**Kesäkuun kullanmurut 2014** Huhtikuussa

Kasenja: Tuo on varmasti aika yksilöllistä. Mulla eka raskaus sujui "kuin tanssi" eikä ollu supistuksia eikä muitakaan kolotuksia. Sen jälkeiset raskaudet onkin olleet hankalia ja kaikenlaisia vaivoja on ollut, ikävimpinä tietysti supistukset ja kohdunsuun kypsyminen ennenaikojaan. Sairaslomalla olen siis ollut ja joutunut jättämään kaikki ylimääräiset rasitukset pois. Tuohon sisältyy minulla juurikin nuo kävelylenkit ja pitkät automatkat. Kävely sujuu hiiiiitaaaasti ja autossa istuminenkin lyhyissä pätkissä.
Mutta ei voi kyllä kukaan etukäteen tietää minkälainen juuri sinun vointi on loppuraskaudesta. Lääkärintarkastuksessa voidaan nähdä esim. juuri se kohdunsuun kypsyminen jonka vuoksi lääkäri voi kehoittaa kaikesta ylimääräisestä rasituksesta luopumista/määrätä sairaslomalle. Että toki ennen pitempää reissua voi käydä lääkärin luona hakemassa varmistusta asiaan varsinkin jos jotain oireita, supistuksia tms on ollut.

 

Plaah. Mulla alkaa mennä hermo hormoneihin En ollut alkuraskaudessa kovin hormoniherkkä enkä sen jälkeenkään ennen kuin nyt. Itken milloin mitäkin ja ihan päättömistä syistä. Eilen itkin kun katselin nukkuvaa esikoista, en tiedä miksi, mutta sain lopulta aikaan varmaan 20min itkut jossa käytiin läpi kaikki mahdollinen omasta kuolemasta siihen että esikoinen kasvaa ja joskus muuttaa pois. Toissa päivänä teki tiukkaa kaupassa, koska siellä oli eksynyt lapsi (ehkä jo 10v) joka sanoi myyjälle ettei löydä isää ja alkoi itkeä. Minä siinä sitten lähellä alan kanssa tuhertaa itkua kunnolla ihan vaan sympatiasta. Onneksi vatsa on sen verran iso, että varmaan ainakin lähellä olleet naiset ymmärsi laittaa kaiken sen piikkiin eivätkä lähteneet miettimään mistä tuokin hullu on karannut. Juusto lopussa jääkaapissa - itkun paikka. Mies sanoo väärällä äänensävyllä huomenta - itkun paikka. Uutiset alkaa - kannattaa itkeä ihan vaan varmuuden vuoksi. Ja sitten itkettää kahta kauheammin kun yritän selittää miehelle että mua nyt vaan sattuu itkettämään.

Kuinka monella majaillaan vielä perätilassa ja onko jollain jo yritetty kääntää tai päädytty suunniteltuun sektioon? Tai oliko jollain tulossa suunniteltu sektio muista syistä? Täällä istutaan tukevasti, ensi viikon lopussa on äitipolikäynti. Kovasti alkaa jo ajatukset olla siinä kuinka täältä tällä kertaa tullaan ulos.

Isonalle ja Pikkunalle 35+0

 

Isonalle, mulla olis pitänyt olla neuvolalääkäri eilen ja sieltä sitten lähete eteenpäin Kättärille. No, sehän sitten peruttiin tekstarilla aamusta ja sain hätäajan toiselle terveysasemalle ensi maanantaille (silloin jo 35+6). Niillä ei siellä arvauskeskuksessa ole ollenkaan ultramahdollisuutta, että neuvolalääkärin hommia silloin tälloin tekevä lääkäri sitten arvioi käsikopelolla miten vauva mahassa majailee. Mua niin vituttaa tää toiminta kun niitä neuvolalääkärikäyntejä muutenkin siunaantuu huimat kaksi kertaa koko raskauden aikana.

Summa summarum: edelleen täällä taidetaan olla väärin päin, varmuutta ei ole eikä tule ennen kuin saan ajan Kättärin äitiyspolille - ehkä sitten rv 38/39. Kääntää tuskin annan. Alakautta haluaisin synnyttää myös perätilavauvan, mutta saattaa olla mahdotonta koon takia (tässä raskaudessa ei tehty myöskään yhtäkään painoarviota, joten hellurei, ehkä nelikiloinen tulossa, ehkä ei) ja jos ei spontaanisti käynnisty. Sektio siis todennäköinen.

Mä olen niin kypsä ihan kaikkeen raskauteen liittyvään. Itken kaikesta koko ajan ja sattuu niin hemmetisti kaikkialle ja eikö se nyt ala olemaan jo sen verran että pääsis puskemaan muksun pihalle? *vetää syvään henkeä*

Lettu ja Kornelius 35+1

 

Tsemppiä Taniira hepatoosin kanssa!

Karoliina81 mulla oli korkeimmillaan arvot 170/105 ja matalimmillaan 140/92 luokkaa. Nyt oon eilisen ja tänään mittaillut kotona paineita ja hyvät ovat olleet. Pissa myöskin ollut nyt puhdas kaks päivää. Turvotuksetkin laskeneet ihan yhtäkkiä!

Kasenja tosiaan yksilöllistähän tuo on, mutta ainakin mulla nyt parin viimeisen viikon aikana on huomattavasti lisääntyneet harjoitussupistukset ja koirien kanssa kävely on välillä todella hidasta kun joutuu koko ajan pysähtelemään. Samoin jos oon tehnyt vähän pidemmän kävelylenkin niin jalat turpoaa ja on tosi kipeet sen jälkeen. Eilen tein n. 3 km pitkän lenkin melko hitaasti kävellen niin kyllä se vielä menetteli mutta oli pakko päästä heti sohvalle levähtämään kun jalat oli niin poikki. Mulla on tätä painoakin kertynyt aika lailla niin sekin vaikuttaa. Autossa istuminen ei oo toistaiseksi ollut ongelma, en tosin oo mitään kauheen pitkiä matkoja istunut.

elpukka & papu 33+6

 

Isonalle tääläkin sitten ylläripylläri pt:ssa. Oli aika yllätys kun tähän asti kahden lääkärin ja muutaman terkan kopeloimana kuviteltu olevan rt:ssa. Ennen ultraakin totes että pää tuntuu hyvin jo alhaalla kunnes kaivoi ultran esiin ja hups eihän sieltä päätä löytynyt. Eli pahalta kuulostaa Lettu, jos sua ei olla ultraamassa. Ens viikolla kanssa kääntöaika varattu polille. Ei mitään tietoa minkäkokoinen tai edes missä asennossa siellä oikeasti ollaan kun neukkulääkäri lopetti hommat heti kun huomasi tilanteen. Ainut mitä sanoi oli että ei ole paljoa toivo spontaanista kääntymisestä. Ulkokääntö hirvittää, joten en ole varma suostunko siihen (istukka edessä, laskeutunut vauva, eka raskaus, supistusherkkäkohtu, ikuisuuden samassa asennossa ollut jne), sektio hirvittää, alakautta synnyttäminen ekakertalaiselle synnytyspelkoiselle varmaan mahdottomuus ja tuntuu että ei enää huvittaisi synnyttää edes normipäin olevaa Sektio alkaa itseä houkuttaa jolloin lapsi olisi jo kolmen viikon päästä sylissä eli noin viikko ennen laskettua.

Kasenja aika tilannekohtaiseksi minäkin asian pitäisin. Itsellä jopa päivästä kiinni. Pääsiäisenä 2x400km automatkat meni hyvin ja viime viikonloppuna onnistui hyvin kolmen-neljän tunnin kävelyt. Toisena päivänä sitten ei kävellä yhtään, mutta hyvällä pohjalla menee helposti tunnin kävelylenkki. Tähän mennessä on alkanut vähän oppia tuntumaan miten omaa jaksamista saa parannettua. Mammaloman alku ainakin helpotti itsellä jaksamista. Mut enpä lähtisi lyömään vetoa omastakaan olosta

NancyC 35+2

 

Isonalle: minulla sektio on varma, päiväkin tiedossa jo ellei sitten pieni päätä alkaa syntymään aiemmin jolloin edessä on suunnitellun sijasta päivystyssektio. Syynä aiemmissa synnytyksissä ja kuvauksissa todettu suhteellinen lantion ahtaus. Ekaan sektioon mentiin synnytyssalin kautta, toiseen synnytystapa-arvion jälkeen suunnitellusti.

Kasenja: vaikea on arvioida miten raskaus etenee vaikka olisi kokemustakin itsellä, raskaudet voivat olla samalla naisella hyvinkin erilaisia. Ehkä pienellä varauksella kannattaa syksyä suunnitella?

Kypsä raskauteen: KYLLÄ! Tämä on viimeinen raskaus minulla (siitä saa lääkäri pitää huolen leikkauksen yhteydessä) ja luulin jaksavani nauttia tästä. No en nauti. Viime aikoina ei ole juurikaan itkettänyt, mutta ärsytyskynnys on edelleen matala, tietyt henkilöt aiheuttavat kiukkua ihan vain suunsa aukaisemalla enkä jaksa tätä jatkuvaa puuskuttamista heti, kun jotain vähän tekee. Haluan takaisin oman luonteeni (en aina tunnista itseäni nykyisellään, vaikka tilanne on jo paljon parempi kuin parikin kuukautta sitten) ja olisihan se kiva kyetä tekemään asioita tavalliseen tapaan. Ei ole kuuluisaa hehkua ja onnea täällä näkynyt.

Nonih, tulihan taas vuodatettua. Jospa tästä taas eteenpäin maha edellä. Hauskaa vappua!

 

Vaput kaikille!

Kirjotanpa pikaisesti taas kuulumiset, eli tänään oli lääkärillä käynti polilla ja raskaus dm:sta ei ole, ja maksa- ja sappiarvot laskeneet hyvin, lääkäri silti sanoi, että hoidetaan hepatogestoosina, eli käynnistys viimeistään LA:na.

Mutta huolethan eivät siihen lopu, vaan nyt sitten painoarvio(viimeksi siis oli arvio yläkäyrillä, josta kontrolli) olikin laskenut alakäyrille, tänään 34+5 ja paino vain 1800g en tiiä mitä ajatella, eikä tiennyt lääkärikään, sanoi ettei tälläistä heittoja arvioissa ole nähnyt. Nyt seurataankin siis pienikokoisuutta isokokoisuuden sijasta. Voi mun rääpälettä.

Myös sain testitikut mahdolliseen ESBL:n purkuun, eli lääkäri meinasi että kantajuus on voinut mahdollisesti poistuakin, ja olisi hyvä varmistaa ennen synnytykseen joutumista, jolloin voitaisiin synnyttää ilman eristyksiä. Ois ihanaa päästä edes nimellisesti eroon tuosta "leimasta", ihmisillä kun tuntuu olevan niin ikävät käsitykset näistä.

Seuraava poliklinikkakäynti 12.5, sinne asti saa jännittää/pelätä. Tietty mielessä pyörii kaikki mahdolliset ikävät asiat, kuten kalkkeutunut istukka, jos vauva ei saakkaan tarpeeksi ravintoa :/ ja käynnistyshän siitäkin sitten seuraisi, kunpa vaan vaavi jaksaisi sinne asti ja alkaisi kasvamaan!!

Taniira ja tosipikkuinen 34+5 <3

 

Pitkästä aikaa eksyin tännekin. Ensiksikin hurjan paljon onnea Odottavalle pojan johdosta! :flower:
Oma raskaus edennyt hyvin, painoa vaan tulee kuulema liikaa.....
Nyt vaivana ollut kaamea flunssa, yli viikon jo saanut niistää ja röhiä, verikokeissakin kävin ja tulehusarvot oli vähän koholla. Tämä on niin raivostuttavaa kun mitään lääkkeitä ei oikein saa ottaa, keittosuolatippoja ja Panadol hottia lukuun ottamatta! Töissä olen vaan sitkeästi pysynyt vaikka öisin ei yskimiseltä saa nukuttua kuin puolet normaalista. Enää kaksi viikkoa äitiysloman alkuun, ei meinaa uskoa todeksi.
Tähän asti olen lenkkeillyt päivittäin ja Zumbannut pari kertaa viikossa mutta tässä olotilassa ei pysty liikkumaan yhtään ylimääräistä. Vauva onneksi jaksaa hyvin ja on mahottoman vilkas myllääjä. :heart:

Iloista vappua kaikille, täällä sitä vietetään nenäliinojen ja kuumien kuppien keskellä.

Myhkäri ja Turo 32+2

 

Isonalle - täällä lymytään pt:ssa aika satavarmasti, ei tuolla mahassa oikein mitään suurempaa liikennöintiä ole tapahtunut. Viimeksi nlassa ei kyennyt käsikopelolla sanomaan mitään mitenpäin se olisi, sen verran erikoisesti siellä pötkötti -- vasta sydänäänten paikannus navan yläpuolelta paljasti tilan. Mulla muuten Kättärille aika synnytystapa-arvioon ollut ihan NP-ultrasta lähtien mutta mä ymmärrän et olis sen puolesta kun toi edellinen meni sektioks?! Mulla toi siis korvaa nla-lääkärin. Mä en aijo antaa kääntää.. olen satavarma että luonnolla on tarkoitus et muksu kökkii pt:ssa syystä tai toisesta.

Kasenja - yks hyvä muistisääntö joka varmaan aika monella toteutuu, on
toi turvotus..mä käppäilen aamusta aika sulavasti mut työpäivän jälkeen/ iltaisin tuntuu kun jaloissa olis vähintään lyijypainot. Kävely on triplasti hitaampaa eikä kyllä huvittas vapaaehtoisesti kävellä kun lähimmälle penkille/kotisohvalle. Osalla toi selkäpolitiikka vie iloja hommasta.. ns shop & go ( pienet kävelyt ja jatkuvat pysähtelyt jossain kauppakeskuksessa) alkaa mulla tuntumaan inhalle aika piankin, onneks löytyy penkkejä.

Isonallen itkunaiheet sai aikaan naururevakan.. hih, melkein pissin housuuni.. mikä nyt ei edes olis mahdottomuus tässä tilassa.
Mä en voi oikeen kuunnella musaa kun joka biisi saa itkettään.. Laura Pausini oli ihan vihonviimeinen vikatikki.. enkä edes ymmärrä italiaa joten olen saattanut itkeä ihan mille tahansa!! XD

Huomenna olis työpäivä, Oli Vappu tai ei Boring! 8 päivää jäljellä, wihuu!

Sabsu

 

Ja turinat jatkuu toukokuun ketjussa!