Bannah: Samoja ajatuksia varmaan tosiaan jokainen kokee odotuksensa aikana, minä ainakin kun ensimmäistä myös odottelen. Toki huolestuttaa mm. rahatilanne ja se, miten paljon oma koulunkäynti vaikeutuu yms. ja vasta nyt alan vakuuttumaan, että kyllä tästä selvitään ja ihan kunnialla! Varsinkin alussa olin aivan kipsissä koko raskaudesta, kun voin niin huonosti ja oikeasti pelkäsin, että nyt menin sitten pilaamaan elämäni kunnolla - ja lapsi oli kuitenkin alusta asti suunniteltu ja toivottu. Kun pahoinvointi helpottui ja sai juteltua parin tuttavan kanssa joilla on pieniä lapsia, niin kummasti omakin mieliala nousi
Toki tietysti vieläkin mieliala heittelee, mutta ihan normirajoissa.
Sokerirasitukseen tosiaan laitetaan vasta sitten, jos bmi näyttää liikaa tai virtsasta löytyy jotain. Taidan kuulua samaan "unelmaodottaja"-ryhmään terveydentilan ja ikäni puolesta kuin sinä, joten mullakin on tähän mennessä ollut tosi vähän tutkimuksia ja käyntejä. Oon sitten senkin edestä soitellut neuvolaan aina kun joku asia hermostuttaa
Neuvolalääkäristä tosiaan th mainitsi mullekin vasta nyt ensimmäisen kerran viikolla 23, ja aika on tosiaan vasta kuukauden päästä. Näin siis Helsingissä, noiden määrä on ihan paikkakuntakohtainen, mutta kyllä sullakin varmaan kohta on lääkäriaika tiedossa
Onnea taas ultrassa käyneille!
Aloin tässä miettimään, että onko täällä vielä muita, jotka eivät ole kertoneet raskaudestaan työpaikalla/koulussa?
Minä nimittäin lukeudun ylläolevaan kategoriaan edelleen. Ei ole kukaan sen sijaan kysynytkään, vaikka taitaa olla enää ajan kysymys kun vatsaa ei enää peitellä. Mulla siis kyllä koko suku sekä ystävät tietää, mutta koulussa en ole asiaa maininnut. Kaikki luokkakaverit taitaa olla hyvin erilaisessa elämäntilanteessa (sinkkuja ja vähintään pari vuotta mua nuorempia), joten tiedän, että mun raskaus aiheuttaa hirvittävää kauhistelua ja päivittelyä kun asiasta mainitsen.
Tähän mennessä valitettavan moni kaverikin on tokaissut mulle, että tais olla vahinko, mikä harmittaa ihan kamalasti (on kyllä mukava vastata että EI TODELLAKAAN!). Sen takia en varmaan oo uskaltanut kauheasti asiasta kailottaa. Varmaan avaudun tästäkin asiasta sadatta kertaa täällä (anteeksi), mutta en käsitä milloin lapset sitten "kuuluisi" hankkia, jos ei nyt, kun oma elämäntilanne on mielestäni juuri sopiva?
Suonikohjuja odottelen tännekin saapuvaksi, ostin jo tukisukatkin, jotta pahimmalta vältyttäisiin. Just lueskelin uusinta Vauva-lehteä, jossa kaikilla odottajilla tuntui olevan hirveästi vaivoja, mä vasta odottelen milloin ne alkaa: tähän mennessä mulla on vain pieniä liitoskipuja silloin tällöin, mutta muuten tosi energinen ja hyvä olo, mitä nyt vähän normaalia helpommin alkaa väsyttää. Täytyy koputtaa puuta etten herää ens yönä suonikohjuisena ja suonenvetoon ja supisteluun
Tasapuolista jaksamista kuitenkin kaikille vaivojen kanssa kamppaileville! :hug:
Hyvää perjantai-iltaa kaikille!
Salma ja Sintti 22+6 (huomenna poksutaan taas!)
Toki tietysti vieläkin mieliala heittelee, mutta ihan normirajoissa.
Sokerirasitukseen tosiaan laitetaan vasta sitten, jos bmi näyttää liikaa tai virtsasta löytyy jotain. Taidan kuulua samaan "unelmaodottaja"-ryhmään terveydentilan ja ikäni puolesta kuin sinä, joten mullakin on tähän mennessä ollut tosi vähän tutkimuksia ja käyntejä. Oon sitten senkin edestä soitellut neuvolaan aina kun joku asia hermostuttaa
Neuvolalääkäristä tosiaan th mainitsi mullekin vasta nyt ensimmäisen kerran viikolla 23, ja aika on tosiaan vasta kuukauden päästä. Näin siis Helsingissä, noiden määrä on ihan paikkakuntakohtainen, mutta kyllä sullakin varmaan kohta on lääkäriaika tiedossa
Onnea taas ultrassa käyneille!
Aloin tässä miettimään, että onko täällä vielä muita, jotka eivät ole kertoneet raskaudestaan työpaikalla/koulussa?
Minä nimittäin lukeudun ylläolevaan kategoriaan edelleen. Ei ole kukaan sen sijaan kysynytkään, vaikka taitaa olla enää ajan kysymys kun vatsaa ei enää peitellä. Mulla siis kyllä koko suku sekä ystävät tietää, mutta koulussa en ole asiaa maininnut. Kaikki luokkakaverit taitaa olla hyvin erilaisessa elämäntilanteessa (sinkkuja ja vähintään pari vuotta mua nuorempia), joten tiedän, että mun raskaus aiheuttaa hirvittävää kauhistelua ja päivittelyä kun asiasta mainitsen.
Tähän mennessä valitettavan moni kaverikin on tokaissut mulle, että tais olla vahinko, mikä harmittaa ihan kamalasti (on kyllä mukava vastata että EI TODELLAKAAN!). Sen takia en varmaan oo uskaltanut kauheasti asiasta kailottaa. Varmaan avaudun tästäkin asiasta sadatta kertaa täällä (anteeksi), mutta en käsitä milloin lapset sitten "kuuluisi" hankkia, jos ei nyt, kun oma elämäntilanne on mielestäni juuri sopiva?
Suonikohjuja odottelen tännekin saapuvaksi, ostin jo tukisukatkin, jotta pahimmalta vältyttäisiin. Just lueskelin uusinta Vauva-lehteä, jossa kaikilla odottajilla tuntui olevan hirveästi vaivoja, mä vasta odottelen milloin ne alkaa: tähän mennessä mulla on vain pieniä liitoskipuja silloin tällöin, mutta muuten tosi energinen ja hyvä olo, mitä nyt vähän normaalia helpommin alkaa väsyttää. Täytyy koputtaa puuta etten herää ens yönä suonikohjuisena ja suonenvetoon ja supisteluun
Tasapuolista jaksamista kuitenkin kaikille vaivojen kanssa kamppaileville! :hug:
Hyvää perjantai-iltaa kaikille!
Salma ja Sintti 22+6 (huomenna poksutaan taas!)