Niiskuneiti: Tuossa vaiheessa on täysin normaalia, että oireet vähenenee. Keskikolmannes on yleensä sellaista mukavaa aikaa, jolloin vaivana on mahdollisesti vain kasvava massu ja välillä päikkäreiden tarve. Tietysti yksilöillä vaihtelee, mutta tosiaan alkuraskaus on ihan yleisestikin oirerikkaampaa aikaa.
saagatar: Ei vatsan kuulu olla koko ajan kipeä vaikka se kasvaakin
Vähän saa kipuja olla, niistä ei tarvitse huolestua, mutta ei se mitään kokonaisvaltaista helvettiä ole. Itsellä on enintään vatsanväänteitä kun massu menee sekaisin tai kun nopeasti kääntyy sängyssä (repäisykipuja), mutta muuten masu vaan tuntuu "oudolta", ei mihinkään satu. Eikä sen kummemmin sattunut ensimmäisessäkään. Ja nuo vastaoireet vaihtelee myös hirveästi. Joskus tuntee ihan selvästi kun siellä tavara venyy ja paukkuu
, joskus unohtaa että oli raskaanakaan. Ei ole syytä huolestua oireista tai oireettomuudesta.
Sokerirasituksen tein ekassa raskaudessa kun sain niin reippaasti painoa. BMIn puolesta olisin ollut juuri normaalipainoinen. Minustakaan se litku ei ollut erityisen pahaa. Enempi maistuu Pepsille kuin cokikselle, kun ne yrttimausteet siinä on Pepsin tyylisiä. Mutta ei se kyllä mitään Pepsiä ole
. Alas kyllä menee kun janottaa ja juoma on kylmää. Ja tosiaa vaan 0,3 pullo. Minun ei tarvinnut odottaa itse labrassa vaan mentiin ihan odotustilaan. Luin lehtiä siellä sen aikaa. Tuli kyllä aika huono olo, makaamaan olisi saanut mennä, mutta minulla oli mies mukana niin nojailin sitten siihen vaan. Tässä raskaudessa varmaan tulee taas kun tuo lähtöpaino on muutaman kilon enempi kuin viimeksi. Menenköhän suosiolla makaamaan johonkin
.
Minulla on viime raskaudesta tallessa
äitiysvaatteita mukavasti. Kohta varmaan pitää penkoa. Tilasin kyllä Anttilasta veluuri- ja flanellihousut itselle että saa kotona olla mukavasti
. Valmiina on kuitenkin kahdet farkut, yhdet trikoohousut ja yhdet semmoiset mustat suorat. Niillä varmaan pärjää. Taisin juuri H&M:stä ostaa ne mustat suorat, mutta se oli kaksi vuotta sitten.
Pikkuapina: Juu se on aivan ihanaa kun huomaa oman odotuksen aikana, kuinka se puoliso onkin ihana ihminen. Minä olen itse semmoinen ärsyyntyvä jäkättäjä, mutta mies oli niin täydellinen edellisessä raskaudessa, että meillä kyllä vaan suhde parani odotuksen ja lapsen myötä. Toki on hermot kireällä sitten vauva-aikana, mutta ei me nyt mitenkään hirveästi riidelty silloinkaan. Pahoitellen luen täältä netistä minkälaisia itsekeskeisiä sikamiehiä joillakin paroilla on. Vaikka nainen ei nyt varsinaisesti sairas olekaan raskauden aikana, niin tukea sitä kaipaa ja kehuja, eikä pikkupoikaa jota passata.
Tervetuloa uusille vielä!
Erityisesti
Leena80lle. Täälläkin Oulusta, toinen tulossa ja melkein sama la
Tervetuloa Suomen puolelle. Itse tykkään kyllä meidän neuvolameiningeistä, mielestäni yksi Suomen parhaimpia puolia. Tietysti voi se ilo siitäkin mennä jos sattuu joku riivinrauta terkkari, mutta omalla kohdalla ainakin ollut aina tosi symppiksiä tyyppejä.
Pikkuvarpuselle onnittelut myös! :flower: