaa, kun se intoilee
meidän nelivuotiaan veljen kans.
Kaks kertaa se on sen vieny mun silmien alta
ja karannu meiltä.
Tää akka, kun ei oo ihan normaali
vaan se on kehistystasollaan jossain 12v tasolla välillä.
Tänä lomailu kertana mä päätin,
että jos poika katoaa kerranki niin mä
tumppaan tuon akan saman tien ensimmäiseen junaan
ja teen selväksi, että enää
Koskaan ei tarvi meille tulla.
On sanoinkuvailematon tunne, kun 4kk lapsi
katoaa sängystä, kun just oot sen laittanu päiväunille.
Ja toisen kerran kun 2,5 v katoaa samalla tavalla.
Ei se akka pahaa tee, se ei vaan ymmärrä.
Mutta olisittepa nähny meidän äidin
ku se tuli sillon kotiin, ku soitin etten löydä poikaa mistään.
(löysin sen kuitenki ennen ku äiti tuli)
Se raivos ku apina, samoin pojan isä.
Itse ajattelin tässä et jos mun vauva
katoasi sängystä mä varmaan saisin slaagin.
Koska mä sain jo sillon ku poju katos.
Ja mä uskon, että äiti olis melkein voinu,
vaikka lyödä läsäyttää... :|
Ja mä ymmärrän kyl.
Mun pää ei oo enää kipeä, onneksi.
Jospa tänään sais tehtyä ne joulusiivotkin.
Sydänkäpynen ihania neuvolakuulumisia :heart:
Mutta tää menee aamupalalle!
Vivvi+Puh-Kuoma 15+5