Hei pitkästä aikaa
Onnittelut
Hormonihirviölle ja Posteljoonille! Nyt olen hieman pihalla, kuka muu on haljennut kun en ole oikein ehtinyt koneelle...
En ole paljon ehtinyt kirjoittamaan, sen verran tuntuu olevan kädet täynnä työtä tämän katraan kanssa. Nyt en saanut enää unta aamusyötön jälkeen kun oli niin kova nälkä, joten on hetki aikaa tehdä mitä huvittaa. Kaikki sujuu kiireestä huolimatta ihan mukavasti, ja taaperon mustasukkaisuuskin alkaa asettua omiin uomiinsa. Eihän se kokonaan lopu koskaan sisarusten väliltä...
Ei merkkejä koliikista (pyyhkii hikeä otsalta). Pientä närästystä on välillä, joten Cavisconia menee yleensä iltasyötön jälkeen. Pikkumies on tyytyväinen lapsi, paljon helpompi tapaus kuin edellinen (no, voi olla että äitikin on kokenempi...) Ruokansa perään kyllä huutaa niin että tupa raikaa
Maitoa multa tulee edelleen ylenmäärin, joten poika kasvaa silmissä ja vaipat on aina tosi täysiä.
Olen nyt yrittänyt olla vähän enemmän "kaukaa viisas" kuin esikkoni kanssa. Aloin lempeästi rytmittämään vauvaa heti laitoksella ja olen jatkanut samaa kotona. Meillä onkin jo ihan hieno rytmi, päivällä ollaan virkeitä ja seurustellaan ja yöt nukutaan. Poika viihtyy kolmen yösyötön voimin höyhensaarilla noin 22:00-9:30, eli yleensä saamme itsekin kohtuulliset yöunet. Aamuisin mies nousee laittamaan lapset kouluun ja päiväkotiin (ja ensi viikolla hän palaakin taas töihin) joten saan jatkaa syöttöjen katkomaa unta vielä aamusella.
Iltaisin olen kyllä koko ajan vauvassa kiinni. Hän tankkailee viidestä nukahtamiseen asti vähän väliä, ja syöttöjen välillä ei viihdy itsekseen joten pidän häntä repussa tai kantoliinassa että saan tehtyä edes jotain (kuten syötyä ja vähän hoidettua taaperoa). Päivällä onneksi on kahdet kunnon unet, joista ensimmäisen aikana saan hoidettua itseni ja kotittyöt ja toisen aikana tehdään vaunulenkki.
Olen toipunut hyvin, jälkivuotoa tulee enää tuhruttamalla ja lantionpohja tuntuu jo lähes normaalilta. Raskauskiloja on jäljellä ruhtinaalliset 1,6. Lantio on tosin vielä jotenkin kilomäärää leveämpi, joten farkkuihin on vielä turha yrittää tunkeutua
Dooris, olit lukenut noita synnytyskertomuksia ja onnistuit pongaamaan niistä varmaan pahimmat! Lukaise vastapainoksi minun "stoorini" helposta ja nopeasta synnytyksestä. Myös Kitty piti synnytystään hyvänä kokemuksena ja Nupsu, vaikka poika syntyikin yllättäen. Noista kiloista lohduksi sen verran, että jos jaksat imetysaikana katsoa mitä laitat suuhusi, ne karisevat yllättävän nopeasti. Esikosta tuli 17kg ja olin liki normaalipainossa parissa kuukaudessa.
HH, onko sulla itsellä mitään käsitystä, miksi vauveli ei tullut alakautta ulos? Sullahan arvioitiin lantio kuitenkin riittäväksi.
Roosalle paljon voimia kaksosarkeen. Sulla tuntuu olevan babybluesia ilmassa. Muista antaa aikaa itsellesi, vaikka sitten kodinhoitajan tai jonkun muun avulla. Ei ole mikään ihme jos vauva-arki hieman masentaa. Paitsi että sulla on kaksi vauvaa hoidettavana, niin raskausaikasi ja synnytys olivat melkoisen hurjia. Nekin voi kummitella siellä taustalla. Neuvolasta voisi ehkä pyytää lähetteen psykologille ihan sitä varten, että saisit puhua ne kokemukset pois. Jouduin itsekin siihen apuun turvautumaan esikon aikaan, koska loppuraskaus oli aika infernaalinen ja jouduin makaamaan osastolla monta viikkoa.
Tsemppiä kaikille odottajille! Me jännätään täällä teidän kanssa niin kauan että kaikki on saanut käärön kainaloon ja siirrytään sitten yhdessä vauvapuolelle =) Joten yksin ei tarvitse kenenkään täällä tuskailla!
Lampukka ja poika 3vk 2pv