**Kesäkuun kullanmurut 2014** Toukokuussa

Onpa ikävä kuulla Lettu, että synnytys oli noin rankka! Onneksi vauva on nyt sylissä. Voimia toipumiseen ja toivotaan, että olo paranisi pian. Teet uudet listat, kun kerkiät.. ei mitään hätää! Voidaan vaikka kirjoitella tässä toukokuun ketjussakin ihan hyvin kesäkuun puolella.

Neuvolakäynneistä: Mä oon käynyt neuvolassa viikosta 28 viikolle 37 asti kolmen viikon välein. Sitten oli käynti viikolla 37 sen jälkeen tällä viikolla vko 39 ja seuraava käynti on edellisestä viikon päästä eli vko 40. Yliaikaiskontrolli on mulla sitten 41+3 raskausdiabeteksen vuoksi ja se on äitiyspolilla. Eli ens viikolla on vika neuvolakäynti. On näissä kyllä kuntakohtaisia eroja paljon näköjään.

Streptosta: Mulle ei oo puhuttu neuvolassa siitä yhtään mitään. En olis kuullut koko asiasta mitään, jos ette täällä olis puhuneet siitä. Mä aattelin, että en tee asian eteen mitään. Testaavat jos testaavat. Täytyyhän sitä neuvolan toimintaan yrittää nyt luottaa sen verran, että toimivat kuten parhaaksi näkevät.

Mulle puhuttiin viime käynnillä raskauden jälkeisestä ehkäisystä. Ootteko muut miettineet yhtään mitä otatte ja koska? Mä oon aatellut, että otan ne minipillerit sitten jälkitarkastuksen jälkeen. Kuparikierukkaakin mietin, mut haluisin ehkäisyn josta pääsee tarvittaessa nopeasti eroon, jos halutaankin pian uusi vauva. Mikä on mahdollista. Yhdistelmäehkäsypilleriä en ota enää ikinä. Ero mun olossa oli niin suuri niiden lopettamisen jälkeen, että en huoli niitä enää.

Täällä ei mitään erikoista edelleenkään. Ainot muutos on se, että noita ns. sukkapuikkokipuja on tosi paljon. Välillä oikeen kiljaisen, kun sattuu niin hirveästi! On kyllä tosi ikäviä tuntemuksia nuo. Mut kertovat kai siitä, että synnytys lähenee. Hyvä näin.

Viime yönä en saanut unta ja oikeen aloin haaveilemaan siitä vauvasta! Mietin miten ihana kohta nähdä hänet ja saada tietää, että onko tyttö vai poika ja millainen tyyppi ja kenennäköinen! Ihan mahtavaa. En malta enää oottaa. Niin ihana pitää sitä sykyssä ja alkaa hoitaa vauvaa. Tosi hyvä fiilis on! Kyllä on nyt äitiyden tunteet nousseet tosi vahvasti pintaan. Mulla ei oo aina raskausajalla ollut sellainen äidillinen olo ja lapsi tuntunut välillä vieraaltakin. Varmaan nyt on jotkut hormonit heränneet henkiin, kun tuntuu, että yhtäkkiä musta on tullutkin äiti ja tuntuukin siltä <3 Ihania tunteita!

-Nuppu- ja Vauva 39+2

 

Moikka
Täällä makoillaan naistenklinikalla ihan helvetin kipeenä. 27.5. Noin vuorokausi käynnistyksen alottamisen jälkeen syntyi kiireellisellä sektiolla (ponnistusvaiheessa vauvan vointi huononi) aivan ihana pikku tyttönen <3
Itse oon todella kipee, ihan itku/huuto kunnossa. Vauva voi hyvin, on kuitenkin vastasyntyneiden valvontaosastolla sokeritipassa, koska pikkusen oli sokerit alhaalla. Pääsee varmaan huomenna torstaina lapsivuodeosastolle mun kanssa
Mami & möntti
Syntyessään 50cm 3500g rv 36+2

 

Onnea pikkumöntille tytön tylleröstä
Täällä takana surkein yö ikinä. Mulla repee varmaan peräsuoli kohta vtu että sattuu koko ajan ja kun en tiedä johtuuko se peräpukamista vai painaako pää jo niin alas. Maha on kyllä toiminu ihan hyvin, joten en tosiaan tiedä mihin tämän kivun nyt yhdistää.
AB 36+5

 

Onnea jousittarelle

Onnea pikkumöntille

Juliannalle tsemppiä!

Eilen oli neuvola. Vauva on kiinnittynyt 37+5 ja kaikki oli ok. Nyt vain odotellaan

Meillä sanottiin, että tuo strepto-testi on voimassa vain 2 viikkoa... minulta sitä ei sitten otettu koska menen eripaikkakunnalle synnyttämään ( oys:iin) ja oys ei sitä kuulema ota... Onkos Oys millainen paikka synnyttää?

 

Oulusa on neuvolakäynnit viikon välein tuolta 35 alkaen, mikä ainakin omalla kohdalla tuntuu turhalta koska kaikki arvot on ollu hyvät koko raskauden ajan mutta hyvä että neuvolassa pitävät meitä silmällä loppuun asti

Itellä oli tuo strepto positiivinen, eli antibioottia pukkaa ku pääsen synnärille. En vaan edelleenkään oikeen ymmärrä mikä se on yritin neuvolassa kysellä mistä se johtuu mutta ei osannu sanoa mitään muuta ku että se on joku bakteerikanta tuolla alapäässä ja että vauvalle voi olla vaarallinen mutta minulle ei aiheuta mitään. Olin kyllä yllättyny ku minulta se löyty, en osannu oottaa yhtään

Tsemppiä teille kaikille joilla on rankka synnytys takana tai olette siellä osastolla jo makaamassa. En itse edes enää muista miten kipeä sitä oli tuon esikoisen synnytyksen jälkeen, vaikka 2 kk siitä toipuessa meni. Nyt ehkä vasta oikeasti alkanu toivoa että tämä menis paremmin, ei tarvis lääkehuuruissa olla koko sairaalassa olo ajan, sais heti käydä suihkussa ja itse vessassa, katetrointi ei ole mitään mukavaa hommaa, varsinkaan ku se tehdään monta kertaa päivässä

Tuntuu nyt että synnytys vois tapahtuakin lähipäivinä, kipeitä supistuksia ollu neljänä iltana, maanantai iltana olin jo lähössä synnärille 4 tunnin supistelun jälkeen mutta yhtäkkiä ne loppu suppareita tuli jo 3 minuutin välein, ehin jo synnärilleki soitella mullahan siis esikoisen synnytys kesti sen 7 tuntia. Täytyy nyt vaan toivoa että vkl aikaan tulis ku ukkoki ois kotona

Hedeliini ja kullervo 37+5

 

Täällä laitettu ballonki n. 2,5 h sitten ja supistellu tunnin kivuliaasti. Vielä kuitenkin pärjää panadolilla ja kuumavesipullolla just ja just.. kohta meen kuumaan suihkuun.
Ainiin ja strepto-näyte otettiin ja kätilö sanoi että nykyään otetaan kaikilta automaattisesti synnärille tultua (kättärillä siis oon). Nyt täytyy vaan toivoa että tämä tästä lähtis edistymään vaikka oon kyllä varautunu että päiviä tässä voi mennä.

elpukka & papu 38+0

 

Pikaisesti puhelimella, saas nähdä miten onnistuu... Meille syntyi tänään aikaisin aamulla käynnistyksen jälkeen sektiolla poika, 3830g ja 53cm, rv 39+1. Palaan tarkemmin kun olen taas kotona koneen ääressä!

 

Okei, nyt pääsin pidemmäksi toviksi koneen ääreen. Tässä nyt (tiivistettynä, uskokaa tai älkää) synnytyskertomus.

21.5 - Taistelun jälkeen Kättärille saatu diabeteshoitajan aika koitti ja ehdin vastaanotolla istua jopa 15 minuuttia kun hoitaja jo tunki mut osastonlääkärin hoteisiin. Lääkäri ultrasi -painoarvio vauvasta 4,5 kg ja teki heti päätöksen että käynnistetään ballongilla. Jäin heti sairaalaan ja iltaan mennessä ballonki tuli ulos, mutta sulun takia eivät puhkaisseet kalvoja heti, koska se luultavasti olisikin edistänyt synnytystä.

22.5 - Kalvot puhkaistiin puolilta päivin. Ei supistuksia, aivan kuten ei edellisenäkään päivänä. Olin koko sairaala-aikani MRSA-kantajuuden takia eristyksissä, joten en päässyt liikkumaan vauhdittaakseni synnytystä. Tippaa strepton takia alettiin antamaan kahdeksan tunnin välein.

23.5 - Saliin puolen päivän aikaan ja oksitosiinitippa valumaan. Supistukset kipeytyivät pikkuhiljaa, ensimmäinen supistus (ja synnytyksen "alku") merkattu alkaneeksi 15:25. Epiduraalin sain hyvinkin pian sillä kivut yltyivät supistus supistukselta todella koviksi. Tuossa vaiheessa olin auki nelisen senttiä. Koska en supistuksia tuntenut eikä niitä piirtynyt näytöllekään, laitettiin kohtuun mittari mittaamaan sisäisesti. Sitten näkyi jotakin toimintaa. Ja ongelmatkin alkoivat.

Vauvan sydänäänet heikkenivät joka supistuksella ja mua pyöritettiin kyljeltä toiselle, kontalleen ja takaisin selälleen joka supistuksen aikana. Yhdentoista aikaan illalla tuota oli jatkunut useamman tunnin ja aloin olla aika väsynyt. Kätilöt sanoivat ettei ole hätää vauvalla, yksi paijaa olkapäätä ja toinen vieressä kovaan ääneen että nyt nopeasti kontalleen, hätä on, kolmas laskee sängynpäätyä että olen pää alaspäin, neljäs huutaa että hengitä maskiin, viides työntää sormia mun sisälle ja kuudes kysyy että sattuuko. Sali täynnä henkilökuntaa, mä en pysy laskuissa mukana, hyperventiloin ja itken hysteerisesti, sanon etten jaksa, haluan sektion (jota en siis missään nimessä halunnut, mutta tilanne oli edennyt siihen pisteeseen että en nähnyt muita vaihtoehtoja). Auki olin viisi senttiä, eli eipä juuri edistystä.

24.5 - Yhden aikaan yöllä sali oli taas täynnä henkilökuntaa, osastonlääkäriä, "tavallista" lääkäriä, kätilöä niin maan perkeleesti - alkoivat ottaa vauvan päästä pH-arvonäytettä. Epiduraalista huolimatta olin lähellä kipushokkia. Ensimmäinen lääkäri ei näytteitä saanut, puoli tuntia myöhemmin toinen sai mun kohdunkaulan auki tarpeeksi survoakseen levittimen sisälle ja joutui poistumaan kesken kaiken kun jonkun muun synnyttäjän vauvalta katosi sydänäänet. Joku muu tuli jatkamaan hommat loppuun ja varmistui ettei vauva kärsinyt hapenpuutteesta, joka oli suuri helpotus. Silti äänet vaan laskivat edelleen. Kolmen aikaan yöllä aloin oksentamaan ja sitä jatkui aamuseitsemään, jolloin vain itkin ja itkin. Seitsemältä myös saapui vuoroon kätilö, joka mua oli hoitanut kymmeneen asti edellisiltana. Selvisi että hän oli tehnyt keisarinleikkauspaperit jo valmiiksi silloin ja nähdessään missä kunnossa olin aamulla (siis en enää edes tässä maailmassa, joku mulle puhui jossain vaiheessa enkä edes kuullut sanoja, ei ollut ymmärrystä) "järkkäsi" mulle sektion.

Poika syntyi yhdeksältä sektiossa, synnytys tyssäsi viiteen senttiin ja tuolloin oli 48 tuntia lapsivedenmenostakin. Sektiopäätös oli kamala ja huojentava, mutta ainoa oikea tuossa vaiheessa. Vauva sai yhdeksän pistettä, syntyi napanuora kaulan ympärillä, pääsi isänsä paidan alle kenguruhoitoon ja lopulta mun rinnalle kahdentoista pintaan.

Mä kävin osastolla läpi tota synnytystä jo tämän ihanan kätilön kanssa sekä leikanneen lääkärin kanssa. VAS arvosanaksi annoin asteikolla 1-10 synnytyskokemukselle 3, ja sekin oli erittäin optimistinen kolmonen. Lääkäri pahoitteli tilannetta, se yö oli ollut todella kiireinen ja leikkaussalitkin käytössä koko ajan. Ymmärrän priorisoinnin ja resurssipulan ja ja ja lieventävät asianhaarat, mutta fakta on se, että osaston kaoottisen tilanteen takia mulla oli turvaton, epätoivoinen olo, (tuntui siltä että) mua ei kuunneltu, puhuttiin ristiin rastiin ja pitkitettiin (tahallaan) mun synnytystä (kärsimystä). Jos vielä kolmas lapsi meille tulee, niin pääsen sype-polille jo pelkästään ton VAS kolmosen takia. Mä en enää koskaan tule synnyttämään alakautta. Enkä kyllä halua sektiotakaan, sillä tästä toipuminen on helvettiä. Eli eiköhän nää lapset ole tässä nyt sitten.

Tärkeintä kuitenkin on että poika on terve ja kummatkin ollaan hengissä. Kokemuksena vaan niin traumaattinen että menee todella pitkään tulla sinuiksi synnytyksen kanssa.

Poika on täydellinen. Mä olen helvetin kipeä leikkauksen jäljiltä, mutta käsittämättömän onnellinen että synnytys on ohi ja me ollaan nyt tässä. Vaikeasti alkunsa saaneen vaikean raskauden ja vaikean synnytyksen tulos on kaiken tuskan arvoinen.

Kovasti kiitoksia kaikille tsempeistä ja mukanaelämisestä. Toivon teille kaikille helppoa ja nopsaa synnytystä. :heart:

Lettu ja Kornelius 5 vrk

 

Onnea pikkumöntti ja elpukalle tsemppiä, kohta on uusi kesäkuinen maailmassa Ja kiitos kättäri-infosta. Ei tarvi onneks sitten tapella enää kenenkään kanssa asiasta

 

Täällä olis ketjua meille synnyttäneille ja tervetuloa vaan mukaan kaikille!

Kesäkuun kullanmurut 2014

Mä voin sen kerhonkin perustaa - siellä ainakin itse kuvittelisin voivani olla avoimempi, salasanalla suojattu ketju on hyvä - jos sinne joku muukin tosiaan olisi tulossa mukaan?

 

Ja onnea Isonalle myös
- Se yksityisempi salasanan takana oleva keskustelu olis kiva, sitä ei koskaan tiedä kuinka uteliasta tuttua täällä käy ihmettelemässä

 

Täällä kerho.

Tuosta vissiin voi hakea myös jostain jäsenyyttä - hyväksyn kaikki ryhmäläiset jotka jäsenyyttä hakevat. Kerho on suljettu, joten ulkopuolisilla ei ole mahdollisuutta nähdä mitään mistä keskustelemme.

 

Ihan järkyttävä tuo Letun synnytyskertomus! Tosi kurjaa, että potilaat joutuu kärsimään äärimilleen venytetyistä resursseista... Haluaisinpa tietää kuinka moni niistä kätilöistä ja lääkäreistä olisi tyytyväisiä synnytettyään tuommoisena kaaosiltana. Ja kun niitä kaaosiltoja on kuulemma aika paljon... Joku kyseli millasta OYS:ssa on synnyttää: mulla ei ole vielä asiasta tietoa, kuin olen yhdessä synnytyksessä ollut doulana, se oli loppuvuodesta hiljaisena perjantai-iltana, silloin ei ollut kiirettä. Mutta ei kätilöitä silti salissa näkynyt, kuin h-hetkellä. Ja siinä meinaskin tulla kiire saada tavarat esille, kun synnyttäjää ponnistutti... Toinen kertomus on kaverilta, joka makas synnytyssalin ulkopuolella patjalla lattialla oksennuksessaan ja kivuissaan, kun ei saleja ollut vapaana, tämä kiireisenä maaliskuun iltana. Oulun seudultahan on lopetettu pari synnytyssairaalaa jo ja Oulaskangas ilmeisesti lopettaa.. Hieno homma, että salit ja henkilökunta ei kuitenkaan lisäänny!!!

Jos täällä olis yksityissairaala, jossa synnyttää, en harkitsis hetkeäkään. Mä haluaisin synnytyskokemuksesta kuitenkin myönteisen, vaikka tapahtumien kululle ei mahda mitään, jos vauva jumittuu, sydänäänet laskee jne. Tulis edes tunne, että mua on synnyttäjänä kuunneltu ja musta huolehdittu. Surkea homma, kun verojakin maksetaan niin helvetisti niin silti palvelut huononee vaan koko ajan.

 

Onnea isonalle!
Elpukka ja hedeliini taitaa olla myös lähellä h-hetkeä
Mä liityn siihen kerhoon kun pääsen kunnon koneelle, ei onnistunu puhelimella..
Letun synnytys on ollu kyllä rankka!

 

Täältä onnea kaikille paketin saaneille ja tsemppiä teille osastolla puskeville!!

Täällä parina päivänä lirahdellut jotain pieniä määriä pöksyihin, ja tänä aamuna kävin paikallisessa päivystyksessä testaamassa ja lapsivesitesti näytti positiivista. Soittelin Jyväskylään ja kätilö sanoi, että pakkailla pikkuhiljaa ja tulla (matkaa 100km). Täällä testi näyttikin negatiivista. Kovin olivat ihmeissään kätilö ja lääkäri.. Ottivat kumminkin osastolle ja täällä ainakin tää yö ollaan. Myöhään illalla tai huomenna aamulla ottavat verikokeita, tulehdusarvoja jne. Sit katellaan lähdetäänkö takaisin kotiin vai aletaanko edesauttaa paketin saapumista.

Katann & PAM 37+6

 

Eipä muuta kuin että täällä taas poksuu ja nyt saa vauva jo luvankin kanssa tulla

Sanna-M ja Papu rv 37

 

Heipähei,

Täällähän on taas hulinaa. Kesäkuisia tulee maailmaan jo hyvää vauhtia. Jokseenkin tuntuu kaukaiselta tuo ajatus tosi toimista, kun aikaa laskettuun aikaan on vielä kuukausi. Masu on ihana, enkä kyllä ihan vielä olisi siitä valmis luopumaankaan. Alkuyön tunteina tosin monesti ajattelen, että kyllä nyt saa riittää. Jotenkin vauva villiintyy aina kun yritän käydä nukkumaan ja meuhkaaminen mahassa saa aikaa supistuksia ja painetta. Silloin tuntuu kuin poksahtaisi.

Huomenna pitäisi taas kipaista töissä ja kuskailla lapsia treeneihin ja synttäreille. Mutta pikku hiljaa tässä alkaa oikeasti pääsemään äitiyslomafiiiksiin. Onneksi.

Mukavia oloja kaikille!

Ai niin koitan nyt löytää sen kerhon...

AnnaOnni 35+5

 

Pitkästä aikaa kirjoitan tännekin jotain... Lämpimät onnittelut kaikille vauvautuneille :heart: Toivottavasti itse pääsisi tulemaan pian perässä Huomenna virallisesti viikkoja 36 (ultran mukaan 37). Mä olisin jo niin valmis synnyttämään, kun olo on kovin tukala ja kipeä. Maha on iso ja vauva on jo jonkin aikaa majaillut tuolla ihan alhaalla. Poitsu liikkuu edelleen tosi vilkkaasti ja pontevasti. Hassun näköistä, kun maha muljahtelee puolelta toiselle ja sinne tänne Supistuksia tulee kipeinä päivittäin, mutta vielä ei ole ollut säännöllistä rytmiä niissä. Lääkärineuvolassa viime viikolla katsottiin kohdunsuun tilannetta ja se oli pehmeä pari senttiä auki. Ehkä joskus päästään tositoimiinkin; toivottavasti ennen juhannusta kuitenkin! Vaikka toisaalta haluaa tämän raskauden päättyvän mahdollisimman pian, niin toisaalta tuntuu myös kovin haikealta, kun tämä on kuitenkin ihan viimeinen vauva meille. Näitä vauvan liikkeitä tulee varmasti ikävä. Täytyy kaikesta huolimatta yrittää nauttia näistä loppumetreistä
Joku mainitsi tulevaisuuden ehkäisysuunnitelmat ja meillä peli on ihan selvä. Mies kävi viime viikolla hakemassa lähetteen sterilisaatioon, joten se on meidän ratkaisu. Missään nimessä meille ei tule enää lisää lapsia (tämä on meidän perheen viides lapsi jo; minun kolmas, mutta miehellä on aiemmasta suhteesta kaksi lasta ennestään ja hekin asuvat meillä pääsääntöisesti).
T: Pieni riiviö ja Herra Heinämäki (joka n. viikolle 20 asti oli Neiti Kesäheinä)

 

Täällä kerho.

Tuosta vissiin voi hakea myös jostain jäsenyyttä

-> Löytyipäs, eli oikealta kohdasta "kerhon työkalut" ja liity kerhoon, Lettu sitten painelee jotain namiskaa toisessa päässä

 

Kylläpäs täällä nyt sattuu ja tapahtuu..

Hurjan paljon onnea kaikille vauvan saaneille!!! :flower:

Sekä tsempitykset odottajien loppurutistukseen

bumbis & neiti tänään 2viikkoa

 

Onnittelut kaikille vauvan jo saaneille!!!

Täällä ei sitten ole tapahtunut mitään... alkaa jo masentaa. Se limatulppa alkoi tosiaan lähteä jo viikko sitten, mutta sen jälkeen ei mitään. Muutama.... siis todella vaan muutama kovempi supistus sen jälkeen ja siinä kaikki. Ja mä alan olemaan jo ihan loppu tän mahan kanssa lyllertämiseen ja touhuamiseen. No... eihän se LA:kaan vielä virallisesti ole ylitetty, mutta silti. Mä niin toivoin, että se limatulppa olisi tarkoittanut jotain, mutta niin ei ollut. Että menee sitten varmaan yliajalle oikein kunnolla... huoh! En jaksais!

-Tipi ja papunen 39+1-

 

ONNEA kaikille vauvan saaneille ja tsempit niille joilla on tilanne päällä sekä niille jotka tuskastelevat kun mitään ei tapahdu vielä
Minä taidan hieman kuulua tuohon viimeisimpään.. ei saisi vielä olla näin malttamaton kun nyt vasta rv 38+1 mutta kun sitä on odottanut (ja joskus vähän pelännytkin) että vauva tulee ajoissa, niin nyt kun on menty jo näinkin pitkälle, niin... pian alkaa pelot kääntyä siihen suuntaan että menee yliaikaiseksi!
Anniinaballeriina tuo sun tuskainen tunne voi varmaan johtuu molemmista, vauva on alhaalla mikä aiheuttaa painetta ja jos on vielä niitä pukamia niin tunne on kamala! Ei kai siihen auta kuin synnytys, ja tietysti lääkkeet jos niitä pukamia on vaikkei niistä välttämättä pääse eroon ennen synnytystä.
Mulla ei nyt juurikaan tule niitä kipeitä supistuksia. Touhuamalla saan kyllä muuten kaikki paikat kipeäksi ja olon hyvin vaivaiseksi. Eilen illalla tosin taas tuntui jotain puukon iskuja tuolla alhaalla niin karmealla tavalla että voisi kuvitella sen jotain avausta aiheuttaneen
Romanssi rv 38+1 (tänä vkl ois hyvä synnyttää!)

 

Paljon onnea Pikkumöntti pienestä tytöstä ja toipumisia! :flower:

Isonallelle paljon onnea potrasta pojasta! :heart:

Letun synnytyskertomus oli kyllä kauheeta luettavaa. Onneksi se palkinto on kaiken sen tuskan arvoista.

Orange80, mulla sf-mitta ollut korkeimmillaan 34,5 cm. 37 cm kuulostaa tosi isolta, kun tämä oma vatsakin on tuntunut välillä järkyttävän kokoiselta.

Nuppu, mulle ei ole puhuttu mitään ehkäisystä synnytyksen jälkeen. Miehen kanssa ollaan tästä puhuttu ja voi olla, ettei meille tule mitään ehkäisyä. Tätä ensimmäistä tosiaan yritettiin yli 3 vuotta, ja kun toinen lapsi vielä haluttaisiin, niin se on meille ihan sama, mikä tulee ikäeroksi, kun ei me sitä itse voida säädellä. Luotan siihen, että imetys toimii ainakin jonkun aikaa ehkäisynä ja jos uusi raskaus alkaa pian, niin saa alkaa. Eri juttu on sitten, jos joudun sektioon, niin siinähän taitaa olla joku aikaraja, koska saa uudelleen tulla raskaaksi. Ikää kuitenkin alkaa olemaan jo sen verran, ettei tässä kovin montaa vuotta haluaisi odotella. Eikä sitä koskaan tiedä, jääkö tämä meidän ainoaksi, jos uutta raskautta ei saada alulle.

Täälläkin tapahtuu sentään jotain. Mua alkoi 4:ltä aamulla supistelemaan. Tätä on kestänyt koko aamun, mutta nyt näyttäisi hiipuvan. Ensimmäistä kertaa supistelee tässä raskaudessa, joten toivottavasti nyt sitten jotain tapahtuisi lähipäivinä. Tuskin tässä vielä lähtö tulee, mutta pakkaan sen sairaalakassin nyt valmiiksi kuitenkin.

Aloitin eilen leipomisetkin. Tein tiikerikakun ja tänään ajattelin tehdä mokkapaloja. Täytyy laittaa heti pakkaseen, ettei tule itse syötyä :kieh: Miehellä on tänään viimeinen työpäivä ennen lomia. Huomenna tosiaan olisi ylppärit ja sunnuntaina sukulaisen synttärit. Maanantaille olen suunnitellut Ikean reissua yms. shoppailua, joten ohjelmaa riittää, jos yhdessä koossa vielä ollaan.

Taidan mennä takaisin nukkumaan, ei noi kolmen tunnin yöunet oikein taida riittää.

Karoliina & Kepa 39+3

 

Meille syntyi poikavauva 29.5. klo 23, mitat 3,8kg & 51cm. Käynnistyksestä ensi parkaisuun meni 2vrk:tta eikä jännittäviltä tilanteilta vältytty. Mutta nyt tässä ollaan tissittelemässä pienen hurmurin kanssa!

Väsynyt, mutta äärettömän onnellinen
julianna ja hurmuri 10h <3

 

P.s. ai niin, poika syntyi rv 38+4. Hyvän kokoinen siis!

-julianna