Kesäkuun kullanmurut *marraskuussa*

Moikkelimoi!

Täällä taka-alalla olen Kaksplussaillut ja ihan plussaillutkin tuossa lokakuun alussa.

Esittäydyn: Pele, neljäs tuloillaan, la 11.6. ja nyt siis 11+1. Tyksissä synnytän. Voisko mut lisätä listalle?

Pääsiskö mukaan remmiin?

Aivan hirveä pahoinvointi on, ei tahdo kuvotus loppua. Alan tästä nyt tutustumaan teihin muihin ja lueskelen ennen unen tuloa tätä ketjua.

 

Ainiin ja pääseekö mukaan fb-ryhmään?

 

Tulin oikeastaan vaan toivottamaan Pelen tervetulleeksi, mukaan mahtuu oikein hyvin

Lauwra, mikä sulla on tilanne vuodon suhteen? Toivottavasti jo loppunut

Me ei olla vielä anopille kerrottu, eikö aiota vielä kertoakaan. Vaan mun perhe tietää, muut saa vielä odotella. Anoppi ei viimeksi osannut salaisuutta pitää, joten ei luoteta, etteikö nyt juoruaisi kaikille, kun niin teki viimeksikin.

Pihla 13+6

 

Onpas täällä hiljasta :O

Mä tulin vaan purkamaan pahaa mieltäni. Soitin äsken isälleni ja kerroin uutiset. Kuten arvasin, vastaanotto ei ollu kovin lämmin. Ei ees onnittelua... Mietti vaan sitä, etten ehdi valmistumiseni jälkeen töihin vaan jään suoraa äitiyslomalle. Vähän meni fiilis :/

Onneks postissa oli tullu kuitenkin riskiluku, joka oli normaali <3

aida1& pikkukaveri 13+1

 

Pihla, vuoto loppui eilen. Muuttui rusehtavaksi ja naama alkoi kukkia, että uskon nyt olevan "menkkojen aika". Mulla on torstaina neuvola niin sanon siellä asiasta, mutta nyt kokeillaan jo niitä sydänääniä ja jos ei kuulu niin ultrataan uskon, että kaikki on hyvin.

aida, olipa ikävä reaktio isältäsi kyllä minunkin äiti esikoisesta joskus mainitsi, että "et sitten sitä vakipaikkaa odottanut"... olin siis aina puhunut, että sitten vasta lapset kun vakipaikka on töissä. Nyt 5v valmistumisen jälkeen olen edelleen pätkätöissä/työttömänä, mutta kyllähän nää lapset on töitä tärkeämpiä Eiköhän isältäsi ne onnittelut tule kunhan ensin uutinen uppoaa tajuntaan!

lauwra & pulla 13+1

 

Missä kaikki on?

Aida1, :hug: Kurja reaktio isältäsi. Tuo on yksi syy, miksen halua vielä kertoa anopille. En halua pahoittaa omaa mieltäni. Anoppi vihaa mua, joten tuskin on sille ilouutinen. Mutta iloitaan me kuitenkin

Lauwra, hyvä että vuoto loppui jospa se tosiaan oli sitä menkkojen ajankohtaan liittyvää vuotoa. Hyvä, että pääset ensi viikolla neuvolaan, että olet asian suhteen vähän viisaampi

Mä olen ollut viikonlopun tosi kipeä. Liitoskivut on aikamoisia. Mutta hyvän asian puolesta tässä kärsitään ja palkinto on kaiken sen arvoinen sitä paitsi olen yhä varmempi, että taidan ihan oikeasti tuntea pieniä liikkeitä välillä äsken söin karkkia ja hetikohta tuntui jotain pientä hipellystä mä niiiiin toivon, että ne ihan oikeasti on liikkeitä! En kyllä keksi, mitä muutakaan, kun en varmasti mitään ilmakupliakaan ole. Silti jännittää ensi viikon neuvola. On tullu viikonloppuna herkuteltuakin aika reilusti huomenna pitää tosissaan panostaa veden juontiin...

Maha on pömppö. Saa nähdä, pystyykö taaperon synttäreillä 2 viikon päästä enää salaamaan keneltäkään

Pihla POKS 14+0!

 

Minä kävin tänään ostamassa ensimmäiset äitiyshousut. Ihanaa, kun mistään ei kiristä eikä purista. Kääntöpuolena tässä on se, että vauvamaha (tai turvotus) näkyy selkeästi.. Normaalisti olen hoikka, joten raskaus on aika helppo arvata. Toisaalta en jaksa enää peitelläkään tätä. Jos jokin menee pieleen niin se on sitten sen ajan murhe. Ensi viikolla olis ensimmäinen neuvola ja toivon kovasti, että siellä kuunneltaisiin sydänäänet ja että ne kuuluisi. Tulisi varmempi olo tämän raskauden suhteen. Aikaisemmissa raskauksissa olen ollut jotenkin paljon varmempi siitä, että kaikki sujuu hyvin. Nyt pelottaa keskenmeno ja muut kauheudet. Toivon, että neuvolakäynti rauhoittaa omaa oloa..

Toukkamasu ja vaavi 9+0

 

Minä täällä olen, vaikka en aina jaksakaan puhua.

Pihla, mulla on ollut paljon keskenmenoja (historiassani siis). Suhtaudun raskauksiin hyvin tieteellisesti eikä keskenmenot ole oikein missään tuntunut. Vauvaankin kiinnyn vasta ajan kanssa. Mietin tämän vuoksi hetken adoptiotakin, mutta siskoni kielsi adoptoimisen

Tein päätöksen parisuhteestani, että ainakin tämän raskausajan ja vauva-ajan koitan kestää olla miehen kanssa. Päätöksen jälkeen on ollut helpompi olla. Tietenkin se keskenmeno tulisi tarpeeseen. (Niin kauhealta kuin se kuulostaakin.) Mietin välillä, että elämä on pilalla. Kuka hyvä mies huolii kolmen lapsen yksinhuoltajan? Joudunko elämään yksinäisenä elämäni loppuun asti? Pääsenkö koskaan naimisiin? Olen aika masentunut. Ja itkuinen.

Vatsa kasvaa. Oksetusolo on taas pahentunut. Viikon päästä on ultra. Neuvola ja lääkäri (terveystarkastukset) vasta joskus tammikuun puolivälissä. Mies totesi eilen, että olen ainakin kuukauden vaan makoillut sängyssä. Niin se taitaa olla. Töistä menen suoraan sänkyyn ja hengailen siellä kaiken mahdollisen ajan. Viikonloppuisinkin sängyssä menee pitkät tovit.

On kiva lukea teidän muiden olotiloista

 

Kiitos lauwra ja pihla tsempeistä Siltä tuli muutama tunti ton puhelun jälkeen viesti jossa luki jotain "taisin unohtaa onnitella", mutta luulen et toi oli enemmän semmonen "pakollinen" viesti. Äitin kanssa äsken puhuin ja se sano, että todennäkösesti isä on vaan vanhanaikanen tässä asiassa (ne on siis eronnu jo aikaa sitte). Oli miten oli, sukulaisille kerrottiin kans tänään ja kaikilta on tullu oikeen ilosia onnitteluja

Täälläkin on tullut herkuteltua viikonloppuna (ja oikeestaan monta viikkoa myös arkisin..), mutta nyt päätin että saa riittää. Vähintään jouluun asti tiukka linja: arkisin ei herkutella ja viikonloppusinkin vaan kohtuullisessa määrin

Toukkamasu: Mistä ostit äitiyshousut? Munkin pitäis..

 

Tein tänään ensimmäisen kerran ylijääneestä perunamuusista perunarieskoja Pihlan innoittamana, hyvää oli

Np-ultrassa kaikki hyvin, ja nyt voi jo vähän huokaista!

Mä ostin HM:ltä mammahousut, farkut. En tiiä onko niin hyvät, mutta ei maksanu paljoa. Pakko oli jo nyt ostaa, kun niin turvottaa.

Staffy + toukka 12+6

 

Mäkin ostin H&M:ltä äitiysfarkut ensiavuksi, kun maha on niin turvonnut. Huomenna ajattelin mennä Babystyleen katsomaan vaatteita. Onko kukaan ostanut sieltä mitään? H&M ei vaikuta parhaudelta, mutta vähän heikosti tuntuu muissa tavallisissa kaupoissa olevan yhtään mitään äitiysvaatteita.

Fiilikset on hyvät, sillä sain töitä muutaman kuukauden työttömyyden jälkeen. Saa nyt sitten nähdä, mitä tuumaavat raskaudestani, jahka joskus kerron. Onneksi kukaan ei siellä tiedä, että normaalisti mun maha on litteä eikä tällainen pallo. Olokin on ollut parempi. En oo oksentanut kolmeen päivään, ja eilen ja tänään on ollut jopa ihan hyvä olo.

Tähkä81 10+0

 

Täällä ollaan! joka päivä lueskelen mutta en ole jaksanut kirjoitella mää kävin tänään kirpparilla kattomassa mamma housuja kun alkaa jo kunnolla puristaa.. mutta kaikki oli liian pieniä täällä odotellaan todella kärsimättömästi np ultraa, joka on vasta hieman reippa 2 viikon päästä.. mutta aika vaan matelee

Aggen ja 10+0

 

Mun on kans ollu pakko siirtyä äitiysfarkkuihin jo kaks viikkoa sitten. Hyvällä tsägällä päivisin pystyy pitämään farkkulegginsejä mutta iltaisin ihan turha luulo. Maha on välillä niin isoksi turvonnut että napakin napottaa silleen osittain ulkona niin kuin sit ihan oikeessa raskausmahassa.. hirvittää, mutta toivottavasti tämä turvotus jossain vaiheessa vaihtuu siihen oikeaan mahaan. Painoa ei oo tullu kuin puoli kiloa mutta maha on kolminkertainen.

Valkoselle haluan sanoa oikein paljon jaksamista! Elämä kyllä aina lopulta kantaa ja lapset ei ole mikään este uudelle parisuhteelle jos joskus päätät erota. Olen lukevinani sun viestistä että olet varmaan jonkinlaisessa kriisitilanteessa nyt ja susta tuntuu epätoivoselta. Meillä on ollut tosi kamalia vastoinkäymisiä elämässä viimesen puolentoista vuoden aikana ja olin aivan loppu niin moneen kertaan. Itse selvisin päivä kerrallaan sen ajatuksen voimin että vielä tulee se päivä kun voin katsoa taaksepäin ja huokasta että selvisinpä siitäkin ja elämää pystyy taas katsomaan eteenpäin ilman kuristavaa ahdistusta ja pelkoa.

Ja aida1:lle: kurja juttu toi isän reaktio. Ihmiset on välillä niin vaikeita.. itsekin jännitän mitä mun isä tähän sanoo. Sisko oli jo sille juorunnut niin että sillä on aikaa sulatella uutista ja tsempata itseään asialliseen käytökseen ennen kuin itse soitan tai laitan viestiä sille.

Meillä nt-ultra keskiviikkona. Jännittää! En ole vieläkään saanut selkoa koska ne seulan tulokset saa. Soitin äitiyshuollon neuvontapuhelimeenkin, kun omasta neuvolasta ei saanut mitän järkevää tietoa, mutta eivät vastanneet. Olkoon, parin päivän päästä selviää sit.

AUkko ja 11+4

 

Kyllä sitä täälläkin hengessä mukana ollaan, on ollut niin kiire viikonloppu, että nyt vasta ehtii ajatuksen kanssa koneelle istahtaa. Ensi viikko menee reissun päällä, niin vähäiseksi jää palstailu, mutta luen kyllä päivittäin mitä teille kuuluu

Valkoinen, en ollenkaan pysty siun tuntemuksiin samaistumaan, mutta ymmärrän niitä oikein hyvin. Toivottavasti päätöksesi pysyä parisuhteessa on oikea ja saatte asioita selvitettyä. Mutta yksin jäämisen pelon takia ei huonossa suhteessa kannata pysyä. Lapset vaistoavat sen jos vanhemmilla ei ole välit kunnossa ja se vaikuttaa lasten kehitykseen ja mielikuvaan toimivasta parisuhteesta. Siten vaikuttaa lasten tulevaisuuteen. Onnellinen yh-äiti on aina parempi kuin onneton suhteessa oleva. Mutta toivon siulle kaikkea hyvää ja, että asiat järjestyvät. Sillä ne tulevat järjestymään! :hug:

Omaa napaa: Ihan ensi alkuun, POKS 10+0!! Kaksinumeroisilla viikoilla jo mennään, hurjaa... Olot ihan samat kuin ennenkin. Nyt kun on enemmän touhunnut tässä pari päivää aikalailla kaikkea mahdollista, niin mahassa sen tuntee. Mitä se tuleekaan olemaan loppuraskaudessa... Muuten olot oikein jees, ei siis pahoinvointeja vieläkään, ja kyllähän tuo ruoka maistuu aika hyvin

Me kerrottiin tänään miehen siskolle, koska kyseltiin esikoiselle hoitoa nt-ultran ajaksi. Olivat oikein innoissaan. Meidän piti kertoa myös miehen vanhemmille ja veljelle, mutta mies unohti kaikessa tohinassa. Ei tiedetä milloin nähdään seuraavan kerran kasvotusten, niin siksi oisi haluttu jo nyt kertoa vaikka nt-ultraan on vielä pari viikkoa aikaa. Menen ensi viikoksi omien vanhempien luo ja yritän asian pitää vielä salassa, jos siihen pystyn, niin kerromme heille jouluna kun sinne seuraavan kerran menemme. Meistä on mukava suunnitella yhteinen yllätys heille, toivottavasti en siis paljastu

Äitiysvaatteista, miulla on aika H&M voittoista, farkut on sieltä ihan hyvät hinta-laatusuhteeltaan. Nytkin sieltä varmaan hankin jotain uutta. Zalandolla on kanssa aika hyvät valikoimat, mutta merkit on hieman kalliimpia. Sieltä varmaan etsin töihin pari laadukkaampaa vaatetta. Kotioloihin sitten nuo henkkamaukat kelpaa oikein mainiosti.

Nyt suihkun kautta iltapalan kimppuun!

Catnip82 + kyytiläinen 10+0

 

Huh huh! Aivan kaamea krapulainen olo. Eilen olimme ystävillä iltaa istumassa ja kotiuduttiin yöllä. Alkoholia en ole ottanut, mutta olo on kuin koko yön baarissa bailanneella. Jatkossa kiltisti nukkumaan klo 21 viimeistään

Rasvottuuko muilla hiukset ja otsa? Mulla on nyt muutaman viikon ollut selvästi rasvaisemmat, joutuu pesemään enemmän.

Ruu79 ja 11+1

 

Minullakin on henkkamaukan äitiysfarkut. Samalla tarttui mukaan myös uusi äitiyspaita. Mutta se on kyllä totta, että äitiysvaatevalikoimat on kaupoissa tosi niukat. Yleensä en osta vaatteita H&M:ltä ku en löydä sieltä mitään kivoja itselle sopivia.

Nyt, kun maha selkeästi pömpöttää, tuli sellainen olo, että pitäis esimiehelle kertoa asiasta. Toisaalta on vähän ristiriitainen olo kertomisen suhteen. Myös sitä mietin, että saako työajalla käydä neuvolassa, mutta nettisurffailun perusteella tulin siihen tulokseen, että saa

 

Kyllä minäkin täällä olen ja usein käyn lueskelemassa. On vaan ollut kiirettä ilmassa ja kommentointi on jäänyt. Vietin oikein perinpohjaisen "tyttöjen viikonlopun" parhaan ystäväni kanssa. Kaksi yötä hotellissa, hyvää ruokaa ja shoppailua. Tietysti selvin päin ja 10 tunnin yöunilla

Täällä selvittiin myös kaksinumeroisille viikoille, huh! Maha pömpöttää, ja vaikka ei turvottaisikaan, farkut kiristää ilkeästi alamahasta. Kai se olisi pakko vetää mammahousut kaapista käyttöön. Mulla on Mamalicious-farkut, aivan ihanat! Lisäksi ostin H&M:n mammalegginsit.

Pahoinvointi on kummallista, perjantaina kippasin samantien aamupalat ulos (se olikin sitten tämän raskauden toinen oksennus), eilen illalla meinasin oksentaa. Muuten ei ole oksettanut yhtään. Hiukan kummallista.

Töissä minulla on todella haastavat ajat menossa, en saa esimieheltäkään kunnon tukea yhtään. Olen kauheassa stressissä ja pelkään miten se vaikuttaa pikkuiseen. Mies olikin sitä mieltä että jos tahti ei nopealla aikataululla muutu, minun on jäätävä sairaslomalle. Se olisi varmasti oikestaan se järkevin vaihtoehto.

Viikon päästä nt-ultraan. Jännää! =)

Kuusama ja Pikku rv 10+3

 

Mulla on ollut esikoista odottaessa myös Mamaliciouksen (Antonista&Ninasta ostettu) farkut ja ne oli tosi hyvät! Nyt ostin H&M:n eikä nekään huonot ole. Muutoinkin tykkään ostaa kirpparilta/alesta noita äippävaatteita kun en jaksa hirveitä summia laittaa vaatteisiin, joita ei kauaa käytä.

Huomenna olis hammaslääkäri. Voipi olla, että ei tarkastusta enempää pysty lääkäri tekemään, vieläkin iltaisin alan kakomaan kun pesen takahampaita...

lauwra 13+2

 

Minäkin täällä lähinnä taustalla lueskellut muiden juttuja, jotenkin niin energia taas vähissä, näen melkein joka yö jotain painajaisia joten unet on aika katkonaisia..
Pitäis kait itelläkin katella jo äitiysfarkkuja vaikka ihan hyvin menee nuo normaalitkin kun tekee semmonen virityksen siihen nappiin Mutta luulen että ne äitiysfarkut vois kuitenkin olla vähän paremmat päällä! Pitänee katsastaa valikoimat täällä, onneksi pääsee kohta käymään myös Suomessa niin voi sieltäkin ostella jotain
miiula 11+6

 

Aida1, onhan tuokin isältäsi edes jonkinlainen alku eiköhän se siitä, kun saa sulatella. Munkaan isä ei onnitellut, kun kerrottiin aikanaan tytöstä. Se oli luullut, että pilaillaan, vaikka näytettiin ultrakuvatkin kai se hämmentyi. Tästä raskaudesta muisti jo onnitellakin

Hiusten ja naaman rasvoittumista ei ole täällä onneksi havaittavissa. Itse asiassa naama enemmänkin kuivuu kuin rasvoittuu. Jouduin vaihtamaan puhdistusaineenkin kuivalle iholle tarkoitettuun, kun yleensä käytän sekaiholle tarkoitettua.

Kovat liitoskivut jatkuu, mutta jospa ne olisi hyvä merkki huomenna neuvola ja jännittää niin maan perusteellisesti. Sisko lupasi lähteä mukaan tyttöä vahtimaan ja siskon mies lähtee kuskiksi siskolla ei ole ajokorttia. Ei tarvi miettiä, millä bussilla menee ja millä tulee kotiin. Tänään ainakin on tosi liukastakin, kun perjantaina satoi lunta ja nyt on plussakeli. Aamulenkillä ihan pelotti, eikä se varovainen köpsöttely varmasti tee hyvää näille liitoskivuillekaan. Toivottavasti sydänäänet vielä löytyy. Ei siinä neuvolassa mikään muu jännitä, peruskäynti. On tuo maha niin pömppis, että haluan uskoa jonkun siellä kasvavan

Kuusamalle tsempit työstressin keskelle! Toivottavasti pian helpottaa

Mitähän piti vielä kommentoida. Nyt ei muista enempää.

Pihla 14+1

 

Täällä ollaan edelleen saikulla toista viikkoa. Hematooma kohdussa on ja pysyy ja siksi rasitus täytynee olla minimissä. Joka viikko on äippäpolilla ultraus ja tarkistus mihin suuntaan hematooma on mennyt mutta ainakin viime viikolla koko oli edelleen poikkeuksellisen iso. Kuitenkin kirppukin voi hyvin, onneksi! Täytyy vain toivoa parasta. Vuotoa on päivittäin, mutta luojankiitos vähäisiä ja ruskeaa. Kipuja vähäisemmin, mutta muistuttelee aina välillä. Antibioottia napsin jo toista viikkoa ja lääkärikin vähän uhkaili että niin kauan kun hematooma on niin niin kauan myös antibiootti, eli jopa raskauden loppuun jos Tuo tuolla pysyy.

On tää naisen odotusaika niin kummallista, tavallaan koko ajan pelkää jotain eikä täyttä päivää voi nauttia raskaudesta ilman pelkoa esim. Voikohan tuo tuolla vatsassa hyvin tm. Oon itse pyrkinyt nyt siihen että jos jotain tapahtuu niin se on tapahtuakseen, tapahtuu se joka tapauksessa pelkäät sitä tai et. Kuitenkin pelko myös valtaa ajoittain ajatukset, mutta yliotetta en anna. Mietin myös sitä että kun pelkää, niin tuleeko pelolle loppua lainkaan koko raskausaikana? Alkuraskaudessa pelkäät keskenmenoa, keskiraskaudessa mm. Niskaturvotustuloksia ym. Ja loppuraskaudessa mietit onko se hengissä. Miksiköhän me ollaan saatu tämä tehtävä? On miehillä vaan aika helppoa..paitsi mun mies joutuu kyllä aika paljon kuuntelemaan mun nalkutusta On ne kyllä ihania olemassa vaikka välillä aivoon ottaakin!

Joku kysyi hiusten rasvoittumisesta niin mulla rasvoittuu tosi herkästi, joka toinen päivä on pakko pestä hiukset, muuten saan seuraavana päivänä muotoilla hiukset miten tykkään

Jaksamista kaikille! Täällä on rinnoissa arkuutta, tiettyjä mielitekoja ja edelleen jotkut hajut on ylitsepääsemättömän oksettavia!
Kirppu 8+6

 

Moikka . Täällä minäkin taustalla lueskelemassa. Tänään oli ylimääräinen neuvola käynti koska verenpaine on niin korkealla (152/95 ja syke 107). Mutta taas kuunneltiin sydänääniä ja hyvin kuului. Keskiviikkona oisin sitten ultra. Jotenkin jännittää ja samalla hirvittää.. Onko fb:ssä joku ryhmä? Siellä tulee aikaa kulutettua enempi ( siis fb:ssä ) mutta eipä tässä enempiä. Palaan asiaan keskiviikkona ninatus 11+5

 

Lauwra, Täytynee antaa vaan nikkaroida mitä sillä tulee mieleen

Aida1, tosi inhottava tunne varmasti jos kaikki läheiset ei oo yhtä ilosia raskaudesta kun ite on. Toivottavasti sun isä alkaa jossain vaiheessa iloita tulevasta vauvasta. Herkuttelu on mullaki vähä nyt kiristymässä. Sen pahimman pahan olon aikana tuli syötyä niin epäterveellisesti, pelkkää vaaleeta leipää yms. Ja nyt ku paha olo on vihdoin helpottanu ni on pari kertaa tullu ostettuu herkkuja. Pitää kiristää linjaa ettei kiloja kerry liikaa.

Valkoinen, toivon todella että kaikki kääntyy vielä parhain päin.

Ja toivottavasti Catnipin jouluyllätys onnistuu

Täällä on kans H&M:n äitiyshousut käytössä. En oo mikään kamaln kova farkkujen ystävä, käytän ennemmin kangashousuja. Hennesiltä löyty yhet kivat ja mä tykkään tosi paljon. Product Detail | H&M FI ne ei nyt varsinaisesti oo just noi mut ton tyyliset...

Meillä oli tänään nt-ultra! Siellä se pikkuinen kölli ja kaikki oli hyvin. Kätilö laski siinä samalla riskiarvon ja se oli 1:jotaintosipaljon eli näillä näkymin kaikki kunnossa :heart:
Nyt sitten vaan seuraavaa, tammikuun ultraa odottelemaan.

mä ja 12+4

 

Tervehdys kaikille. En ole viikkoon pystynyt täällä käymään. Viime viikko ja sitä edeltävä viikonloppu oli aika äärimmäisen kamalia. Heräsin aamulla kahdeksan aikoihin ja siitä sitten puolen tunnin tai tunnin välein oksennus. Kahden aikaa pystyin syömään jaffakeksin ja makasin sängyssä ja odotin miestä kotiin, jotta voisi antaa jotain ruokaa. En siis katsonut kykeneväni menemään keittiöön kun siellä haisi niin kamalalle että pelkäsin taas oksentavani. Miehellä oli vaan tosi pitkiä työpäiviä niin mun vatsa pääsi tosi tyhjäks ja sit aloin oksentamaan myös öisin. Oksentaminen oli tosi voimakasta sellasta yskimistä ja kakomista ja yhtenä yönä kylkiluu sano yskiessä poks ja sittenhän oksentaminen vasta iloa oli. Se oli siis sellasta että oksensin ja sit heti perään sellanen kunnon meksikolaishuuto "aijaijaijaijaaaai", kun sattui ihan hemmetisti. Kävin lääkärissä ja sanoi, et todennäköisesti kylkiluu murtui.

Sit raahauduin niihin verikokeisiin ja vihdoin perjantaina neuvolan lääkäri patisti mut tiputukseen, jonne olin ihan valmis menemään jo alkuviikosta. Mulla oli natrium ja kalium-arvot huonot ja olin tosi kuivunut. Sairaalassa sit kaikki alkoi kääntyä parempaan suuntaan, ensin siinä vaiheessa kun tehtiin pikaultraus ja näki että siellä asuu yksi pikkuinen. :heart: Sit tiputuksessa tuli nopeasti hyvä olo ja nyt pääsin kotiin ja päätin mennä vanhempien luo "hoitoon". Täällä ainakin haisee paremmalta.

Nyt sit yritän syödä kahden tunnin välein jotain, myös öisin, ja juon ihan tosi paljon niin, että käyn tosiaan varmaan kymmenen kertaa yössä vessassa. Mutta kuten joku mainitsi, niin se on paljon parempi kuin paha olo ja luulen, että mun keho vaan tarvitsee jatkuvaa nesteytystä.

Sain myös Somacia vatsan hapokkuuden vähentämiseksi ja sit Primperania tarvittaessa pahoinvointiin. Tässä mennään tunti kerrallaan. Mutta sain paljon motivaatiota sairaalareissusta ja on kiva tietää, että ainakin sieltä saa sit helpotusta oloon, jos menee taas pahaks olo.

Eli tsemppiä vaan kaikille pahaan oloon, vielä tää tästä iloks muuttuu ja aika tulee ne muistot kultaamaan, niin toivon.

Mamira ja 10+4

 

Toivottavasti ei Mamira enää noin pahaksi mene. Aika paljon olet joutunut kestämään. Oma pahoinvointi tuntuu kovin pieneltä tuon rinnalla. Tsemppiä!