Kesäkuun kullanmurut 2015 **Huhtikuu**

Lauwra, kyllä. Nyt jo päivät tuntuu viikoilta ja viikot kuukausilta siltä ne on tuntuneet viimeiset 10 viikkoa. Nyt päivät on pitkiä ja menee hitaasti, mutta tuntuu, että lopulta viikot kuitenkin menee nopeasti. Ehkä mulla auttaa niin paljon se, kun on päästy 30+ viikoille ja tietää, että jos synnytys alkaa, niin ei lähetetä Helsinkiin vaan saa synnyttää omassa sairaalassa. Vielä ei kuitenkaan tarvitsisi lähtä syntymään.

Teinin isä kävi laittamassa lapsensa kuriin ilmeisesti on tosiaan vielä alaikäinen, kuten ollaan epäiltykin, kun hälle oli jo infottu poliisien vierailusta. Olipahan melkoinen huuto taas... Kai nuo teinit kiihtyy nollasta sataan sekunneissa ainakin tuo teini. Onneksi isänsä on ihan fiksun oloinen tyyppi. JOS meillä ensi yönä olisi vaikkapa yörauha! Tyttökin jo kysyi tunti sitten, että "äiti, miksi minua väsyttää" väsyttäähän se, kun keskellä yötä on valvottu ja mummolassa ulkoiltu 2,5 tuntia ja sen jälkeen oltiin vielä pari tuntia siellä koko porukka. Teki niin hyvää, kun sai aamupäivän vaan lepäillä sohvalla ja tiesi, että tytöllä on mieluista aktiviteettia

Kipuja, supistuksia ja selkäsärkyä. Onneksi supistukset edelleen on kivuttomia (ainakin mun mittapuulla), vaikkakin jo epämukavia. Tässä raskaudessa olen osannut, etenkin viime viikot, suhtautua supistuksiin rauhallisemmin kuin ensimmäisessä raskaudessa. Toivottavasti eivät nyt sitten salaa kypsytä paikkoja liian aikaisin, kun liikaa luotan siihen, ettei ne tee mitään.

Mieli on ollut ihmeen rauhallinen muutenkin, vaikka säät on olleet synkkiä ja univelkaa senkun kertyy. Jotenkin keskiviikon ultra ja lääkärin asenne rauhoitti mieltä ja KULTATIUKU, joka on meidän sektiokonkari, on saanut minut vähän rauhallisemmaksi

Kauniita unia ja munarikasta pääsiäistä kaikille!

 

Mulla on koko ajan niin kauhea olo ja olen niin kiukkuinen, että ei harmittaisi yhtään vaikka lapsi syntyisi jo nyt (vaikka tiedän, että on liian aikaista). Oon niin kypsä ja väsynyt ja huonovointinen. Koko perhe kärsii. Varsinkin mies kärsii, kun se joutuu mun hormonikiukut kestämään.

Inhoan tätä. Saan varmaan jonkun raskauspsykoosin, jos ei synny ihmisten aikoihin (eli 37-39 viikoilla), mutta minä teen kaikkeni, ettei mene päivääkään yli lasketun ajan.


Valkoinen 30+4

 

Kyllä huomaa, että töitä on riittämiin, kun en ehdi tänne kirjoitella. Lukemassa käyn kuitenkin päivittäin.

Kelan päätökset tulivat 2 päivässä postin mukana. Parin viikon sisällä tulisi äitiyspakkaus tuon ilmoituksen mukaan. Mulle ilmeisesti sattui nopea käsittelijä vai miten se on mennyt niin nopeasti. Vielä pitää ne veroprosentit käydä laskemassa ja lähetellä Kelaan, sitten olisi tuo asia kondiksessa.

Ajattelin fb:ssä ilmoittaa kaikille vasta äitiysloman ensimmäisenä päivänä, joka sattuu olemaan vielä oma syntymäpäivä. Tyyliin, että Kela pisti 9kk:n lomalle synttäreiden kunniaksi, syynä rantapallosyndrooma.

Eilen meinasi kuohahtaa. Miten ihmiset luulee, että raskaana oleva nainen haluaa hoitaa kylässä ihmisten lapset ihan vaan harjoituksen vuoksi. Ja, että kun on raskaana niin on tietysti todella lapsirakas ja ehdottomasti haluaa osallistua vaipan vaihtoon yms...
Minä en ole lapsirakas, enkä halua hoitaa puolituttujen lapsia. Enkä todellakaan halua harjoitella vaipan vaihtoa muiden lapsilla!
Enhän minäkään tunge meidän koiranpentua kenenkään syliin tai hoidettavaksi, jos vaikka kuulen, etää he ovat suunnitelleet lemmikin ottamista. Sinä teille harjoituskappale, voit aloittaa tuon pissilirun siivoamisella...
Huoh, tulipahan avauduttua.

Huvikseen laskin tämän päiväiset hikat vauvalla. Nyt on 4 menossa, voi olla, että vielä tulee yksi iltahikka. Hauska seurata, onko sitten syntymänkin jälkeen noin monet hikat päivässä.

Ruu poksuu 30+0
Toivottavasti viimeiset täydet kympit. En suostu juhannuksena sairaalassa kökkimään...
Kuuluisat viimeiset sanat

 

Mulla on ollut koko helkkarin päivän maha kipeä, tai ei oikeastaan maha vaan tuo nivusista napaan -kohta. Että ottaa aivoon.. Ei meinaa sohvaltakaan päästä ylös, saati sitten pöntöltä. Ei nää kyllä supistuksia ole onneksi, mutta kun tietäisi että mikä helpottaa..

Huomenna pitäisi vielä jaksaa kokata appivanhemmille, kai se menee.. Vähän kyllä ressaa, jos huomenna vielä särkee näin että jaksaako edes seistä hellan ääressä. mutta siinä tapauksessa mies saa tehdä sapuskaa

nyt sängynpohjalle lepäämään, ärsyttävää kun aamulla olisi saanut nukkua 7.30 asti, niin heräsin JO 5.56 enkä saanut enää unta. Suoritin sitten väkisinmakuuta siihen asti että muutkin heräsi.

Beibei & ipana 28+2

 

Valkoinen, niin samaistun tuohon sun olotilaan, vaikka itse en tällä hetkellä kiukkuinen olekkaan. Mutta muuten olo on vaikea ja kurja. Itse en kuitenkaan oikeasti haluaisi vauvan vielä syntyvän, kun viikkoja on sen verran vähän. Vaikka kyllähän se välillä mielessä käy, että syntyisipä jo. Järki tosin sanoo toista, enkä kyllä haluaisikaan, että vauva joutuu olemaan monta viikkoa sairaalassa vaan sen takia, että mun olo olisi fyysisesti parempi.

Ruu79, sehän on itsestäänselvää, että raskaana oleva rakastaa kaikkia lapsia ja haluaa vaihtaa toistenkin lasten kakkavaipat olen mäkin miehelle sanonut, että sen pitäisi harjoitella ystäväparheen vauvan kanssa, kun onnistui KAHTENA PERÄKKÄISENÄ iltana laittamaan tytölle vaipan VÄÄRINPÄIN! Oli teippivaippoja, vaikka normaalisti käytetään housuvaippoja. Ymmärrän ärtymyksesi. En ole itsekään intoa puhkuen muiden lapsia hoitamassa. Enkä ole erityisen lapsirakas noin niinkun muutenkaan. Oma(t) ja sisarusten lapset on eri asia.

BeiBei, kai olet panadolia jo kokeillut? Mun mielestä turha kärsiä kivusta, jos panadol auttaa ja neuvolalääkärikin sanoi, että kyllä sitä voi ja kannattaakin ottaa, jos siitä on apua. Mä otan oikeastaan joka ilta, kun en muuten saa kivuilta (lonkat ja selkä) nukutuksi.

Voitteko kuvitella, että mun mies sanoi, että vauvan peppu tuntuu ihan tyrältä! :O siis kun sanoin, että kokeileppa, tuossa puskee peppu, niin miehen mielestä se tuntui ihan joltain tyrältä! Kauniisti sanottu sanoin, että kuvitteleppa, miltä se tuntuu, kun puskee sisälläpäin ja suoraan kylkiluihin. Ei halunnut kuvitella

Pihla 32+6

 

Kultatiuku tais kysellä pashan syönnistä? Jos on suomalaisessa tehtaassa valmistettu niin riski saada salmonella tai listeria on niin olematon että suurempi riski saada jompikumpi on kotiruuasta. Ja sitten esim listeriassa se määrä ratkaisee, listeriaa kun jokainen meistä saa silloin tällöin elimistöönsä kun on niin yleinen ympäristössä mutta suuret määrät heikentyneen vastustuskyvyn omaavalle voi sitten suoliston kautta aiheuttaa listerioosin. Monesti kananmuna raaka- aine on jauhetta eli tuoretta tavaraa harvemmin käytetään tietty riippuen tuotteesta. Lisäksi jos se kananmuna on vielä ollut suomalaiselta tilalta niin täällä ollaan oikeesti maailman huipputasolla salmonellan ym seurannan ja ehkäisyn suhteen! Siksi kannattaa suosia suomalaista noissa siipikarjatuotteissa muutenkin... Mutta omaa päätään pitää kuunnella, jos vähänkään epäilyttää niin jättää sitten syömättä suosiolla jos kaikkea kananmunaa välttelisi niin raskaana olevathan ei sais sit koskaan syödä perus hampurilaisia, salaatinkastikkeita jne ja kuinkahan moni meistä on viime päivinäkin käynyt vähän hesessä:ashamed:

 

Mä olen jotenkin kamala ihminen, mutta mua alkaa ärsyttää tosi paljon kun vauva hikkaa yöllä. Vaikea nukkua mitenkään päin kun sisuksista tuntuu tasainen napsutus. Tulee sellainen samanlainen olo kuin että kutittaa eikä tiedä mistä kohdasta pitäisi itseään raapia Tietty tuohon yöhikkaan liittyy muutenkin sellainen yleinen ärtymys valvomisesta.

Eilen heitin parin tunnin lenkin koirien kanssa, yllättäen en tullut kovin kipeäksi! Varmaan vaikutti kun oli niin pehmeä alusta. Tänään onkin sitten ollut tehopäivä kun käytiin shoppailemassa ja oltiin mun vanhemmilla missä autoin aika paljon äitiä kotihommissa. Katsotaanpa mitä lonkat sanoo yöllä.. Vaikka aivan sama jos valvonkin, mä olen lomalla vielä pari päivää =) Olo on ollut taas pari päivää tosi hyvä, ei vaivoja eikä kolotuksia (paitsi öisin tietysti), ja mieli on ollut pirteä =) Maha kulkee helposti mukana ja liikun vielä ihan ketterästi. Kirppikseltä löysin kauan etsimäni hoitoalustan muutamalla eurolla, jes! Huomenna olisi luvassa harsojen värjäystä ja ulkoilua.

Kuusama ja Vauva-T 29+1

 

Kertokaapa viisaammat näin ekakertalaiselle, voiko rintatulehdus tulla jo raskausaikana? Mulla siis heruu maitoa jo etenkin toisesta rinnasta ja nyt illalla ihan yhtäkkiä tuli kova, pääasiassa semmonen viiltävä kipu, tuntuu koko rinnassa oikeen syvällä Kuumetta ei ole mutta toi kipu on tosi kova :/

 

Miiula: voi tulla jo odotusaikana. Eli kannattaa pitää tissit lämpimänä ja tuulelta suojattuna. Jos tulehdus tukee niin lämmin suihku auttaa ja vanhan kansan niksi, kaalinlehdet ovat kuulema toimivia.

Äitiyspäivärahapäätöksista joku kyseli ja aikaisemmin jo kerroin että jos työnantaja maksaa vielä palkkaa ekoilta älomakuukausilta ja ilmoittavat tulot niin tuon päätöksen saa vasta äloman alettua. Mutta muissa tapauksissa en tiedä miten menee

Täällä kanssa olo on ihan jees, toki maha tekee olon ei niin ketteräksi, liitoskipuja on koko ajan ja iltaisin närästää. Mutta ilman lääkityksiä niistäkin olen selvinnyt. Eli kyllä tässä vielä jaksaa mahaa kasvattaa

Ollaan oltu appivanhempien tykönä muutama päivä ja ihana päästä kotiin tänään. Appivanhemmat ovat ihania ja tykkäävät seurata taaperon touhuja mutta eivät osallistu mitenkään. Niin sillä tavalla ei lepoa ole saanut. Mutta jokapäivä on tullut päiväunet nukuttua!

Catnip82 + kyytiläinen 29+2

 

rintatulehduksesta: voihan se tulla kun tiehyet menee tukkoon. Mulla meni sairaalassa kun maito nousi niin jokainen tiehyt tukkoon ja tissit oli kivikovat pallot. Kaalinlehdet sain liiveihin jo sairaalassa, joten se on ihan yleinen hoitomuoto tulehdukseksi kai lasketaan sitten kun se kuume nousee ja ennen sitä on kotikonstein hoidettavissa. Suihkussa lämmintä vettä tisseille ja yrittää vaan painella niitä tukkoon menneitä kohtia, jotta maito lähtee liikkeelle. Kaalinlehtiä kannattaa "rikkoa" eli taitella parista kohdasta ja sitten lyödä liiveihin

 

Beibei,

mulla oli kans tossa viikko sitten navasta alaspäin ihan ihme kipua, paheni aina kun istui/makasi. Semmonen tunne et repeää koko maha... no sitte helpotti kun menin nukkumaan.. yöllä heräsin niin taas oli koko alavatsa tosi kipee, nousin ylös ja venyttelin oikein kunnolla ja hieroin mahaa niin sillä lähti kipu. Eli jotain kasvukipuja ne vissiin oli sitten vaan. Ihme kyllä arvilta vielä säästyny vaikka tuntuu välillä et niin venyy ja paukkuu tuo mahanahka!

Valkoinen,
Tsemppiä sinne! Täällä kans välillä jo niin hajoillaan tähän olotilaan.. Vaikka siis minähän en sais valittaa kun oon kuitenkin suht kivuton ja nukun yöt kuin pikkupossu, ja kuulemma mun mahakin on tosi pieni. Mutta ottaa väliin vaan niin päähän kun itestä tuntuu et on vuoren kokonen norsu ja mikään vaate ei mahu päälle! Sitä kun on tottunut siihen et on hyvässä kunnossa ja urheilu on ihanaa niin kyllä se mielialaan vaikuttaa kun käy etanavauhtia puuskuttaen tukivyö vinkuen "lenkillä". Ja paino senkun nousee...
sehän kuuluu asiaan mutta sais tuo +600g viikkotahti jo vähä hidastua

Tais olla jo aiemminkin juttua aiheesta(vai luinko jostain muualta?) mutta te joilla on lapsia niin ootteko ajatelleet onko vauvalla jatkunut syntymän jälkeen sama uni-valve rytmi kuin mahassa ollessa?

Mukavaa sunnuntai-iltaa kaikille ja hyviä vointeja <3

kepa ja muru 28+4

 

Mä joskus luin tuosta sikiön nukkumisesta/valvomisesta, että vaikuttaisi jonkin verran lapsen synnyttyä. Yötyötä tekeviä kehoitettiin siirtymään tavalliseen päivärytmiin, jotta sikiökin siihen tottuisi ja vauva-aikana rytmi olisi järkevämpi. Sitten taas toisaalta kerrotaan, että äidin ollessa menossa sikiö nukkuu ja äidin levätessä sikiö herää ja liikkuu. Eli ota näistä nyt selvää. Vastasyntyneellähän ei ole mitään vuorokausirytmiä, ne vaan nukkuu ja syö vuorotellen Olisko se siinä 2-3kk iästä eteenpäin kun lapselle voi alkaa opettaa ryrmiä (pidempiä yöunia yms)... Eihän tää nyt mikään kokemus ollut, ennemmin omaa pohdintaa

Muiden lapsista on minunkin pakko kommentoida, että lähimpien ystävien lapsista jopa tykkään, mutta on myös läheisten sukulaisten lapsia, joita en voi sietää. Tai suurin osa johtuu lasten käytöksestä, mikä taas johtuu vanhempien kasvatuksesta. Mutta en siis voisi ikinä esim. perustaa perhepäivähoitoa, jotta hoitamalla muiden lapsia saisin hoitaa omiakin kouluikään asti kotona! Muistan kun kerran yksi lapsirakas ystäväni totesi itkevän pienen lapsen nähtyään että "särkee sydäntä kun pieni lapsi itkee" ja mä vastasin siihen, että "mulla se särkee korvia"

 

Sikiön rytmistä, tyttö oli mahassa äärettömän rauhallinen tapaus ihan koko ajan. Oli sitä myös synnyttyään. Söi ja nukkui ja oli tyytyväinen vauva täysiä öitä alkoi nukkumaan 2kk ikäisenä, eikä koskaan itkeskellyt niin, ettei oltaisi löydetty syytä kiukulle (nälkä, kakka tms.). Tämä nykyinen asukki taas on kaikkea muuta kuin rauhallinen öisin on selkeästi rauhallisempi kuin päivällä, mutta vessareissun ja kyljen kääntämisen jälkeen tulee kyllä iskua. Saa nähdä, miten sitten, kun syntyy. Toki toivon, että on yhtä hyvä nukkuja kuin tyttö on ollut, mutta jos ei ole, niin sittenhän meillä valvotaan

Täällä on taas tänään totaalisesti hajoiltu tähän olotilaan. Selkään särkee ja nivusia vihloo. Sattuu ja koskee. Ja täälläkin tosiaan vielä se väsymyskin tullut takaisin. Jotenkin en yhtään olisi jaksanut siskon valitusta väsymyksestä, kun oli eilen ollut viihteellä... mä olen ollut tipattomalla viimeiset 3 vuotta just sen takia, kun en kestä sitä olotilaa, mikä siitä tulee.

Nyt tuli oikosulku. Tässä jo odottelen, että pääsen sänkyyn

Pihla poksuu 33+0. Sovitaanko, että MAKSIMISSAAN enää 5 viikkoa, ennenkuin vauva on ulkona, jooko?

 

Helpottavaa kuulla, etten ole ainoa, joka ei ole niin lapsirakas. Toki on monia ihania lapsia, ja tätä omaa rakastaa jo nyt järjettömän paljon. Kategorisesti en silti voi sanoa pitäväni lapsista.

Miiula, jos tarvit tissinlämmittimet, niin Ruskovillan lämmittimiä voin suositella. Jostain syystä mulla oli rinnat kammottavan kylmänarat pahimman pahoinvoinnin aikaan, ja joskus marraskuussa oli pakko hankkia lämmittimet. Vaikka päällä oli untuvatakki, ilman lämmittimiä alkoi ulkona parissa minuutissa rintoja särkeä niin, että teki mieli huutaa.

Valkoiselle halaus ja jaksamista - pidä itsestäsi huolta. Voimia muillekin olojen kanssa kamppaileville. Mulla on nyt pääsiäisen ajan ollut (epäilyttävän) hyvä olo, mutta tiedän kyllä, että heti kun taas tulee yksikin huonosti nukuttu yö tai pahoinvointi palaa tai kroppaan sattuu, kärsivällisyyttä ei kaikkien koettujen olojen jälkeen ole juuri jäljellä ja oman kropan haluaisi saman tien takaisin.

Tähkä 29+0

 

Täällä sitä taas ihmetellään, että miten kukaan voi nukkua näin huonosti.. Sinäällään ei mitään uutta tämä huonosti nukkuminen kun olen sitä harrastanut jo vuosia.. Mutta on näitä välillä ihan älyttömän huonoja öitä. Taaperon kanssa vielä jaksaa kun aamusta saan nukuttua sen muutaman tunnin putkeen ja tyttö tykkää nukkua onneksi pitkään. Toivotaan, että vauvakin jaksaisi. nyt sopivasti alotti vauva hikkaamisenkin ja jumpat jes jes..

 

Tähkä, vaikka ei ole erityisen lapsirakas, niin kyllä se oma lapsi silti tosiaan on ihan uskomattoman rakas se on jotain, mitä ei voi edes käsittää, ennenkuin sen oman lapsen saa mä en ole koskaan ollut mikään lapsirakas ihminen. Eläimet on aina olleet lähempänä sydäntä. Mutta oma lapsi on oma lapsi ja se on maailman rakkain.

Malsa, tsempit huonojen yöunien kanssa. Se on raskasta, kun ei saa nukutuksi. Täälläkin on huonosti nukutti viikko takana, nyt onneksi jo kahdella paremmin nukutulla yöllä. Mulla vaikuttaa tosi nopeasti myös mielialaan, kun univelat kertyy. Koitahan saada lepäiltyä

Täällä taas eilen bassot jytisi kaiken iltaa. Yhdeltätoista mulla paloi hermot ja mies meni kiltisti koputtelemaan naapurin ikkunaan (yletti kepin kanssa omalta terassilta ) ja käski hiljentämään ne bassot. Ja voi ihanuus, kun se jytke loppui vihdoin ja viimein monen tunnin jälkeen! Loppuyön oli hiljaista ja kyllä nukuttikin ihan kivasti aamusta aloin näkemään ahdistavia unia, mutta onneksi vasta aamusta. Nyt, kun tuo naapuri on vielä alaikäinen, niin se on helppo pitää ruodussa, jos ei halua jokaisista bileistä tietoa isälleen. Mun puolesta juhlikoon, kunhan tekee sen niin, että meillä saadaan nukutuksi.

Omassa olossa ei oikein uutta. Särkee ja koskee, kuten joka päivä. Supisteleekin. Öisin ei onneksi supistele, vaikka päiväsaikaan supistaakin useita kertoja. Epämukavia alkaa olemaan, mutta en usko, että vielä kypsyttelevät paikkoja (tai sitten lapsivedet lorahtaa kohta meidän uudelle sohvalle ), kun ovat nimenomaan epämukavia, mutta eivät niinkään kipeitä. Ja näillä viikoilla on kai jo ihan normaaliakin, että supistukset alkaa tuntumaan epämukavammilta. Vaikka ei tämä vielä saa syntyä.

Mies otti koirat ja tytön ja lähti lenkille. Taidan kohta syödä aamupalan osa 2 kaikessa rauhassa

Pihla 33+1

 

Tässä pääsiäisen kunniaksi mahakuva, otettu rv 29+2. Tähän mennessä on tullut kommenttia, että olis iso maha, mutta en tiedä johtuuko siitä, että olen itse aika hoikka. Töissä joku luuli, että mulla olis laskettu aika ihan kohta. Itsestä tämä tuntuu toisinaan vielä pieneltä, mutta alkaa jo vähän tulla tielle ja joskus esim. ovia avatessa unohdan, että pitää myös mahalla väistää.

 

Mamiran innoittaman minäkin sain vihdoin taas mahakuvia kamerasta koneelle! Kaunis maha sulla Mamira, oikein sopusuhtainen

Tässä aikalailla mun lähtökohta:

ja tässä kuva viime lauantailta eli 32+1

Mä en usko, että toi paita venyy loppumetrin kuviin Tai jospa tää ei enää tästä kasvaisi... Alkaa olla ihokin jo aika koetuksella. Vielä ei ole uusia arpia tullut, mutta esikoisestakin arvet tuli vasta rv36 ->
Paras reaktio tähän mahaan oli eilen kun eräs puolituttu (nainen) kysyi, että "kauankos sulla on vielä jäljellä" ja vastasin että "2kk" niin hänen reaktionsa oli "voi saatana"

 

Oottepa hoikkia :heart:

Terv. tunnen oloni norsuksi aina välillä iltaisin..

 

Plaah hujauksessa meni pääsiäinen ja miehen pitkä vkl. :/ No tulipahan vähän kuurattua paikkoja kun kaupatkin oli kiinni.
Olo on jotenkin ollut tosi epämukava. Nukkuminen on tosi vaikeeta ja tuntuu, että vartin välein täytyy suorittaa operaatio kyljeltä toiselle kääntyminen. Maha on niin kova ja pinkeä ja tuntuu ihan jättimäiseltä. Löysinkin kuvan mikä on otettu 11pv ennen esikoisen syntymää ja omaan silmään tää maha tuntuu nyt jo ihan samankokoiselta. Tänään tuli aika ilkeitä suppareita, jotka otti ihan selkään asti. Ei kipeitä, mutta tosi epämukavia. Samanlaisia kun viime kierroksen loppuraskaudessa tuli, mutta ne tuli kyllä vasta myöhäsemmillä viikoilla kuin nyt. Lisäksi tässä muutamat päivät on tuikkinu tonne haarukkaan tosi ikävästi. Liekkö sitten kohdunsuuko siellä kipuilee vai mikä.. No kattellaan millasena olot jatkuu. Vasta yli kuukauden päästä sitten neuvola.

Malsa ja pojuE 31+3

 

Ja paluu arkeen taas edessä, plaah.. Pe ja la meni touhutessa, su ja ma sitten levätessä. Pitkiä päikkäreitä molempina päivinä, ihanaa! Mun villit yöt sai viime yönä uuden käänteen kun heräsin joka ikisessä asennonvaihdossa (joita muuten oli monta!) siihen että maha on aivan kivikova. Tämä tästä enää puuttui. Harjoitussupistukset vielä kestän päivällä, mutta nyt sitten yöllä ja jatkuvalla ryminällä. Nooh, kuten lääkärini sanoisi (jos viitsisin edes asiasta valittaa): "ihan normaalia" :kieh:

Näin positiivisena
Kuusama ja Vauva-T 29+4

 

Arki tosiaan koitti, viikon loma tuntui autuudelta ja nyt töihin orientoituminen on hieman hankalaa. Mutta positiivisella asenteella: enää 5 viikkoa töitä! Näistäkin vain 3 on täysiä viikkoja, loput 2 on nelipäiväisiä ja sitten on se lomalle jäänti viikko mikä on 3 päiväinen En siis mitenkään laske näitä....

Lapsirakkaudesta on puhuttu, täällä sama, että en ole mitenkään erityisen luonteva tuntemattomien lasten kanssa tai edes puoli tuttujen. Ihan pienet vauvat menevät vielä helposti, lässytys onnistuu! Mutta sitten kun ikää alkaa olemaan 4v ja enemmän niin en kyllä keksi mitään juteltavaa... Itsellä on 6 veljenlasta, miehellä 2 siskontyttöä, ikähaarukka 3-12v eli on tässä vuosien saatossa saanut opetella mutta silti hieman kangertelee.. Oma lapsi on todellakin uskomattoman rakas <3 ja tähän tällä hetkellä mahassa möyrivään kyytiläiseen on rakkaus vaan kasvanut viimeisten viikkojen aikana.

Mamira ja lauwra, kauniit mahat! Mutta niinhän ne on kaikilla <3 Rakkaushautomot ovat aina kauniita!

Itsellä kanssa tuntuu, että maha on nyt jo samaa luokkaa kuin esikoisen loppuaikana. Kokoa kommentoi anoppi pääsiäisenä "on tuo maha vaan jo aikamoinen pallo, vieläkö se kasvaa?"... tuumasin, että eiköhän se vielä kasva kun kuitenkin 2,5kk jäljellä. Anoppini on itse pienikokoinen ja ollut aina nuoruudessani hirveän laiha (vaihdevuodet ovat häntä hieman pyöristäneet viime vuosina), kälyni on kanssa samaa kokoa. Itse olen heitä päätä pitempi ja rotevampi, tuntee siis itsensä hieman norsuksi siinä rinnalla. Sitten anoppi vertaa koko ajan meidän tyttöä noihin tyttärentyttäriinsä, jotka ovat pienikokoisia että kuinka meidän tyttö on niin iso! Kuulosti yllättyneeltä kun sanottiin, että tyttö kasvaa aivan keskikäyrillä. Noh, anopillani on muutenkin hieman mielestäni ongelmallinen suhde omaan kroppaansa, hänelle on selvästi ollut vaikeaa että ei paina saman verran nyt kuusikymppisenä kuin kolmikymppisenä, joten nämä koko asiat pyrin heittämään yhdestä korva sisään ja toisesta ulos.

Viikon kuluttua olisi seuraava neuvola, esikoisesta ne alkoi sitten pyörimään 2 viikon välein, saas nähdä miten nyt menee. Ei kyllä omassa olossa mitään ihmeellistä ole, samat kivut ja kolotukset kuin ennenkin. Eli niiltä osin ns. turha käynti tiedossa koska esim. hb on hyvä ja verenpaineita mittailen kotona ja ne pysyneet normilukemissa.

Ainoa inhottava riesa tällä hetkellä on se, että toinen silmä vuotaa (kohta jo viikon). Ei kutia ollenkaan taikka tunnu että siellä mitään roskaa olisi, ei punoita eikä turvota. Eli ns. kuivansilmän oireet ei täyty. Pitää nyt katsella vielä muutama päivä ja sitten olla työterveyteen yhteydessä jos ei lakkaa vuotamasta.

Mukavaa viikonalkua kaikille!

Catnip82 + kyytiläinen 29+4

 

Sektioista vielä:Mulla tuli vedet silmistä silkasta naurusta, kun luin Pihlan viestin... Siis sen "jos olen vielä elossa-kohdan"..... Jaahas, kyllä minä vahvasti epäilen olevani edelleen elossa kaikkien sektioitteni ja raskauksieni jälkeen, sen verran todelta tämä arki täällä "sirkuksessa" tuntuu

Mulle on tehty sektiot vuosina -99 ja -01. Siitä seuraavat tehtiin vuosina -08,-11 ja -13. Ja ihan täällä Suomessa asun, Joensuun kupeessa. Kävin alku kesästä-14 edellisen sektion tehneen lääkärin vastaanotolla viimeisimmän leikkauskertomuksen kanssa kysymässä, uskaltaako kuudetta raskautta vielä harkita. Hän totesi, että olisi kyllä laittanut epikriisiinsä maininnan, mikäli olisi havainnut, ettei kohtuni enää missään nimessä kestä uutta raskautta. Sektioarpea on seurattu laiskanlaisesti keskussairaalassa. Huomenna sinne onkin siis se uusi aika, jolloin kyllä pyydän arven seutua vilkaisemaan, elleivät sitä automaattisesti muista katsoa. Viimeksi sektiossa lääkäri mainitsi, että on kuin puuta leikkaisi, sen verran on arpea ja kiinnikkeitä. Liekö jo sitten kiveä seuraavalla kerralla vastassa...

Mullahan huominen kontrolli on alunperin annettu vauvan rakenteiden tarkastamista varten. Meillä on 50% riski periytyvään geenivirheeseen, joka voi aiheuttaa leikkaushoitoa vaativan kallonkasvuhäiriön vauvalle. Meillä on kahdella lapsella kyseinen oireyhtymä, mutta vain toisella heistä on tarvinnut kalloa leikata 8kk iässä. Toisella on lempeämpi muoto oireyhtymästä, eikä hänestä näy päälle päin vaiva ollenkaan. Mikäli geenitestejä ei olisi hänen synnyttyä tehty, emme itsekään uskoisi hänellä mitään vaivaa olevan.

Meillä jännitetään nyt tuon vauvana leikatun lapsen tulevaa pään magneettitutkimusta, joka tehdään ensi viikolla. Lääkäri epäilee, että aivot ovat ahtaalla, joka taas aiheuttaa päänsärkyä. Jos näin on, on edessä uusi leikkaus, mitä ilmeisemmin syksyllä. Vauvan syntymän takia toivoisin edes vuoden verran lisäaikaa ennen uutta leikkausta, sillä akuutein sairaalahoito vie sen kuukauden ja sen jälkeenkin alussa tiheät kontrollit. Helpottaisi kummasti, jos leikkaus voitaisiin tehdä omassa sairaalassa, mutta kun matkaa hoitoa antavaan laitokseen on yli 400km. Mutta näitä asioita murehditaan sitten, jos ja kun ne tulevat ajankohtaisiksi.

Lauwran tilanne erityislapsen äitinä on minulle jotenkin erityisen helppo ymmärtää. Sairaalakontrolleja kahden erityislapsen kanssa riittää yllin kyllin pitkin vuotta meilläkin ja terapiat sun muut päälle. Jollakin ihmeen sisulla sitä on kuitenkin eteenpäin menty. Koen kuitenkin, että voimme olla iloisia siitä, että leikattukin lapsemme sai aloittaa eskarin ikätovereidensa kanssa ja siirtyy heidän kanssaan ekalle luokalle syksyllä erityisen tuen piirissä, mutta normaalille luokalle kuitenkin.

Tulipas taas tekstiä...

Kultatiuku ja pikku pupunen rv 32+1 kai

 

Catnip, täällä anoppi jaksaa järkyttyä siitä, että yli 100cm vaatteet on liian isoja meidän 2v4kk ikäiselle... Enkä ymmärrä, mikä siinä on outoa. Mä olen 155cm pitkä ja mieskin ihan normipituinen, ettei sekään mikään parimetrinen ole tasoittamassa tätä mun pätkyyttä. Miten meidän 2 vuotias voisi olla yli metrin mittainen.

Kultatiuku, kiva, että sait hyvät naurut en vaan tosiaan ole kuullut, että kukaan olisi noin monta kertaa synnyttänyt sektiolla. Mutta jotenkin sun kokemukset valaa minuun uskoa, että ehkä itsekin voisin siitä toisenkin kerran selvitä, kun joku on selvinnyt jo viisi kertaa ja on vielä raskaanakin sulla ei ole koskaan ollut ongelmia istukan kiinnittymisen kanssa tms.? Anteeksi, kun kyselen. Tulin vaan niin uteliaaksi ja kun kerrankin on joku, jolla on KOKEMUSTA ja tsemppiä vaikeisiin tilanteisiin. Toivottavasti lapsi ei ainakaan vielä tarvitsisi leikkausta. Hieno asenne sulla joka tapauksessa on

Mulla on kiukkuinen lapsi. Ihan hirvittävän kiukkuinen. Mittasin jo lämmönkin, mutta ei ollut sitäkään. Ajattelin, että ehkä tyttökin on tulossa kipeäksi nyt, kun on välttynyt meidän taudeilta aikaisemmin. Nyt simahti just päikkäreille pienen huutokonsertin jälkeen. Enää 2,5 tuntia, että mies tulee kotiin ja sitten jos se ei yhtään viitsi panostaa, niin itken kyllä tytön kanssa kilpaa.

Täälläkin muuten supistukset on alkaneet tuntumaan myös selässä ja reisissä. Mutta kun ei ne tosiaan kipeitä ole edelleenkään, niin en ole jaksanut huolestua. Alkaa vatsan kovettumisella ja leviää selkään ja reisiin ja menee ohi. Sellainen tunne, ei kuitenkaan kipu. Eikä noita edelleenkään yöllä tule ollenkaan, jos en jatkuvasti hyppää sängystä ylös jonkun syyn takia.

Neuvola mulla on taas perjantaina. Edellisestä on 2 viikkoa. Huomenna sype-keskustelu ja 3 viikon päästä synnytystapa-arvio. Eiköhän tuohon väliin vielä yksi neuvolakin mahdu. Vaihdoin taas kerran tuota neuvola-aikaa, kun mun isä on lomalla, niin ei tarvi bussin kanssa lähteä.

Komeita vauvamahoja tänne oli ilmestynyt

Pihla 33+2

 

Kultatiuku, voiko tähän sanoa että "olipas kiva kuulla" että täällä on toinenkin erityisten äiti Tänään juuri esikoisen kanssa sairaalassa käyneenä mietin, että miten syksyn tullen jaksan kahden kanssa ravata kun meillä olisi puheterapia alkamassa, mutta eiköhän siihenkin rutiininsa löydy. Mä välillä kavahdan tätä omaa suhtautumista leikkauksiin ja toimenpiteisiin kun tuo teidän lasten tilanne ei mukavalta kuulosta, mutta ei se myöskään aiheuta suurta ahdistusta; "kalloleikkaus, hui kamala!". Lähinnä ajattelen, että ompa hyvä kun pystytään hoitamaan, vaikka osastojaksoa en tietenkään teille tähän saumaan toivo!

Mulla neuvola-ajat on vielä 3 viikon välein. Esikoisesta oli tiheämmin, mutta tiesinkin että nyt neuvolaseurannat oli supistumaan päin jos ei ole sokereita/verenpainetta/yms.

Meillä oli tosi "rentouttava" viikonloppu, painettiin remonttia ihan täysillä mutta paljon saatiin valmiiksi! Ensi viikonloppuna ei päästä helpommalla kun lähdetään reissuun 500km päähän rippijuhliin. Eli se tarkoittaa paljon autossa istumista ja valvottuja öitä kun yöhoitajat eivät lähde mukaan.

lauwra & poika 32+4
(poksuukohan seuraava viikko koskaan...)