~Kesäkuun Kullannuput -10~ Meidän vuoro! <3 72 Kullannuppua syntynyt <3

Minnies A.K.A. Monica77 täällä!!! ONNEA HIRMUISESTI KAIKILLE BABYN SAANEILLE!!!!!!! =)

Oma rakas Prinsessani syntyi 30.6.2010 rv. 40 + 6 mitoilla 50 cm ja 3560 g!!!!! <3
Söpö kuin mikä ja pitkä tumman ruskea tukka. Eikä ole turhan huutelija vaan oikein kiltti ja valloittava tapaus!! Nukkuu paljon ja syö oikein hyvin!!! =)

Nopea kertomus synnytyksestä:
ke 30.6.2010 aamulla klo: 8.00 meni lapsivedet yllättäen eikä aiemminkaan minkäänlaisia supistustuntemuksia. Sairaalaan jossa lääkäri totesi suoraan että synnytyssaliin ja paikat 2 sormella auki. Siellä supistukset vasta alkoivat; eikä niin hirmu pahoja.. klo. 12 ja melko nopeasti epiduraalia kehiin ja sitä aina lisää kun edellinen satsin vaikutus alkoi loppumaan. joten supistuksista en oikein kerennyt kärsiä!! =)

n. klo. 17 paikat 3 cm auki ja odoteltiin ja klo. 18.45 10 cm auki ja eikun ponnistamaan!!
22 min päästä saapuikin maailmaan pikkuinen joka ensimmäiset huutonsa päästi jo heti kun pää oli ulkona ja hartiat vielä sisällä!! hih!! Istukan kanssa tulikin sitten ongelmia... Se kun ei millään irronnut vaikka 2 kätilöä ja lääkäri hyppivät mahan päällä.. (ei kiva ollut ollenkaan) ja verta oli mennyt jo noin 1,5 l.. =( Päädyttiin sitten leikkaussaliin ja sinnekin oli jonoa! Kiireellisempi istukka ongelmainen meni ja tämä mamma odotti n. 1/2 että tuli oma vuoro. Leikkauksen jälkeen saatiin synttärikahvit ja isukki lähti kotia ja me kaksi lähdimme tutustumaan toisiimme osastolle!! =) Osastolla sain vielä 2 pussia verta kun hb oli laskenut 85. alkoi se olo sitten siitä paranemaan!!

Synnytys ei ollut kyllä mitään verrattuna jälkitiloihin.. Ei pysty kävelemään, ei istumaan, alapää toimii kuin lystää ja lopuksi vielä tikit kirraavat ! Mutta nyt viikon päästä alkaa olo oleen jo melko normaali!! Ja maitokin alkoi nousemaan rintoihin heti synnytyksen jälkeen; joten omilla eväillä on selvitty!!! Mutta kyllä tämä kaikki oli sen arvoista!!!!!!! =)

 

Onnea Minnies vauvasta ja hienoa, että kaikki suht mallillaan :flower:

Keskustelemme nykyisin osoitteessa:
http://kaksplus.fi/keskustelu/t1773631#m21119422

Tervetuloa sinne jatkamaan juttua =)

Lenniina

 

Heips vain! Nettimme ei helteillä (-kään) tahdo toimia ja herrani on vienyt aikaani, mutta nyt ehdin kenties ilmoittamaan:
Poika syntyi 25.6.2010 (rv 40+4), mitoiltaan hän oli syntyessään 3510g ja 49cm, pipo 38 cm. :heart:
Yllättyneekö kukaan, jos väitän omaamme maailman suloisimmaksi ja kauneimmaksi vauvaksi.

Mutta mutta synnytyksestä pikaiselti: olin valvonut jo kaksi yötä ennakoivien supistusten kanssa, eikä päivälläkään oikein uni tullut. Olin kenties jo aika poikki 24.6 kun illalla vihdoin klo 21 menimme saikulle supistusten voimistuttua tarpeeksi. Saikulla tosin meinasivat, että vain lievittäävät kipuja, jotta nukkuisin, mutta supistukset voimistuivat ja alkoivat tekemään tehtäväänsä. Lilluin ammeessa parisen tuntia (ei niin mitään hyötyä supistuksiin, mutta väliajoilla oli mukava rentoutua) ja aamuyöllä sain epiduraalin. Vauvan syke kuitenkin lähes romahti epiduraalista, joten lisää sitä en enää saanut. Epiduraalin vaikutus loppuikin liian aikasin ja minua kovasti sitten ponnistutti - ja ponnistuttikin sitten kaksi tuntia... Muutoinkin kun oli väsynyt, niin... No en ollut kovin hyväntuulinen, onneksi mies oli upea ja totesi vain, että kyllä se sieltä ulos tulee jne. Tulihan se poika repien lopulta paikat ihan sököksi. "Pahin" pelkoni eli sfincteri (noinko se lyhennetään?) repesi myös. Korjausleikkaus muutaman tunnin perästä ja sänkyyn katetrin kanssa sidottuna seuraava vrk. Ja koska eihän tämä vielä riittänyt, niin epiduraalin laiton yhteydessä oli tullut nirhauma ja ytimeni oli jäänyt vuotamaan. Ihan hillitön päänsärky koko saikulla olo ajan seisoessa. Vietimmekin vauvan kanssa kaiken aikamme sängyssä kellien ja isi kävi meitä hoitamassa. Tuon vaivan korjasivat kotiutumispäivänämme, koska kipua pitää olla kolme päivää ennen kuin operoivat. Aivan ihana tunne oli kun pari tuntia operaatiosta päänsärky oli poissa!!!

Aika pitkään menee nyt toipuessa, onhan tuosta synnytyksestä jo kulunut kaksi viikkoa ja olen aikasta kipeä vieläkin. Kaiken kukkuraksi häntäluu on kipeä - lie sekin poksahti sitten. Mutta onneksi vauva on kunnossa! Ja onneksi vauvahormoonit on parasta kipulääkettä - ei tunnu missään. Vaikka pelottaakin toki, että tuleeko tuo alakerta koskaan kuntoon.. :x

Arki on lähtenyt rullaamaan - nukkuuhan tuo pakkaus vielä niin paljon, että aika ruusuinen kuva on vielä vauvailusta. Sen lisäksi ettei minua oltukaan luotu synnyttämään, niin ei vissiin sitten imettämäänkään: käytämme rintakumia nänniproteesina. No mieluummin niin kuin ei imetystä lain (onneksi terkkari käski olla tuntematta huonoa omatuntoa - yleensä joka paikassa haukutaan moiset ja varsinkin niihin turvautujat) ja ehken mekin päästän niistä vielä eroon nännien muotouduttua imemisestä.

En nyt ehtinyt lukea mitään, anteeksi. Koetan jos herra (ja nettiyhteys) antaisi minun aktivoitua, koska luulempa, että tarvitsen netti-ikkunaani maailmaan vielä. =)

Onnea kaikille vauvansa saaneille - teitä on paljon, vaikka en vielä ehtinyt läpi käydäkään!

Rutti ja Ruttu-ukko