Alkuun
ONNITTELUT VAUVAUTUNEILLE... :heart: :flower:
ei taida enää montaa odottajaa kuitenkaan enään olla...
Jos sitä synnytystarinaa vähän kertoilis..
eli supparit alkoi kovalla menkkajomotuksella 18.6. 4aikaa aamulla...
koko päivän niistä kärsineenä tunti tunnilta ne vaan voimistui ja illalla alkoi elo olemaan jo todella surkeaa.. joka toinen tunti supisti 2-5min välein ja joka toinen tunti 5-10min välein.. panadolia ja suihkua yritin ja aina välillä ne helpottikin... nukkumaan ei kuitenkaa pystyny ja mies valvoi 3een asti yöllä mun seurana. sitten poika aloitti omat yöhulinat jolloin jäin yksin kärvistelee... kirjoittelinkin synnytysaamuna tarinaa tästä..
3 jälkeen yöllä soitin synnytys-saliin ja kyselin mitä tehdä ku sattuu niin kovasti..ja kätilö oli sitä mieltä että jos ei jaksa olla kotona niin polille ja katotaa tilanne mutta veikkaili että synnytys ei ole käynnissä vaan kohtu tekee hommia..oli kaikinpuolin todella tyly kätilö... vitutti siinä vaiheessa emännän asenne että löin luurin hänelle korvaan
ja kirosin pitkin pihaa hänet taivaan tuuliin...ja päätin etten varmasti mene sairaalaan yövuoron ollessa paikalla...(ku olen juntti niin olen juntti ja kovissa kivuissa...)
tunnin sain nukuttua tai niin ainakin luulen koska vintti on ollu pimeänä 6-7ään... sitten heräsin 7jälkeen ihan kamaliin suppareihin... silmätkin tuntui pyörivän päässä...
tunnin jaksoin ja oli pakko herättää koko talo.
puol 10 mies sanoi että hänelle alkaa riittää mun touhu,olin aika kiukkunen ja tiuskin koko ajan,enkä edellee olis halunnu lähtee minnekkään... sit oli pakko antaa periksi.
poika mummolaan ja akka sairaalaan..
10.30 sisään ja 11 aikaa 4senttiä auki. ei muutaku saliin ja kaasua peliin.
12.00 olinki jo 8 senttiä auki ja tulikin hullu kiire laittaa spinaali... oletettiin ihan että vauva on hetkenä minä hyvänsä ulkona..
olin itsekkin ihan että
käypä kaikki äkkiä... mutta..
viimeiset 2cm olikin kahden tunnin mittaiset...
muistan halunneeni vessaan ja vessasta tultua, pyysinki auttaa miestä ja kätilöä mut äkkiä maate,on pakko ponnistaa. ja itketti kamalasti jo valmiiksi ku tajusin ettei puudutuksesta ole ku kihelmöinti jäljellä...
Ponnistusvaihe kesti 8min jotka varmasti oli elämäni kauheimmat... |O palkinto on kyllä niin rakas ja ihana.. :heart:
sairaalassa olin 2päivää,ja ihanan henkilökunnan hellässä huomassa.. sanoinkin heille että tää osasto on ehdottomasti paras paikka vierailla..
nyt jäljellä on suunnaton kaipuu sitä ihanaa pyöreää mahaa... ja vaikka ei olla ihan tarkkaa lapsilukua miehen kanssa päätetty olen jo monet itkut itkeny että oliko tää minun viimeinen vauva? enkö enää ikinä saa kokea sitä pienen lapsen syntymästä tullutta riemua ja nuuskuttaa pientä kääröä... hormonit on aika sekaisin ja tunteet todella todella pinnassa... :/
silti vaan jännä miten kaikki ne vaivat,kiukut ja ketutukset unohtuu ku vauva on ulkona. vaikka synnytys oli tuskaa esikoisen synnytykseen verrattuna,niin tekisin sen koska vaan uudestaan...
Syntymäpainon Pikku-Lilli saavutti jo 2päivän jalkeen kotiuttamisesta ja on niin kiltti ja tyytyväinen tyttö. syö ja nukkuu 5-6tunnin pätkissä. itke ei juuri koskaan. ainoastaa jos tissin tulo kestää ihan liian kauan.
painoa tuli raskaudenaikana 17kg ja viikko synnytyksen jälkee oli jo 10kg hukassa. tietenki osa on vauvaa ja istukkaa,nesteitä.. mutta kyllä toi imetys, uskoisin ainakin että vie loput... pojasta imetys ei vieny juurikaan kiloja,mutta nyt vois viedäkkin koska lilli on ihan tajuton syömäri... monillahan se imetys vbie kaikki kilot ja ylimääräistäkin,kunpa täälläkin.. =)
nyt täytyy keittää kahvia ja nauttia ku lapsoset nukkuu.. =) pojalla tänää 2-vuotis päivät niin heiluminen jatkuu kunhan tuo heräilee.
Anteeksi omanapaisuus... :ashamed:
Lilli ja Mini-Lilli 9pvä