Tähän soppaan on pakko vielä kommentoida, että jokainen saa omassa kodissaan purkaa mieltään ja omaa pahaa oloaan omalle tärkeimmälle ihmiselle. viestiä tuskin oli tarkoitettu raskaana olevan korviin. Ukkokullat olis voinut pitää suunsa kiinni.Ja varsinkin toiselle keskenmenon toivominen on todella törkeyden huippu.
Seulontoja on täälläkin pohdittu urakalla. Luulen, että etenen tässä asiassa vaihe kerrallaan. Np-ultraan olen menossa ja sen jälkeen päätän otetaanko veriseula. Veriseulan tulosten jälkeen päätän menenkö mahdollisiin lisätutkimuksiin jne.
Kahdessa aiemmassa raskaudessa olen ajatellut että se otetaan mitä saadaan, mutta nyt en enää ole niin varma. Ihan taatusti lasta rakastaisin ja jaksaisin hoitaa, mutta se tuska lapsen mahdollisista kivuista ja "vaikeasta" elämästä olis varmasti musertavaa. Samalla mietin (tunnen itseni tosi alhaseks kun kirjoitan/ajattelen näin) miten perheemme elämä rajoittuisi, sitoutuminen kotiin ja yhteen lapseen ehkä koko loppuelämäseni jne. Olen aiemmin ajtellut, ettei mielestäni ole eettisesti oikein keskeyttää raskautta, jossa lapsella olisi kuitenkin mahdollisuus elämään. Nyt kuitenkin ajattelen, että koska keskeytys on mahdollinen, on sen joku taho puolestani päättänyt hyväksyttäväksi.
Summasummarum, tämä on kuitenkin sellainen asia, jota voi paljon miettiä, mutta jos tilanne osuu omalle kohdalle ei mikään mene niinkuin on ajatellut. Ja jos loppujen lopuksi syliini vammainen vauva lasketaan, ihan taatusti häntä rakastan ja hoidan niin hyvin ja kauan kuin ikinä kykenen :heart:
Riksumi