Olenko minä ainoa, joka ei vielä halua jakaantua
Olen tietty vähän pienemmillä viikoilla kuin suurin osa. Ja mieli varmasti muuttuu tooodella nopeasti kun olo alkaa käymään tukalaksi. Mulla on ennenminkin paniikki siitä, että vauva tulee liian aikaisin. Perätilan vuoksi pitää kuulemma lähteä napanuoran luiskahdus(?)riskin välttämisiksi ambulanssilla jos synnytys käynnistyy.
Ja vähän tuota samaa kuin
haalistuneella Tuntuu, että tämä on elämäni viimeinen loma 20 vuoteen, jolloin voin olla täysin omilla ehdoillani. Kaiken pitäisi nyt olla täydellistä...
Sain ajan äippäpolille vasta ensi viikolle, eli 36+4. Silloin varmaan selviää jotain.
Miehellä on kaveriporukan vuosittainen "vuoden tärkein reissu" tiedossa 37+2-3. Tuntuu pahalta katsoa toisen kamppailua, että mitä tekee reissun kanssa. Toisaalta haluaisin, että hän pääsee lähtemään. Saisi ladata akkuja, eikä varmaan malta muutamaan kuukauteen lähteä mihinkään. Toisaalta jos synnytys käynnistyy niin en voi kuvitella tilannetta ilman miestä. On kyllä puolentoistatunnin ajomatkan päässä sairaalasta, mutta jos rouvaa kärrätään ambulanssilla sektioon niin ei kerkeä paikalle. Tällä hetkellä puhuu ajavansa yöksi kotiin.
Mä voisin kuvitella, että mielialojen heittely voisi tosiaan osittain liittyä lapsettomuuteen. Sitä pitäis muistaa olla niin jumalattoman kiitollinen (mitä tietenkin onkin) joka ikisestä hetkestä. Kun ei yöllä pysty nukkumaan, koko ajan pissattaa, kädet on niin turvoksissa ettei erota kohta sormia toisistaan. Tai kun pelottaa miten vauvan kanssa menee. Pitää muka ajatella, että : "
Tätähän mä olen halunnut". Ainakin minä ajattelin kun joku iso maha tai pienen vauvan äiti valitti ongelmiaan, että "anna mulle tuo tilanne niin
minä kyllä selviän siitä hymyillen". Tiesin, että eihän se niin ole, mutta katkeruus oli vain niin ylitsepääsemätöntä.
Nampulan perheeseen tulee sitten kerralla vauvoja. Kyllähän nuo karvakasat on niin rakkaita, että niiden antaminen muiden hoiviin ei ole helppoa. Minäkin olen todennäköisesti stressaantuneempi koppihoitolaideasta kuin koira.
Pesänrakennusviettiä on ilmassa. Minä, joka en ole ikinä silittänyt kuin aivan pakolliset paitapuserot ja housunprässit, olen silittänyt järjettömän läjän vauvanvaatteita, lakanoita (en ikinä jaksaisi silittää omia vuodevaatteita), peittoja yms. Sängyssä on pupujussikat lakanat ja hörhellykset (silitettyinä), joista olen haaveillut aina.
Nyt tosiaan kaikki mahdolliset ässät kehiin synnytyksen nopeutuksen toivojille: saunaa, seksiä ja siivousta....
Haluaisin lähteä uimaan. Kuinkahan pitkälle raskautta sitä uskaltaa uida, mitä jos jokin paikka onkin auennut...Ehkä en uskalla....
Amodini 35+5 (iik miten nopeasti aika menee!)