Onnittelut hyvistä ultrakuulumisista!
Niiskuilija, ei mullakaan vielä niin pahoja ole, että tuntuisi kuin jalkoja revitään irti. Mutta innolla odotan sitä aikaa
en aio valittaa, vaikka olisi kuinka kovia liitoskipuja. Kummasti oppinut arvostamaan ihan hassuja asioita
Kuusama, kaukaiselta se minustakin tuntui kun rakenneultrakutsu löytyi postilaatikosta heti seuraavana päivänä nt-ultran jälkeen
täällä se olisi 9.1. Vielä en aio alkaa sitä hermoilemaan, kuten tytön odotusaikana, kun tuhlasin viikkokausia rakenneultran pelkäämiseen. Sitä ehtii jännittää sitten joulunpyhien jälkeenkin
Mä olen välillä melko varma, että tunnen jotain pientä liikettä, mutta en edelleenkään satavarma. Tietyssä kohtaa tuntuu sellaisia pieniä muljahduksia, mitkä ei mun mielestä mitään ilmakuplia ole. Mutta en vanno, että ovat liikkeitäkään. Aina tuntuu tuossa vasemmalla puolella, niinkuin tuntui tytöstäkin. Mutta niin... En ole varma. Tiistaina olisi neuvola ja jännittää jo valmiiksi, kun niistä liikkeistä ei ole varmuutta, niin ei voi olla satavarma, että eloa edelleen on. Toivottavasti on.
Taapero on ollut harvinaisen kiukkuisella tuulella tänään. Toki kissat herätti meidän aamulla ja taisivat keskeyttää tytön päiväunetkin kolistelemalla. Mies on vaihteeksi ylitöissä. Ensin odoteltiin sitä syömään, mutta kun ilmoitti, että venyykin vielä pidempään, niin päätin, että lämmittäkööt ruokansa, kun tulee kotiin. Mulla on NÄLKÄ!
niinpä me kohta tytön kanssa syödään taas kaksin.
Eipä taas oikein mainittavaa.
Pihla 13+4