* Kesäkuun kullannuput joulukuussa *

Terese: Mikähän tuo mahtaa nyt olla, nimittäin mulla ihan täsmälleen samat oireet! Lisänä vielä pari päivää 37,5 kuume. Se siis on korkea mulla, kun niin alhainen lämpö normaalisti. Mies pisti jo perjantaina soittamaan ja kysymään, miten tulee toimia. Vastasivat vain, että vettä ja lepoa. Eipä ole sillä kyllä kovin hyvin tehonnut..

 

Siis olin äsken lukemassa tuolla sivulla 8 tai 9, että sinne kuuluu tuo vastaus, jos joku ihmettelee mitä oikein aloin selittää

 

Joo ei oo täälläkään mistään energisestä vaiheesta tietoakaan ja oksu kävi kurkussa aamulla suihkusta poistuessa mutta aivopesin sen laskeutumaan takasin alas Sen sitä saa ku ei heti syö jotain. Loppupäivä meneekin sitten varmaan taas läppärin kanssa sängyssä. Rahattomuus ei ole kivaa mutta on tässä opiskelija/työttömyydessä puolensa. Kevätpuolella tarttis valmistua ja sitten pian saakin hyvällä omalla tunnolla mammalomailla.

Harkkasuppareita ei ole kuulunut, ei mahaa eikä liikkeitä. "Onneksi" on sentään tota huonovointisuutta oireena ja alavatsan yleinen omituisuus. Varsinkin maatessa tuntuu että siellä olis joku ilmapallo sisällä. Toivon että liikkeet alkais mahdollisimman pian ja takana oleva istukka ei ainakaan peitä niitä. Ja toi Vuoden mutsi homma on kyllä hauska. Meinaan hankkia niiden kirjan raskaudesta ja vauvavuodesta. Oon tämän toisen naisen tavannutkin kun asuu täällä Islannissa.

Sitten on yksi juttu, joka mua vaivaa jo nyt. Meillä (tai mulla) on kaksi koiraa, jotka mulla oli jo ennen nykyistä avokkia. Ne on siis mun vastuulla mutta tarpeen vaatiessa mieskin niitä hoitaa. Mä pelkään jo nyt että miehellä menee maku noihin koiriin siinä vaiheessa kun meillä on se vauva. Niistä lähtee ihan sikana karvaa (vauva koirankarvoissa lattialla) eikä ne ole mitään lapsiperheen halinalleja (pitäis olla silmät selässäkin jos ne on lapsen kanssa) ja ne esimerkiksi kävelee hihnassa kuin jotkut heikkopäiset (todella "miellyttäviä" vaunolenkkejä tulossa). Ja omaa jaksamistakin mietin jo nyt. Toisaalta vanhempi on vauvan tullessa 12 ja nuorempi 8 enkä mitenkään vois niistä luopua sen takia että olis raskasta ja hankalaa. Pelkäänpä vaan että riitoja tulemme saamaan tästä aiheesta aikaiseksi... Muilla tällaisia huolia?

 

Miltsu ymmärrän huolenaiheen koirista. Meillä ei ole koiraa, mutta silloin kun sain esikoiseni minulla oli mäyräkoira. Koirani alkoi todella aggressiiviseksi vauvan synnyttyä, ei niinkään vauvalle vaan minulle. Se murisi ja näytti hampaitaan kun lähestyin vauvaa tai jos komensin sitä. Lopulta se yritti purra minua. En sitten jaksanut yksin vauvan ja koiran kanssa, joten päädyin luopumaan koirasta. Oli se kyllä raskas päätös, mutta onneksi sain koiralle ihanan kodin ja ystävystyin koiran nykyisen omistajan kanssa. Koittakaa vaan keskustella vielä asiasta miehesi kanssa ja toivottavasti pääsette sellaiseen ratkaisuun, että koirista ei tarvitse luopua!

Harjoitussuppareita ei täällä vielä ole, tosin olen vasta viikoilla 12+2. En muista koska esikoisesta alkoi, varmaan joskus viikoilla 20+ enkä silloin edes tajunnut niitä supistuksiksi. Jouduin kuitenkin sairaslomalle joskus viikoilla 25-27 (en muista), koska olin silloin siivoustöissä ja supistuksia tuli jatkuvalla syötöllä ja kohdunkaulakin sitten lyhentyi ennen aikojaan.

Huomenna nt-ultra. Jännittää ihan hirveesti!! Olen vähän samanlainen huolehtija kuin tuulentyttö Mutta tulen sitten kertomaan kuulumiset. Mieskin onneksi pääsee mukaan ultraan. Ja kyllä mekin sitä sukupuolta jo kysytään, olkoon vaan kuinika epävarmaa, en malta olla kysymättä

Linneat ja pikkuruisin 12+2

 

Miltsu, me otettiin viikkoa ennen raskauden alkua pikku hauvavauva Ja molemmat otti herneen nenään hauvelin ulkoilutuksesta kun oli ihan petipotilaana pahoinvoinnin takia. Nyt kuitenki menee taas hyvin koiran kanssa kun minäkin jaksan ulkoiluttaa ja on jo koirankin oppinut kokonaan sisäsiistiksi Onneksi ihan pikkukoirasta (mittelspitz) on kyse, joten ei tarvii pelätä että se hirmusesti sais tuhoa aikaan. Ainut vaan että on hirmunen pusuttelija, joten täytyy sen takia pitää erossa Hemmosta alussa ainakin. Tää koira ei tarvitse hirmu pitkiä lenkkejäkään ja viihtyy sisälläkin hyvin, joten ei pitäisi tulla ongelmia Hemmon saavuttua

 

Ähh.. hurjan rankka päivä töissä ja pakko oli heittää selällee heti kun pääs kotiin. lonkkia vihlo ja selkää vihlo ja ähpuh. Ei ollu nuorempana näitä vaivoja.. Mihinkähän tää menee vielä.

Kerroin lapsillekin tänään ja muksut olivat ihan mielissään. Toivovat kuulemma pikkuveljeä Mieskin puhuu tästä poikana, mutta itse en ole yhtään varma.. Vahvaa tunnetta ei ole kumpaakaan suuntaan. jännäilyä ja arvailua siihen helmikuun puoliväliin saakka. Itse en ees harkitse, että menisin aikaisemmin selvittelemään sukupuolta yksityiselle. Käytän sen rahan mielummin johonkin muuhun.

 

Ja Linneat tsempit ultraan! Jännään täällä sun puolesta

 

Miltsu87 Meillä oli vielä kun esikko syntyi kaksi vuotta sitten kaksi isoa koiraa, molempien silmäteriä kyllä Ja ei ollut kyllä helppoa niiden kanssa Tosin meillä oli se ongelma, että mun mies on reissuhommissa ja tää oli se ongelma. Miehen ollessa reissussa, jouduin pyytämään apua appivanhemmilta sekä dogsitteriltä lenkityksien suhteen. Noi koirat ei osannut kävellä nätistä sitten ollenkaan, eli ei mitään mahkuja viedä molempia koiria yhtäaikaa lenkille vaunujen kanssa. Oli todella raskasta aikaa muutenkin No, kun esikko oli noin 9 kk, meidän vauvakoira (3 vuotta) sairastui syöpään ja kuoli. Tämä oli todella raskasta, koska kaikesta työstä huolimatta rakastin sitä niin valtavasti. Reilu vuosi tapahtuneen jälkeen, voin kyllä valittettavasti todeta että yhden ison koiran kanssa on helpompi elää kun kahden, kun on siis lapsia. Missään nimessä koirista ei saa luopua lapsen takia (mun mielipide) mutta yrittäkää sopia että ne koirat on teidän molempien vastuulla. Mä painotan että meillä ongelmat johtui tuosta miehen työkuviosta. Meillä siis elelee edelleen 9 vuotias vanha herra, joka ei lapsista välitä, rakastaa omaa rauhaa ja se me sille suodaan koiraportin avulla omaan huoneeseen jossa se saa olla rauhassa jos se niin haluaa.

Yllättävän paljon noita harkkasuppareita siis teillä muillakin on. Kuumeileva äippä oli ainakin jo aika hankalassa tilanteessa, kun saikkua tullut ja tod.näk jatkuu loppuun asti. Rennosti ottaminen oli kyllä huomattavasti helpompaa esikkoa odotellessa, jolle noita koiria lasketa mukaan

 

meillä on koira perheessä ja todella suuri sellainen se on niin joka hommassa mukana, että eihän se edes yksin viihdy. mutta nyt olen alkanut menettää malttia sen kanssa lenkeillä ja tuntuu, että jatkuvasti sitä saa vaan komentaa. harmittaa. se on mulle nimittäin todella rakas! mies tekee töitä reissuhommissa ja olen näin ollen siis koiran kanssa käytännössä jatkuvasti yksin. erittäin viisas ja helppo koira muuten, mutta nyt taitaa olla jonkin sortin 2v uhma meneillään. jatkuvasti hakee huomiota. en ole myöskään varma, että aistiiko se raskauden, sillä se seuraa perässä kodin joka kolkkaan ja pitää usein iltaisin päätä mahan päällä hellyyttävää!
monesti ollaan mietitty, että miten se ottaa sitten uuden tulokkaan vastaan..?

 

Kiva kun ootte jakaneet koirakokemuksianne Sitä mieltä minäkin olen ettei koirista luovuta ellei sitten käy niin että heittäytyisivät jotenkin aggressiivisiksi, sillonkin saisin ne vanhemmilleni asumaan. "Onneksi" tuo toinen on jo sen verran vanha ettei elä kovin montaa vuotta enää eikä sitten uusia oteta tähän hätään. Meillä on nyt vielä toistaiseksi sellainen asumisjärjestelykin että eletään kaikki toistemme suussa, mikä aiheuttaa tietty närää. Mutta eiköhän se siitä taas kunnollisen asunnon ja olon kohenemisen myötä helpotu

 

Aijaa.com - 11428699

Tuossa on sivukuva

Eipä tuosta nyt voi arvailemaan lähteä että kumpi tulossa.

 

Ihanaa lukea noista koirista! Meidän piski kuoli tuossa 4 päivää sen jälkeen kun tein positiivisen raskaustestin, sydänkohtaukseen kuoli. Oli dobermanni, joten sairas ja lyhytikäinen rotu se muutenkin oli en suosittele sen vuoksi kellekään. Mutta oli se niin perhanan ihanasti täysillä mukana kaikessa! Harrastin sen kanssa pelastushommia sun muuta ja aina menossa. Nyt jos mietin että sitä pitäisi tämän vatsan kanssa tosin tuolla liukkaassa ulkoiluttaa, niin huhhuh. Viime talvi oli mun jaloille tuskaa kun tuolla on talvet muutenkin pirun liukasta ja sitten yksi innokas nelijalkainen töhöttämässä mukana (ja kotona laiska mies joka ei koiraa jaksa ulkoiluttaa).

Mies haluaisi nyt uuden koiran mutta tiedän tasan tarkkaan kuka siitä huolehtisi ja kaiken maksaisi ja tekisi. Mulla ei ole nyt mitään intoa hankkia uutta koiraa, oon täyttänyt iltani muulla harrastamisella ja ruvennut jälleen yliopistolla suorittamaan jatko-opintoja. Mutta ei voi kieltää etteikö sydän olisi sulanut kun luki Fatun jutun että koiru lepuuttaa päätä mahan päällä <3

 

Onpas selkeä kuva Tuulentyttö.

Mä sain Jorvista epäselviä..

 

joo ja tossa 4D: Aijaa.com - 11429236

(kauhee ku tuntuu et rikon mun lapsen yksityisyyssuoja..) mutta haluan teille näyttää meidän murun :heart:

En vain osaa sukupuolta tulkita Ei taida olla mahdollistakaan.

 

Meillä myös kaksi todella voimakasta koiraa jotka ei tosiaan osaa kävellä kadulla kunnolla jos vastaa tulee muita koiria. Olen niiden kanssa muutaman kerran kaatunut en kylläkään nyt raskausaikana mutta kyllä tuolla liukkaalla pelottaa niiden kanssa kävellä. Miehen kanssa ollut paljon riitoja koirien viemisestä, hän kyllä nyt niitä alkanut enemmän viedä. Aikalailla puoliksi jakautunut nyt niiden ulkoilutus. Toinen koirista on ollut lapsia kohtaan hieman epäileväinen ja murissut joskus konttaavalle lapselle kun ei oikeen tiennyt mikä otus se oli. Kävelevät lapset ovat jo asia erikseen, ei ole ollut ongelmia kunhan itse katson että koira saa omaa rauhaa eikä sen lähelle mennä jos nukkuu tai lepää. Aika tarkkana sen kanssa kuitenkin aina joutuu olemaan. Mietityttää todella miten suhtautuu omaan lapseen. Toivottavasti oppii elämään lapsen kanssa kun näkee kasvun vauvasta asti. Tämä kyseinen koira myös makoilee monesti sohvalla pää alavatsani päällä, olenkin ollut varma että kuulee sydänäänet kun ei ennen oikestaan tälläistä tehnyt. Itse olen päättänyt etten eläimistä luovu jos sellaisen otan. On vaan keksittävä jokin ratkaisu jos ulkoilutuksesta vaunujen ja kahden koiran kanssa ei tule mitään. Muutenkin meillä muutto edessä kunhan saataisi isompi asunto jossa hissi tai ensimmäinen kerros että pääsee vauvan ja koirien kanssa yksinkin kulkemaan.

 

Meillä myös kaksi koiraa joista toinen 7v ja nuorempi 10kk. Iso kulkee kauniisti kuonopannassa (suosittelen kokeilemaan jos ei oo entuudestaan tuttu!) ja pennulle oon nyt alkanut pitää koirakoulua. Juurikin siksi että sitten vauvan tullessa asiat menis paremmin, rauhallisemmin ja kivuttomammin. En usko että mun pinna riittää sillon mihinkään rehaamiseen.

 

tuulentyttö ihania ultrakuvia ja kiitos huolenpidosta. Täällö olen ja joka päivä juttujanne lueskelen. Harvoin ehdin kuitenkaan kirjottaa, mutta lueskelen kyllä.

Täällä oli tänään se kauan odotettu nt-ultra ja kaikki oli hyvin <3 ehdin jo pelätä pahinta oireiden vähyyden vuoksi, mutta onneksi turhaan. Nyt voi jo huokaista helpotuksesta ja olla onnellinen että vointi on ollut koko ajan hyvä. Pikkunen kovasti vilkutteli meille ja potki kaksin jaloin ihan valtavasti. Nyt pitäisi alkaa nauttimaan tästä raskaudesta täysin rinnoin ) ja yks mun ultrakuva oli ihan samanlainen kun tuulentytöllä.

Mistä te muuten tiedätte onko tyttö-vai poikaolo? Edellisistä raskauksista päätellen? Vai mutu-tuntumalla? Ois kiva tietää.. netissä olevat testit on tarkoitettu kyllä pidemmällä olijoille.

Ihanaa odotusta ja joulun aikaa kaikille tuleville äideille <3

 

Tännehän on taas tullut tekstiä! Pikkusen oon ylpee itsestäni sain tänään vapaapäivän kunniaksi siivottua koko asunnon ja eilen sain vihdoin jouluverhot ikkunaan! :heart: Tästäkö se tarmokkuus alkaa... Saapa nähdä kuinka kauan kestää...

Ja koirista... Meillä myös kaksi isoa koiraa, vanhempi 4,5v ja nuorempi 2v ovat muuten isä ja poika! Meillä koirat otettu miehen kanssa yhdessä ja ovat olleet meillä pennusta asti, niin siinä mielessä ihanteellinen tilanne että molemmat lenkitetään. Yleensä menee niin, että minä käytän toisen lenkin ja mies toisen. Aika hyvin onneksi kulkevat hihnassa, varsinkin vanhempi, mutta nuorempi meinaa välillä vetää... Onneksi olen saanut sitä aika hyvin kitkettyä pois... Muutamia inhokki koiria on lenkillä, yleensä isommat urokset, yllättäin... Silloin kyllä vähän isotellaan, mutta vielä olen pärjännyt... Saapa nähdä sit ison mahan kanssa! :O Vanhempi koira ei oikeen pidä 2-3v lapsista tai paremminkin arastelee, kun sen ikäistä nuorena päässyt säikähtämään... Mutta luotan siihen, että kun kyseessä omaan laumaan kuuluva lapsi, joka on vauvasta asti niin tilanne eri, kuitenkin perusluonteeltaan kiltti koira! Nuorempi taas tykkää kaikista ihmisistä vauvoista vaariin! Sellanen pusuttelija! Siskon lapset 2,5v ja 6kk ovat olleet hyviä kouluttajia ja sosiaalistajia nuoremmalle, samalla kyllä vanhempikin oppinut sietämään ihan erilailla taaperoita... Olen siinäkin mielessä onnellisessa asemassa, että meillä on oma piha, joka aidattu jossa koirat saavat olla... Niin pärjäävät kyllä jos en sit vaikka joskus vauvan kanssa pääsekään lenkille päivällä kun mies töissä. Mutta kyllä silti hieman jännittää, miten onnistuu... Onneksi meillä koiraportti, mihin ovat jo tottuneet niin saa sillä rajattua välillä. Ja vauvahan syntyy kesällä, niin luultavasti meillä ovi auki pihalle paljon ja siellähän koirat silloin on vahtimassa tiluksia... Ja meillä koirat ei ole koskaan saaneet tulla sänkyyn tai sohvalle, mikä kyllä helpottaa kun vauvaa tulee!

 

Meillä myös kaksi koiraa, toinen 5v ja toinen 12vko . Hihnassa ei vanhempi kovin nätisti mene ja tuon kakaran kanssa opetellaa vasta kaikkea. Mies kiitettävästi hoitan koiria kun itse olen voinut pahoin. Toki aamut ja päivät jää mulle. Tosiaan voi olla jännät ajat edessä kun nämä masuasukit sitten syntyvät ja tulevat kotiin . Kokemusta pienistä lapsista on kyllä molemmilla ja tulee olemaan. Ja koirista ei kyllä olla luopumassa. Vaikka tosiaan tämä raskaus hieman ylllätti ja vielä enemmän kun selvisi että kaksoset, mutta kun oli jo sovittu koiran tulo niin näillä mennää

13+2

 

Onnellinen ihana uutinen. tyttö tai poikaolosta: En osaa sen kummemmin eritellä.. Luulen, että se liittyy toiveisiin aika paljon. Jotkut päättelee sydänäänistä (mikä on kuulemma humpuukkia) toiset mahan muodosta (humpuukia sekin) ja onhan noita.. Todennäköisyys osua oikeaan on se 50%.. :heart:

POikia syntyy hiukan enemmin kun tyttöjä ja jostain syystä perheeseen, jossa on useampi poika syntyy taas poika. Sitä ei vaan tiedetä mistä johtuu . Mulla on kaksi poikaa ennästään, joten ajattelen tätä myös enempi poikana kun tyttönä. Mutta raskaus sinänsä on ollu erilainen kun aikaisemmin ja mieskin on eri eli en tiedä kyllä kumpi on tulossa. Tosta ultrasta voi arvailla, että kummalta näyttää.

Tosi ihanaa, nyt kun tietää, et vauva näyttää ok:ltä ni voi miettiä tämmöisiä toisarvoisia asioita kun sukupuolta.. Mahtava tunne.

 

Ihana lukea muiden koiristakin ja mietteistä. Meillä kaksi koiraa: 5-vuotias tyttö ja 2-vuotias uros. Molemmat ovat onneksi pienestä asti tottuneet pieniit lapsiin, mutta varsinkin nuoremman kanssa jännittää kuinka kauan menee että hyväksyy uuden tulokkaan.. Uros on hitaasti lämpenevä uusia ihmisiä kohtaan, mutta kuitenkin utelias, ja säikähdettyään sitten yleisin reaktio on kamala haukkuminen. Tyttö puolestaan menee pois jos ei pidä tilanteesta ja korkeintaan murisee varoitukseksi.

Täällä avokki on joutunut nyt ottamaan enemmän vastuuta koirista, ruokia en ole kahteen kuukauteen ole pystynyt koirille antamaan ja lenkitkin avokki hoitaa pääasiassa, varsinkin pidemmät. Josko se olo alkaisi tästä pikkuhiljaa paranemaan.. Viime viikko meni muuten hyvin, mutta sitten sunnuntain ja tämän viikon maanantaina pahoivointi taas yllätti.. Enää ei uskalla kyllä edes ajatella että pahoinvointi olisi ohi, kun samantien iskee uudestaan..

Ja onnea kaikille hyvistä ultakuulumisista, täällä seuraava ulta jo tammikuun toisella viikolla, silloin katsotaan saadaanko sukupuolikin selville

Murkku ja pallero 16+1 (ja nyt tuntuu että raskaus menee kamalaa vauhtia viikoissa eteenpäin ja vieläkään ei maha kasva..)

 

Oho, onpas täällä paljon koiranomistajia :O Meillä ei ole mitään lemmikkejä ja miehen kanssa ollaan siinä samoilla linjoilla ettei otetakaan. Mulle riittää tällä hetkellä ihan lastenhoito Tsemppiä kuitenkin kaikille, joilla on huolena arjen sujuminen vauvan syntymän jälkeen!

Mä veikkaan tuulentytölle tyttöä Mä haluisin jostain syystä toisen tytön, mutta poika meille taitaa olla tulossa. Ihana tietysti sekin :heart:

Onnea kaikille ihanista ultrakuulumisista! :flower:

rockstone & mini 14+6 (huomenna taas poksutaan...)

 

Samaa katselin kuin rockstone että koiria näyttää löytyvän, ja kaksin kappalein todella monelta. Meillä oli rakas kissa joka kuoli vuoden alussa ja ajateltiin että otetaan ehkä uusi kissa sitten kun lapsi on vähän vanhempi. Saa nähdä, edellinen kun oli vähän arvaamaton tapaus meidän aikuistenkin seurassa.

Eilen kerroin isolle pomolle raskaudesta (oma pomoni tiesi siitä jo mutta sanoi että saan sitten itse kertoa kun haluan). Heti pistettiin paikka hakuun, työ alkaa kuitenkin maaliskuussa jotta on riittävä aika sitten perehdyttää sijainen. Jotenkin nyt pelottaa että kun ollaan kaikille jo kerrottu niin jotain pahaa tapahtuu vauvalle...

Olipas tuulentytöllä tarkka uä-kuva. Me saatiin vain rakeisia.

murkulle jaksamisia pahoinvoinnin kanssa. Toivotaan että se nyt pikkuhiljaa helpottaisi.

Sukupuolesta Mieheni eilen kysyi toivonko jompaa kumpaa mutta sanoin että ihan sama (ja siis oikeasti olen sitä mieltä että ihan sama ). Jotenkin vaan koko ajan ajattelen tätä lasta tyttönä, en tiedä miksi. Ehkä siksi kun meillä olisi tytölle jo nimi valmiina, pojalle ei olla keksitty, se on vaan jotenkin vaikeampaa. Halutaan selvittää sukupuoli etukäteen mutta mulle riittää se että rakenneultrassa selviää (jos selviää), ei me kuitenkaan mitään hankintoja tehdä ennen helmikuuta, ainakaan sukupuolisidonnaisia. Ja jos ei r-ultrassa selviä niin mennään kyllä sitten jossain vaiheessa 4D:hen ihan senkin vuoksi että r-ultrasta on todella pitkä aika synnytykseen.

Tyttö- ja poikaoloista vielä sen verran että jossain toisessa ketjussa (vai oliko jopa tässä) jotkut olivat sitä mieltä että tytöistä tulee pahoinvointia, pojista ei. Vähän ristiriidassa sen kanssa että 70%:ssa raskauksia on pahoinvointia Jännää silti pyöritellä näitä uskomuksia ja katsoa mitkä "pitivät paikkansa", vaikka se sattumaa tietenkin on. Tuon teorian mukaan meille tulis poika koska en ole kertaakaan kokenut pahoinvointia tässä raskaudessa.

Ai niin vielä noista harjoitussupistuksista. Mä en varmaan edes tunnistaisi niitä jos ne yhtään muistuttavat minkäänlaisia vatsanväänteitä suolistossa :S Toivottavasti ovat erilaisia.

 

Onpas meitä koiraihmisiä tosissaan paljon. Meillä parivuotias pienehkö koira. Totutettu sitä pennusta asti retuttamiseen yms. eikä ole koskaan hampaita näyttäny. Tulee siis vielä hyvä isoveli vauvalle :saint: Tosin mustasukkasuutta saattaa ilmetä. On meinaan tällä hetkellä meidän molempien sylivauva ja tottunu kyllä saamaan meijän jakamattoman huomion

Tänään oli lääkäri. Siellä se syke pamppas 157. Ja kaikki muutenkin tosi hyvin. Näillä tiedoilla jaksaa heittämällä sinne tammikuun 24. rakenneultraan. Selvis myös syy niille mun vihlomisille. Toisen puolen kohdun kiinnike oli tosi jäykkä ja vihloo siis puhtaasti kasvukipuja.

Kirjas neuvolakorttiin myös seuloista saadun riskiluvun. Kun tuota ei silloin kotia ilmotettu kun ei ollut riskirajoilla. Luku oli 1:100 000. Ei siis paha

Paino ei edelleenkään oo lähteny nousuun, mutta kohtu kasvanu todella hyvin, joten ei kuulemma haittaa ollenkaan.

Niin ja tärkein. POKS POKS 14!! :heart:

 

evamaria joudun kyllä myöntämään, että ite oon sortunu tuohon, että en oo onnitellu sellasta perhettä johon on ollu tulossa neljäs lapsi :ashamed: Siis todellakin tiesin lapsen olevan heille toivottu ja tärkeä (tietenkin). Kuitenkin uutisen kuultua päässä pyöri vaan ajatus miltä tuntuis omalta kantilta odottaa neljättä lasta. Ja näin ollen päässä oli vaan ajatukset- kauheeta miten se jaksaa, kuinka ne pärjää, tuleekohan niille rankkaa. Ja näin onnittelu ei tullu luonnostaan sillä hetkellä. Että näin typerästi on käyttäytyny ainakin tämmönen (vielä) lapseton pienestä perheestä haaveileva : / Varmasti teilläkin sukulaiset ja ystävät oikeasti ovat onnellisia teidän puolesta...kunhan pienestä alkujärkytyksestä selviävät.

Ymmärrän kyllä myös sen, että sua asia harmittaa. Mua ärsyttää pelkästään se, että oon eräiltä sukulaisilta saannu kommentit "mä niin arvasin" ja "jo oli aikakin". Vaikka kumpikaan ei todellakaan tarkottanu mitään pahaa