Soitin Naistenklinikalle ja sanoivat, että ensimmäisenä pitäisi sulkea pois pissatulehdus, eli antaa plv, johon mulla lähete laitettiin toissapäivänä, mutten vielä ole ehtinyt näytettä käydä antamassa. Täytynee käydä huomenna antamassa se jossain.. Myöskin määräsivät panadolia 1g, mutten aio sitä ottaa, kun ei kipuja kuitenkaan niin paljon ole ja en ole kovinkaan hyvä lääkkeitä syömään. Käskettiin makoilla kyljellään ja seurata.. Näytille vasta kun nämä eivät auta. Eli jos ei ala kipuilemaan enempää, niin taidan odotella maanantain neuvolaan.
**Kesäkuun kullanmurut 2014** Maaliskuussa
- Viestiketjun aloittaja Lettuperkele
- Ensimmäinen viesti
Hei vaan kaikille pitkästä aikaa. En ole alkuraskauden jälkeen tänne paljoa kirjoitellut kun mielialat oli niin matalat etomisesta ja väsymyksestä. Nyt paremmilla mielin 
ja olen kyllä palstaa seuraillut.
Supistuksista meinasin kertoilla omalta kohdalta. Jäin noin kuukausi sitten 2 viikon saikulle kun säännöllisiä supistuksia (kivuttomia mutta ikävän tuntuisia) oli ollut muutamana päivänä levossa ja sitten niitä tulikin jo työpäivän aikana tosi tiuhaan. Soitin aiemmin päivällä neuvolaan ylimääräistä lääkäriaikaa jonka sitten sainkin parin tunnin päähän mutta mikä heti kohta peruttiin kun lääkärillä olikin jotain muuta menoa mitä ei oltu kirjattu varauskirjaan! Neuvolan täti pahoitteli asiaa kovasti ja neuvoi soittamaan terveyskeskukseen tai äitipolille jos olo huononee. No siitä varmaan iski paniikki koska sitten supistukset tiuheni ja soitin äitipolille missä neuvola-asiaa kovasti ihmeteltiin, ja päädyttiin siihen että menen sinne näytille jos siltä tuntuu. Pianhan sitten tuntui, niin lähdettiin käymään ja matkalla kellotin supistuksia parin minuutin välein. Siellä tsekattiin tilanne ja onneksi kohdunkaulan tilanne oli ok. Sain vaihtoehdoiksi joko lähteä kotiin lepäämään tai jäädä yöksi tarkkailuun. Päätin lähteä kotiin. Määräsi samalla 2vk sairasloman. Sain neuvon että jos säännöllisiä supistuksia taas tulee, niin soitto polille ja sinne käynti, Etenkin jos supistukset ovat kivuliaita, niin herkemmin pitäisi mennä . Lääkäri vielä painotti lepoa ja varmisti että lapset sitten päiväksi hoitoon ja täytyy ottaa iisisti. Seuraavan kolmen päivän aikana säännölliset supistukset sitten pikkuhiljaa rauhoittuivat ja tilanne näihin päiviin saakka ollut aika rauhallinen.
Vähän vielä omasta raskaushistoriasta voisin sanoa että minulla siis kaks aiempaa raskautta, ekassa en ennen synnytystä mitään supistuksia tuntenut, mutta toisesta sitten tilanne olikin toinen. Käytiin silloin viikolla 30 polilla kun iltaisin oli taas ollut säännöllisiä supistuksia jotka eivät sitten eräänä iltana rauhoittuneetkaan. Silloin tsekattiin tilanne, joka oli suht ok, jäin yöksi sairaalaan sain kirtisonipiikin ja supistuksia rauhoittavaa lääkettä joka onneksi tehosi yön aikana. Sain määräyksen lepoa, ja ruuan valmistaminen oli suurin ponnistus mitä sain tehdä. En enää muista oliko se seuraava päivä vai pari päivää myöhemmin kun tsekattiin tilanne taas ja lääkäri oli jo aiemmin varoittanut että jos kohdukaulan tilanne on pahentunut, niin joudun sairaalaan vuodelepoon. No tilanne oli vain hieman huonontunut, joten pääsin kotiin. Kaikki meni lopulta hyvin ja synnytys oli vk 40 plus 3, kuten myös aikoinaan esikoisellakin. Synnytyksestä vielä, mulla oli niitä säännöllisiä kivuttomia synnytyksiä aika pitkään ennen synnytystä siten etten oikein saanut nukuttua, varmaan noin viikon ajan. Kun ensimmäinen kivulias supistus tuli, niin siitä meni ainoastaan 2,5 tuntia kun vauva syntyi. Niin ja supistuksista vielä yksi asia. Eli jos säännöllisiä supistuksia tulee viikon 35 jälkeen, niin niitä ei enää estellä. Eli vielä on jonkin aikaa kun pitäisi ottaa ne vakavasti. Itse ainakin ottaisin yhteyttä polille jos ei neuvolasta apua tule. Itselläni myös lepo on lopulta niihin auttanut, stressi ja liika touhuilu puolestaan niitä pahentanut. Tsemppiä supistusten kanssa painiville. Itselläni taas eilen illalla supisteli säännöllisemmin kuin normaalisti, joten täytyy taas ottaa iisimmin jos ei tilanne menisi niin pahaksi.
Orange80 27 plus 6
ja olen kyllä palstaa seuraillut.Supistuksista meinasin kertoilla omalta kohdalta. Jäin noin kuukausi sitten 2 viikon saikulle kun säännöllisiä supistuksia (kivuttomia mutta ikävän tuntuisia) oli ollut muutamana päivänä levossa ja sitten niitä tulikin jo työpäivän aikana tosi tiuhaan. Soitin aiemmin päivällä neuvolaan ylimääräistä lääkäriaikaa jonka sitten sainkin parin tunnin päähän mutta mikä heti kohta peruttiin kun lääkärillä olikin jotain muuta menoa mitä ei oltu kirjattu varauskirjaan! Neuvolan täti pahoitteli asiaa kovasti ja neuvoi soittamaan terveyskeskukseen tai äitipolille jos olo huononee. No siitä varmaan iski paniikki koska sitten supistukset tiuheni ja soitin äitipolille missä neuvola-asiaa kovasti ihmeteltiin, ja päädyttiin siihen että menen sinne näytille jos siltä tuntuu. Pianhan sitten tuntui, niin lähdettiin käymään ja matkalla kellotin supistuksia parin minuutin välein. Siellä tsekattiin tilanne ja onneksi kohdunkaulan tilanne oli ok. Sain vaihtoehdoiksi joko lähteä kotiin lepäämään tai jäädä yöksi tarkkailuun. Päätin lähteä kotiin. Määräsi samalla 2vk sairasloman. Sain neuvon että jos säännöllisiä supistuksia taas tulee, niin soitto polille ja sinne käynti, Etenkin jos supistukset ovat kivuliaita, niin herkemmin pitäisi mennä . Lääkäri vielä painotti lepoa ja varmisti että lapset sitten päiväksi hoitoon ja täytyy ottaa iisisti. Seuraavan kolmen päivän aikana säännölliset supistukset sitten pikkuhiljaa rauhoittuivat ja tilanne näihin päiviin saakka ollut aika rauhallinen.
Vähän vielä omasta raskaushistoriasta voisin sanoa että minulla siis kaks aiempaa raskautta, ekassa en ennen synnytystä mitään supistuksia tuntenut, mutta toisesta sitten tilanne olikin toinen. Käytiin silloin viikolla 30 polilla kun iltaisin oli taas ollut säännöllisiä supistuksia jotka eivät sitten eräänä iltana rauhoittuneetkaan. Silloin tsekattiin tilanne, joka oli suht ok, jäin yöksi sairaalaan sain kirtisonipiikin ja supistuksia rauhoittavaa lääkettä joka onneksi tehosi yön aikana. Sain määräyksen lepoa, ja ruuan valmistaminen oli suurin ponnistus mitä sain tehdä. En enää muista oliko se seuraava päivä vai pari päivää myöhemmin kun tsekattiin tilanne taas ja lääkäri oli jo aiemmin varoittanut että jos kohdukaulan tilanne on pahentunut, niin joudun sairaalaan vuodelepoon. No tilanne oli vain hieman huonontunut, joten pääsin kotiin. Kaikki meni lopulta hyvin ja synnytys oli vk 40 plus 3, kuten myös aikoinaan esikoisellakin
. Synnytyksestä vielä, mulla oli niitä säännöllisiä kivuttomia synnytyksiä aika pitkään ennen synnytystä siten etten oikein saanut nukuttua, varmaan noin viikon ajan. Kun ensimmäinen kivulias supistus tuli, niin siitä meni ainoastaan 2,5 tuntia kun vauva syntyi. Niin ja supistuksista vielä yksi asia. Eli jos säännöllisiä supistuksia tulee viikon 35 jälkeen, niin niitä ei enää estellä. Eli vielä on jonkin aikaa kun pitäisi ottaa ne vakavasti. Itse ainakin ottaisin yhteyttä polille jos ei neuvolasta apua tule. Itselläni myös lepo on lopulta niihin auttanut, stressi ja liika touhuilu puolestaan niitä pahentanut. Tsemppiä supistusten kanssa painiville. Itselläni taas eilen illalla supisteli säännöllisemmin kuin normaalisti, joten täytyy taas ottaa iisimmin jos ei tilanne menisi niin pahaksi.Orange80 27 plus 6
Hei kaikille,
minäkin osallistun tähän supistuskeskusteluun omilla kokemuksilla... Eli ensimmäistä odotan, ja noin viikolta 20 on supistellut, ensin liikkuessa ja sen jälkeen levossakin. Viikolla 24 tilanne äityi työpäivän jälkeen niin pahaksi, että soitin synnärille, ja pyysivät samalla näytille. Silloin ei paikat olleet auenneet eikä kanava lyhentynyt, mutta olin siellä kaksi päivää, että saatiin kivut loppumaan. Tämän jälkeen olenkin ollut vuoroin töissä ja vuoroin sairaslomalla. Kotona pärjään ihan hyvin, kun voin pistää pitkälleni, kun supistelee yhtään enemmän. Mutta töissä oleminen hankalaa, kun istuminen etenkin aiheuttaa supistuksia ja jos en pääse pitkälleni, niin luvassa on alavatsakivut ja uneton yö.
Minulla tilannetta seurataan noin kolmen viikon välein, vaikka mitään muutoksia kohdunsuulla ei olekaan tapahtunut. Ja olen saanut käskyn, että heti jos yhtään tuntuu siltä, pitää soittaa äitipolille tai synnärille vuorokaudenajasta riippuen. Ja aika helposti soitankin, jos yhtään tuntuu siltä. Ja olen aina pyytänyt sairaslomaa, jos on kivuliaita supistuksia. Ajattelen itse niin, että parempi levätä ja hakea apua, kuin katua jälkeenpäin. Eli soittakaa synnärille, jos mikään muualta ei saa apua! Älkää odotelko ja pähkäilkö itseksenne tukalien olojen kanssa, pyytäkää apua.
-Taika86 rv 28+6
minäkin osallistun tähän supistuskeskusteluun omilla kokemuksilla... Eli ensimmäistä odotan, ja noin viikolta 20 on supistellut, ensin liikkuessa ja sen jälkeen levossakin. Viikolla 24 tilanne äityi työpäivän jälkeen niin pahaksi, että soitin synnärille, ja pyysivät samalla näytille. Silloin ei paikat olleet auenneet eikä kanava lyhentynyt, mutta olin siellä kaksi päivää, että saatiin kivut loppumaan. Tämän jälkeen olenkin ollut vuoroin töissä ja vuoroin sairaslomalla. Kotona pärjään ihan hyvin, kun voin pistää pitkälleni, kun supistelee yhtään enemmän. Mutta töissä oleminen hankalaa, kun istuminen etenkin aiheuttaa supistuksia ja jos en pääse pitkälleni, niin luvassa on alavatsakivut ja uneton yö.
Minulla tilannetta seurataan noin kolmen viikon välein, vaikka mitään muutoksia kohdunsuulla ei olekaan tapahtunut. Ja olen saanut käskyn, että heti jos yhtään tuntuu siltä, pitää soittaa äitipolille tai synnärille vuorokaudenajasta riippuen. Ja aika helposti soitankin, jos yhtään tuntuu siltä. Ja olen aina pyytänyt sairaslomaa, jos on kivuliaita supistuksia. Ajattelen itse niin, että parempi levätä ja hakea apua, kuin katua jälkeenpäin. Eli soittakaa synnärille, jos mikään muualta ei saa apua! Älkää odotelko ja pähkäilkö itseksenne tukalien olojen kanssa, pyytäkää apua.
-Taika86 rv 28+6
Oli taas pakko tulla kirjottelemaan omista oloista mutta ihan ensimmäisenä Pikkumönttille; tuntuu tosi pahalle sun puolesta, mulla kans kaveri jäi odotusaikana yksin, kylläkin omasta päätöksestä(Isä juoksi omia menoja eikä ollu kiinnostunu tulevasta lapsesta) mutta me kaverit kyllä sitten tuettiin ja tuetaan edelleen ja hyvin on menny, toivottavasti sulla on hyvät tukijoukot keneen voit turvautua ja purkaa pahaa oloa. Pistää kyllä vihaksi tuommonen että toinen voi vaan ottaa ja lähtiä :'(
No mutta täällä siis käyty keskiviikkona ylimääräsessä ultrassa ja siellä tarkastettu kaikki mahollinen ja kaiken pitäs olla hyvin. Eilen sitten alko nämä järkyttävät ylämaha kiristelyt, tänään jatkunu ja kipu levinny oikealle kylkeen. Soitin anopin tekeleelleki ja kyselin että mitä pitäs tehä ku hänki on kätilö ammatilta, käski vaan levätä ja ottaa särkylääkettä Turhauttaa ittiä ku kipu on välillä todella kova ja ainut hyvä asento on makuulleen mutta enhän minä töissä voi kassan päälle heittäytyä pötkölleen. Sitten ku minä en oikeen vissiin ilmasta tätä kipua tarpeeksi eikä kukaan usko että olen kipiä ku en valita siitä jatkuvasti. Pystyn kyllä tällälailla kirjottamaan kaikki asiat mutta sitten ku pääsen neuvolaan tai puhumaan asiasta jonku kanssa niin vähättälen koko asiaa :|
Päätin että koitan nyt maanantaihin asti olla näiden kipujen kanssa ja soittaa sitten ma soittaa neuvolaan jos ei mene ohi... Sori nyt taas tästä valittamisesta, on vaan helpompi kirjottaa ku puhua
Onko kellään muulla ollu vastaavanlaisia kipuja jotka alkaa oikialta ylhäältä ja jatkuu siitä sitten pikku hiljaa koko kylelle mitä enemmän rasitusta tulee??
Hedeliini ja Kullervo 28+0
No mutta täällä siis käyty keskiviikkona ylimääräsessä ultrassa ja siellä tarkastettu kaikki mahollinen ja kaiken pitäs olla hyvin. Eilen sitten alko nämä järkyttävät ylämaha kiristelyt, tänään jatkunu ja kipu levinny oikealle kylkeen. Soitin anopin tekeleelleki ja kyselin että mitä pitäs tehä ku hänki on kätilö ammatilta, käski vaan levätä ja ottaa särkylääkettä
Turhauttaa ittiä ku kipu on välillä todella kova ja ainut hyvä asento on makuulleen mutta enhän minä töissä voi kassan päälle heittäytyä pötkölleen. Sitten ku minä en oikeen vissiin ilmasta tätä kipua tarpeeksi eikä kukaan usko että olen kipiä ku en valita siitä jatkuvasti. Pystyn kyllä tällälailla kirjottamaan kaikki asiat mutta sitten ku pääsen neuvolaan tai puhumaan asiasta jonku kanssa niin vähättälen koko asiaa :|Päätin että koitan nyt maanantaihin asti olla näiden kipujen kanssa ja soittaa sitten ma soittaa neuvolaan jos ei mene ohi... Sori nyt taas tästä valittamisesta, on vaan helpompi kirjottaa ku puhua
Onko kellään muulla ollu vastaavanlaisia kipuja jotka alkaa oikialta ylhäältä ja jatkuu siitä sitten pikku hiljaa koko kylelle mitä enemmän rasitusta tulee??
Hedeliini ja Kullervo 28+0
Hedeliini -mulla on eilen iltavuoron jälkeen tullut juurikin mainitsemiasi kipuja. Vähän niinkuin sanotaan että "pistää" kun rehkii. Nämä tulleet töiden jälkeen eli siis rasituksesta. Tosin happea sain kyllä vedettyä ihan normisti. Mä tässä itsekseni maalaan kauhukuvaa siitä raskausmyrkytyksestä kun siinä on yhtenä oireena oikeanpuolinen kipu tuossa kylkiluiden alla.. mulla se tunne kylläkin kohdunpohjukasta kohti oikeaa..virtsassa edelleen protskuja +1 mitä itsekseni stiksaillut nyt tässä. Aattelin josko olisin koittanu saada 4D ajan maanantaille, toisaalta nla-lääkäri ultralla on keskivikkona. Mut näkeekö 3Dllä mitään istukan toimintaa?
Sabsu 26+0
Sabsu 26+0
Mulla tulee raskauksien aikana mahakipua myös, ylämaha koko leveydeltä tuntuu niinku se ratkeaisi ja tunne on todella epämiellyttävä. Ainut mikä auttaa on olla makuulla ja toinen minkä tällä kertaa otin avuksi jo hyvissä ajoin on kunnollinen tukivyö. Se auttaa kannattelemaan mahaa ja siksi kai helpottaa.
Sabsu: Kyllä normaali ultralla ainaki näkee miltä istukka näyttää. Mulle just pe lääkäri kommentoi sitäkin ultraa tehdessään. Näki myös ne virtaukset et ovat kunnossa.
Sabsu: Kyllä normaali ultralla ainaki näkee miltä istukka näyttää. Mulle just pe lääkäri kommentoi sitäkin ultraa tehdessään. Näki myös ne virtaukset et ovat kunnossa.
Hyvin nukutun yön jälkeen ei enää kipuja ole, mutta illallahan ne tulee takasin ku käyn iltavuoron tekasemassa ja huomenna meen sitten aikaseen aamuun, onneksi kohta alkaa tunnit vähenemään. Täytyy kokeilla tuota tukivyötä, mammahousuja oon kyllä pitäny töissä, ajattelin että ne ees vähän tukee tuota mahaa.
Nuista supistuksista että mulla oli esikoista oottaessa supistuksia noin puolesta välistä lähtien ja silti poitsu synty vain päivää ennen laskettua vaikka olin ihan varma että ei pysy loppuun asti tämän raskauden aikana ei oo supistellu vasta ku nyt tällä viikolla ja varsinkin rasituksen jälkeen enempi. En kyllä silti usko että ne tekee mitään, pelkkiä harjotus supistuksia jotka ei tee kipeää vaikka vähän kiristääkin.. toisaalta kyllä mulla esikoisen synnytys käynnisty näillä harjotussuppareilla, niitä kesti se kolme tuntia epäsäännöllisesti ja sitten vasta tuli "kipu" mukaan. onneksi kuitenki älysin lähtiä sairaalaan vaikka en ihan älyttömän kipeä ollu ku poika oli 3 tunnin päästä ulkona ja paskapuhetta että pitää olla säännölliset supparit ku lähtee synnärille. Luottaa vaan omaan vaistoon millon pitää lähtiä.
Hedeliini ja Kullervo 28+1
Nuista supistuksista että mulla oli esikoista oottaessa supistuksia noin puolesta välistä lähtien ja silti poitsu synty vain päivää ennen laskettua vaikka olin ihan varma että ei pysy loppuun asti
tämän raskauden aikana ei oo supistellu vasta ku nyt tällä viikolla ja varsinkin rasituksen jälkeen enempi. En kyllä silti usko että ne tekee mitään, pelkkiä harjotus supistuksia jotka ei tee kipeää vaikka vähän kiristääkin.. toisaalta kyllä mulla esikoisen synnytys käynnisty näillä harjotussuppareilla, niitä kesti se kolme tuntia epäsäännöllisesti ja sitten vasta tuli "kipu" mukaan. onneksi kuitenki älysin lähtiä sairaalaan vaikka en ihan älyttömän kipeä ollu ku poika oli 3 tunnin päästä ulkona ja paskapuhetta että pitää olla säännölliset supparit ku lähtee synnärille. Luottaa vaan omaan vaistoon millon pitää lähtiä.Hedeliini ja Kullervo 28+1
Täällä kanssa supistukset harmittavat. Työpäivinä niitä tulee oikein huomattavan paljon ja säännöllisesti. Vapaalla pystyy valitsemaan suppariystävällisemmän asennon, joten ne eivät haittaa niin paljoa. Yleensä riittää että ajattelee supistusta niin saa sen päälle.
Tänään mietin mitä ihmettä se raskaudesta nauttiminen oikein on. Nautin elämästä ja monesta muusta asiasta, mutta raskaudesta en ole keksinyt mitää nautinnollista. Odottelen vain että siitä pääsisi eroon. Onko joku kokenut tuota raskausajan ihanuutta? Ehkä tässä näkyy, että minulle raskaus on enemmän järki- kuin tunneprojekti ilman vauvakuumeita ja muita.
NancyC 29+6
Tänään mietin mitä ihmettä se raskaudesta nauttiminen oikein on. Nautin elämästä ja monesta muusta asiasta, mutta raskaudesta en ole keksinyt mitää nautinnollista. Odottelen vain että siitä pääsisi eroon. Onko joku kokenut tuota raskausajan ihanuutta? Ehkä tässä näkyy, että minulle raskaus on enemmän järki- kuin tunneprojekti ilman vauvakuumeita ja muita.
NancyC 29+6
Moikka
Komppan kyllä muita siinä että kannattaa heti ottaa yhteyttä neuvolaan tai sairaalaan jos tulee mitään ihmettelemisen aihetta, supistuksia tai muita "outoja" oireita. Siellä ne tietää neuvoa. Itse ekassa raskaudessa en ottanut yhteyttä kun tuntui että kaikki kuuluu raskauteen. Viimisessä lääkärissä tulikin sitten äkkilähtö polille ja reissu pariksi päiväksi tutkimuksiin sairaalaan kun eräs oire ei ollutkaan ihan normaali. Muutenkin itse syyllistyn herkästi siihen että kynnys lääkäriin menoon on aika suuri...
Nancy C, minäkään en oo kyllä koskaan nauttinut raskaanaolosta, eikä muutama ystävänikään. Eli kai se on normaalia. Tosi onnellinen oon kyllä raskauksista ollu. Osa ystävistäni taas viihtyy raskaana ollessaan mainiosti.
Olikos kellään ollut ongelmia lantion löystymisen kanssa? Neuvolalääkärin kanssa asiasta oli puhetta, mutta mulla on toistaiseksi vielä aika lievää ilmeisesti joten pärjäilen sen kanssa.
Muuten rupeaa pikkuhiljaa odottavan aika olemaan pitkä =D, aika tuntuu nyt matelevan, kun hetki sitten se tuntui menevän älytöntä vauhtia.
Orange80 ja tv 28 plus 0
Komppan kyllä muita siinä että kannattaa heti ottaa yhteyttä neuvolaan tai sairaalaan jos tulee mitään ihmettelemisen aihetta, supistuksia tai muita "outoja" oireita. Siellä ne tietää neuvoa. Itse ekassa raskaudessa en ottanut yhteyttä kun tuntui että kaikki kuuluu raskauteen. Viimisessä lääkärissä tulikin sitten äkkilähtö polille ja reissu pariksi päiväksi tutkimuksiin sairaalaan kun eräs oire ei ollutkaan ihan normaali. Muutenkin itse syyllistyn herkästi siihen että kynnys lääkäriin menoon on aika suuri...
Nancy C, minäkään en oo kyllä koskaan nauttinut raskaanaolosta, eikä muutama ystävänikään. Eli kai se on normaalia
. Tosi onnellinen oon kyllä raskauksista ollu. Osa ystävistäni taas viihtyy raskaana ollessaan mainiosti. Olikos kellään ollut ongelmia lantion löystymisen kanssa? Neuvolalääkärin kanssa asiasta oli puhetta, mutta mulla on toistaiseksi vielä aika lievää ilmeisesti joten pärjäilen sen kanssa.
Muuten rupeaa pikkuhiljaa odottavan aika olemaan pitkä =D, aika tuntuu nyt matelevan, kun hetki sitten se tuntui menevän älytöntä vauhtia.
Orange80 ja tv 28 plus 0
NancyC: en nauti minäkään tästä olotilasta ja todellakin odotan lähinnä raskauden loppumista. Syitä tähän on monia, vaikka fyysisesti olo onkin ollut kohtalainen sitten viikon 18, jonka jälkeen isoimmat pahoinvoinnit helpottivat, niin en vaan pahemmin tästä nauti.
ON: tänään käytiin päiväkävelyllä ja huomasin välillä vaappuvani kävellessä :/. Välillä vihloi alas muutaman kerran ikävän tuntuisesti, mutta muuta vaivaa ei ollut. Eilen kyllä jäi rempassa omat hommat tekemättä, kun maha olikin edessä ja esti ko.työt. Itkuhan siitä pääsi, kun pitää alkaa myöntämään itselleen ettei enää kaikkeen pysty. Olo on muutenkin väsynyt ja vetämätön, liekö sitten flunssan jälkimainingit vielä päällä.
Ensi viikolla on taas neuvola, olisi pitänyt sokerirasitukseen ehtiä sitä ennen, mutta se jäi väliin ollessani flunssan kourissa ja peiton alla. Samoin hammaslääkäriä viime viikolta oli pakko siirtää toukokuulle. Tiedä sitten miten sen ison mahan kanssa enää silloin selälläni olen hammashoitolan penkissä. Nukkuminenkin selällään alkaa olemaan mahdotonta nykyisin. Vielä ei sentään tarvitse mahalla kättä tukea, kun kylkeä kääntää.
Virkeämpää alkavaa viikkoa kesäkuisille!
Annales 26+2
ON: tänään käytiin päiväkävelyllä ja huomasin välillä vaappuvani kävellessä :/. Välillä vihloi alas muutaman kerran ikävän tuntuisesti, mutta muuta vaivaa ei ollut. Eilen kyllä jäi rempassa omat hommat tekemättä, kun maha olikin edessä ja esti ko.työt. Itkuhan siitä pääsi, kun pitää alkaa myöntämään itselleen ettei enää kaikkeen pysty. Olo on muutenkin väsynyt ja vetämätön, liekö sitten flunssan jälkimainingit vielä päällä.
Ensi viikolla on taas neuvola, olisi pitänyt sokerirasitukseen ehtiä sitä ennen, mutta se jäi väliin ollessani flunssan kourissa ja peiton alla. Samoin hammaslääkäriä viime viikolta oli pakko siirtää toukokuulle. Tiedä sitten miten sen ison mahan kanssa enää silloin selälläni olen hammashoitolan penkissä. Nukkuminenkin selällään alkaa olemaan mahdotonta nykyisin. Vielä ei sentään tarvitse mahalla kättä tukea, kun kylkeä kääntää.
Virkeämpää alkavaa viikkoa kesäkuisille!
Annales 26+2
Supisteluista Mulla kanssa supistelee jatkuvasti. Ei ole onneksi nyt ollut kivulita, vaan näitä kivuttomia. Tietää siitä, että maha menee ihan jäykäksi ja hengitys vaikeutuu hetkeksi. Sitten kohta helpottaa. Kyllä rasitus niitä vähän lisää. En vaan oikein tiedä onko syytä kuitenkaan välttää "rasitusta", koska mulla on ollut näitä supistuksia ihan alkuraskaudesta asti heti, kun maha alkoi kasvaa. Oon puhunut tuntemuksista neuvolassa, mutta ei niistä ole mitään sanottu. Neuvolalääkärissä oli myös kaikki ok ja kohdun suu kiinni jne.
Raskaudesta nauttimisesta Mä oon tykännyt kyllä olla raskaana ja oon ollut tosi onnellinen koko tämän ajan. Alkuraskaudesta olin alakuloinen ja masentuneenoloinen, kun pahoinvointi oli niin kamalaa ja vireystila alhaalla. Mutta siitä kun selvisin, niin sen jälkeen oon ollut tosi iloinen koko ajan ja nauttinut olostani. Ymmärrän kyllä hyvin sen, että kaikki ei tykkää olla raskaana. Kyllä mullakin on vahvasti sellainen olo, että tämän on todellakin tarkotus olla väliaikainen tila ja tämän on tarkoitus loppua. Ehkä mun tyytyväisyyttä raskaana olemiseen johtuu myös siitä, että oon myös päässyt helpolla raskauden suhteen, kun ei ole mitään erikoisia vaivoja ollut, muita kun näitä normaaleja kolotuksia. Paitsi nyt toi raskausdiabetes, mutta ei siitäkään mitään harmia ole kuitenkaan. Mä oon myös koko elämäni oottanut, että saisin joskus olla raskaana ja saisin oman vauvan ja perheen. Tää tuntuu niin luonnolliselta ja mulle oikealta asialta olla raskaana.
Tänne ei kuulu mitään erikoista uutta, kun että huomenna vaihtuu viikot kolmellekymmenelle. Hurjaa hurjaa hurjaa!! Ei oo enää kauan, kun vauva syntyy.
Onko teistä kellään ollut kesävauvaa aiemmin? Minkälaisia vaatteita pikkuisella kesävauvalla pitäs olla? Minkälaisissa vaatteissa vastasyntynyt tarkenee.. riippuu tietty kelistäkin.. Onko teillä joku pikkuhaalari (toppa, fleece, villa tms.) vauvalle ensimmäisiin ulkoiluihin? Kesäkuussahan saattaa olla tosi kylmäkin...
-Nuppu- ja Vauva 29+6
Raskaudesta nauttimisesta Mä oon tykännyt kyllä olla raskaana ja oon ollut tosi onnellinen koko tämän ajan. Alkuraskaudesta olin alakuloinen ja masentuneenoloinen, kun pahoinvointi oli niin kamalaa ja vireystila alhaalla. Mutta siitä kun selvisin, niin sen jälkeen oon ollut tosi iloinen koko ajan ja nauttinut olostani. Ymmärrän kyllä hyvin sen, että kaikki ei tykkää olla raskaana. Kyllä mullakin on vahvasti sellainen olo, että tämän on todellakin tarkotus olla väliaikainen tila ja tämän on tarkoitus loppua. Ehkä mun tyytyväisyyttä raskaana olemiseen johtuu myös siitä, että oon myös päässyt helpolla raskauden suhteen, kun ei ole mitään erikoisia vaivoja ollut, muita kun näitä normaaleja kolotuksia. Paitsi nyt toi raskausdiabetes, mutta ei siitäkään mitään harmia ole kuitenkaan. Mä oon myös koko elämäni oottanut, että saisin joskus olla raskaana ja saisin oman vauvan ja perheen. Tää tuntuu niin luonnolliselta ja mulle oikealta asialta olla raskaana.
Tänne ei kuulu mitään erikoista uutta, kun että huomenna vaihtuu viikot kolmellekymmenelle. Hurjaa hurjaa hurjaa!! Ei oo enää kauan, kun vauva syntyy.
Onko teistä kellään ollut kesävauvaa aiemmin? Minkälaisia vaatteita pikkuisella kesävauvalla pitäs olla? Minkälaisissa vaatteissa vastasyntynyt tarkenee.. riippuu tietty kelistäkin.. Onko teillä joku pikkuhaalari (toppa, fleece, villa tms.) vauvalle ensimmäisiin ulkoiluihin? Kesäkuussahan saattaa olla tosi kylmäkin...
-Nuppu- ja Vauva 29+6
Niin, joo, äitiyspakkauksen hain viime viikolla! Minusta oli ihania vaatteita uudessa pakkauksessa. Tykkäsin kovasti. Tykkään ite tollaisista retrohenkisistä vaatteista, joten oli mun mieleen. Ja minusta se ei ollut poikamainen, vaan hyvinkin neutraali. Eihän siiän ollut kun pari sinistä vaatetta ja nekin turkooseja. Olin kyllä tyytyväinen kokonaisuuteen!
Heipä taas, näköjään aktivoiduin nyt kerralla kun on niin paljon kommentoitavaa.
Mulla on molemmat lapsukaiset syntyneet kesällä, ensimmäinen kesäkuussa ja toinen toukokuun lopussa. Mulla oli käytössä villahaalari jota ihan alussa käytin, mutta sitten melkein paksummat vaatteet olivat gollege-vaatteet ulkonakin. Toisella vielä sattui hellekesä niin mentiin aika vaippa ja ohut body linjalla melkein koko kesä. Tuntui että nekin oli välillä liikaa. Minäkin täällä odottelen äitiyspakkausta, näytti tosi kivoille vaatteet. Oon suurimman osan vauvojen vaatteista laittanut aikoinaan eteenpäin, niin kiva kun nyt taas pääsee pieniä vaatteita hipelöimään
Orange80
Mulla on molemmat lapsukaiset syntyneet kesällä, ensimmäinen kesäkuussa ja toinen toukokuun lopussa. Mulla oli käytössä villahaalari jota ihan alussa käytin, mutta sitten melkein paksummat vaatteet olivat gollege-vaatteet ulkonakin. Toisella vielä sattui hellekesä niin mentiin aika vaippa ja ohut body linjalla melkein koko kesä. Tuntui että nekin oli välillä liikaa. Minäkin täällä odottelen äitiyspakkausta, näytti tosi kivoille vaatteet. Oon suurimman osan vauvojen vaatteista laittanut aikoinaan eteenpäin, niin kiva kun nyt taas pääsee pieniä vaatteita hipelöimään
Orange80
No niin, nyt täällä ollaan sitten saikulla ainaki tämä viikko, eilen itku väänsin kassalla ollessa ku kävi niin kipiää, työkaveri sitten sano että lähe käymään lääkärissä ku eihän tuosta sun hommasta enää mitään tuu. Pomo ei kyllä tykänny ku soitin että en tule ens viikolla. Lääkäri ei oikeen osannu sanoa että mistä kipu johtuu, epäili että sappi oireilee koska kohtu ei vielä yllä tuonne missä kipu on, toisaalta hyvä niin tietää että vauvalla on kaikki hyvin ja tämä kipu on vain minun ongelma Aattelin tänään olla yhteyksissä neuvolaan ja kysästä pääsisinkö verikokeisiin ottamaan nuo maksa-ja sappiarvot ja varmistaa että siellä ei mitään isompaa ois.
Omasta raskaudesta olen nauttinut tähän asti mutta nyt kun olo on ollut tukalampi niin tottahan toki sitä toivois että tämä loppuaika menis nopiasti. Kävin toissa päivänä kattomassa kaverien 2,5 kk poikaa ja voi luoja että oli sulonen tapaus, ikinä en oo niin tyytyväistä vauvaa nähny ja vanhemmatki sano että ei se paljon itkeskele ja nukkuu semmosia 8 tunnin yöunia Minunki sylissä se vaan naureskeli ja jokelteli menemään, vauvakuumehan siinä tuli Onneksi on tämä oma jo tuloillaan
Tulokkaalle on hommattu kesävaatteita ihan laidasta laitaan, kylmiksi päiviksi olen ostanu collaripukuja ja yhden paksumman puvun(oiskohan teddykarvaa)sain kaverilta lainaan. Kesäkuun sääthän saattaa vaihdella laidasta laitaan ja kyllähän sitä pitää varautua kylmiinki keleihin Sama oli esikoisen kanssa elokuun lopussa kun oli laskettu aika niin ei oikein tienny että onko kesä vai syksy kelit, pakkailin sitten sairaalakassiin vaatetta molempien säiden mukaan ja saman homman teen nyt tälläki kertaa
Hedeliini ja Kullervo 28+2
Aattelin tänään olla yhteyksissä neuvolaan ja kysästä pääsisinkö verikokeisiin ottamaan nuo maksa-ja sappiarvot ja varmistaa että siellä ei mitään isompaa ois.Omasta raskaudesta olen nauttinut tähän asti mutta nyt kun olo on ollut tukalampi niin tottahan toki sitä toivois että tämä loppuaika menis nopiasti. Kävin toissa päivänä kattomassa kaverien 2,5 kk poikaa ja voi luoja että oli sulonen tapaus, ikinä en oo niin tyytyväistä vauvaa nähny ja vanhemmatki sano että ei se paljon itkeskele ja nukkuu semmosia 8 tunnin yöunia
Minunki sylissä se vaan naureskeli ja jokelteli menemään, vauvakuumehan siinä tuli Onneksi on tämä oma jo tuloillaan Tulokkaalle on hommattu kesävaatteita ihan laidasta laitaan, kylmiksi päiviksi olen ostanu collaripukuja ja yhden paksumman puvun(oiskohan teddykarvaa)sain kaverilta lainaan. Kesäkuun sääthän saattaa vaihdella laidasta laitaan ja kyllähän sitä pitää varautua kylmiinki keleihin
Sama oli esikoisen kanssa elokuun lopussa kun oli laskettu aika niin ei oikein tienny että onko kesä vai syksy kelit, pakkailin sitten sairaalakassiin vaatetta molempien säiden mukaan ja saman homman teen nyt tälläki kertaa Hedeliini ja Kullervo 28+2
Kesävauvoja vain meillä... esikoinen elokuussa ja kuopus heinäkuussa, nyt sitten tuo kesäkuukin tulee tutuksi. Sairaalasta on poistuttu sateisena päivänä ja koleana päivänä eli vauvalla on ollut päällä body, sukkikset ja joku hupullinen collage-puku. Ja ollaan siis poistuttu autolla molemmilla kerroilla sairaalasta. Toissa kesänä vauva nukkui ulkona vaunuissa puun alla varjossa makuupussi auki, päällä lähinnä body kuumina päivinä ja ehkä joku ohut virkattu peitto + hyttysuoja tietysti vaunujen päällä. Viileämpinä päivinä sitten makuupussi kiinni. Ohuita kerroksia, jotka on helppo pukea ja riisua kelin mukaan. Bodeja on ollut lyhythihaisia ja pitkähihaisia, housuja vähän kevyempiä ja paksumpia. Kyllä sen oman vauvan lämpövaatimuksen oppii nopeasti huomaamaan ja pukemaan sopivasti.
Ihanan aurinkoinen päivä taas, jospa tämä mielialakin tästä sitten nousisi pikkuhiljaa, kun kelit suosivat taas. Eilen illalla oli veto aivan pois ja teki vain mieli mököttää ihan ilman erityistä syytä. Ehkä nuo katkonaiset unet sen taas tekevät, ettei olo ole kovin pirteä.
Ihanan aurinkoinen päivä taas, jospa tämä mielialakin tästä sitten nousisi pikkuhiljaa, kun kelit suosivat taas. Eilen illalla oli veto aivan pois ja teki vain mieli mököttää ihan ilman erityistä syytä. Ehkä nuo katkonaiset unet sen taas tekevät, ettei olo ole kovin pirteä.
Hyvää alkanutta viikkoa kaikille
Mäkin liityn sairastelijoiden sekaan, vähän epämääräisiä flunssaoireita pukkaa, joten lepäilen seuraavat 3päivää ja koitan saada alkavan flunssan nitistettyä.
Meidän heinäkuussa syntynyt käytteli muistaakseni pääosin pitkähihaisia bodyja ja potkareita/collareita. Hihattomat tais jäädä lähes käyttämättä, samaten shortsit sun muut kun tuntui että aika vilposat raajat oli lämpimistä päivistä huolimatta. Nyt tuo ei vaatteissa kotioloissa juur viihdykkään, itseä värisyttää ja toinen kulkee ilman paitaa
Raskaudesta en varsinaisesti ole nauttimalla nauttinut. En käsitä kuka ja miten tässä voi hehkua? Joku urbaani legenda taatusti Ei tämä tila mitenkään ikuisesti toivottava kyllä ole, potkuista nautin ja lopputuloksesta mutta kyllä sitä toivoisi että seuraavat 3kk menee nopsaan!
Mutta nyt ei muuta kuin teen keittoon!
Sabsu
Mäkin liityn sairastelijoiden sekaan, vähän epämääräisiä flunssaoireita pukkaa, joten lepäilen seuraavat 3päivää ja koitan saada alkavan flunssan nitistettyä.
Meidän heinäkuussa syntynyt käytteli muistaakseni pääosin pitkähihaisia bodyja ja potkareita/collareita. Hihattomat tais jäädä lähes käyttämättä, samaten shortsit sun muut kun tuntui että aika vilposat raajat oli lämpimistä päivistä huolimatta. Nyt tuo ei vaatteissa kotioloissa juur viihdykkään, itseä värisyttää ja toinen kulkee ilman paitaa
Raskaudesta en varsinaisesti ole nauttimalla nauttinut. En käsitä kuka ja miten tässä voi hehkua?
Joku urbaani legenda taatusti Ei tämä tila mitenkään ikuisesti toivottava kyllä ole, potkuista nautin ja lopputuloksesta mutta kyllä sitä toivoisi että seuraavat 3kk menee nopsaan! Mutta nyt ei muuta kuin teen keittoon!
Sabsu
Sokerirasituksesta puhtaat paperit, jee!
Edellisessä raskaudessa se oli ja syömisten kanssa piti olla tooosi tarkkana. Paino kyllä putosi kivasti, mutta nälkä oli koko ajan.
Joku kyseli että miten päin vauva mahassa on, eikä mulla oo ainakaan aavistustakaan. Potkii minne sattuu. Tänään ollut rauhallinen tyyppi, eilen potki villisti.
Kramppaako teidän muiden jalat? Mä herään joka yö useita kertoja kun jalat kramppaa ja on pakko nousta seisomaan. Juon paljon vettä ja syön magneesiumia, nukun säärystimet jalassa, mutta ei auta. Mikä auttaisi??
-julianna40 rv 30
Edellisessä raskaudessa se oli ja syömisten kanssa piti olla tooosi tarkkana. Paino kyllä putosi kivasti, mutta nälkä oli koko ajan.
Joku kyseli että miten päin vauva mahassa on, eikä mulla oo ainakaan aavistustakaan. Potkii minne sattuu. Tänään ollut rauhallinen tyyppi, eilen potki villisti.
Kramppaako teidän muiden jalat? Mä herään joka yö useita kertoja kun jalat kramppaa ja on pakko nousta seisomaan. Juon paljon vettä ja syön magneesiumia, nukun säärystimet jalassa, mutta ei auta. Mikä auttaisi??
-julianna40 rv 30
P.s. En ole minäkään nauttinut raskaudesta. Moni on sanonut, että hehkun ja näytän seesteiseltä ym ym, mutta olo ei ollenkaan tunnu siltä. Vauvan potkut tuntuu kyllä ihanilta, niitä tulee ikävä... Nyt kun maha on jo iso, niin välillä ärsyttää kun ei enää jaksa, taivu, pysty entiseen malliin. :/
Moni on sanonut, että hehkun ja näytän seesteiseltä ym ym, mutta olo ei ollenkaan tunnu siltä. Vauvan potkut tuntuu kyllä ihanilta, niitä tulee ikävä... Nyt kun maha on jo iso, niin välillä ärsyttää kun ei enää jaksa, taivu, pysty entiseen malliin. :/Pistelee vihaksi tämä nlatouhu taas. Soitin tänään uuden nla-ajan kun täti vaihtuu ensi viikolla. No sain ajan. Viime viikolla jouduin uudestaan saikulle ja se kestää 3.4 asti. Päivystävä lääkäri sanoi, että pitää käydä ennen saikun loppumista NEUVOLAlääkärillä joka osaa arvioida tilanteen työn teon kannalta parhaiten. edelliseen käyntiin verrattuna kohdunkaula oli lyhentynyt. Nlatäti antoi eri paikkakunnille vastaanotto numerot että kokeile nuista saada aikaa kun seuraava lääk.nla päivä on vasta 30.4 kiva homma kun vastaanotossa ei saa jakaa lääkärinaikoja vaan aina pitäisi mennä päivystyksen kautta kun kiireettömät ajat menee kuukausien päähän tai ei ole vielä antaa aikoja. Voi helvata sanon minä. Pakko kai se on koittaa saada aika ensi viikolle..sitten se oli jo perumassa mun nla-aikaa jos pääsen lääkäriin. Supistelee edelleen kävellessä ja istuminen on vaikeaa kun pistää mahaan. Mies joutui liikenneonnettomuuteen melkein viikko sitten, reisiluu meni poikki, leikkauksen jälkeen kotiutui ja voi jo ihan hyvin, mutta yöttömiä öitä on vietetty tai sitten näen painajaisia, että mies kuolee. Esikoisen uhma ja säikähdys isin kolarista siihen päälle niin tuntuu että pää leviää!
AB 27+2
AB 27+2
Mulla ei tietääkseni supistuksia ole ollut. Tai en kyllä tiedä, miltä ne tuntuvat. Välillä tulee kävellessä semmoinen kova painontunne alavatsalle, onko se supistusta? Tunne tulee vain liikkuessa, ei koskaan paikoillaan ollessa.
Minä olen kyllä pystynyt nauttimaan tästä raskaudesta. Tätä on niin pitkään toivottu ja kun on ollut tähän asti todella helppo raskaus. Vasta nyt on alkanut yläselästä tietystä kohdasta välillä särkemään, esim. kun istuu pitkään tai nukkuessa, mutta muuten ei ole ollut kipuja tai muuta. Yöunet ovat nyt olleet viime aikoina melko katkonaisia. Nukahdan ihan ok ja alkuyö menee hyvin, mutta vessareissun jälkeen 2-3 aikoihin en saa nukuttua pariin tuntiin. Käännän kylkeä varmaan 5:n minuutin välein, kun mikään asento ei tunnu hyvältä. Jossain vaiheessa yleensä nukahdan, mutta olen nyt aamuisin ollut väsyneempi kuin normaalisti. Mutta tiedän, että nämä ovat pikkuvaivoja, joillain on ihan oikeasti vaikeeta ja kipuja, joten ei paranisi valittaa.
Julianna40 mullakin välillä satunnaisesti kramppaa jalat. Ja välillä tulee semmoinen olo, et on levottomat jalat. Paikoillaan oleminen on tosi vaikeeta, esim. junassa istuminen.
Anniinaballeriina Hui mitä kokemuksia teillä siellä! Onneksi ei käynyt pahemmin. Kyllähän tuommoinen varmasti säikäyttää! Tsemppiä!
Muuten tänne ei mitään ihmeellistä, viikon päästä seuraava neuvola. 3/4 raskaudesta nyt takana, ihan hurjaa!! Niin ja töitä jäljellä tasan kuukausi!
Karoliina & Kepa 30 + 0 POKS!!!
Minä olen kyllä pystynyt nauttimaan tästä raskaudesta. Tätä on niin pitkään toivottu ja kun on ollut tähän asti todella helppo raskaus. Vasta nyt on alkanut yläselästä tietystä kohdasta välillä särkemään, esim. kun istuu pitkään tai nukkuessa, mutta muuten ei ole ollut kipuja tai muuta. Yöunet ovat nyt olleet viime aikoina melko katkonaisia. Nukahdan ihan ok ja alkuyö menee hyvin, mutta vessareissun jälkeen 2-3 aikoihin en saa nukuttua pariin tuntiin. Käännän kylkeä varmaan 5:n minuutin välein, kun mikään asento ei tunnu hyvältä. Jossain vaiheessa yleensä nukahdan, mutta olen nyt aamuisin ollut väsyneempi kuin normaalisti. Mutta tiedän, että nämä ovat pikkuvaivoja, joillain on ihan oikeasti vaikeeta ja kipuja, joten ei paranisi valittaa.
Julianna40 mullakin välillä satunnaisesti kramppaa jalat. Ja välillä tulee semmoinen olo, et on levottomat jalat. Paikoillaan oleminen on tosi vaikeeta, esim. junassa istuminen.
Anniinaballeriina Hui mitä kokemuksia teillä siellä! Onneksi ei käynyt pahemmin. Kyllähän tuommoinen varmasti säikäyttää! Tsemppiä!
Muuten tänne ei mitään ihmeellistä, viikon päästä seuraava neuvola. 3/4 raskaudesta nyt takana, ihan hurjaa!! Niin ja töitä jäljellä tasan kuukausi!
Karoliina & Kepa 30 + 0 POKS!!!
Huomenet kaikille!
Täällä taas yritetään flunssan jäljiltä töihin palailla, takkusta on ja tuntuu ettei tää flunssa vieläkään ole ihan out...
RD... olen mittaillut arvoja näin alkuun useamminkin... eikä noissa suuria heittoja ole tullut. Sokerin tai ns. näkyvän sellaisen olen jättänyt nyt kokonaan ja hedelmiäkin säännöstelen. Mutta selvästi vehnäjauho ja sokeri nostaa mulla arvoja. Maitoa ja ihan Oivariiniä olen käyttänyt edelleen. Ja maidosta sitä kevyt versiota, en rasvatonta. Mä en jotenkin pysty sitä rasvatonta juomaan... Mutta tiukennellaan enempi ruokavaliota jos tarvis... Sinällään kun kaikki niin uutta mulle.. mutta toki terveellisemmin tulee nyt syötyä ja jos tuo painokaan ei sitten nousisi, helpompi päästä liikakiloista eroon raskauden jälkeen
Minusta on kyllä ihana olla raskaana, masu alkaa olla niin nätti. :heart: Ainut mikä toisinaan ahdistaa niin kipuilut ja kasvava masu kyllä aiheuttaa omat haasteensa. Mutta tottakai odotan, että saan pienokaisen masun ulkopuolelle.. Kuitenkin niin paljon stressaan ja huolestun oloista yms.. Stressaajan luonne kun on...
Vauvan vaatteista, lyhythihaisia en kyllä ole vielä ostanut ja tuskin kovin paljoa tulee ostettuakaan... Auringolta vauva kuitenkin suojattava. Tottakai kunhan näkee millainen kesä tulee, niin sitten tarpeen mukaan teen hankintoja. Äitiyspakkausta kovasta odotelleen, päätökset jo tulleet =)
Jaksamista Anniinaballeriina, toivottavasti tilanne siellä selviää :hug: Jaksuja myös muille tasapuolisesti!!
Amy & masuasukki 28+4 :heart:
Täällä taas yritetään flunssan jäljiltä töihin palailla, takkusta on ja tuntuu ettei tää flunssa vieläkään ole ihan out...
RD... olen mittaillut arvoja näin alkuun useamminkin... eikä noissa suuria heittoja ole tullut. Sokerin tai ns. näkyvän sellaisen olen jättänyt nyt kokonaan ja hedelmiäkin säännöstelen. Mutta selvästi vehnäjauho ja sokeri nostaa mulla arvoja. Maitoa ja ihan Oivariiniä olen käyttänyt edelleen. Ja maidosta sitä kevyt versiota, en rasvatonta. Mä en jotenkin pysty sitä rasvatonta juomaan... Mutta tiukennellaan enempi ruokavaliota jos tarvis... Sinällään kun kaikki niin uutta mulle.. mutta toki terveellisemmin tulee nyt syötyä ja jos tuo painokaan ei sitten nousisi, helpompi päästä liikakiloista eroon raskauden jälkeen
Minusta on kyllä ihana olla raskaana, masu alkaa olla niin nätti. :heart: Ainut mikä toisinaan ahdistaa niin kipuilut ja kasvava masu kyllä aiheuttaa omat haasteensa. Mutta tottakai odotan, että saan pienokaisen masun ulkopuolelle.. Kuitenkin niin paljon stressaan ja huolestun oloista yms.. Stressaajan luonne kun on...
Vauvan vaatteista, lyhythihaisia en kyllä ole vielä ostanut ja tuskin kovin paljoa tulee ostettuakaan... Auringolta vauva kuitenkin suojattava. Tottakai kunhan näkee millainen kesä tulee, niin sitten tarpeen mukaan teen hankintoja. Äitiyspakkausta kovasta odotelleen, päätökset jo tulleet =)
Jaksamista Anniinaballeriina, toivottavasti tilanne siellä selviää :hug: Jaksuja myös muille tasapuolisesti!!
Amy & masuasukki 28+4 :heart:
Huoh.. ja haukotus.
Miten muut saa nukuttua jos vauva päättää kesken yön että nyt ois kiva hetki aerobicata äidin masussa... |O
Aniinaballeriina: Hae työterveydestä saikkua. Voit hakea jos vaiva on sellainen joka vaikuttaa työkykyyn vaikka olisikin ns. raskauteen liittyvä vaiva.
Tavaroista: mulla ei ole kauheasti vielä mitään muuta kuin pinnasänky ja vaunut. Vaatteita saan siskolta kunhan vaan luon tilaa kaappeihin. Mitä muuta sitä tarvitsee?
Sitterin, jotain tutteja, korviketta, ammeen.. ööö... oon ehkä vielä vähän ulalla kun eka lapsi
Miten muut saa nukuttua jos vauva päättää kesken yön että nyt ois kiva hetki aerobicata äidin masussa... |O
Aniinaballeriina: Hae työterveydestä saikkua. Voit hakea jos vaiva on sellainen joka vaikuttaa työkykyyn vaikka olisikin ns. raskauteen liittyvä vaiva.
Tavaroista: mulla ei ole kauheasti vielä mitään muuta kuin pinnasänky ja vaunut. Vaatteita saan siskolta kunhan vaan luon tilaa kaappeihin. Mitä muuta sitä tarvitsee?
Sitterin, jotain tutteja, korviketta, ammeen.. ööö... oon ehkä vielä vähän ulalla kun eka lapsi
Olin jo kirjoittamassa että mulla ei ole supistuksia ollut, mutta sitten havahduin... Mulla tuntuu vatsa vetävän kireäksi heti jos puuhaan jotain vähän raskaampaa (=siivoan vaikka lattialta tavaroita), kävelen enemmän tms. Ei useinkaan näin levossa, mutta ei kyllä aina helpotakaan heti jos istun alas. Joskus on pinkeä vain hetken, joskus tuntuu että kestää pitkäänkin. Onko noi nyt sitten jotain harjoitussupistuksia vai jotain muuta? Ei ole kipeitä (mutta tosi ikävän tuntuisia), eli siis ei taatusti ole mitään vaarallista Vatsan päältä tunnustellessa ei musta huomaa eroa, kun vatsa on koko ajan tosi tiukka. Painavia kasseja ei voi enää kantaa, koska se alkaa heti tuntua kohdun sivuissa ikävänä pikkukipuna.
Oon alkanut huohottaa kuin mikäkin huonokuntoinen mamma. Tuntuu ettei pysty välillä enää puhumaankaan kun pitää jo huohottaa välissä. Toivottavasti tää menee vielä ohi ennen kesäkuuuta. Vatsa on ehkä vähän valahtanut jo alaspäin, mutta se ei ole kyllä oloa helpottanut, vaikka niin sanotaankin. Tuntuu että vatsa roikkuu jalkojen välissä ja on koko ajan tiellä. Oon ottanut itselleni pienen stressin siitä, että vatsa on näille viikoille jo tosi iso (edelleen multa kysellään oonko jo äitiyslomalla ja syntyykö lapsi mahdollisesti huhtikuussa), mitä jos siellä onkin jotain pielessä?
Ruokavaliota saa nyt miettiä tarkemmin kuin ennen, menee vähän liian usein ennen ateriaa -sokeriarvot yli sallitun, mutta pitää jutella neuvolassa siitä loppuviikosta. Nyt on "kokeilupäivät" päällä, eli testailen mitä voin syödä ja mitä en. Ehkä senkin takia arvot vähän heittelee... En vaan vielä ole oikein keksinyt mitään loogista kaavaa, paitsi että jostain syystä saan illalla syödä paljon enemmän hiilaripitoista ruokaa kuin aamulla ja lounaalla.
Mutta hei, kuukauden kuluttua ei tartte enää mennä töihin! Jippii!!! Sitä odotellessa
Isonalle ja pikkunalle 29+6
Vatsan päältä tunnustellessa ei musta huomaa eroa, kun vatsa on koko ajan tosi tiukka. Painavia kasseja ei voi enää kantaa, koska se alkaa heti tuntua kohdun sivuissa ikävänä pikkukipuna. Oon alkanut huohottaa kuin mikäkin huonokuntoinen mamma. Tuntuu ettei pysty välillä enää puhumaankaan kun pitää jo huohottaa välissä. Toivottavasti tää menee vielä ohi ennen kesäkuuuta. Vatsa on ehkä vähän valahtanut jo alaspäin, mutta se ei ole kyllä oloa helpottanut, vaikka niin sanotaankin. Tuntuu että vatsa roikkuu jalkojen välissä ja on koko ajan tiellä. Oon ottanut itselleni pienen stressin siitä, että vatsa on näille viikoille jo tosi iso (edelleen multa kysellään oonko jo äitiyslomalla ja syntyykö lapsi mahdollisesti huhtikuussa), mitä jos siellä onkin jotain pielessä?
Ruokavaliota saa nyt miettiä tarkemmin kuin ennen, menee vähän liian usein ennen ateriaa -sokeriarvot yli sallitun, mutta pitää jutella neuvolassa siitä loppuviikosta. Nyt on "kokeilupäivät" päällä, eli testailen mitä voin syödä ja mitä en. Ehkä senkin takia arvot vähän heittelee... En vaan vielä ole oikein keksinyt mitään loogista kaavaa, paitsi että jostain syystä saan illalla syödä paljon enemmän hiilaripitoista ruokaa kuin aamulla ja lounaalla.
Mutta hei, kuukauden kuluttua ei tartte enää mennä töihin! Jippii!!! Sitä odotellessa
Isonalle ja pikkunalle 29+6
Huomenta!
Äippäpakkaus haettiin eilen. Ja voi voi tätä hormoonihöyryn elämää, kun aloin itkeä tihuttaa siinä postin tiskillä. Mutta musta se on vaan niin iso juttu. Muistan aina, kun reilu 20v sitten tulin tätiksi ja siskojen kanssa saimme olla vieressä katselemassa, kun vanhin sisko miehineen avas omaa pakettiaan. Sillonkin itkettiin..:')
Kiva oli pakkaus. Ainoa se välikausipuku.. Tuskin tulee käyttöä, kun tyttö tulossa..
Soitin sitten eilen pakkauksesta innostuneena siskolle.(Hän odottaa tällä hetkellä 7:ttä kertaa ja LA on kahden viikon päästä) Kyselin näistä kaikista itseäkin kiusanneista vaivoista: kivuttomista ja kivuliaista suppareista, turvotuksesta, närästyksestä, vatsan kiristelyistä, kramppaavista jaloista jne.. Tuli vähän nolo olo, kun reipas siskoni sieltä lenkin keskeltä tavoitettuna totesi minulle, ensisynnyttäjälle: "Kuulehan, sisko-rakas, nuo on kaikki ihan normaaleja raskauden aikaisia vaivoja. En mä noihin enää kiinnitä edes huomiota, ne nääs kuuluu ihan asiaan!" Kai minä raukka olin ajatellut, että raskaana olo on ihan vaan vatsan silittelyä ja onnellista hymistelyä. (no, en nyt oikeesti..)
Siskon esimerkin mukaisesti ajattelin kuitenkin yrittää loppu raskauden ajan olla turhaa ressaamatta näistä vaivoista.. Päivä kerrallaan, potkuista nauttien.
Mukavaa päivää myös teille muille odottajille! Ja paljon tsemppiä ja voimia teille, joilla tää kaikki ei ole sujunutkaan ihan näin jouhevasti. <3
Jansson 27+5(kai)
Äippäpakkaus haettiin eilen. Ja voi voi tätä hormoonihöyryn elämää, kun aloin itkeä tihuttaa siinä postin tiskillä.
Mutta musta se on vaan niin iso juttu. Muistan aina, kun reilu 20v sitten tulin tätiksi ja siskojen kanssa saimme olla vieressä katselemassa, kun vanhin sisko miehineen avas omaa pakettiaan. Sillonkin itkettiin..:')Kiva oli pakkaus. Ainoa se välikausipuku.. Tuskin tulee käyttöä, kun tyttö tulossa..
Soitin sitten eilen pakkauksesta innostuneena siskolle.(Hän odottaa tällä hetkellä 7:ttä kertaa ja LA on kahden viikon päästä) Kyselin näistä kaikista itseäkin kiusanneista vaivoista: kivuttomista ja kivuliaista suppareista, turvotuksesta, närästyksestä, vatsan kiristelyistä, kramppaavista jaloista jne.. Tuli vähän nolo olo, kun reipas siskoni sieltä lenkin keskeltä tavoitettuna totesi minulle, ensisynnyttäjälle: "Kuulehan, sisko-rakas, nuo on kaikki ihan normaaleja raskauden aikaisia vaivoja. En mä noihin enää kiinnitä edes huomiota, ne nääs kuuluu ihan asiaan!"
Kai minä raukka olin ajatellut, että raskaana olo on ihan vaan vatsan silittelyä ja onnellista hymistelyä. (no, en nyt oikeesti..)Siskon esimerkin mukaisesti ajattelin kuitenkin yrittää loppu raskauden ajan olla turhaa ressaamatta näistä vaivoista.. Päivä kerrallaan, potkuista nauttien.
Mukavaa päivää myös teille muille odottajille! Ja paljon tsemppiä ja voimia teille, joilla tää kaikki ei ole sujunutkaan ihan näin jouhevasti. <3
Jansson 27+5(kai)