Onnea Hep!
Lauwra, vaikka kyseessä on jo toinen lapsi, niin kyllä sitä silti huolestuu ja murehtii milloin mitäkin. Mä olen mm. kytännyt pojan hengitystä välillä ihan hulluna, kun joskus nukkuessaan hengittää hirveän nopeasti. Samalla tosin silmät liikkuu siihen malliin, että varmaan näkee unia. Ei sitä näköjään osaa toisenkaan kohdalla ottaa yhtään rauhallisemmin
Kakkaa meillä riittää. Viime yönä vaihdoin kolme kakkavaippaa, joista yksi oli melkein puoleen selkään... Hädintuskin vaipan korkeus riitti pitämään tavaran sisällä. Olenko mä nyt syönyt jotain sopimatonta, vai miten tuota kakkaa riittääkin?
![Iso virnistys :D :D]()
nyt päivällä ei ole kakkinut kertaakaan. Eikä kyllä vaikuta vatsavaivaiseltakaan, vaikka piereekin.
Yksi asia, mitä mä en myöskään opi: älä pidä poikavauvaa ilman vaippaa muualla kuin pesuhuoneessa. Makoiltiin lasten kanssa pedissä (onneksi sentään päiväpeitto
![Iso virnistys :D :D]()
) lukemassa kirjaa. Poika makoili ilman vaippaa peppupesun jäljiltä, pelkkä pyyhe pyllyn alla ja olin mukamas hyvin asetellut sen pyyhkeen pippelinkin päälle. Kunnes sitten yhtäkkiä poika suihkutti iloisessa kaaressa mun housuille ja suunnilleen joka paikkaan metrin säteellä
![Iso virnistys :D :D]()
miten mä en vaan opi...
Mäkin olen muutaman kerran kokeillut imettämistä ilman rintakumia, mutta jopa mä huomaan, että silloin pojan ote on ihan pielessä. Kyllä se silti jotain saa irtomaan, kun nielee, eikä minuun satu, mutta en tiedä, kuinka paljon se sillä otteella jaksaa imeä. Niinpä edelleen 98% käytän sitä kumia.
Olipas ihanaa tehdä ihan kunnon lenkki tänään! Niin että jopa hengästyi ja tuli ihan kuumakin
![Hymy :) :)]()
en sitten tiedä, kuinka fiksua on lykkiä tuplarattaita ylämäkeen 4 viikkoa sektion jälkeen, mutta ei se ainakaan tuntunut pahalta, eikä vielä ole kostautunut. Tosi vaikeaa vaan tuo vauvan pukeminen, kun lämpötilat on siellä +15 ja auringossa on ihan lämmin, mutta kun on niin hirvittävän tuulista koko ajan! Hyvässä suojassahan vauva siellä kopassa on, mutta jotenkin silti hirveän hankalaa miettiä, mitä sille pukisi päälle, ettei tule kylmä tai kuuma. Tulisi nyt vaan kunnon kesä, niin ei ehkä tarvitsisi miettiä.
Imetykseen liittyen vielä. Olen tehnyt mielenkiintoisen havainnon, etten saa keneltäkään mitään tukea tuon imetyksen suhteen. Melkein tuntuu kuin suurin osa sukulaisistakin olisi sitä mieltä, että imettäminen pitäisi suunnilleen lopettaa, että vauvan kanssa liikkuminen olisi helpompaa (edelleen häveliäs imettäjä, voin kyllä omien vanhempieni ja sisarusteni perheiden seurassa imettää) ja etten olisi niin kiinni vauvassa. Eikö äiti saa olla kiinni neliviikkoisessa vauvassa?? Kun tämä ei mulle ole ongelma. Etenkin kun pitkät tankkailut osuu poikkeuksetta aina iltaan, kun mieskin on kotona. Tyttö ei ole osoittanut mustasukkaisuuden merkkejä. Tänäänkin luettiin kirjaa samalla, kun imetin (nyt tyttö tulee viereen kirjan kanssa, että se ei enää ole ongelma). Ehdin pesulle, lenkille, siivoamaan, pyykkäämään, kauppaan ja jopa meikkaamaan imetysten lomassa. Mikä tässä siis on ongelma? Sekö, että kaipaan yksityisyyttä ja rauhaa, kun imetän? Mieskin eilen sanoi, että pitäisi korviketta alkaa antamaan, kun muutaman viikon päästä on tulossa sukujuhlat sellaisessa paikassa, missä mun ei ole mahdollista vetäytyä omaan rauhaan vauvan kanssa ja matkat on pitkät ja ehdotin suoraan, että jään kotiin. Tämä on mun (miehestähän ei voi koskaan takuuseen mennä
![Iso virnistys :D :D]()
) viimeinen vauva. Miksi en saisi nyt nauttia tästä imetyksestäkin rauhassa niin kauan, kuin se sujuu? Varsinkin kun se ei mun normaalielämää ihan hirveästi rajoita. Toki joskus joudun keskeyttämään jotain, mitä olen tekemässä ja jatkamaan myöhemmin. Tai syömään suoraan jääkaapista yhdellä kädellä, mutta ne on pikkujuttuja, kun huomioi, miten lyhyt tämä imetysaika lopulta on. Ensimmäisen kanssa ei imetys onnistunut, niin tuntuu jotenkin tosi pahalta, ettei nyt saa mitään tukea ja kannustusta. Välillä joudun suorastaan selittelemään, miksi haluan imettää ja miksen voisi antaa korviketta. "Kun olisi niin paljon helpompaa ja nopeampaa antaa pullosta". Helpompaa kenelle? Miehelle, kun mä ehtisin iltaisin hoitamaan kaiken? Sukulaisille, kun saisivat pidellä vauvaa vapaammin? Poika on tyytyväinen, eikä tyttö jää huomiotta tai ole mustasukkainen. Kenelle muulle tämän pitäisi olla helppoa kuin noille lapsille? Tulipas pitkä avautuminen, mutta alkoi vaan niin harmittaa yöllä
![Iso virnistys :D :D]()
antakaa mun nyt hitto vieköön imettää rauhassa, kun se kerran sujuu! Mulla ei enää toista tilaisuutta tule sitten, kun tämän vauvan kanssa imetyspuuhat loppuu, enkä halua jäädä kenellekään katkeraksi sen takia, että on painostettu lopettamaan imettäminen "kun se on niin vaikeaa ja aikaa vievää".
Nyt en enää edes muista, pitikö vielä kommentoida jotain, kun pääsin vauhtiin tämän imetysketutuksen kanssa
![Iso virnistys :D :D]()
ihanaa, kun on paikka, mihin avautua.
Pihla ja poika 4vko