Kesäkuun lapsettomuushoitojen plussaajat, PART III

Roosa: Jumppapallon päälle istutaan tukevasti hajareisin ja sitten teet siinä sellaista kahdeksikon muotoista lantionliikettä, tai mikä nyt hyvältä tuntuukin.

Meillä mies katsoo teeveetä jumppapallon päältä, se punnertaa ja tekee vatsalihaksia ja selkälihaksia siinä töllöntuijotuksen ohella. Mä makaan sohvalla ja katson kun mies ahertaa.

Mulle iskee aina näin lauantaisin jotenkin turhautunut olo. Pitäisi sitä ja tätä ja tuota ja lähtisikö kylille ja kaikki tekemättömät hommat painaa. Ja jaksamista ei oikein ole mihinkään. Plääähhhh... :/

Jiksu 36+3

 

Lauantaita!
Kyllä on tän tytyn unet menneet vähiin... heräsin 01.00 yöllä ja unta sain taas 05 aikaan, 8 aikaan mies heräs ja tuli alas (nukuin taas sitten sohvalla lopun yötä kun ensin olin katsonut nauhoitetut ohjelmat).
Uunissa muhii kyljyksiä sinapilla hunnutettuina (harvoin tulee tehtyä vaikka on niin hyviä ) Josko tästä lähtis suppareita metsästään kävely lenkille.. eiliset loppui sitten ennen kun kunnolla edes kerkisivät alkaakaan.
Jumppapallosta: mää istun vaan tosi isossa haara asennossa sen päällä ja pikku hiljaa alkaa tuntumaan kun toosa rupeaa halkeamaan
Ei ukko antanut eilen, enkä pakottanutkaan sitten En tiiä aristeleeko vauvaa...
Mun kaveri oli aamupäivän kylässä niin kului aika hyvin, pitää keksiä toimintaa näille vikoille viikkoille. Mulla on tasan kolme viikkoa la:han, muistatteko kun kesällä tuntui että on ikuisuus vauvan syntymään, kohta on nyytti sylissä :heart:

Hormonihirviö 37+0

 

Täällä mennyt lauantai rauhallisissa merkeissä. Aamulla löhöiltiin vaan miehen kanssa ja sitten nukuttiin hieman päikkäreitä. Kaupassa käytiin ja siivoiltiin. Oma liikkuminen alkaa olemaan tooosi hidasta. On tuo jalkoväli niiiin kipiä. Mutta onneksi ei haittaa nukkumista. Ainoastaan kävelyä. Viime yö meni tavan mukaan pyöriessä, kerran heräsin siihen kun hoin itselleni että JOO JOO, MENEN SINNE VESSAAN... Alkaa alitajuntakin ilmeisesti jo hoputtamaan vessaan öisin... :headwall:

Masussa ollut eilen ja tänään kauhia meno. Parin hiljaiselo päivän jälkeen. Nyt sitten mellastaa senkin edestä. :heart:

Eilen muuten juuri ajattelin samaa, mitä HH kirjoitti. On mennyt niin nopeasti tämä aika. Kesäkuussa (tai oikeammin mulla sitten heinäkuussa) kun tuli plussa, niin sitä ajatteli kuinka kaukana maaliskuu on. Nyt sitten se on jo ovella kolkuttelemassa se hetki kun oman nyytin saa. :heart:

Toivottavasti Amodinin koiran hoito pulmat järjestyvät. Meillä minun vanhemmat tulevat sitten ulkoiluttamaan nuo tarvittaessa. Yksihän lähtee tuossa kohta omiin synnytys puuhiinsa. Mutta kaksi jää sitten kotiin. Meillä ei periaatteessa yötkään ole ongelma (vaikka mies sitten kyllä öiksi tulee kotiin), kun laumassa elelevät niin tarvittaessa sitten menee yö keskenään täällä kotona koirilla. Jos niin tarve vaatii. Mua kyllä nyt jo hieman jännittää tuon yhden hauvan pentu hommat, mutta eiköhän kaikki hyvin mene ja se pääsee vatsastaan eroon. Semmoista puhinaa ja ähinää jo pitää kun on niin kovin suuri jo.

Mutta tämmöisiä viikonloppu kuulumisia. Mukavaa viikonloppua kaikille! :wave:

Nampula 35+1

 

Missäs kaikki on?
Täällä saatu ässää =) en kylläkään usko sen vaikutuksiin, naureskeltiin ukon kans että tuskin tosiaan auttaa kun ei sillä vauvojakaan saatu aikaiseksi (vaikka on ihan keskitasoista kamaa ja sillä tämä vauvakin icsissä siitettiin alulle, meillä on selittämätön tää lapsettomuus). Maha on kestosuppareilla mutta tosiaan tuskin niitä kipeitä avaavia saa aikaiseksi.
Meillä mies saa käydä välillä sairaalasta ulkoiluttaan koiraa (5 min matka) Ei nimittäin kerrota kellekkään kun lähdön aika koittaa, saa rauhassa pungertaa vauvaa maailmaan......

HH 37+1

 

Täällä minä oon ainakin! :wave: Mulla aamupäivästä ainakin palsta tökki, jotain huoltotöitä taisi olla. Mutta liekö siinä sitten syy väen hiljaiseloon...?

Täällä on ollut varsinainen löhöpäivä. Kunnon päikkärit nukuttiin miehen kanssa ja muutoin sitten vaan löhöilty. Illalla suunnataan äidin tarjoamalle synttäri-illalliselle ravintolaan. Njam! Joten kohta siis suihkuun ja laittautumaan.

Oma kävely se muuttuu vaan enemmän ja enemmän taaperrukseksi. Pää tuntuu painavan tuolla kovin alhaalla. Koirien kanssa metsässäkin vaan vauhti mulla hidastuu ja hidastuu...

Rauhallista sunnuntaita kaikille! :wave:

Nampula 35+2

 

Sunnuntaita täältäkin.

Kävin aamulla palstalla mutta oli kiinni koko paikka, meinasi tulla vieroitusoireia...

Kävelin tunnin lenkin, kävin katsomassa yhden tutun vauvaa, söpö poika oli, ihan isänsä näköinen. Olin ihan onneton kun piti pitää vauvaa sylissä, pelkäsin että pudotan. Multa ei tule yhtään luontevasti toisten vauvojen keikuttelu... toivottavasti omaa osaa sit paremmin käsitellä.

HH:lle onnea ässästä.

Jiksu 36+4

 

Täällähän tapahtuu vaikka mitä! Viipukalla oli sitten eilen sectio joten en ehtinyt tsempittämään, mutta kohta varmaan pääsee onnittelemaan :heart:

Mä yritin muutaman päivän ajan unohtaa olevani raskaana. Alkaa käydä hermoon tämä jatkuva supistelu ja verilimat, jotka ei kumminkaan muutu synnytykseksi. Pitää tavallaan kytätä lähtöä eikä uskalla lähteä mihinkään kauemmas, mutta kumminkaan en saa mitään jäkevät enää aikaan

Torstaina oli postin seassa lääketehtan mainos. Avasin tavan mukaan, ja sieltä tipahtikin ensimmäiseksi mittanauha ja kirkuvan vihreä mainosliuska, jossa luki "mittaa vyötärönympäryksesi!". Mulla meni yhtäkkiä hermo, en oikein edes tiedä miksi, ja koko mitta lensi seinään ja aloin parkua siinä keskellä keittiöö. :ashamed: Mainos koski siis laihdutuslääkkeeet ja kliiniset laihdutusvalmisteet. Ja mua alko ärsyttän tää pötsi ja kaikki turvotus ja raskauskilot ja vaikka mikä.

Sillon päätin että bannaan itseni palstalta muutamaksi päiväksi ja yritän olla ajattelematta koko raskautta. Ei se tietenkän onnistunut, mutta tulipa käytyä läpi kaikki kauhuskenariot millasita voi olla synnytyksen jälkeen jos tuleekin koliikkivauva tai muuten sairas tai vain itkuinen lapsi

Ylihuomenna on sitäpaitsi se synnytystapa-arvio ja mulle iski section pelko. Nyt olen sitten uskaltanut jo alka lenkkeillä ja "ässää" on kylvetty ahkerasti kun aletan olla täysiaikaisuuden rajapyykillä. Jos vaavi mahtuis vielä tuleman luonnollista reittiä. Keskiviikkona alan varman sitten seistä vaikka päälläni, tai sitten silloin iske kauhu ja kaikki tekemättömät työt alka paina enkä haluakan vielä synnyttää.

Tulipa valitettua mutta kylläpä helpotti! Sorry teille muille, jotka mun valitukset joudutte lukemaan.

Lampukka 36+4
(jee, päivät ainakin vähenee...)

 

Hei! :wave:
Varsin matalapaineinen viikonloppu täällä. Minä olen tosi alakuloinen ja olen erittäin itkuherkkä. :'(
Eilen itkin koko päivän sitä, kun mies joutui koko viikonlopuksi töihin ja tämän piti olla viimeinen 'rauhallinen' viikonloppu, jolloin olisi ollut aikaa katsella elokuvia, nauttia olosta ja käydä kaupungilla viimehetken ostoksilla.
Tänään itkettää muuten vaan. Huomaa kyllä, että synnytys on lähellä, kun mieli on näin matala ja väsyttääkin kovasti.
Öisin olen joutunut nousemaan ties kuinka monta kertaa vessaan. Koirakin on jotenkin ollut outona, varsinkin yöllä. Koira reagoi jokaiseen minun kyljen kääntämiseen ja alkaa tassuttelemaan pitkin taloa kynnet rapisten, en tiedä erittyykö minusta jotain tuskahormonia, kun tuo kyljen kääntäminen on aika työläs prosessi.

Pelottaa kovasti, miten sitä jaksaa olla vauvan kanssa, kun nyt jo on ihan mehut poissa. |O

Ihme ja kumma, ettei ole alkanut tulla puheluita, vieläkö täällä ollaan yhtenä kappaleena. Yhden sellaisen puhelun vain olen saanut.

Haalistunut ja vaavi 38+4

 

Lampukka ja Haalistunut: :hug: :hug:

Otin parin tunnin iltapäiväunet ja nyt ei sitten väsytä. Ehkä tämä uupumus on luonnon tapa varmistella sitä että kerätään voimia synnytystä ja sen jälkeistä aikaa varten, muutenhan me riekuttaisiin kaupungilla shoppaamassa kaikkea kivaa vauvalle. Mä yritän luottaa siihen että jaksan sitten kun ja jos on jaksettava valvoa öitä yms.

Tämä turvotus ei tosiaan ole kivaa, mullakin on niin paksut posket että aivan ällöttää katsoa itseään peilistä. Ja sormet on kuin nakit. En yhtään ihmettele ettei miestä kiinnosta seksi, mullakin on NIIN epäeroottinen olo kuin vain voi olla. Mutta toisaalta se kyllä vähän loukkaakin, kun ekaa kertaa ollaan siinä tilanteessa että mies ei halua... :/ En ole kyllä totta puhuen kauheasti vongannutkaan, olen niin laiska. :ashamed:

Jaahas, josko sitä kuitenkin valmistautuisi yöpuulle, jos vaikka saisi unta. Taas uusi viikko edessä ja synnytys vähän lähempänä. Jännittää, miltä sitten tuntuu kun tajuaa että synnytys on käynnissä... mä olen sitten varmaan ihan että "en mä ihan vielä tätä haluakaan".

Jiksu

 

Hyvää alkanutta viikko kaikille! :wave:

Ja kaikille jotka painivat nyt alakuloisten tunteiden parissa, niiin suuren suuri :hug:

Omassa navassa nyt ei suurempia ole. Mulla menee alakuloisissa tunnelmissa olot tuon koiran kanssa. Tiedän ihan tasan tarkkaan että pääsee hyvään paikkaan synnyttämään ja varmasti hoidetaan hyvin. Mutta silti vaan itkeä tillitän sitä asiaa lähes kokoajan. Tosin sama oli viimeksi kun tuon koiran äiti oli samassa tilanteessa. Silloin tosin olin itse mukana synnytyksessä, mutta itkin sitten sitä koiran jättöä sinne kasvattajalle. Mutta siis silmät turvoksissa täällä istuksitaan. Tietysti nyt sitten oma raskaus tekee kaikesta vielä suurempaa. Muutoinkin nyt niin herkällä, että hoh hoijaa... :snotty: Mutta eiköhän se tästä sitten kun tuo hauva huomenna haetaan.

Eilinen ravintolakeikka meni mukavasti. Ruoka oli hyvää ja muutenkin oli hauskaa. Joten se hieman piristi. Keskiviikkona sitten olisi neuvola käyntia taas edessä.

Huh huijaa, eipäs tässä kummempia.

Nampula 35+3

 

Se eilinen ässä vissin kuitenkin auttoi vähäsen, suppaili kovemmin niitä kivuttomia illalla ja kohdunsuullakin oli enemmän tuntemuksia. Kävelin kämppää ympäri ja se sai supparit kovemmiksi, oli tuolta ihan ylhäältäkin tosi kova ja nahka ihan pinkeenä =) Haluaisin jo vauvan mutta toisaalta pelottaa kun se h-hetki oikeasti koittaa kuinka selviän....
Mulla on nykyään tosi kipeät niskat, soitin neuvolaankin että voinko laittaa zon geeliä ja sitä saa käyttää paikallisesti, auttaa paremmin kun panadol.
Mullahan tosiaan kuoli se tädin mies viikko sitten ja olen yrittänyt tuohuta kaikkkea muuta että mieliala pysyisi virkeänä. Ja ihme kyllä tämä tihrusilmä ei ole itkenyt kertaakaan, varon oikein tilanteita joissa pahoitan mieleni.

Hormonihirviö 37+2 (aatella 2 ja puol viikkoa la:han)

 

HH Älä ihmeessä käytä sitä Zon-geeliä!!!! Me katottiin tässä taannoin terveydenhoitajan kanssa hänen koneeltaan siitä selostetta ja siinä varoiteltiin ihan kaikesta mahdollisesta. Sikiölle tulee mm. maksasairauksia, munuaisen vajaatoimintaa jne.
Sitä ei missään tapauksessa saa käyttää edes imetyksen aikana.

 

Maanantaita! Geeliasiaa ensin. Minulle sanoi myös lääkäri, ettei noita kipugeelejä saisi nyt käyttää. Zon geelistä ei tosin ollut puhetta. Sitä en tiedä miten nyt näin raskauden loppuvaiheessa on.
Minulla on myös hartiat ihan jumissa ja imetystä ajatellen se ei ainakaan ole hyväksi. Kauratyynyllä ja panadolilla sekä hieronnalla olen koittanut hoitaa vaivoja.

Jiksu Täällä myös ällöttää tämä turvotus ja iltaisin kun otan tukisukat jalasta en halua edes vilkaista miten turvoksissa jalat on. Edelleen ja päiväpäivältä enemmän on sellainen olo ettei ole omassa kropassaan Onneksi synnytyksen jälkeen vaivat pitäisi helpottaa.

Haalistunut Jaksuja tunteiden vuoristoradassa. Onkohan meillä hoitojen avulla raskautuneilla enemmän vielä tunteet pinnassa?
Lampukka Tsemppiä myös sinne. Voin hyvin kuvitella tunteesi. Täällä painitaan vähän samojen ongelmien kanssa.
Tuntuu että tämä 40. viikko kun alkoi ,muistuttaa kaksosodottajalla jo yliaikaisodotusta. Hermoille käy!

Olin viikonloppuna miehen kanssa venemessuilla ja kävelin kolme tuntia. Sunnuntaina taas pitkä kävelylenkki ja sauna. Ei mitään vaikutusta. Messuilla pieni poika tuli viereen ja katsoi mahaa ja totesi: Tädillä on tosi iso maha!!
Keskiviikkona aika äitipolille ja ajattelin, että sieltä en enää kotiin tule ilman poikia!
Mukavaa alkanutta viikkoa kuitenkin kaikille, enää ei ole kellään pitkää aikaa odotusta :heart: :heart:

Roosa ja pojat 39+2

 

Geeliasialla minäkin aloitan. Jos pakkausselosteita luke, juuri mitään lääkettä ei saa käyttä odotusaikana. Lääketehtaat kirjoittaa kaikki mahdolliset varoitukset niihin, koska haluavat pestä kätensä vastuusta. Suuri osa tuloksista on saatu eläinkokeista (esim. rotilla) eivätkä välttämättä päde ihmisiin, mutta on epäeettistä lähteä testaamaan odottavia äitejä tai oikeastaan sikiöitä. Enkä minä ainakaan lähtisi koekaniiniksi.

Käytännössä tieto saadaan vuosien varrella siten, että äidit jostain syystä joutuvat käyttämään lääkkeitä odotusaikana (tai eivät tiedä olevansa raskaana tai ovat ongelmakäyttäjiä ) ja vaikutukset sikiöön selviävät abortin, keskenmenon tai synnytyksen jälkeen. HUS:n teratologinen tietopalvelu kerää tietoja keskitetysti tietokantaansa.

Geelien systeemi-imeytyvyys iholta on useimmiten heikko, ja osa lääkäreistä pitää niitten käyttöä turvallisena. Osa taas ei, koska vaikuttava aine voi olla kuitenkin haitallinen. Yleensä niitä lääkkeitä voi käyttää turvallisin mielin, jotka synnytyslääkäri kirjoittaa tai antaa luvan käyttää. Neuvolalääkärit kirjoittavat reseptejä paljon varovaisemmin, ja se on ihan hyvä ja tarkoituksenmukainen periaate. Gyne tapaa useimmat pitkäaikaissairaat odottajat ja tietää uusimman tiedon lääkkeiden turvallisuudesta.

Alkuraskaudesta ollan kaikkein varovaisimpi, koska silloin sikiön kaikki elimet kehitty. Keskiraskaudessa lääkkeide suhten ollaan yleensä vapaamielisimpiä. Loppuraskaudessa huomioidaan lähestyvä synnytys; kohdussa istukka "siivoaa" vauvaa, mutta synnytyksen jälken sen pitää pärjätä omilla maksalla ja munuaisilla. Jotkut lääkket aiheuttaa silloin esim. hengityksen heikkoutta tai yksinkertaisesti vievät kaiken maksan kapasitetin, jolloin vauva ei pysty poistaman bilirubiinia elimistöstä ja kellastuu.

No, joku taas innostu luennoiman

Olen nyt käynyt itse 4 kertaa reilu 2 viikon aikana hierojalla, ja ainakin nukkuma-asennon löytäminen on helpottunut. Ja käsistä laski turvotus huomattavasti. Suosittelen! :attn:

Kiitos Jiksulle ja Roosalle tsempityksistä :hug:

Eikös Haalistuneella ole H-hetki käsillä? Toivottavasti Roosallakin olisi mahdollisimman pian.

Nampulalta piti kysyä, että miten ihmessä aiot ehtiä hoitan vauvan ja koiravauvat? Vai lähtekö ne maailmalle sieltä kasvattajalta?

Huomenna on se synnytystapa-arvio, jännittää... Pyysin mieheltä "käynnistystippoja" ja toivottavasti huomenna olisi kovakourainen lääkäri Nyt uskalta jo tällaista toivoa, kun viikot tule täyteen. Noi "tipat" on muuten todella tehokkaita kohdunsuun pehmentäjiä, mutta normaliraskaudessa eivät käynnistä synnytystä ellei se ole muutenkin kypsä käynnistymän.

Nyt kaikki vonkaamaan

Lampukka 36+5

 

Huomenia!

En saanut enää nukuttua kun mies lähti kolistellen töihin... muutenkin meni taas yö pyöriessä, ja vessassa pitää käydä kahdesti yössä. |O

Mulla on nyt ilmeisesti se loppuraskauden "nesting"-vaihe menossa. Pesin eilen verhoja ja nyt silitän niitä ja vaihtelen ja lähden etsimään olohuoneeseen uutta mattoa ja jalkalamppua... pesänrakennusvietti päällä täällä.

Jiksu 36+6

 

Onko jollekin vaavinsängyn tilannelle jo tullut se sänky?? Jos on, niin mielipiteitä?

Jiksulle hyvää pesänrakennuspäivää!

Onkos hetken hiljaa olleet jo lähteneet halkeaman???

Lampukka 36+6

 

Ok, eipäs sitten laiteta geeliä enää niskaan. Tosi vähän mää sitä laitoinkin kun oon aika minimissä pitänyt lääkkeet odotus aikana. Aika kummaa että neukkutäti sanoi että laita vaan ei siitä haittaa ole vaikka tuote selosteessa niin lukeekin.
Ei auta meillä touhu tipat :headwall: vähän tuo enemmän suppareita mutta ei muuta. Mulla onkin sellanen tunne että vauva syntyy vasta lähenpänä la:a, monta viikkoa raskaus ajasta oon ollut varpaisiltaan saikulla ja nyt ei sitten mitään kun vauvakin on jo 3,5kg. Kai ne käynnistää viimeistään tasan 40 kun näitä hoidoista alkunsa saaneita ei kuulemma pidetä yliajalle.
Määkin innostuin eilen pesemään olkkarin ikkunat, olo on aika hyvä näille viikoille paitsi nuo samperin lonkat yöaikaan kiusaa....


Hormonihirviö 37+3

 

Moikka täältäkin!

Onpas veikeän näköistä kun nämä sivut on päivitetty. Ihan kuin vieraaseen paikkaan kirjoittelisi. Mutta onneksi tutut nimet täällä kirjoittelevat joten tuo sitä tuttua tunnetta.

Ekaksi Lampukalle: Koiravaavit lähtevät maailmalle kasvattajan luota. Kyseessä kun on sijoituskoira. Eli olen "ostanut" tämän kyseisen koiran kasvattajilta sellaisella sopimuksella, että tekee kasvattajalle yhden pentueen. Koira siis haetaan tänään ja menee sitten kasvattajalle synnyttämään ja hoitamaan pennut. Sitten pentujen ollessa n. 6-7 vkoa tulee koira takaisin kotiin. Tämän jälkeen se on täysin minun omistuksessani. Täällä kyllä on päivä alkanut niin matalapaineella, että huh huh. Koirakin ihan ihmeissäni kun sitä halailen ja pussailen kaiken aikaa... :snotty: Onneksi tiedän kuitenkin kokemuksesta että tämä tästä sitten helpottaa kun koira on haettu. On se vaan niin paksu ja hengittää kovin raskaasti, että eipä taida kauaa omia vaavejaan kyydissä pitää. Eli minä sitten vaan jään odottelemaan muutaman päivän sisään pentukuulumisia kasvattajalta.

Mutta sitten tätä massua välillä... Yöt tuntuvat nyt menevän nyt kovin hankaliksi. Olen huomannut usein yöllä herätessäni kunnon harjoitussuppareita. Kiristää massun kyllä todella kipeäksi. Varsinkin kun yritän kääntää kylkeä välillä. Pissalle menokin välillä tosi hankalaa. Viime yönä kiristi niin, etten saanut edes kunnolla lorotettua. Vessassa sitten istuin ja sen enempiä pinnistelemättä pikkuhiljaa sain sitten asiat tehtyä. Johtui ihan vain siitä että vetää kovin pinkeäksi tuon alamassun. Kyllä se siitä sitten aina helpottaa kun rentouttaa itsensä kokonaan. Mutta on tämä aikamoista.

Juups, mutta siis sen suurempia ei täällä nyt ole. Kohta lähden mansikkapiirakan leipomis hommiin ja sitten pitäisi vielä tuo mamma-koira trimmata. Lähinnä ajella masun alunen, jotta pennut sitten saavat ruokansa maitobaarista. Sitten vain kasvattajaa oottelemaan.

Mukavaa päivää kaikille! :wave:

Nampula 35+4

 

Olenko minä ainoa, joka ei vielä halua jakaantua Olen tietty vähän pienemmillä viikoilla kuin suurin osa. Ja mieli varmasti muuttuu tooodella nopeasti kun olo alkaa käymään tukalaksi. Mulla on ennenminkin paniikki siitä, että vauva tulee liian aikaisin. Perätilan vuoksi pitää kuulemma lähteä napanuoran luiskahdus(?)riskin välttämisiksi ambulanssilla jos synnytys käynnistyy.

Ja vähän tuota samaa kuin haalistuneella Tuntuu, että tämä on elämäni viimeinen loma 20 vuoteen, jolloin voin olla täysin omilla ehdoillani. Kaiken pitäisi nyt olla täydellistä...

Sain ajan äippäpolille vasta ensi viikolle, eli 36+4. Silloin varmaan selviää jotain.
Miehellä on kaveriporukan vuosittainen "vuoden tärkein reissu" tiedossa 37+2-3. Tuntuu pahalta katsoa toisen kamppailua, että mitä tekee reissun kanssa. Toisaalta haluaisin, että hän pääsee lähtemään. Saisi ladata akkuja, eikä varmaan malta muutamaan kuukauteen lähteä mihinkään. Toisaalta jos synnytys käynnistyy niin en voi kuvitella tilannetta ilman miestä. On kyllä puolentoistatunnin ajomatkan päässä sairaalasta, mutta jos rouvaa kärrätään ambulanssilla sektioon niin ei kerkeä paikalle. Tällä hetkellä puhuu ajavansa yöksi kotiin.

Mä voisin kuvitella, että mielialojen heittely voisi tosiaan osittain liittyä lapsettomuuteen. Sitä pitäis muistaa olla niin jumalattoman kiitollinen (mitä tietenkin onkin) joka ikisestä hetkestä. Kun ei yöllä pysty nukkumaan, koko ajan pissattaa, kädet on niin turvoksissa ettei erota kohta sormia toisistaan. Tai kun pelottaa miten vauvan kanssa menee. Pitää muka ajatella, että : "Tätähän mä olen halunnut". Ainakin minä ajattelin kun joku iso maha tai pienen vauvan äiti valitti ongelmiaan, että "anna mulle tuo tilanne niin minä kyllä selviän siitä hymyillen". Tiesin, että eihän se niin ole, mutta katkeruus oli vain niin ylitsepääsemätöntä.

Nampulan perheeseen tulee sitten kerralla vauvoja. Kyllähän nuo karvakasat on niin rakkaita, että niiden antaminen muiden hoiviin ei ole helppoa. Minäkin olen todennäköisesti stressaantuneempi koppihoitolaideasta kuin koira.

Pesänrakennusviettiä on ilmassa. Minä, joka en ole ikinä silittänyt kuin aivan pakolliset paitapuserot ja housunprässit, olen silittänyt järjettömän läjän vauvanvaatteita, lakanoita (en ikinä jaksaisi silittää omia vuodevaatteita), peittoja yms. Sängyssä on pupujussikat lakanat ja hörhellykset (silitettyinä), joista olen haaveillut aina.

Nyt tosiaan kaikki mahdolliset ässät kehiin synnytyksen nopeutuksen toivojille: saunaa, seksiä ja siivousta....

Haluaisin lähteä uimaan. Kuinkahan pitkälle raskautta sitä uskaltaa uida, mitä jos jokin paikka onkin auennut...Ehkä en uskalla....

Amodini 35+5 (iik miten nopeasti aika menee!)

 

Hello! Kylläpä oli taas viime yönä makoisia supistuksia aamuyöstä. Siihen sitten loppui ja nyt ei taas mitään. Mulla ei noi touhutipat taida enää auttaa kun on paikat jo 3cm auki ja ihan pehmeät.
Lampukka meille tuli vaavi sänky jo joulukuun lopussa ja loppuu kohta jo vuokra-aika jos ei poikia ala kuulumaan. Aika pienihän se on mutta kyllä me olemme kuukauden verran ajatelleet poikia siinä nukuttaa. Ostetaan sitten pinnasängyt hiukan myöhemmin. Kaksoset nukkuu kuulemma äitiyspakkauksen laatikossakin kaksin. Tosin nyt en sitten tiedä minkä kokoiset köriläät on tulossa. Mutta kiva sänky ja pyörät on tosi kätevät ja erittäin siisti!!

HH sama homma täällä tuon odotusajan kanssa. Piti monta viikkoa olla huolissaan koska syntyy keskoset ja niinpä...Tässähän sitä vielä ollaan yhdessä kasassa. No ei ole enää pitkää aikaa kun tosiaan pääsee tosi toimiin!

Taidan alkaa myös silityshommiin, jaksan vielä näin päivällä seistäkkin jonkin aikaa.
Tyhmä kysymys muuten silityksestä: Oletteko silittäneet kaikki bodyt ja potkupuvut? Mulla on vähän sama tilanne kuin Amodinilla ettei silityshommat ole ihan sitä lempipuuhaa..
Lakanat olen toistaiseksi vain silittänyt.

Roosa

 

Hei kaikille taas.

En löytänyt mitään kaupungilta, mutta pitää jatkaa etsimistä joku toinen päivä. Nyt iski uupumus kesken shoppaamisen, alkoi maha painaa liikaa ja jalat väsyi. On tätä painoa kannettavana...

Roosa: Mä en ole silittänyt vauvanvaatteita, en tajua mitä mieltä siinä on yrittää sellaisia pieniä potkareita raudan kanssa oikoa. Lakanat olen silittänyt, mutta se on mulla ollut tapana muutenkin. Aiemmin mankeloin kaikki vuodevaatteet, mutta nyt kun muutettiin niin heitettiin mankeli pois kun se oli niin iso ja kolho ja vei paljon tilaa. Mutta kyllä sileät lakanat on ihania.

Jottei totuus unohtuisi niin jatkan verhojen silittämistä.

Jiksu

 

Hei vaan!

Ensinnäkin pitäiskö näitten sivujen olla jotenkin erinäköiset päivityksen jälkeen?? Mä en ole huomannut ainakaan että mikään olisi muuttunut :/

Mulla on kans sellainen olotila etten haluaisi millään luopua tästä masusta. Tätä suorastaan tulee ikävä ja kun tiedän että tämä on ainut kerta mun elämässä että saan kantaa tällaista ihanaa "möhömahaa".
Mutta odotan myös aivan malttamattomana että saisin jo tämän pikku käärön tuhisemaan tohon käsivarsilleni.
Jotenkin on sellainen tunne että vauva antaa odottaa tulemistaan...
Täällä sanottiin myös että jos ei ole syntynyt kun viikko 40 tulee täyteen niin asia tutkitaan ja todennäköisesti käynnistetään. Kuulema näillä hoidolla alkaneet raskauksien ei annettaisi mennä yliajalle. En kyllä tiedä minkä takia tai että mitä siitä sitten aiheutuu jos menee yli. Onks jollain tietoo?

Mä en todellakaan kanssa ole mikään silitys ihminen, mutta nyt olen kaikki vauvan vaatteet sukista pipoon sillä välillä silittänyt =)
Nytkin on rauta kuumenemassa...eilen tuli postissa vauvattaresta tilaamani pussilakana+tyynyliina setti. Pesin ne ja nyt ne on silitystä vailla.
Tilasin myös vauvalle tyynyn, sekin varmaan täytyy silittää
Taitaa nää hommat olla tätä alku/uutuuden viehätystä. Luulen että vauvan synnyttyä tää silitys innostus kyllä lopahtaa ettei kaikkia vaatteita tule silitettyä.
Tietääkös kukaan että missä vaiheessa vauvalla voi alkaa käyttään tyynyä?

Mun mies ei mulle "käynnistystippoja" antele, vaikka kuinka sille selitän että hyväks se vaan on eikä pahaks. Sillä riittää ajatus että vauvan pää on siinä ihan vieressä niin että hänen hommasta ei tule sitten yhtään mitään. Nooh, jospa ne oikeat supparit ja synnytys alkais ilman niitäkin apuja =)

Nyt mä meen silittään ja sitten petaamaan vauvan sängyn valmiiksi.

Mai 37+1

 

No niin, en pääse ainakaan toistaiseksi polikäynniltä kotiin. Siirsivät vain synnytysvastaanoton puolelle seurantaan. Supisteli jo aamupäivällä, ja kun lääkäri tutki alko tulla supistuksia n.5min välein ja jatkuvat yhä. Kipeäkin alan olla, mutta voihan olla että loppuvat vielä. Nyt kuitenkin odotellaan, koska mulla oli se streptokokki + Tiputtavat siis ensimmäisen antibiootin illalla, jos supistukset eivät lopu.

Ilmoittelen ennen pitkää, miten kävi



Lampukka 36+6

 

Lampukka: HUI! Oletko sie jo tositoimissa siellä? Ja meillä on samat viikot ja päivät... :hug:

Jiksu

 

Heippatirallaa!

Suloistakin suloisempi minimiehemme parkaisi ja näki päivänvalon perjantaina 8.2 kl 12.10 :heart:
Olemme onnesta mykkyrällä, tänään aamupäivällä kotiuduttiin ja ei tätä tunnetta voi sanoin kuvailla kun tuon nyytin syliin sai.Pientä voisi vaan nuuhkia ja ihastella kokoajan.

Synnytys oli rehellisesti sanoen tytöt upea kokemus, ja kaikenkaikkiaan helppo ja nopea!
Synnytys käynnistyi täysin yllättäen perjantai aamuna kl 05.00. Vedet meni sänkyyn ja siinä melko rauhallisin ottein lähettiin synnäriä kohti. En kerennyt edes tulla tänne ilmoittaman.

Supistuksia ei tullut siinä vaiheessa vielä lainkaan, ainoastaan alaselkää jomotti ja vettä lorisi kokoajan.
Synnärillä mut otettiin vastaan kl 06.30 ja käyrillä ei piirtynyt yhtäkään voimakasta supistusta.Olo oli niin autuas, ei ollut ollenkaan tunne että tästä se lähtee.
Kätilö teki sisätutkimuksen (auts) ja kertoi että vauva on todella ylhäällä, joten tässä voi mennä vielä pitkäkin aika. Mies lähti sillä välin aamukahville. Yhtäkkiä tunsin että lieviä menkkakipumaisia suppareita tuleekin jo 5 minuutin välein.Pari tuntia meni vauhdilla pieniä kipuja laskiessa.Sitten tuli perään pari napakampaa supparia , ja kätilö tuli tarkastamaan kohdunkaulan tilanteen-olin yhtäkkiä jo auki 6cm Ei muuta kuin epiduraalia selkäytimeen, ja ah mikä autuus seurasi. Hurjat supistuskäyrät piirtyi vaan monitorille, minä olisin voinut lähteä vaikka shoppailemaan.Tästä meni tunti, ja kätilö ilmoitti että kohta saa ruveta ponnistamaan.....olin ihan että täh, NYT JO? Siitä ruvettiin sitten ponnistelemaan.Vauva oli edelleen tosi ylhäällä ja kätilö paineli mahaa, makasi mahan päällä ja ties mitä yritettiin-tulos ei mitään! Jokaisella supparilla uutta pungerrusta mutta vauva ei vaan tullut alemmas. Sitten oli pakko laittaa katetri ja tyhennettiin virtsarakko, ja johan alkoi tapahtua. Viimeiset supparit ja ponnistukset oli kyllä ne kipeimmät kun pää painoi peräpäähän ja tuntui siltä kun jalkapalloa olisi yrittänyt vääntää ulos kakkos rapusta Lopulta vielä 50min ponnistelujen jälkeen hiestä läpimärkänä sain jostain leijonan voimat, pinnistin henkeni edestä, lääkäri leikkasi välilihan ja plumps plumps tunsin kuinka poikamme saapui maailmaan :heart:
Ihana parkaus kuului, ja nykerö nostettiin rinnan päälle. Siinä hän oli-lämpöisenä ja suloisena kuin enkeli ja katseli tummansinisillä silmillään äitiä suoraan silmiin. Itkuhan siinä tuli ja vieläkin olen melko sekaisin onko tämä tottakaan!
Tästä tuli varmaan melko sekava sepustus.Tulen paremmalla ajalla ja keskittyneempänä kertomaan muut kuulumiset! En ehtinyt kovin paljon lukea meilejä taaksepäin....onko täällä tällävälin kukaan jakautunut?????? ROOSAKIN vielä kasassa |O

Pojan strategiset mitat 51 cm 3300 g. Koko synnytysklinikan henkilökunta meni ihan sekaisin, ja jopa tuntemattomat ihmiset tulivat ihastelemaan meidän eksoottisen vaaleaa ja suloista poikaamme. Ihan on kuulemma äitinsä näköinen

Kitty ja minimies 4pv